keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa


Mistä tapahtumaketju alkoi? Äideistä ja isistä kuten kaikki muukin, Lyydian äidistä ja isästä ja heidän äideistään ja isistään.Siitä, että kauan sitten Marilyn katosi ja James haki hänet kotiin. Siitä, että Marilyn yritti ennen kaikkea erottua joukosta, ja siitä, että James yritti ennen kaikkea sulautua joukkoon. Siitä, ettei kummallakaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta onnistua.

Celeste Ngn esikoisteos Olisi jotain kerrottavaa (Everything I Never Told You, Gummerus 2020, suomennos Sari Karhulahti) vei minua viime yönä pikkutunneille, vaikka olen luvannut, että moista ei enää tapahdu. Tosiaankin, sammutin valon yhdeltä, mutta en saanut rauhaa, joten aloin kuin janoinen nauttia tarinaa loppuun: Silmätipoilla ja tähtiin kirjoitetulla. Mitä oli tapahtunut? Miksi terveydestä viis? Ja olinhan lukenut Celesteltä jo aikaisemmin hänen toisen romaaninsa Tulenarkoja asioita, joka suomennettiin ennen esikoista. Olin löytänyt tarinan, joka hengitti samaa ilmaa kuin Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä ja Sadie Jonesin Kotiinpaluuta. Celeste Ng kirjoittaa tähtiin ja hän on uusin ’minun kirjailijani’. Tarinat eivät tietenkään ole yksi yhteen, mutta nämä kirjat minulla tulivat ensimmäiseksi mieleeni vain sillä erolla, että Celeste Ng pelastaa minut siltä kaunalta, johon jäin molemmissa vertailukirjoissa korostetusti kerrotun vääryyden takia. Uhrit eivät saaneet täydellistä oikeutta!

Kukapa meistä jaksaisi tajuta, tuntea, vaikka tiedämmekin, miten vaarallista Yhdysvalloissa on ollut rakastua ja avioitua erirotuisen kanssa kuin mitä itse on. Kun Marilynin ja Jamesin rakkaus roihahtaa, aloitteentekijä oli valkoinen Marilyn, sillä James Lee oli jo yliopistossa tajunnut paikkansa: Keltainen rotu on keltainen rotu. Hän ohitti olankohautuksella ivaavat kiinalaisvitsit, vaikka ne sattuivatkin, mutta hän opiskelikin sitä ahkerammin historiaa,valkoisen Yhdysvaltain historiaa. Hän oli toisen polven maahanmuuttaja ja lähtöisin köyhistä oloista. Hän oli älykäs ja sopeutuva, hän oli Marilynin mielestä kuin hänelle luotu, joten vuonna 1958 he avioituvat maistaraatissa. Marilyn oli kyllä nähnyt heidän kävellessään Bostonin kaduilla, miten heitä katsottiin paheksuvasti, mutta Marilyn oli päättänyt erottua kaikessa muista. Hänestä ei tulisi äitinsä kaltaista kotiäitiä keittöön, ei passaria. Hän ottaisi miehekseen kenet haluaisi ja hän itse valmistuisi lääkäriksi! Tosin sattuneesta syystä ehkä pienellä viiveellä...Kunpa he vain eivät olisi kutsuneet Marilynin äitiä vihkitilaisuuteen, sillä hän oli kuin pahuutta levittävä onnen murhaaja. Hän muistutti joka rakosessa tyttärelleen, että ”se ei ole oikein. Marilyn, Se ei ole oikein.”

”Ajattele lapsiasi”, äiti sanoi. ”Missä te asutte? Ette sovi mihinkään. Kadut lopun ikääsi.”

Marilyn näki äitinsä häissään viimeisen kerran.

