torstai 30. syyskuuta 2010

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ, VAIKKA...

Torstai on toivoa täynnä, vaikka tällä viikolla onkin tuntunut tältä. (kuva Kira Gluschkoff/  Olive -lehti)
Ensin sisareni (kuva yllä) käveli päin tiiliseinää, eikä alkoholilla ollut osuutta asiaan. Sitten hän alkoi siivoamaan, mikä ei ole hänelle kovin luontaista, joten kun hän tarttui imuriin siirtääkseen sitä toiseen kohteeseen, se olikin tarttunut johonkin kiinni. Hän vähän nykäisi, seurauksella, että itse kaatui klinkkerilattialle saaden melkein leukansa murskaksi. Hän lähetti puhelimeeni kuvan siitä, mitä polvelle siitä seurasi, mutta sitä en voi julkaista, sillä ette siltikään uskoisi. Lähetin hänelle nyt semmoisen hidastamiskirjan, vaikka olisin kyllä tarvinnut sitä itsekin. Toisalta, minä osaan edes  esittää coolia, siskoltani se ei onnistu.Hän on antanut luvan kertoa tämän kaiken ehkä toivoen näin muistavansa paremmin keskittyä kulloiseenkin tehtävään. Ja saan myös taas kerran julkaista tämän kuvan, joka nyt muistuttaa minua siitä, että olen unohtanut jotakin...mitähän se oikein mahtoikaan olla...jotain omenoista...

Eilen sisareni sai jotenkin ajettua töihin ja kun tuli kahvihetki, hän käveli tietty paussille. Samanaikaisesti joku soitti, eikä hänellä ollut niitä häkkyröitä päässä ja hän ryntäsi takaisin huoneeseensa ja kompastui maton reunaan, jolloin paikalla ollut herra insinööri syöksyi ulos, koska häneltä joko a) tuli liikaa naurua b) hän sääli siskoani c) arvaa;-)
Siis en muista, mutta tässä siis näettte Vauhtisiskoni yhden harrastuksen eli karhut.

Tänään tein viikonlopun isot ostokset, sillä meidän nuoret + Dina saapuvat huomenna. Kävin myös koiratarvikeliikkeessä, jossa minun piti kuvata liikkeen maskotti eli aivan ihana chihu. No, kamera oli tietty kotona...,joten Mian pieni Olivia, tässä noin viiden viikon ikäisenä, saa nyt korjata unohdukseni. Vielä minä sen teen, sillä sovin jo chihun 'mamin' kanssa.
Viikkoon on mahtunut myös iloisia tapahtumia kuten tämä tunnustus Sammalmetsänkeijulta. Kiitos♥ Minä olenkin nyt sitten Kirjakeiju!

Julkaisen tässä tarkoituksella vanhan reppanan, expoikaystäväni Jackin kuvan, etteivät kaikki lue, mitä nyt kirjoitan. Ostin tänään uuden Kauneus & Terveys -lehden. Siinä on alussa täyttä asiaa Patrick Borgin haastattelussa Ihmiset kiusaavat itseään ihan turhaan. Patrick on ravitsemustieteen maisteri ja kirjoittanut useita kirjoja. Hänen teesinsä on se, että mitä vähemmän syömiseen liittyy stressiä ja kieltoja, sitä todennäköisemmin painonhallinta onnistuu. Borgilla on vakaa usko kehon viisauteen. Keho tietää, minkälaista ruokaa se tarvitsee, kun sille annetaan mahdollisuus.  Pitää syödä kun on nälkä ja nukkua, kun väsyttää. Se on juuri niin simppeliä! Tunnen erään, joka on käynyt monia kovia dieettejä läpi niin rahalla kuin ilman ja joka dieetin jälkeen hän on muutaman kuukauden kuluttua viisi kiloa painavampi kuin ennen dieettiä. Ihan samaa asiaa Borg yrittää tuoda esille kertomalla, miten keho menee vain dieeteistä ihan sekaisin ja lopputulema on entistä enempi entistä tiukempaa läskiä.

Samaisessa lehdessä on minun salainen paheeni. Siis tänä iltana en nukahda lukien McEwania vaan Riikka Pulkkisen jatkosarjaa Iiris Lempivaarasta. Olen oudosti koukkuuntunut...Riikka vaikuttaa hyvin pirtsakalta nuorelta naiselta!

