sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jean Rhys: Kvartetti

Eräänä hautovan helteisenä kesäkuun päivänä he saapuivat Pariisiin.

Place Blanche, Pariisi. Elämä itse. Sitä käsitti kaikenlaisia asioita. Vaikkapa harhakuvitelman arvon, ja sen että varjo voi merkitä enemmän kuin todellisuus. Kaikenlaisia asioita.

Jean Rhysin Kvartetti (Quartet, Otava 2000, suomennos Hanna Tarkka) tarjoaa meille huikean näkökulman Rhys-naiseen, joka on Englannissa elättänyt itsensä halpana, kiertelevänä tanssityttönä, kuin ajelehtimassa kaupungista kaupunkiin, savuisista kapakoista toisiin samanlaisiin, miehistä miehiin, kaikki samanlaisia, matkalla samanlaisuudesta samanlaisuuteen. Käsikirjoitus on kirjoitettu, kaikki on jo koettu, vaikka Marya on vasta kaksikymmentäneljävuotias. Hän ei osaa odottaa mitään erityistä, ajelehtiminen on hänen liikkeensä. Marya tapaa kuitenkin Stephanin, jonka kanssa lähtee Pariisiin, jolle suostuu vaimoksi. Suuria tunteitako? Ei todellakaan! Rhys-nainen näkee vain seuraavan tunnin, korkeintaan seuraavan päivän. Hän kaipaa rakkautta kuin lapsi  ja voihan se mies sitten olla vaikka Stephan. Kaikki kuitenkin samanlaisia, mutta kaikkein pelottavinta olisi olla yksin. Itsenäisyyys ei ole Maryan tavoite, vaan takertuminen. Passiivisella, suorastaan katua nuolevalla masokistisuudellaan hän tavoittaa aina jonkun. Nyt se on Stephan, huomenna kuka tahansa, mutta kaikki kapakat ovat hänen maansa ja nekin näyttävät kaikki samanlaisilta. Marya kantaa masentunutta irtolaisuuttaan kuin keisari uusia vaatteitaan, paitsi, että hän on se, joka ensin väittäisi, että ’ei, eihän se näin mene ja kunhan vain saan Pernodin, aurinko nousee heti ja kun saan toisen, loistavat tähdetkin ja ehkä on olemassa huominen ja sitä seuraavakin päivä.’

Luettuani Jean Rhysin Huomenta, keskiyö, jäin ihanasti vangiksi. Minut vangitsi Rhysin käsittämätön lauserakenne, lakonisuus, tylyys, tunteet vailla tunteita, jäljittelemätön tyyli, jossa paljon jää lukijan varaan. Kvartetti ei jää yhtään jälkeen edellisestä eli rhysiläisyys voi vahvasti ja pääsemme peilaamaan Rhys-naista suhteessa muihin, sillä Maryan mies Stephan joutuu vankilaan, jolloin Maryan ainoa vaihtoehto, on vetää puoleensa joku pelastaja, seuraavan aterian tarjoaja, asunnon maksaja, joku joka vie halpaan hotelliin tahraisten lakanoiden väliin, joku joka tietää hänen olevan olemassa. 

Marya tarttuu englantilaisen pariskunnan Loisin ja Heidlerin ehdotukseen muuttaa heille. Hänestä tulee sekä hoivattava lapsi että Heidlerin lähentelyjen kohde. Vaimo Lois sulkee silmänsä, mutta esiintyy mielellään omanarvontuntoisena ’hyväksyjänä’ ja alleviivaa omaa vaimoasemaansa, piikitteleekin, mutta samalla yrittää pitää seuraa kuin nainen ystävälleen, tosin rajat määräten. Itsetietoisena siitä, että nyt he ovat tarjonneet Maryalle asunnon, mutta voiko Marya, masentunut Rhys-nainen, nauttia tilastaan, voiko hän tehdä sen edes kuumassa elokuussa päästessään Loisin ja Heidlerin maaseutuasunnolle Brunoyhin:

Hän kulki keittiön poikki ja nousi kapeita portaita huoneeseen, jossa oli hyvä ja viileä tuoksu.

Tapetissa kanit ajoivat toisiaan takaa. Ikkuna oli selkosen selällään ja ulkona vallitseva hiljaisuus oli ihanaa melskeisen Pariisin jälkeen. Pehmeää kuin sametti.

”Pidä kiirettä”, Lois huusi portaiden juurelta. ”H.J. sekoittaa coctaileja.”

