torstai 3. syyskuuta 2015

Pentti Haanpää: Kauneuden kirous


Siinä hän seisoi kynttilöineen ja epäilemättä hän itsekin tietää olevansa kaunis. Sellainen on hänen ryhtinsä, nopeat välähtävät sivusilmäykset, joilla hän toisinaan tarkastelee kansaa. Hänellä on nuoren ihmisen usko, että tuolla väkijoukossa, kaukaa tulleissa, voisi olla jotakin perin mielenkiintoista, hänelle kuuluvaa, kaiken muuttavaa...

Hänen vartalonsa on sorea ja siinä on ryhtiä, vaaleat kasvot eivät ole pullamaisen pyöreät, eivätkä lapamaisen soikeat. Ne ovat sellaiset, että katsoja uskoo, että niiden pitääkin olla sellaiset. Silmissä on säihkyä, välkettä, hampaat välähtelevät valkoisina ja tukka kihartuu somasti. Hän on niitä naisia, jotka vaikuttavat miehiin ensisilmäyksellä kuin ilmestys.

Pentti Haanpään pienoisromaani Kauneuden kirous (Into 2015) ei olekaan mikä tahansa sivuun unohdettava tarina, vaan se kantaa itsessään ikiaikaista varoitusta, joka on suunnattu kauniille naisille ylpistymisen, huoraamiseen lankeamisen ja monen muun pahan varalta. Kirjan alkusanoissa, jotka on kirjoittanut Pentti Haanpää elämäkerran kirjoittanut Matti Salminen, Haanpää kiteyttää elämän pinnallisiin arvoihin luottamisen vaaran näin: ”Ihmisen kauneudesta sukeutuu elämän rumuus.” Miten sopivaa, että lauseessa puhutaan ihmisestä ja suomen kieli ei paljasta sukua, mutta kyllä kirjan tarinasta oivasti käy esiin, että kaiken pahan ansa ja miesten tuho on köyhän torpan tyttö nimeltään Anna Ansala.

Miehet ovat kautta aikain kovasti huolehtineet naisen siveellisyydestä kun ovat sitä toisaalla samanaikaisesti yrittäneet kaikin tavoin tuhota, kuten tässäkin kirjassa käy ilmi. Jo se, että Pentti Haanpää sai romaaninsa aiheen 1800 –luvulla syntyneeltä isältään Mikko Haanpäältä, kertoo pitkästä, naisen siveellisyyden puolesta huolehtimisen uhrautuvasta aikajanasta.

Köyhään torppaan syntynyt Anna kantaa kauneutta, joka pelästyttää jo hänen isänsä. Kun Annan sisko Manta pääsee ensin piiaksi ja lopulta emännäksi Rekolan taloon, olisivat maailman kirjat vallan sekaisin, ellei Manta olisi ulkonäältään arkinen, kovasti työteliäs ja hyvin sikiävä, sillä perillisiä varten ja veren vaihtamiseksi joskus suuriin tiloihin pääsivät piikatytötkin aittojen avaimia kantamaan. Rekolasta Annakin piikana aloittaa, mutta hän tietää, että elämä on luvannut hänelle jotain enemmän, jossain odottaa jotain parempaa. Miehen kohdalla tämä olisi katsottu normaaliksi ja kiitettäväksi pyrkimykseksi, mutta naisen kohdalla jo ajatuskin jostain enemmästä oli ylpeyden syntiä ja se synti tietysti johtui Annan ylpeästä kauneudesta! Oijoi, paljon ylpeämpi olisi Annan pitänyt olla, sillä jo Mantan häissä alkaa häntä synnintielle vokotella naimisissa oleva äijänkäppänä Korteisen Jaako, eikä ollenkaan muut kuin huorinteot mielessään. Anna uskoo, mitä toinen valehtelee ja lähtee leikkiin mukaan eli Korteiselle ensin piiaksi eli jalkavaimoksi. Kun Korteisen vaimo saa tietää asian tilan, sanoo hän toden sanan:

”Ja sinä nuori ja komea ihminen tyydyit tuohon vanhaan tuulimyllyn lämmittäjään!”

