ja päästävät ilmaa ja taivasta sisään määrättömästi,
alastomat puut astuvat alas rantaan ja katsovat kuvaansa vedestä.
Vielä leikkii lapsi syksyn harmaassa savussa
ja tyttö kulkee kukkia kädessään
ja taivaanrannalla
kimpoavat ilmaan hopeanvalkoiset linnut.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
kuva Hanne
Henkeäsalpaavan kaunis runo! Voin nähdä tytönkin kuvan vedestä, hassua-aivan kuin se kuin reppana palelisi...
VastaaPoistaKeijukainen, Edith on henkeäsalpaava. Minäkin näen tytön, mutta hän ei palele, sillä hän on usvan keiju, viileiden aamujen ystävä, veden lapsi...
VastaaPoista