Leet ovat aidon onnellisia vuosikausia. He saavat kolme lasta. Ensin Nathanin ja Lydian, sinisilmäisen Lydian. Myöhemmin syntyy vielä Hannah, josta tulee perheen tarkkailija. Perhe asuu Ohiossa asuntoalueensa ainoana kiinalaisperheenä, mutta lapset salaavat vanhemmiltaan tarkoin millaisen rasimin paineen alla he opiskelevat. Etenkin Lydia, perheen valo ja toivo, sillä koska Marilyn menetti mahdollisuutensa valmistua lääkäriksi, hän pakottaa Lydian toteuttamaan omaa unelmaansa. Lydia on kiinnostunut samoista aiheista ja äiti keskittyy preppaamaan häntä niin, että ei tavallaan näe kahta muuta lastaan. Hän voi jopa katsoa kohti, mutta hän ei ole läsnä. Kaikki, aivan kaikki pyörii nyt Lydian ympärillä. James yrittää tasoittaa, mutta hän on heistä väistyvämpi antaen Marilynille, mitä tämä haluaa. Koko tarinan keskiössä on Lydian katoaminen, jonka jälkeen perheyhteys hapertuu, kauna, viha ja puhumattomuus täyttävät kodin. Lydia löytyy, mutta syyllistä ei. Ja hyvin pian poliisit luopuvat tutkinnasta. Marilynin katkeruus vuotaa yli ja hän sanoo

”Jos Lydia olisi ollut valkoinen tyttö, etsinnät jatkuisivat.”

Jamesin vatsanpohjaan putoaa kivi. Valkoinen on ollut koko heidän suhteensa ajan vain paperin, lumen ja sokerin väri.

”Jos Lydia olisi ollut valkoinen tyttö, näin ei olisi käynyt.”

”Sinun äitisi oli sittenkin oikeassa”, James sanoo. ”Sinun olisi pitänyt naida joku kaltaisesi.”

Perheen kuopus Hannah näkee miten perhe vertautuu säröiseen ruukkuun. Tarvitaan enää vain yksi tragedia niin kaikki on murskana eikä ketään enää keräämässä sirpaleita.

Olisi jotain kerrottavaa, kertoo perheen lapsista teineinä, jolloin eletään jo ’70-lukua, vaikka sitä on vaikea uskoa, sillä osassa osavaltioita on niin vanhoillista, takapajuista ja teeskentelevää. Aika tuntuu pysähtyneen. Presidentit vaihtuvat, kuussa on käyty, mutta sama meno vain jatkuu ja 'sekarotuisia ihmisiä ei maahan kaivata’ julistetaan täysin häpeilemättä. Tämä tietysti tarttuu lapsiin kotona ja monien koulunkäynti on piinaa. Jos juuri tämä aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan Jamie Lee Fordin kirjan Hotelli Panama, jossa maan tapa erotella erivärisiä tulee suoraan kasvoille. Lydia kärsi eniten  monestakin syystä ja Marilyn vain pahensi asiaa ymmärtämättä, että lasten ei todellakaan tarvitse toteuttaa vanhemmiltaan karanneita unelmia!

Niin paljon kuin vältänkin lukemasta uutuuskirjoista lehtikritiikkejä ennen kuin olen saanut kertoa oman kokemukseni, yhtä kiihkeänä luen aina kirjan liepeistä, mitä kirjasta on sanottu muualla. Tähän voisi tiivistää kaiken ja sen tekee nyt Huffington Post:

”Kirjallinen mysteeri, joka rakentuu kuulaalle proosalle ja tarkkanäköisille, kivuliaille huomioille rotukysymyksistä, perheen odotusten luomasta taakasta ja inhimillisestä tarpeesta kuulua johonkin.”

Kuulaus on yhdysvaltalaisen Celeste Ngn kertojaäänen valttikortti. Se on minulle se koskettavin, sillä kaiken kirjan raskaan ja surullisenkin lävitse on kuin kuulisin jotain lohduttavaa, jotain joka lupaa parempaa, ehkä hyräilyä rannalta...Celeste myös tietää mistä kirjoittaa, sillä hän on itse toisen sukupolven maahanmuuttaja. Mitä taas tulee tarinan rakenteeseen, se on odottamattoman huikea: Vain todellinen taituri kutoo finaalin, joka on kuin jostain suuremmasta, jostain tavoittamattomasta. Kaksi autoa lähtee liikkeelle yössä, isä ja poika, jossain etenee hiljainen vene, järviusva...Tähtiä ja yötä ei voi vastustaa.

Celeste Ngn Olisi jotain kerrottavaa, jäi minuun...