Siinäpä se ja siitä alkoi pian seuranneesta emännyydestä huolimatta Annan syöksy turmioon. Tuli elämän rangaistus kauneudesta ja paremman elämän toivosta ja pyrkimyksestä. Mies seurasi toistaan ja mitä ihmeellisimmillä juonilla vokottelivat hyväuskoista naista, pilasivat hyveellisen kauneuden synnin rumuudeksi. Missä oli Annan ylpeys? Miksi Anna tyytyi äijiin, joihin kukaan hänen näköisensä ei koskisi tikullakaan? Miksei Anna kartuttanut varallisuuttaan vaivihkaa, vaikkakin naisen raha oli tuohon aikaan miehen vallassa, niin leskenä hän olisi voinut olla jo itsellinen, varakas ja ennen kaikkea valita arvoisensa elämänkumppanin?

Kauneuden kirous on terveellinen muistutus meille naisille siitä, että oikeastaan niinkään paljoa ei ole muuttunut: Mikä on miehen hyve, on naisen pahe. Pentti Haanpään pienoisromaanissa moraalitarinan koodisana on kauneus, johon on ympätty koko naiselta odotettava käytösnormisto. Ukkosena jylisevä kertomus naisen kauneuden kiroista, siitä miten nainen, joka luulee olevansa jotakin, lopulta menettää kaiken. Tavallaan teos on vähän sellainen selkosanainen uhkakuva, jossa etenkään kaunis nainen, ei voinut ilman rangaistusta jättää rumaa ja mitätöntä miestään paremman toivossa. Nainen, joka laskee vain kauneuskortin varaan, menettää hyveellisyytensä moninkertaisesti ja lopullinen niitti tulee vanhenemisen muodossa, sillä eihän vanha nainen voi olla kaunis ja se on Annankin uskottava:

Nyt kääntyessään katsomaan elettyä elämäänsä vanhana, kuoppasilmäisenä ja vähän väkäleukaisenakin, Anna näki menneen kauneutensa kirottuna lahjana, joka oli turmellut hänen elämänsä. Sillä koskaan hän ei ollut kokenut elämän onnea. Ihmisen kauneudesta oli sukeutunut elämän rumuus...


Voi Anna, mutta entäs ne kaikki rumat miehet, joiden annoit kajota itseesi, katso miltä he näyttävät! Sinusta sanotaan, että olet esimerkki ihmisestä, jolle mikään ei riitä, mutta entäs ne huoraavat äijät, miksi niille ei riittänyt mikään, eikä varsinkaan oman puolison rakkaus. Eikös synti ole sama, tekee sen mies tai nainen? Ei, ei se ole sama. Anna, terveiset täältä 2000 –luvulta, jossa miehet hoitavat vaativia vakansseja ja päättävät maamme tärkeistä asioista.  Sellaiset miehet niistä päättävät, jotka ottavat kuvia sukupuolielimistään ja sitten lähettelevät niitä alapääkuviaan naiselta toiselle. Ei se ole miehen tekemänä mikään rikos! Vaan jos samassa tehtävässä oleva nainen noin tekisi, hänet erotettaisiin työstään ja laitettaisiin hoitoon ja sen jälkeen tuomiolle.  Rikosnimike olisi varmastikin ’kauneuden kirous’.


*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kaisa Reetta

30 kommenttia:

  1. Onpas loistava lopetus kirjoituksellasi ja hieno kirjoitus kyllä kaikin puolin muutenkin. Naurattaa tuo rikosnimike "kauneuden kirous," vaikka asia vakava onkin. On ihmeellistä, että kääkinkin äijä katsoo oikeudekseen arvostella naisia ihan kuin ei itse olisi ikinä peiliin katsonut. Tai ehkä onkin, vaan ei ole ymmärtänyt näkemäänsä. Eläköön feministinen salaliitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos <3 No, olisihan tähän voinut vetää parilta tuhannelta vuodelta vaikka mitä ja ihan jäi eräs tekstiviestejä lähettelevä hurskas mieskin käsittelemättä. Mietin, että ihan sama: Naiselle voidaan syytteeksi keksiä ihan mitä vain. Vrt. ne raiskaustapaukset, joissa raiskaaja on vapautettu, koska nainen on pukeutunut liian provosoivasti. Äijänkääkät katsovat oikeudekseen mitä vain: Eron jälkeen kertovat puolisostaan intiimejä asioita, pitävät itseään suurinakin hurmureina ja yrittävät lääppiä ja likistellä missä ikinä voivat. Mikä niitä oikein vaivaa! Ja eivät tajua omaa tilaansa ,vaan kukkoilevat ja tunkevat, vaikka eivät ole kutsuttuja. Feministinen salaliitto 4-ever!