Mitä tulee minun puhelimeeni, jonka onnistuin saamaan tällä viikolla neljään osaan, se on nyt korjattu. Kuunnellaan sen kunniaksi vaikka

Call me
Lähettänyt klo

16 kommenttia:

  1. Jael30. syyskuuta 2010 klo 17.20

    Olipas siskollasi oikein onnettomuuskierre, mutta hyvä ettei pahemmin sattunut.Tuosta Borgin kirjasta olen lukenut toisessa blogissa, ja kaiketi siinä on perää.Pidin ennen itseäni aika paljon nälässä ja lihoin yli 20 kiloa.Nyt olen syönyt ja laihtunut jo muutaman kilon,siis syömällä...

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi30. syyskuuta 2010 klo 17.51

    Jael, onni kuitenkin onnettomuudessa, että leuka ei murtunut. Hän kävi lääkärissä. Näyttää kuulemma hurjalta;-)

    Minulle tuli viisi lisäkiloa, kun lopetin lounaat ja ne loppuivat silloin, kun aloitin blogin. Eli onhan tämä aika vaarallista hommaa, sillä melkein vuoden valvoin yöt lukien, enää en pysty. Nyt en osaa vieläkään syödä lounasta, vaan tajuan iltapäivällä, että 'jotain unohtui taas'. Siis mun systeemit on mennyt tästä kirjahulluudesta sekaisin...Äiti sanoi aina, kun minulle teininä sattui jotain harmia, että 'kaikki johtuu liiasta lukemisesta'. Well...;-)

    Jael, hiljaa hyvää tulee. Minullakin on jo diili mun hurmaavan tohtorin kanssa ja se on vain viiden kilon kokoinen. Mutta aikaa on...Kiire pilaa kaiken ja tuottaa onettomuuksia.

    VastaaPoista
  3. Katja / Lumiomena30. syyskuuta 2010 klo 19.37

    Olipa siskollasi ollut viikko!

    Minä olen pitänyt Patrick Borgin ajatuksista jo kauan. Hän tuli "tutuksi" 2000-luvun alussa, jolloin luin (jopa liikaa) naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Hän ei koskaan mennyt mukaan yhden asian liikkeisiin, kuten karppaamiseen. En oikein ymmärrä sellaisia: kaikkea kohtuudella!

    Sun sun ex-boyfriend on vähän seko, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

    VastaaPoista
  4. Leena Lumi30. syyskuuta 2010 klo 19.53

    Lumiomena, minä olen jo pitkään kuunnellut Antti Heikkilää, mutta nyt taisi Patricikista tulla mun suosikki. Pitkä haastattelu uudessa Kauneus & Terveys -lehdessä. Hän myöntää olleensa alussa tiukempi, mutta kääntäneensä nyt suuntaa. Hyvin kiintoisa juttu.

    No, kun karppaat oikein tiukasti, niin varma saat olla, että alkaa tuntua monessa. Tulet hermostuneeksi, iho-oireita, hiukset lähtevät tukkuina yms. yms. Ei tulisi mieleenkään!

    Well...hän on hieman erikoinen, liiankin kanssa eli lähettelee mulle tämmöisiä kuvia itsestään. Kiinnostava kylläkin, mutta silti enempi rasittava;-)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi30. syyskuuta 2010 klo 20.37

