torstai 16. huhtikuuta 2020

Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää


Auri oli pettynyt Teklaan, joka ei tehnyt tutkimustyötä ja työskenteli terveyskeskuksessa eikä yliopistosairaalassa. Auri oli päästä varpaisiin akateeminen ihminen ja piti korvatulehdusten, masennuksen ja selkäkipujen hoitamista banaalina hommana, johon kykenisi melkein kuka tahansa.

Tuntui siltä, että Tekla kyttäsi jatkuvasti merkkejä siitä, ettei Auri pärjäisi enää yksin kotona. Kulki asunnossa kuin virallinen valvoja ja tarkasti dosetin, jääkaapin, kylpyhuoneen ja sängynaluset. Kurkisti välillä vaatekaappiinkin.

Ei tajunnut katsoa pattereiden taakse, jonne Auri piilotti pissavaatteet. Haisteli ja pyöri ympyrää olohuoneessa.

Heidi Mäkisen Ei saa elvyttää (Karisto 2020) on juuri oikea kirja tähän aikaan nimestään huolimatta. Tarinassa ei pilkata kahdeksankymppistä Auria, jonka kynsilakka on aina täydellinen ja sävy Monte Carlo. Vaikka pissa vähän joskus aina lirahtikin mistään hinnasta hänen tyttärensä Tekla ei saanut häntä vaippoihin, se oli varma! Auri ei ollutkaan kuka tahansa, sillä hän oli hammaslääketieteen professori emerita ja omistanut koko aikuiselämänsä opetukseen, luennointiin sekä hammaskarieksen tutkimukseen. Siinä olivat aviomies Ilmari ja tämän välttämättä haluama lapsi, Tekla, jääneet sivuseikoiksi. Auri Aarto oli kysytty luennoitsija ulkomailla ja saattoi viipyä poissa pitkäänkin Teklan jäädessä isänsä ja kotiapulaisen hoiviin. Nyt kaikki oli toisin ja kaunis koti oli tylsä ja hiljainen. Hyvin terävästi Auri alkoi listata erilaisia mahdollisuuksia päästä jo lähtemään pois. Suomessa ei ole eutanasiaakaan, vaikka suuri osa kansasta sitä vaati, mutta olihan vaikka Sveitsi ja...Tunnit aamukahvista iltaan olivat pitkät.

Nuorena aika oli kevyttä ja helposti haihtuvaa. Nyt päivät kuluivat hitaasti, mutta jostain syystä vuodet laukkasivat kuitenkin pikavauhtia ohitse. Viini teki ajasta pehmeämpää, ei niin kevyttä ja ilmavaa kuin joskus, mutta siedettävää. Lasillinen lounaalla ja toinen illalla oli sopiva annos, suurempi määrä teki yöstä vain raskaamman.

Auri oli kuitenkin tapojensa orja ja tilasi silloin tällöin tutun taxin viemään hänet Stockalle, josta hänet myös noudettiin sovittuna aikana. Kerran tällaisena päivänä Auri kohtasi nuoren naisen, Natalian, joka lupasi viedä hänet kotiin. Yllättäen kaksi täysin erilaista maailmaa kohtasivat. Aurista ja Nataliasta tuli melkein ystävät. Auri piti Natalian kiinnostuksesta hänen uraansa kohtaan. Natalia myös alkoi tuoda pyydettyjä juomia kaupasta sekä siivosi jäljet lähtiessään huolellisesti. Nyt Aurilla oli jotain odotettavaa. Ainoa ongelma oli pitää Tekla, kyttä, pois hänen asioistaan. Juuri kun Auri oli keksinyt kauniin ajatuksen, että ’ihminen on tähtipölyä’, Tekla alkoi kyylätä hänen tiliään. Ja tuli omilla avaimillaan sisälle kuin hollitupaan. Auri katseli tytärtään kuin jotain outoa vierasta, joka ei osannut edes pukeutua tyylikkäästi ja aina vain valitti väsymystään. Hän itse ei ollut ikinä väsynyt työssäolovuosinaan, vaan veti pitkiä päiviä kiihkeänä ja innostuneena. Vaikea kuvitella, että tuo nainen oli hänen tyttärensä.

Olen vuosia lukenut Heidi Mäkisen varsin hulvatonta blogia Ei saa mennä ulos saunaiholla ja saanut hersyviä fiiliksiä. Samoin koin nyt! Ei saa elvyttää on pienen tilan näytös, sillä lukija pysyy hauraan Aurin seurassa pääasiassa tämän huoneistossa. Pidin Mäkisen tavasta kuvata henkilöitä, joita oli juuri sopiva määrä, ei liikaa, eikä liian paljon. Pienissä piikeissäkin lymyili kuitenkin jos ei nyt ihan hellyys, niin ainakin tuttu läheisyys, jossa vanhuskin uskalsi olla ihan oma itsensä. Heikommin saattoi olla Teklan kohdalla...Lukutestasin kirjaa puhelimitse omalle äidilleni ja hän kiinnostui heti! Siskoni puolestaan nauroi hulluna, joten osui ja upposi!