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön!  Tuijata ja Mai/Kirjasähkökäyrä

28 kommenttia:

  1. Minä luin tämän englanniksi joitakin vuosia sitten ja ihastuin todella. Ng nousi kertaheitolla tämän myötä suosikikseni, mutta ensimmäinen suomennos Tulenarkoja asioita ei aivan lunastanut odotuksia. Ihanaa joka tapauksessa, kun Ng'n teoksia suomennetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tämä onkin todella, todella ihana tarina. Tulenarkoja ei vedä tälle vertoja minustakaan. Niitä odotellessa♥

      Poista
  2. Mä luin tämän loppuun toissapäivänä ja tämä oli kyllä ihan minun kirjani. Samalla surullinen mutta kuitenkin toiveikas, raskas mutta nimenomaan lohdullinen. Tykkäsin toki myös Tulenaroista asioista, jonka luin joululomalla. Ihana löytää uusi kirjailija, jonka seuraavia teoksia jää odottamaan kieli pitkällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, sama täällä. Huomenna vien lainaan ystävälleni. Nimenomaa, tässä on toivoa ja valoa varjoista huolimatta, sydämeen käyvää lohtua. Minäkin pidin siitä, mutta tästä vieläkin enemmän. Molemmat sitten odotamme♥

      Poista
  3. Tämä oli loistava teos Leena. Minulla on sanat edelleen hukassa, niin kirjan tunnelmissa olen ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta k, ehdottomasti. Olen todella vaikuttunut fiiliksistä, joihin teos minut vei ♥

      Poista
  4. Lena, tässä taas yksi sinun arvioimistasi 2020 kirjoista. Tulen koko ajan jälkijunasa, kun muut kommentoijat pysyvät ilmestymisvuoden rajoissa. Jouduin lukemaan tämän useassa pätkässä ja siksi juonessa pysyminen vähän kärsi. Oli todellinen perhedraama, jossa taas amerikkalaisuus näkyi. Tykkäsin kovasti. Viittasit arvioinneissasi muihinkin kirjoihin, joista minulle tuttuja ovat Mc Donaldsin Linnuntuietä ja Jonesin Kotiinpaluu. Näistä molemmista olen tykännyt todella paljon. Linnuntietä olen lukenut jopa kahteen kertaan. Mukavaa "hiihtolomaviikkoa" sinulle. Meillä se jo on päättymässä ja sen aikana olen hiihtänyt jo neljästi ja lisää tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, tämä pääsi kuumaan sarjaani ja blogissa on kuva, jossa luen tätä sängyllä. Mikäs kiire tässä on. Se on paha, sillä tämä pitäisi lukea kuin yhdeltä makuulta. Nuo mainitsemasi kirjat ovat ihan huippua. Linnuntie meni minullakin kahteen kertaan ja myös Armon yö.....Hyvä, hyvä! Minä totuttelen elämistä ilman aktiivista blogia ja ensi viikolla lähdemme Lohjalle nuoria tapaamaan. Linnuntien kirjoittajan toinen teos; https://leenalumi.blogspot.com/2016/01/ann-marie-macdonald-armon-yo.html Viikonloppua♥♥

      Poista
  5. Leena, kiitos Armon yö-vinkistäsi. En tiennytkään, että Mc Donaldilta on muutakin luettavaa. Tiedän, että kirjat olisi luettava pidempinä jaksoina. Olen sellainen aina menossa-ihminen ja lukeminenkin kärsii joskus. Yöllä ehtii. Opettelet siis passiivista plogin pitämistä. Kyllä siihenkin varmaan tottuu. Huomenna on lukupiirissä Camus: Sivullinen. Lyhyt kirja mutta herättä varmasti paljon keskustelua. Hyvää Lohjan reissua. Tähän kohtan sydän mutta kun en osaa sitä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, ole hyvä. Siitä kärsii lukeminen ja meillekin on tullut enemmän pikien matkojen ajoja ja päivien poissaoloja. En voi keskittyä sellaisessa. Jos kuulet, että joku omistaa Armon yön, olisin kiinnostunut siististä kappaleesta. Siksi olenkin valvonut 14 vuotta yöt! Erittäin passiivista ja tietysti just vein faceen tuon toisen kollaasin kirjat ilmestymisaikoineen. Kuva ei mahtunut Instaan. Harvoin, eikä enää pitkiä kertomuksia omista elämyksistäni. Kevääni kirjat ovat noissa kollaaseissa ja jopa kesänkin. Olen lukenut sen, mutta miksi en muista siitä mitään. Erkki, arvaa mitä: Minäkin unohdin, miten sydän tehdään just äsken tässä blogin puolella:) Meillä on antoisia keskusteluja, joten voimme kohtuullisesti jatkaa, kun olen kotosalla, mutta älä loukkaannu, ellen ole joka päivä somessa. To vasta lähdemme, palaamme ma iltana. Meillä on kotolainen, kiva naapuri, joka hoitaa niin kukat kuin oravat ja metsäkauriit. Sydän!