    Jaahas, vai olen enempi rasittava. No täytyy myöntää, että nyt olen itsenikin mielestä tosi rasittava eli nyt menee liian lujaa, mutta metsään... Mutta kun tulee viikonloppu aion vetää peiton korviin enkä nousta sängystä. Sen verran voin nenääni näyttää, että luen tuota siskoni lahjoittamaa kirjaa. Tänä iltana tapahtui nimittäin vielä yksi juttu, jota siskonikaan ei vielä tiedä, koska en saanut häntä kiinni - ei vastaa puhelimella. Se tapahtuma: tein paperi töitä kirjoituspöytäni ääressä ja tarvitsin mm. saksia. Sehän on aivan normaalia,mutta ei ole aivan normaalia, etten hallitse liikeitäni. Nimittäin nyt upouusissa silmälaisessani on 2 cm:n pituinen raapale, keskellä näkökenttää. Jotenkin ihmeellisesti saksien terävä kärki osui toiseen linssiin. JA TÄMÄ ON AIVAN TOSI, vaikka en varmaan itsekään uskoisi, jos se ei olisi tapahtunut mimulle. Mieheni sanoi tämän tapahtuman jälkeen, että ainahan minä olen tullut kalliiksi. Ne linssit nimittäin ovat monitehot ja maksavat maltaita. Vielä ei naurata - 1 1/2 tuntia tapahtuman jälkeen - mutta ehkä sitten joskus tai sitten ei...
    Olen 100 % varma, ettei näin "koffeleita" ole muita kuin minä. Mutta minähän olen aina halunnut olla se erilainen nuori, mutta en ehkä ole tarkoittanut tällä tavalla...
    Terveisin
    Se rasittava pikkusisko

    PS: terveisiä lukijoille

    VastaaPoista
  6. Leena Lumi30. syyskuuta 2010 klo 21.03

    Pikkusysteri, Jack on rasittava, et sinä. Siis Lumies on kyllä eri mieltä, mutta...ehkä häenllä on syynsä;-)

    Well...kun luet sen tänään minulta saamasi kirjan, osaat edes esittää coolia - tilapäisesti. Mutta tuota romppimista minä en tajua...ja sinä olet se PIKKUsisko! Mikään vanhainkotikaan ei uskalla sinua ottaa, kun nyt jo törmäät kaikkeen.

    Miten ihmeessä ne IHAN UUDET KALLIIT SILMÄLASIT ovat jo nyt saksien raapimat...

    Minä tiedän ratkaisun: Perusta blogi. Siinä ei mene kuin niskat, mutta ei voi törmäillä muuta kuin kiinnostaviin ihmisiin!

    PS. Tarviiko äidin nyt saada tietää tämä viimeisinkin;-)

    VastaaPoista
  7. Anne30. syyskuuta 2010 klo 21.11

    Voi teitä Vähämattilan sisaruksia ;) Enkä varmaan ole ainoa joka näin on sanonut. Onhan ollut viikko. Hyvää viikonloppua kuitenkin tai juuri siksi! Leena älä passaa nuorisoa "piloille", muista nauttiakkin viikonlopusta. Ihanat syksysäät hellivät vaikka välillä puhaltaa oudot kylmät tuulet.

    VastaaPoista
  8. Leena Lumi30. syyskuuta 2010 klo 21.20

    Anne, ensinnäkin sinä tiedät, miten cool osaan olla, ihan oikea Jääkuningatar. Tämä viikko on nyt vain ollut vähän outo...Ja sitten: Sinäkän et osaa kirjoittaa mun tyttönimeäni, joten kyllä Lumi on paljon, paljon parempi vaihtoehto ja pääsee eron kahdesta ä:ästä.

    Nuoret ovat sekä Teemun kotona että täällä, joten ei pelkoa uupumuksesta. Tosin huomenna syödään monella sortilla ja herkkuja.

    Ai siellä on niitä tuulia...täällä on tuullut preerialta ja ehkä kaikki sen takia...

    Mukavaa viikonloppua, Bessu♥

    VastaaPoista
  9. Susa30. syyskuuta 2010 klo 22.16

    Voi ei siskoasi;) Onneksi ei sentään tuon pahemmin käynyt!

    Hei kävitkös Keljossa eläintarvikeliikkeessä;) Vanhat työkaverini pitävät sitä ja toisella heistä on hurmaava chihu, joka tosiaan majailee mm kassapöydällä ja on aivan ihana ♥ Hän myös usein tulee emäntänsä kyydissä asianmukaisissa varusteissa moottoripyörän kyydissä töihin:)

    Viisaita puhuu tuo Patric:) Mussutan tässä juuri samalla minidominoita tätä kirjoittaessa ja nyökkäilen, tätä kehoni tarvii juuri nyt...;)

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi30. syyskuuta 2010 klo 22.28

    Susa, tämä on meille jo aika tuttua;-)OIKEASTI vain äiti enää kauhistelee. Tosin aika outoa - kaikki.