      Poista
  2. Kiitos Leena, olipa naurettavan "hauska" juttu! Toisaalta taas ei♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ninpä, tätä asiaa voidaan lähestyä sarkasmissa, ironialla ja sitten ihan vain totena, joka onnäin ollut, näin on ja näin jatkuu. Ole hyvä♥♥♥

      Poista
  3. Hyvin olet, Leena, yhdistänyt menneen ja nykyisen. Ja sitä samaa, mitä on aina löytynyt , löytyy vieläkin. Nainen contra mies. Tulee mieleen, onko koskaan, edes tulevaisuudessa, naisen asema mieheen verrattuna tasaveroinen. Jonkin verran on sentään tapahtunut muutosta. Naiset tulevat toimeen ilman miestäkin, vai tulevatko? Täysin? Kuinka kauan ajatellaan, että nainen on se heikompi puoli, miehen kylkiluusta luotu, niin kuin raamattu opettaa. Jos nainen komentelee miestään, häntä pidetään mökkihirmuna. Jos mies alistaa vaimon käskyvaltaansa, se voi olla monesta luonnollista. Valtataistelu. Se on ikuista. Lepsu se mies, joka ei pärjää vaimolleen. Onneksi on sisukkaita naisia, jotka tietävät mitä tekevät ja tulevat toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, kiitos <3 Meillä on taphtnut jonkin verran muutosta, mutta jossain vieläkin kivitetään naisia elävltä, heitetään happoa kasvoille, sivlotaan sukupuolieliiä, ei päästetä tttöjä kouluun, naitetaan alaikäisenä vanhoille ukoille etc. Tämän takia minä ja ystäväni kustansimme yhden ghanalaisen tytön koulunkäynnin, että hän pelastuu lapsena naittamiselta ja voi päättää mikä hänestä tulee isona.

      Suomalaista naistahan pidetään niin vahvana, että heikomman egon omaavat miehet noutavat itselleen nöyrän thaimaalaisen vaimon ja uskoa tai älä, näihin pariskuntiin törmää täällä pikkukaupungissakin;) Hesari kirjoittaa, että naiset ovat vallanneet kokreakoulupaikat. No, sen he ovat tehneet ihan kyvyillään. Aikanaan naisiaq ei sinne edes päästetty pyrkimään.

      Aviliittoromaanit ovat kiinnostavia. Jos joskus innostut lue Lionel Shriverin Kaksoisvireh, joka on niin tyylipuhdas kertomus siitä, mitä tapahtuu kun rakastunut pari onkin saman lajin maailmanluokan kilpailijoita. Minusta ihan hirveen totta, mutta R. närkästyi kun sanoin, että 'onneksi meilllä ei ole sama laji, sillä minä olen selvästi Willy (se nainen) ja hän on Eric (mies). Lueme siis nyt paljon samoja kirjoja ja niin siinä ruoan äärellä saatiin aikaiseksi selllainen viiden tunnin keskustelusessio, että saunakin unohtui;)

      Olisiko se ihanne, että ei olisi vastakkaisnasettelua, vaan voisi kohdata myös avioliitossa ihmisen ihmisenä. Ulkopuolinen paine tosin musertaa tuota utpiaa, sillä edelleenkin naisen euro on se 80 senttiä. On aloja, joissa ollaan tasa-arvoisia ja aloja joilla ei olla. Ja ihminen on käynyt kuussa! Toisaalta mikään ei tunnu enää kovin tärkeältä, kun näki sen hukkuneen pakolaislapsen rannalla: Mikä meitä kaikkia oikein vaivaa? Oletko huomannut, miten outoja nyt tapahtuu?

      ****
      Varmaan nainen tulee toimeen ilman miestä, Tunnen monta tällaista naista, mutta jos on ihmisparinsa löytänyt, niin kyllä siitä osaa olla kiitollinen ja minä taitiasin menehtyä ilman haastetta...

      *****

      Ihailin nuorena Niskavuoren Hetaa, mutta hän olikin säälittävä. Hän oli sairatunut vahvuuden sairauteen, koska kiltti miehensä oli muka lepsu. Sitähän voi mies vain olla kovin kiltti, ei silti välttämättä lepsu.

      Voi miten paljon tästä aiheesta voisikaan kirjoittaa...Ikiaihe!

      Poista
    2. Olen huomannut, Leena, kummallisia ja outoja aikoja elämme. Kiinnostaa, mitä kaiken tämän myllerryksen jälkeen tapahtuu. Rauhoittuuko maailma, vai meneeko kaikki yhä hullummaksi. En omasta, mutta lasten puolesta vähän huolettaa. Minkälaisen maailman heille jätämme. Itse olemme saaneet elää hyvää ja turvallista aikaa, miten jatkossa?

