keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Paul Auster: Näkymätön


Kesäkuu 1969. Muistan että puristimme kättä ja vannoimme, että pitäisimme yhteyttä, ja käännyimme sitten vastakkaisiin suuntiin emmekä tavanneet enää kertaakaan.

Paul Austerin Näkymätön (Invisible, Tammi 2010, suomennos Erkki Jukarainen) on täydellistä lääkettä sieluni austerilaisille vammoille. Itse asiassa Auster on nyt kirjoittanut elämänsä parhaan romaanin. Niin vahvan romaanin, että halusin aloittaa tämän arvostelun hyvin rauhoittavalla sitaatilla kahdestakin syystä. Ensinnäkin kirjan vahvuus ja sen tarjoamat niin eroottiset kuin psyykkiset lataukset suorastaan huutavat armoa, samalla kun pyytävät lisää. Niin lisää! Tämän kirjan olisi pitänyt jatkua vielä hiukan…Toiseksi: Koin Sattumuksia Brooklynissä kiinnostavaksi, mutta samalla kuitenkin jotenkin hallitsemattomaksi, joten rauhoitan myös omaa levottomuuttani voidakseni saada teidät tajuamaan, että Paul Auster ui nyt paljon, paljon syvemmissä vesissä ja pohjaimu on yhtä kova kuin…kuin John Irvingin parhaissa teoksissa. Ja tämä on minulta hemmetin paljon sanottu!


Näkymättömän rakenne on suorastaan nero! Kerronta alkaa vuoden 1967 New Yorkista ja päätyy Pariisin kautta kaukaiselle paratiisisaarelle, jota asuttaa korkealla merenpinnan yläpuolella kirjan paha, alusta asti mukana ollut professori Rudolf Born. Tarinaa kertoo pääasiassa Adam Walker, mutta myös hänen opiskelukaverinsa Jim, jonka kanssa hän 1969 lähti eri suuntiin. Vaan eivät erotakseen, sillä Adam kertoo ennen kuolemaansa kolmessa kirjeessään Kevät, Kesä ja Syksy tarinan itsestään, sisarestaan Gwynistä, Rudolf Bornista sekä pahan sisimmästä olemuksesta. Todella nerosti Auster sallii kuitenkin Cécile Juinin päiväkirjamuistiinpanojen lopettaa tarinan, jolloin ikään kuin saadaan tervettä välimatkaa itse tapahtumiin voidaksemme palata itseemme. Cécile on välttämätön, sillä ilman häntä lukija on vaarassa hukkua henkiseen likaviemäriin.

Hän on herpaantumattoman kiinnostunut peniksesi muutoksista: biologian oppikirjoissa kuvatusta velttona roikkuvasta elimestä täysikaliiperiseen falliseen titaaniin kiihottumisen huipussa ja sitten taas kurtistuneeseen, coituksen jälkeisessä kutistumisvaiheessa uupuneeseen pikkumieheen. Hän sanoo kikkeliäsi varietee-esitykseksi. Hän sanoo, että sillä on jakautunut persoonallisuus. Hän vakuuttaa haluavansa adoptoida sen.

 Erotiikkaa tässä kirjassa on paljon ja siitä minä pidän. Pidän myös siitä, että kirjoja on kilometrikaupalla ja siitä, että mausteena ovat Emily Dickinson, Tolstoi, Dostojevski, Bach, T.S.Eliot, KeatonPidän myös siitä, että saan uida viemäreissä ja juoda pahaa, sillä ihmismielen syvin pimeä on aina kiinnostanut minua ja siinä Paul Auster panee nyt parastaan. Adamin kertomat tarinat ovat hänelle itselleenkin niin rankkoja, että hänen pitää etäännyttää itsensä muuttamalla kertojaminä häneksi eli ottaa avuksi kolmas persoona. Lukijaa se ei hellitellyt, sillä Näkymätön oli läsnä koko ajan. Tuli niin ahdistava olo, että ilman seksiä, ilman eroottista Austeria, olisin tuskin selvinnyt. Ja Auster sai minut vielä suuttumaankin, sillä kiivetessäni vaikeaa vuorenrinnettä ylös helvetillisessä kuumuudessa kohti Bornin viimeistä tapaamista, hän kuvaa Cécilen tuntevan itsensä 53-vuotiaana vanhaksi, sukupuolettomaksi, tuuliajolla olevaksi vain, koska kuukautiset ovat jääneet ensimmäisen kerran pois alkavan menopaussin merkiksi. Ellei samalla sivulla olisi kuvailtu, kuinka elinvoimainen ja huippukuntoinen on 71 –vuotias Born, olisin saattanut jopa uskoa Austerin olevan tosissaan…