      Poista
  6. Erkki, sain tilattua Armon yön jostain nettimyynnistä, jossa vanhempia kirjoja. 8 euroa ja postituskukut!

    VastaaPoista
  7. Erkki, se firma on Finlandia kirja!

    VastaaPoista
  8. Leena, kiitos, kiitos monestakin syystä. Menin kirjastomme verkkosivuille ja varasin sieltä Armon yön. Olen jonossa eka, joka tarkoittaa, että saan sen huomenna. Käväisin Finlandia kirja-sivuilla ja siellä oli teos hintaan 7.50. En osta kirjoja, koska ahkerana lukijana hukkuisin niihin. Tosin minulla on Linnuntietä hyllyssäni eli poikkeuksiakin on. Kirjoitin eilen aika myöhään sinulle ja vilkaisin huvikseni nukkumaan mennessäni, niin eikö mitä, siellä oli jo sinun vastauksesi. Uskomatonta! Sydän. Samaa mieltä, meillä on antoisia keskusteluja. Pari kertaa kirjoittelin näitä vastauksia kännykällä, ja sillä osasin tehdä sydämen. Olin aamulla jo klo 7 kuntosalilla, mikä on yksi harrastuksistani. Olen aamuvirkku joten se onnistuu. Siellä on paljon ikäisiäni samaan aikaan. Luen parhaillaan jo toista Jane Harperin kirjaa. Hän kirjoittaa Australiasta. Edellisen nimi oli Kuiva kausi ja tämä Kadonnut mies. Tykkään hänen tyylistään. Katsoin, ettei sinulta löydy arvosteluja hänen kirjoistaan. En loukkaannu, jos ei vastausta heti tule. Tähän asti olen aina yllättynyt, miten nopeasti olet reagoinut viesteihini. Siitäkin olen päätellyt, että olet erittäin hyvä kirjoittaja. Ja tietenkin siitä, miten hienoja sinun kirjaesittelysi ovat. Sydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, jotkut kirjat haluan omistaa, mutta olen jakanut kirjojani sairaalaan, kirjastoon, arvonnoissa, lahjoina ystäville ja jopa saanut tuettua Israelin suomalaisten kirjastoa, kun ystäväni sieltä on käynyt luonamme. R. piti myös Linnuntiestä paljon. Minulta löytyy Harperin kuiva kausi: https://leenalumi.blogspot.com/2019/03/jane-harper-kuiva-kausi.html Eli kun googlaat ole tarkkana, että on oikein. Ensin kirjan nimi ja sitten Leena Lumi ja siinä se on. Kiitos paljon♥♥ Nyt onnistui: ALT ja 3 oikean puolen numeroryhmästä ainakin minun koneellani. Eilen ei onnistunut...Matkustan to ja ma, joten en edes yritä vastailla vanhalla älypuhelimellani. Uusi odottaa paluutamme, jolloin on pakko opetella taas uutta. Olen hyvin epätekninen. Tai otan uuden mukaan ja tyttäreni saa viedä yli vaikeiden kohtien. Sydän!