      Toisaalta, olen kuullut, että suuretkin liikahdukset sekavien olojen jälkeen voivat kääntyä onneksi. Siihen pitää uskoa. Turha hermostella. Se nyt ei ainakaan auta!

      Poista
    3. Liisu, toden sanot. Tätä en olisi uskonut. Nyt kuin tämän kaiken symbolina olemme nähneet kuvan rantahiekalla kuolleena vesirajassa olevasta lapsesta. Ehkä tämän piti tapahtua, että estämme sen vihan määrysvallan, joka yrittää nyt nousta pintaan. Nämä puheet, nämä selitykset on kuultu ennenkin ja se oli silloin kun kansallissosialismi teki nousuaan Saksassa.

      Katsotaan, toivotaan, Olen luonteeltani pessimisti, mutta haluan silti ajatella parasta. Hermoilu ei auta mitään, vaan pitää myöntää todeksi ja nähdä, mitä nyt on tapahtumassa.

      Poista
  4. Hmm. Hmm. Hmm. Naisen pitäisi olla kaunis, mutta ei kuitenkaan saisi olla kaunis.
    Ja yhä vieläkin(!) naisen pitäisi olla seksikäs, muttei kuitenkaan liikaa. Yhä vieläkin monet tytöt pelkäävät huoraksi leimaamista, ja sen leiman saa yhä vieläkin melko helpolla.
    Luin muuten muutama päivä sitten otsikon (en itse juttua), missä evoluutiopsykologi kertoi tutkimuksesta, että kauniiden ihmisten avioliitot on onnettomampia ja he ovat huonompia sängyssä. All right. Otsikon perusteella en osannut päätellä, mikä on tutkimuksen idea on. Turha kadehtia kauniita? Ihmisen kauneudesta sukeutuu elämän rumuus? Kauneuden kirous?;)

    Tykkäsin kirjoituksestasi.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, juu, just tänään alkoi naurattaa, kun tajusin tuonkin, että ainahan naisen pitäisi olla kaunis! Mikä tässä sitten oikein pitäisi olla. Annetaan nuorten tyttöjen olla tyttöjä ja vähän villejä, siitä leikistä äijät pois, hus, hus! Tiedän nuoren kaunottaren äitinä, mitä nuoret naiset ajattelevat tyrkyttelystä.

      Voi jestas sua taas, nyt sait mut nauramaan! No more comments...

      Kiitos <3

      Poista
  5. Vau mikä analyysi Leena. Tykkäsin koko rahalla. Kauneus saattaa olla kirous vaikka ei se meillä rumillakaan aina ole niin helppoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kiitos <3 Tosi kiva kuulla;) No, onhan Sanna just yllä pohtinut tätä dilemmaa, että nainen on kirottu, kun on kaunis, mutta naisen kuitenkin odotetaan olevan kaunis. Ole tässä sitten kaikkie mieliksi;)

      Poista
  6. Leena, ihan mielettömän ihana juttu! Arvasin, että saat tästä irti jotain tavattoman tärkeää! <3

    Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reeta, kiitos <3 Annoinhan sinulle jo vähän vihjettä kommentissani;)

      <3

      Poista
  7. Olipas hyvä kirjoitus :)!
    Katsoin eilen jostakin ihmesyystä kotimaista realitytv:tä ja mietin että a. mikä on naisessa kaunista ja b. millä hinnalla sen voikaan "hankkia". Tuli myös mieleen Adichien kirjat joissa taitaa aina olla luonnonkaunis nainen, joka pohtii raadollisesti mitä kaikkea se taas on.
    Kaunista viikonloppua Leena :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos <3

      Noilta relitytv:n mainoksiltakaan ei voi välttyä, joten hyvin on ne tiedossa. Sellainenkin oli kuin Viidakon tähtöset,,,oi auta! Adichie on kaunis!