Marya ajatteli: ”Voi hyvä jumala! Mikä hullu minä olen.” Aivan kuin joku olisi nipistänyt hänen sydämensä sormiensa väliin. Coctailit, seinäpaperin naurettavat kaniinit. Elämän koko koreus ja suloisuus tuotti hirvittää tuskaa, kun se aina karkasi käden ulottuvilta.

Tässä kohtaa lukija voisi hätkähtää, mutta jos tuntee rhysiläisyyden, tietää, että näin se menee. Onni on joku käsittämätön olotila, joku pakeneva, ei Rhys-naiselle kuuluva. Se voi olla hetken rauha, yllättävä hetki kerran Stephanin kanssa, jolloin tuntui että nyt ei kaipaa mitään, tässä on hyvä. Se hetki vain on jo melkein poissa ennen kuin sitä on kunnolla ymmärtänyt. Onnen askeleet ovat hiljaiset ja Rhys-nainen on heikoin niitä tunnistamaan.

Kvartetin saatesanoissa Anna Lassila toteaa osuvasti:

Aina kun Marya saa tilaisuuden, hän valitsee väärin, epäluotettavan aviomiehen, itsekkään rakastajan. Hänet kuvataan vailla menneisyyttä, tässä ja nyt, keskellä tapahtumia, jotka etenevät vääjäämättä kohti tuhoa. Marya on nainen, joka törmäilee oviin, rakastuu renttuihin, vihaa kaikkia muita paitsi niitä, jotka hänen olonsa tukalaksi saavat. Ja eniten hän vihaa itseään.

Onko Jean Rhysin maailma sitten masentava? Ei ole. Se on psykologisesti alastomaksi riisuva, kiinnostava, nuhjuinen, savuinen, humalainen, hyväksikäyttävä, masokistinen, ajelehtiva...Silti sen kadut soivat kutsuvaa savunsinistä soundiaan etkä voi lopettaa hakeutumista uusille kujille, uusiin baareihin, uusiin miehiin ja seuraavan hotelliin, jonka huoneen nuhjuisessa tapetissa on jotain uupuneen eroottista.

Heidler kuiskasi: ”Avaa silmät pikku barbaari. Avaa silmät.”

Marya avasi silmänsä ja sanoi: ”Oi rakas, rakas, rakas. Ole minulle kiltti. Sano minulle jotakin kaunista. Minä rakastan sinua.”

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut Jean Rhysin kirjoja vuosia sitten. Muistan niistä vain mystisen, kiehtovan kielen ja oudon uhkaavan tai surullisen tunnelman. Pidin kirjoista niiden omaperäisen ilmaisun takia. Olen jopa ostanut kolme Rhys-kirjaa. Ehkä olisi syytä lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, sinä onnellinen omistat kolme Rhysiä! Minulle taisi nyt käydä toisin kuin Siri Husvedt on sanonut: "Hyvätkin kirjat unohtuvat kun kirjan kannet ovat sulkeutuneet." En ole unohtanut Shriverin, en Oatesin, en Sirin enkä monen muunakaan kirjoja ja nyt taitaa olla niin, että Rhys jää näillä teoksillaan ikuiseksi muistijäljeksi.

      Näissähän on koko ajan se tuhon lähestyminen tai levottomuus tai 'mitä millään on väliä', mutta minusta nämä eivät ole siltikään ahdistavia, sillä lyhyet, lakoniset virkkeet leikkaavat kovimman kivun pois. Ei mitään sellaista kauhua kuin vaikka Oatesin kirjassa Sisareni, rakkaani...

      Poista
  2. Selvästi kiehtovaa vankeutta! Rhys alkaa kiinnostaa enemmän ja enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, himosta vankina! Miten jaksan odottaa,että sinä ehdit näihin...

      Poista
  3. Rhys taisi juuri sujahtaa TBR 300 -listalleni, jota pikkuhiljaa tässä kasailen. Kiitos, ihanainen Leena taas hyvästä kirjapostauksesta (luin myös edellisen Rhys-juttusi )<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, jollain tavalla tiedän jo kirjamakusi, vaikka aina emme ole samiksia eikä tarvitsekaan olla, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä otat vastaan nämä Rhysin kirjat. Nyt jos aloittaisin, lukisin muuten Kvartetin ensin ja sitten vasta Huomenta, keskiyön.

      Poista