Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra,
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.
Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra,
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.
Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistät, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.
- Eino Leino -
L. Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
Eino Leino on sitten se toinen (Katri Valan lisäksi) runoilija, josta jotain ymmärrän tai jostain voin rehellisesti sanoa pitäväni :)
VastaaPoistaLeinon poljennossa on jotakin sellaista, mitenkä sen nyt sanoisi, inhimillistä ja vähän surullistakin. Olen huono keskittymään runojen teksteihin (siksi en niistä mitään ymmärräkään), mutta Leinoa voin kuunnella silmät kiinni tekstiä ajattelematta ja antaa rytmin tuudittaa...
Amma, minun mielestäni Eino Leino on Suomen kansan sydämissä meidän kansallisrunoilijamme. Minä palvon häntä!
VastaaPoistaLue tämä runo! Minä sain tämän runon viimeisen säkeistön tuntia ennen kuin piti pitää puhe mieheni pyöreillä ja liitin sen puheen loppuun. Ja mitä tapahtui: Minä kyynelehdin itse ihan kyynelmerenä ennen kuin sain sanottua 'ja yöstänsä tummasta syliisi tulla'.
Tämä on yksi Leinon parhaita, mutta on myös monta, monta muuta.
Eikö sinua yhtään sytytä hänen rakastajansa L Onerva, jolle hän tämänkin runon kirjoitti... Onervan parhaat ovat jo Lumikarpalossa. He inspiroivat toisiaan monessa.
Aila, juuri niin, juuri niin.
VastaaPoistaLeinon juokseva kieli --- muissakin runoissa on upeaa.
VastaaPoistaOletko pitänyt kirjasta?
Tuure, tiedän, mitä kirjaa tarkoitat: Älä paljasta;-) Se on koko ajan tässä käden ulottuvilla. Teen sen jossain rakosessa, kun kuumimmat uutuudet on tehty. Vaikka Joulurauhassa! Luin siitä tänään otteita ja täytyy sanoa, että jos vertaa HM:ä kirjoittajana P Rajalaan, niin ero on kuin yö ja päivä Mäkelän eduksi. Muistathan kirjoitukseni Kaulaltas pölyä puuterin...Siis, jos haluat muistella rohkeintani, etsi se. Käytä vain noita kolmea sanaa, ei mitään pistettä.
VastaaPoistaKirjat tarvitsevat aikaa. Mulla moni kokemus lässähtänyt koska on ollut liian kiire lukiessa.
VastaaPoistaTuure, senpä takia TämäJonka Tiedät, saakin minun kaiken huomioni ja sen aika on, kun Aika On.
VastaaPoista