      Poista
  9. Leena, olin jo ehtinyt miettiä, hukutko kirjoihin. Todella kauniilla tavalla annat niitä eteen päin. Sydän. Löysin Armon yön esittelysi mutta luin siitä vain ihan vähän alusta, jotta kaikki olisi sitten ihan uutta, kun aloitan. Tuo puhelimen vaihto-ongelma on tuttua. En minäkään hallitse kännykkäasioita joten vasta pakon edessä vaihdan. uuteen. Vielä ei ihan ole tarvetta. Hyvä tuo sanasi "epätekninen". Lukupiirin kirja Sivullinen innosti tänään vilkkaaseen keskusteluun. Seuraava kirja kuukauden päästä Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa. Sydän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, haluan jakaa, mitä en itse ehdottomasti tiedä lukevani uudelleen. Nyt harmittaa kun annoin pois sen Rothin Ihmisen tahran...Pitäisi harkita tarkemmin. Jostain poisantamisesta sain täysin unettomat yöt, kunnes kirja oli löytynyt jostain Adlibrikselta tms. Se oli Fletcherin Meriharakat. Sydän!

      Poista
  10. Kokeiles Janne Huuskosen kirjaa Täydellinen päivä.

    VastaaPoista
  11. Ja sitten naurua usko tai älä: Heidi Mäkinen Ei saa elvyttää

    VastaaPoista
  12. Ei saa elvyttää olen lukenut jokin aika sitten ja senkin olin löytänyt sinun listoiltasi. Kyllä minä hyödynnän tekemääsi esityötä. Olet arvokas esikuvani. Sydän. Klo 7 kuntosalilla on aika tavanomaista minulle. En tarvitse unta kovin paljon ja olen valmis lähtemään aikaisin liikkkeelle. Tänäänkin siellä oli jo n.15 ennen minua. Hiihtokautena käyn korkeintaan kerran viikossa muina aikoina 1-2 kertaa, kesällä en ollenkaan. Kiitos tuosta Huuskosen Täydellinen päivä-vihjeestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, ostin sen myös hammaslääkärilleni:) Kiitos♥ Minä olen tarvinnut unta paljon sen jälkeen mitä tapahtui 2016. Ja taas tavoittaa oma unirytmini, kun en saa varhain unta millään. Ole yötä. Hiihdin ennen kevätkaudella helposti 4-5 pnä viikossa. Se on uskomaton kirja ja faktaa.

      Poista
  13. Leena, nyt minä annan sinulle kirjavinkin. Tämän olen ihan sattumalta poiminut kirjaston hyllystä. Katsoin, ettet ole esitellyt sitä. On vuodelta 2014, Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa, 190 s. On liikuttava ja sympaattinen tarina Oli ehdotuksestani muutama vuosi siutten lukupiirissä, ja kaikki tykkäsivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, yritän olla lukematta vinkkejäkään, koska blogi on nyt passiivinen uupumukseni takia. 14 vuotta ja 60 tuntia viikossa, ei enää. Mutta laitan kirjan muistiin kalenteriini. Aallon kirjastotalossa on joku remontti menossa, joten sieltä ei nyt tuoda. Kiva, jos on ranskalainen. En lukenut ranskaa, mutta pidän ranskalaisista elokuvista, musiikista ja kirjoista. lue sinä Philippe Claudel Varjojen raportti https://leenalumi.blogspot.com/2010/07/varjojen-raportti.html ja samalta Harmaat sielut https://leenalumi.blogspot.com/2010/06/harmaat-sielut.html

      Poista
  14. Leena, apua! Olen vaihdellut kirjoitusapikkaani sitä mukaa, kun olen lukenut uuden kirjan. Nyt olen sitten ihan sekaisin. En löydä sitä paikkaa, missä keskustelimme kirjalahjoituksistasi. Kaiken lisäksi kirjoitin asiasta viimeksi tänään.

    VastaaPoista
  15. Ethän hermostu. Tuossa ylempänähän se on. Muistelin, että kirjoittelin kahteen paikkaan. Anteeksi sekoiluni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain! Et tiedä, miten usein olen kirjoittanut kurjat, kun on pitänyt lukea kirjat.

      Poista
  16. Voisit naurattaa kirjaseuraasi Tiuranniemen teoksella Kukkia Birgitalle https://leenalumi.blogspot.com/2013/09/siina-tiuraniemi-kukkia-birgitalle.html Huomenna koko päivä kaupoilla ja illalla niin hyvä sarja, että emme lähde minnekään ennen kuin se on katsottu. Ihanaa kun en ole enää aktiivinen kirjabloggaaja: Voin jopa katsoa sarjoja!

    VastaaPoista