*****

Ei saa elvyttää on myös mukana kirja-arvonnassani, joka päättyy su klo 12!

19 kommenttia:

  1. Nykyään hoitosuunnitelmaan kuuluu ruksata elvytetäänkö vai ei, se käytäntö on sairaaloissa, esim.90v.ja vanhemmat ei heitä elvytetä jos hoitosuunnitelmassa sanotaan niin, esim. anoppini 90v. ja hänen miehensä 99v.heidän omasta tahdostaan ei elvytetä, jos vaikka koronaan sairastuisi, usein lapset tekee sen hoitosuunnitelman vanhuksen tai pitkäaikais sairaan puolesta.
    Myös äitini kohdalla tehtiin hoitosuunnitelma, häntä olisi ollut turhakin elvyttää, koska sairaus oli etenevä. Tuo kirja olisi mielenkiintoista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piritta, toisaalta kuka vain voi tehdä hoitotahdon, jossa mainitsee ne toimenpiteet, joita ei hänelle saa tehdä. Minä tein omani aikaa sitten ja samoin äitini. Onkin järkevää ajatella, että turha pitkittää kenenkään kärsimystä, jos potilas itse näin haluaa. Lue ihmeessä. Tilasin jo äidilleni, sillä luin kirjasta vähän hänelle puhelimessa ja hän nauroi kotona eristyksessä, joten täytyyhän hänen tämä saada.

      Poista
  2. Tuntuukin mukavalta kirjalta.Äitini on Celian asiakas, kun näkö hiipuu silmänpohjarappeutuman johdosta. On aina ollut kova lukeen ja kutoon. Kutominen ei enää onnistu, kun ei oikein nää silmukoita.Hän on isäpuoleni omaishoitaja (alzheimer) ja päivät ovat pitkiä ja yksinäisiä.Celialla on paljon äänikirjoja juuri näkövammaisille. Olen lainannut netin kautta hänelle sieltä kirjoja, mutta hyvien kirjojen löytäminen ikäihmiselle ei ole niin helppoa. Nyt hän on lukenut niitä Leila Tuuren kirjoja ja pitänyt kovasti. Hyvä, kun on teitä kirjabloggaajia, joilta saa hyviä vinkkejä sopivista kirjoista ja kirjailijoista.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ainakin minun äitini piti tästä kun luin näytepaloja. Kirja on hänelle jo tilattu. Leila Tuuren kirjat kiinnostaisivat varmaan myös äitiäni eli kiitos vinkistä! Ole hyvä ja kiitos! Kiitos samoin♥

      Poista
  3. Olen sivusta seurannut tämmöistä samanlaista elämänmenoa ja todellakaan en tiedä itkiskö vai nauraisko, mutta aika tragikoomista se on elävässäkin elämässä, kun ihminen vanhenee, eikä saisi enää päättää omista asioistaan, vaikka olisi ihan järjissään.
    Tässä perheessä on myös Teklan tapainen henkilö, joka on ns. kaapannut tilit tarkkailtavaksi. Ei saisi kuluttaa kuin tietyn summan kuukaudessa. Hoiti siis laskut.
    Onneksi rouva on nyt opetellut netin käytön 82-vuotiaana, ja maksaa itse heidän laskunsa. Tosin se oma lapsi tarkistaa jne. kaiken.
    En kerro mitä mies tekee pankkitilinsä kanssa, mutta hän osaa kyllä olla ovela.
    Mutta on outoa puuhaa nämä perhekuviot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, se on kai itkua ja naurua sekaisin. Kyllä pitäisi saada päättää. Näitä Tekloja riittää:) Äitini on opetellut älypuhelimen ja nyt on tulossa vielä uusi tv-ohjelmatallennin, joka on ihan eri kuin entinen...Hän on jo 93 vee (meillä lapset tehdään myöhään), joten ei halua edes ajatella nettiä. Isäni oli aikaansa edellä eli hän oli aloittamassa netin käyttöä kun sairastuikin sitten ja...

      Voi, sinullahan olisi ihan tarina kerrottavaksi!

      Poista
    2. Miehen puolen suku on niin uskomaton, että siellä olisi ainesta moneenkin kirjaan.
      Mieheni isä oli 56, kun mieheni syntyi. Oli kolmesti naimisissa, vaimot kuoli, kerran kihloissa, joka purkautui, ja josta seurasi pitkät riidat. Nämä tapahtumat vielä saaristossa, jonne kuljettiin veneillä. Elämä on uskomatonta draamaa.

