Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko pitänyt?
Ehkä silmien pohjalla jotain vapisevaa
ehkä huulien kaari vavahtampi.
Eihän se vielä kerro että pimeä hipaisi läheltä
että lopullisen kosketus oli niin todellinen
että silmät kysyvät onko vielä lupa nauraa
että jalat kysyvät saako juosta
kukkivalla nurmella
että onko oikein iloita kaiken sen jälkeen
että jokin huutaa: aurinko, älä laske,
toivo, älä katoa,
elämä, pidä minusta kiinni.
- Maaria Leinonen -
Koskettava runo! Tunnistettava tunne...
VastaaPoistaJoululainen, niin...ja jäljelle jää aina sama kysymys 'miksi?', eikä vastausta ole luvattu.
Poista<3
VastaaPoistaTaru <3
PoistaAamulla mietin, voiko enää blogata? Kannattaako? Mitä järkeä missään. Kuitenkin. Ei saa antaa valtaa pelolle. Pitää juosta. Pitää nauraa. Uskoa siihen, että elämä pitää kiinni silloinkin, kun sen otetta ei tunne.
VastaaPoistaOmppu, sitä joskus ajatteli, että 'miten se ja se kauhea oli voinut tapahtua niin lähimenneisyydessä?', mutta kaikki kauhea vain jatkuu, jatkuu...Pahinta on se, että ei kuin voi tehdä mitään. Tulee ihan 'rhysiläinen' olo.
PoistaJuuri tähän päivään niin sopiva runo!
VastaaPoistaToivoa ei pidä menettää vaikka juuri tänään tuntuu niin ahdistavalle.
♥
Minttuli, olen saanut tämän kerran isossa surussa ystävältäni ja nyt minusta juuri tämä sopi tähän hetkeen.
PoistaOlen pessimisti, mutta yritän olla ajattelematta, että nyt on liikkeellä heitä, joille rauha ja väkivallattomuus ovat vain sanoja. Yritän♥
Aina on liikkeellä heitä. Mutta aina on suurempi osa ihmisistä niitä, jotka ovat hyvän puolella. Niin uskon, niin haluan uskoa.
VastaaPoistaRaili, totta. Sekin on totta...näet aina lyhdyn pimeässä <3
PoistaKaunis!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, eikö vain. Tämä vertautuu minulla aina erääsen sinun runoosi ja tiedät mikä se on.
Poista<3
Niin kaunis ja koskettava runo, ja niin totta. Kiitos tästä, Leena! ♥
VastaaPoistaTämänkaltaisessa pimeydessä valon merkitys korostuu entisestään. Vaikken muuta voisi tehdä, voin olla antamatta periksi ja kantaa valoa. Pienistä tuikuista tulee yhdessä iso, lämmin ja valaiseva liekki. ♥
Sara, ole hyvä♥ Tämä runo on kuin pelatusrengas haverissa.
PoistaValonkantajiksi kaikki tulkaamme. Se on myös eräs suosikkibiisini. Periksi ei anneta! Joskus riittää, kun pimeän tunnelin päässä seisoo ystävä vilkuttaen tähdet sormenpäissään♥
Tänään mm. Hesarissa:
"Kun Pariisi sammutti valonsa, muu maailma antoi niiden syttyä."
Tuntui omalta tajunnan kerronnalta, kosketti hätääntyneen kipeästi.
VastaaPoistaSirkkis♥
Poista♥
VastaaPoistaBirgitta♥
Poista