    Juu, siellä kävin. Ja unohdin jutussa vallan kertoa, että tänään kuulin juuri tuon moottoripyöräjutun ja pieenllä chihulla on silloin pinkit suojalasit;-) Menen sinne uudestaan, mutta en nyt ainakaan viikkoon ehdi, tiedät, miksi. Hän on niiiiiin suloien♥ Tänään minä sain erikoishuomiota...

    Susa!, minä ostin tänään niitä minidominoita KAKSI pakettia, olen niihin ihan koukussa ja meidän Meri myös. Toivottavasti niitä on vielä huomenna, kun hän saapuu juuri ip teeaikaan...Reima alkaa nyt lukemaan Patricia. Minusta tuli nyt hänen aatteidensa vankka kannattaja: Kyllä keho tietää, mitä se tarvitsee ja välillä se on Geishaa, joskus minidominoa ja usein hapankorppua.

    VastaaPoista
  11. Leena Lumi1. lokakuuta 2010 klo 9.52

    Aila, tämä on geenivika;-) Tietäisitpä äitimme, 82 vee!

    Aivan. Murphyn laki iskee usein juuri kodinkoneisiin eli ne lähtevät kuin jonossa. Minulla oli kerran pyykinpesukone, joka kesti 30 vuotta. Ostin sen nuorena ekaan omaan kotiin käytettynä, mitä kkaan ei kai enää edes ajattelisi tehdä: ostaa käytettyä konetta, ja niin se vain toimi ilman yhtään remonttia 30 vuotta! Mutta eivät ne enää...

    VastaaPoista
  12. Birgitta1. lokakuuta 2010 klo 17.33

    Oih siskosi kolhualttiutta. Hitaaampaa voisi heikottaa, mutta toisilla on vauhtia ja huumaa sen verran, että sattuu ja tapahtuukin sitten sen mukaisesti.

    Hyvä kun slevisi isommitta murheitta. Kaipa nuo nallet hellii sitä pehmeällä halauksella. Toivottavasti siis oikeasti vain hellivät =)

    VastaaPoista
  13. Leena Lumi1. lokakuuta 2010 klo 18.11

    Birgitta, ihan sinua tuntematta - vielä, miten musta tuntuu, että sinussakin löytyy vauhtia...olenkohan väärässä vai osuin oikeaan. Mutta ei kenellekään taphadu niin paljon kuin siskolleni - outoja juttuja.

    Ehkä olet aiemmin nähnyt kuvan, kun tämä iso karhu on pentna sisareni sylissä;-) Heillä on suhde!

    VastaaPoista
  14. Tyynenmeren Aaltonen2. lokakuuta 2010 klo 5.32

    Ihan uskomatonta tuo siskosi epäonni!

    Olivia on tuossa kuvassa viisiVIIKKOINEN;)

    Kiireen keskeltä, Mia

    VastaaPoista
  15. Sooloilija2. lokakuuta 2010 klo 8.39

    Voi kauhiaa kun toisille tapahtuu, ja paljon! Terkkuja siskollesi, entiseltä epäonnenihmiseltä. Vanhemmiten olen rauhoittunut niin, etten kohella enää pahemmin. Mutta uskallanko tätä nyt sanoa ääneen. Kohta tapahtuu tietenkin jotain..
    Luette siitä sitten blogistani ;D

    Mutta tuosta mainitsemastasi Riikka Pulkkisesta: pidän hänen kirjoitustyylistään ja jäin heti koukkuun hänen ensiromaanistaan Raja lähtien. Nyt odotan, että saisin ostettua kirjakaupasta hänen ihan uunituoreen Totta-romaaninsa. Sitä voisin tässä sairaslomalla makustella.

    VastaaPoista
  16. Leena Lumi2. lokakuuta 2010 klo 10.07

    Mia, siis viisi on edes oikein.Pitää korjata. Kiitos!

    Soolis, en ymmärrä, miten sisarelleni tapahtuu noita kaatumia ja törmäyksiä ja paljon muutakin...Joku karma kai;-)

    Kävin jossain blogissa mennä viikolla keskusteluea juuri tuosta Totta-romaanista, johon minä en ehdi, sillä kirjat ainakin vuoden loppuun on jo pöydällä.

    Toipusiin, Soolis!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)