      Poista
    3. Mai, oijoi..."...vaimot kuoli, kihloissa kerran, pitkät riidat..." Kuulostaa kiinnostavalta romaanilta!

      Poista
  4. Kiinnostava kirja. Minunkin äitini on Attendon hoitokodissa. Tuntuu hyvältä, kun tietää että hän on siellä hyvässä hoidossa. Ei enää 93-vuotiaana jaksa juuri tehdä mitään, omien sanojensa mukaan odottaa kuolemaa. Ymmärrän senkin, takana monimuotoinen ja rikas elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, minun äitini asuu omassa rivarikolmiossa eli myi ok-talon pois isän kuoltua, mutta arvaa, mikä uusi rakennus valmistui ihan likelle, että on kuin kiinni äidin postilaatikossa: Se Esperin vai mikä sen nimi nyt olikaan...josta oli niin paljon kohua. Äidin ei tarvitse muuttaa, kun ei ole rappuja ja kaiken sitten kun tarvitsee, saa kotiin. Siis sun äiti on samaniäinen kuin minun eli 93 vee! Äiti ei laita enää ruokaa, mutta sekin päättyi vasta vuosi sitten. Lukee paljon kirjoja, pitää puutarhaa, lukee lehtiä, kävelee pari kertaa päivässä kylille paitsi nyt on paha kun on tämä eristys. Kerran nyt käynyt kävelyllä ja sanoin, että 'voithan mennä puutarhaasikin'. No, sitä kuoleman odotusta on tässä kirjassa. Lue ihmeessä ja kerro kun olet lukenut, haluan kuulla mitä olet mieltä! Kyllä noita Tekloja riittää, mutta se en ole minä! Äitikin sairasti rankan syövän 80 vuotiaana ja selvisi. Sen jälkeen on puutarhakin myllätty moneen kertaan. Äiti tykkää suolaisesta, muuten on tuimaa, kuten karjalaiset sanovat. Hän syö joka päivä pakastimesta kotimaisia marjoja sellaisenaan, mutta muuten kyllä kahvilla on aina pullaa tai kakkua ja useimmiten molempia ja vielä keksiäkin:)Äitimme ovat kokeneet niin paljon sellaista, miltä me säästyimme.

      ♥♥

      Poista
  5. Aika ajankohtainen otsikko tosiaankin. Kiitos esittelystä Leena, kuulostaa kirjalta jonka parissa viihtyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain! Sinä nauraisit ihan hulvattomasti!

      ♥♥

      Poista
  6. Hm... Mistähän se linkki siihen kohtaan löytyy josta käy ilmi, että olen lukijasi. Ollut jo kauan. Kertoo siitä, että nautin kovin kirjajutuistasi.
    Niin ja tietysti haluan olla mukana arvonassasi. Onnistuuko se tässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, katso kohta lukijat ja klikkaa seuraajat, niin aukeavat kaikki ketkä ovat vailukijoitani.

      Kiva kuulla, kiitos♥

      Ei tässä, vaan mene sinne kohtaan, jossa on arvonta. Pääset sinne helpoimmin, kun klikkaat auki Hedi Mäkisen kirjan alapuolella olevan lauseen.

      Poista
    2. Auts! Olen klikkaillut, mutta en vaan löydä seuraajat kohtaa...
      Olenko minä ihan tumpelo?

      Poista
    3. Marjatta, olen soittanut tänään tutulle Marjatalleni ja toinenkin on, mutta hänellä on blogi. Jos haluat, liity uudestaan, siitä ei veloiteta. Minä en ole yhtään tekninen.

      Poista
  7. Sisko,kyllä osui ja upposi. Tunnen itseni Teklaksi, vaikka en taida ihan noin paha kyttä olla. Tekstissä ilmenee myös äidin Aurian kova oma tahto, jota löytyy meidänkin äidistä. Onneksi äiti on jo hieman antanut mulle lupaa olla apukorvina lääkärissä tai muualla. Mukavaa viikonloppua, lämpöisin terveisin sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, älä nyt yhtään siisti:) Me ei oteta enää drinkkiäkään ennen kuin sinä olet lähtenyt: äiti ei halua:) Pahinta tässä on, että minusta tuntuu...kuin minusta voisi tulla Aura ilman hammaslääketieteen emerita-arvoa!!! Tuo kynsilakka ja uhma ja ennen kaikkea tahto päättä 'minä itte'. Meidän kotiapulainen Elli, Säkylässä, jota sinä et voi muistaa, sanoi minua 'minä itteksi'. Tämä on tosi hauska ja päättyy hyvin, mutta anna äidin sitten lukea ensin! Kiitos samoin sinulle♥

      Poista