Vaivannäöstäni huolimatta erotin hänen katseestaan pettymyksen, kun menin olohuoneeseen tuntia myöhemmin – ensimmäisestä katseesta niin monen vuoden jälkeen, ja murheellisen toteamuksen siitä, että entisaikojen nuoresta tytöstä oli tullut tunkkainen, ei kovin viehättävä, menopaussin jälkeinen myöhäiskeski-ikäinen nainen.

Pidin kovasti Cécilestä, kirjallisesta älyköstä ja hyvin tervehenkisestä uskaltajasta ja nimenomaan Cécilestä olisin halunnut lukea enemmänkin, sillä jotain jäi kesken. Jätämme Cécilen valtameren yli lentävään koneeseen ja Rudolf Bornin Moon Hilliinsä, taloon, jonka ikkunat ovat vain seinään tehtyjä aukkoja vailla laseja. Niistä syöksyy sisään sade, hyönteiset, linnut, pimeys, muistot, menneisyyden oudot kuiskeet:

Pane minua, Adam. Pane minua, Adam. Olet kokonaisen kuukauden tuon sanan kahleissa, tuon sanan aulis vanki, tuon sanan ruumiillistuma. Asustat lihan maailmassa, ja maljasi on ylitsevuotavainen. Totisesti hyvyys ja armo saattelevat sinua elinpäiviesi loppuun saakka.

Kadulla on verta…Auster teki sen taas…Gwyn, kerro totuus!…Bachia…Emily Dickinson on ylivertainen…entäs Whitman?...tämä on niin väärin Cedric Williamsin kannalta...

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet aiankin  Pihi nainen  Kuutar  Kirjakaapin kummitus Sanna ja Opuscolo

16 kommenttia:

  1. Blogissani on sinulle tunnustusta:)

    VastaaPoista
  2. Oi Leena miten upeasti kirjoitat ja kuvitat kirjaliisuuden helmiä..
    On nautinto saada lukea sinua..
    Minäkin haluan varmaan lukea, ainakin nuo eroottiset hetket..

    VastaaPoista
  3. Susanne, jestas! Tulen kohta.

    Hanne, tämä kirja on helmi, muistaen, että Austerin erotiikka on sitten speciaalia erotiikkaa. Ei mitään tavallista.

    Ja kiitos!

    VastaaPoista
  4. Voi, miten mainiota! Luen juuri tätä kirjaa minäkin. Aloitin Leviatanin, joka viimein löysi minut kirjastossa käydessäni. Sitten tuli perjantai ja minun oli tartuttava tähän kirjaan. Ostin. Menin kotiin ja aloitin. Viikonloppu vain oli niin meneväinen, että sain kirjan nipin napin alkuun. Nyt odotan joutilaisuutta, jotta se pääsisi viemään minua toden teolla.

    VastaaPoista
  5. Valkoinen kirahvi, tämä on mainiota! Sinulla on suuri nautinto edessä ja anna sen vain vapaasti viedä. Minä luin yhtä pötköä ja Lumies väitti, että en huomannut edes hänen tärkeää persoonansa, kun olin niin Austerin lumoissa. Vetävä kertomus ja mikä rakenne! Tästä on monelle kirjailijalle malliksi.

    VastaaPoista
  6. Tulen lukemaan tämän sitten vasta kun olen lukenut sen kirjan, ostin viime viikolla.

