Minä hymyilen, sillä en saata olla hymyilemättä.
Tämä ei ole vain huulten hymyä,
sillä tämä hymy karkaa aina silmiini saakka,
säihkyy sieltä niin, että kaikki kysyvät:
Mitä ihanaa sinulle on tapahtunut?
Hymyni saa poskipääni hehkumaan,
lanteeni keinumaan,
paljastaa niskani suudelmillesi.
Nyt kaikki arvaavat:
Sinä eilen minussa. Minä eilen sinussa.
Rakkauden kemiaa, hellyyden matematiikkaa.
Syyskuu!
- Leena Lumi -
Oi, mikä ylistys rakkaudelle ja syyskuulle! Joskus kemia ja matematiikkakin ovat tarpeen.
VastaaPoistaMinun piti tehdä oma ylistykseni syyskuulle, mutta karhukaverit kiilasivat väliin. Vielä ehtii illallakin, luulisin (ja huomenna/perjantaina vihdoin myös Haudankaivajan tytär. Voi että se oli hyvä. Nyt en voi lukea mitään.)
Ilon läikähdyksiä tunsin minäkin, kun sain aamulla kääntää Muumi-seinäkalenterini elokuulta syyskuulle. Syksy!!!
VastaaPoistaLeena:
VastaaPoistaRakkaus on mahtava kokemus, sen muistaa aina olipa syksy, kevät, kesä tahi jopa talvi<3
Onnittelut runoilijalle:)))
Oi Leena,minkälaisia reaktioita syyskuun alku sinussa aiheuttaakaan;D
VastaaPoistaLumiomena, tälle en voi mitään, enkä haluakkaan voida...;-) Syksy vaikuttaa minuun kuin energiapiikki!
VastaaPoistaSuosittelen lyhyttä lukupaussia Haudankaivajan tyttären jälkeen tai sitten täysin toisenlaista kirjallisuutta: harrastekirjoja, lastenkirjoja tms.
Susa, ja minä sain kääntää Minna Immosen kalenterista esiin impressionistisen kuvan voimakkaan oransseista syyskukista. Ennen minullakin aina muumikalenteri...Nimenomaan: Syksy!
Aili, mutta joskus se on isompi tuli, joskus pienempi ja jskus oiekin kulovalkea. Kas kun et kommentoinut Kalevi Rahikaiseen...
Runoilija kiittää ja niiaa!
Jael, tämmönen mää oon;-)
En yleensä tykkää matematiikasta, mutta tuossa se kyllä kelpaa.
VastaaPoistaAllu, kauhun väreitä nousee, kun muistan matikan tunteja. Tästä matikasta nousee ihan muita väreitä, laineita, aallokkoja...
VastaaPoistaHianoja pippureita sinulla kuvassasi :)
VastaaPoistaJälleen hieno runo, rohkea, sensuelli! Rakkaus on valtava voimanlähde, saa poskipäät hehkumaan ja lanteet keinumaan. Hienosti toit esille rakkauden ihanuuden. Ja haittaako, jos kaikki arvaavat? Onhan syyskuu....
VastaaPoistaIsopeikko, minustakin ne näyttävät pippureilta! Meillä oli semmoinen ihastuttava punaluumupuu, mutta joku sen 25 vuoden jälkeen vei. Ei luumun luumua ja kuivui syyttä suotta. Tämä Sinikka tuli vahingossa...Kaipaan niitä punaisia, aikaisemmin kypsyviä luumuja, joita syödessä mehu valui...
VastaaPoistaAnja, eipä yhtään haittaa, koska on syyskuu;-) Ja kiitos sinulle♥