    VastaaPoista
  7. Eilen luin tästä esittelyn naistenlehdestä ja mietin, että taidanpa lainata tämän kirjastosta.

    Ja Leena, tämä kirja on selvästikin sytyttänyt sisäisen roihusi kunnon liekkeihin ♥

    Minä olen itse nyt täysin sen Mehranin lumoissa, Irlantilaisen pikkukaupungin mukulakivikadun varrella, suloisessa ravintolassa, jossa tuoksuu persialaiset herkut:)

    VastaaPoista
  8. Susa, Austerin suhteen ei voi olla viileä;-) Hän on sekä loistava, että jossain oudossa mielessä myös ärsyttävä. (Ehkä mun alitajunnassa vaanii outo ajatus: On Paulin syy, että mun idolilta Siriltä ei tule kirjaa!) Rehellisesti: Tämä kirja on loistava ja myös niitä kirjoja, joista voi oikeasti sanoa jotain vaikkapa rakenteesta, sillä minä itse kirjoittajana kiinnitin heti huomiota siihen. Täytyy olla kantavat, mutta houkuttavat raamit, joihin tarina kiedotaan.

    Sinä yrität kiusata minua nyt sillä Mehranin kirjalla...kaduttaa...tuli joku sokea hetki...Roihua sinä nyt♥

    VastaaPoista
  9. Rakastan Austeria, olen pitänyt kaikista lukemistani hänen kirjoistaan. Ja, kuten tiedät, todella rakastan John Irvingiä. Nyt latasit suuria odotuksia tähän kirjaan ;)

    VastaaPoista
  10. Lumiomena, sanon harkitusti, että jos sinua kiinnostaa ihmismielen syvin olemus, myös se pimeä ja jos sinua kiinnostaa erotiikka, myös outo sellainen ja jos sinua kiinnostaa täydellinen juonirakenne huippu verbaalisuudella, niin et pety.

    (Mun kirjailijaMIESlista menee näin: Aksel Sandemose, Ian McEwan, John Irving ja Paul Auster. Ja kukaan ei ole Aila Meriluotoa lukuunottamatta kuullutkan Sandemosesta paitsi mun blogissa ja sitten alta nelikymppiset eivät ymmärrä lukemaansa, kun heillä on kädessään Ian McEwan, paitsi eräs ihana Pekka Inan blogissa. Hän oli tajunnut Ian McEwanin ylivertaisuuden jo about 34 vee!)

    VastaaPoista
  11. Minä TIESIN että sinä pitäisit tästä. Tosin tästä nyt on aika mahdoton olla pitämättä. Hienosti kirjoitettu tästä!

    Oma arvioni oli siis täällä:
    http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/2010/07/paul-auster-invisible.html

    VastaaPoista
  12. Anni, omaat selvännäkijän lahjoja;-)

    Käynpä kohta katsomassa.

    VastaaPoista
  13. No, nyt voi palata, kun olen lukenut kirjan. Olet oikeassa, sen rakenne on nero! Pidin kovasti.

    VastaaPoista
  14. Piti vielä sanoa, että en erikoisemmin pidä tuosta suomalaisen version kannesta.

    VastaaPoista
  15. Allu, kiva, että sinäkin koit sen niin.

    Minusta on tullut nyt kansien tarkkailija. Jos huomaat sivupalkkiani, niin olen laittanut sinne myös Omenansiementen mauan saksankielisen kirjan kannet, josta minä ja mm. Tuure, pidämme kovasti.

    Nyt etsin parhaita Lukijan kansia, ja ne olivat englanninkielisessä versiossa, mutta en saanut kuvaa riittävän isona. Tuo oikea sivupalkki tarvitsee isot kuvat. En laittanut sitten Lukijaa ollenkaan. Ko. kirjan pohjalta tehdystä filmistä minulla on hyviä kuvia, mutta en nyt sotke filmikuvia tuonne kirjan kansien joukkoon.

    En ole millään ehtinyt katsomaan Näkymättlmän muita kansia, sillä nyt on kirjojen kanssa täysvauhti päällä...

    VastaaPoista