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  8. Vau, hieno kirjoitus ja suurplussat tällaisen vähemmän tunnetun teoksen esiin nostamisesta historian pölyistä. En ollut itse kuullutkaan tästä! Kiinnostaisi lukea joskus! Mietin, että voiko tuntua jotenkin liian iholle tulevalta, kun päähenkilönä on kaimani (jolle käy kaiken lisäksi vähän huonosti)? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, ole hyvä <3 Into.kustannusta tästä saamme kiittää. Tämä on minullekin ihan uutta, sillä vaikka isäni harrasti kirajllisuutta ja sain hänen kuoltuaan suurimman osan hänen teoksistaan, sieltä ei löytnyt Haanpäätä ollenkaan. Juu, kaimasi, jolla on kaunis nimi kuten sinullakin, mutta eihän sukunimesi ole Ansala;)

      (Oletko muuten huomannut, miten Sakukeidas on suomennuttanut Virgina Woolfin vähemmän tunnettuja teoksia? Luin heti hänen ensimmäisensä eli Menomatka ja sitten viimeisensä eli Vuodet, johon ihan jäin. Suosittelen!)

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus, Leena!
    Minullekin tuli mieleen tuo Sannan mainitsema tutkimus, jossa todettiin, että kauniilla ihmisillä on huonompi avioliittto ja ovat huonompia seksikumppaneita kuin rumat. Onhan se ihan ymmärrettävää, ei tarvitse panostaa yhtään, jos kuvittelee kauneuden riittävän. :D Ruma se vaan puunaa ja duunaa, palvelee puolisoaan ja on kekseliäs sängyssä. Sekin tietysti vaikuttaa, näkeekö itse itsensä kauniina vai rumana. Parasta on tiedostamaton kauneus.
    Haanpään kuvaamana ajankohtana köyhän tytön oli vaarallista olla kaunis. Tämä on ollut monesti aiheena myös vanhoissa suomalaisissa leffoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos<3
      Oi, olen varmaan sitten ruma, sillä meillä on ensikatseesta ollut ns. kuuma avioliitto. Tänä vuonna erään tunnetun lehden päätoimittaja pyysi minua haastatteluun, jonka aihe olisi ollut 'hehkuva, aikuinen nainen'. Kerroin etten voi, sillä hehkuni ei tule purkeista, mutta en halua kertoa kaikelle maailmalle, mistä se syntyy. Tosin olen sen kertonut yhdessä kirjassa,
      mutta kirjan tekijän pyynnöstä huolimatta en antanut nimeäni julkistaa.

      Tiedossa on. Jos piika tuli raskaaksi, hän sai lähteä talosta.

      Poista
    2. Joo, Leena mehän ollaan molemmat varmaan kauhean rumia. ;) :D
      Jospa tuon tutkimuksen tekijä tarkoittaa niitä kauniita, jotka koko ajan tarkkailevat kauneuttaan, pistävät huulia törölleen ja vetävät vatsaa sisään, ja sehän juuri ei käy siinä tietyssä tilanteessa, missä itsetarkkailu on poissa, kuten tiedämme.

      Saako tuota kirjaa jostakin? Vinkkaa, ja jos luulet, että olet liiaksi tunnistettavissa, niin laita mulle kirjan nimi s-postiin, kiitos! Kiinnostaa!

      Poista
    3. Marjatta, no mehän olemme jäävejä itsemme suhteen;)

      Varmasti! Nykyään luodaan niin kovia ulkonäköpaineita nuorille naisille ja usein jo tytöille, että ihan hirvittää. Heittäytyminen on kaiken a ja o. Irti!

      Varmaan ainakin kirjastosta. Siitä on jo aikaa, mutta siinä paljastan verekseltään, miten oikean löytyminen voi muuttaa kaiken. Olen arka sen suhteen, sillä asianosaisia luonnollisesti imartele kaikki mitä kerron. Laitan sen sähköpostillesi. Ei sitten tietoa jakeluun, kiitos;)

      Poista
  10. Oletko nähnyt Leena monologinäytelmää Leila Lempinen? Sitä on esitetty eri puolilla Suomea ja on myös elokuvana, Shirley Valentine. Näin tämän varmaan jo kolmannen kerran tänä iltana Kouvolan Muodin Yö -tapahtumassa. Kyse on elämättömästä elämästä, jonka vuoksi nainen lähtee lomalle Kreikkaan. Tämä tuntuu sopivan jotenkin tähän yhteyteen. Nainen ottaa haltuun oman seksuaalisuutensa ja elämänsä, joka on unohtunut jonnekin arjen monotonisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, en ole. Porin teatteri oli minun teattereni, Suomen Ateenassa olen siirtynyt elokuviin. Minun piti tilata tuo Shirley Valentine, mutta se jäi jonkun muun leffan jalkoihin. Onneksi minä olen ottanut elämäni haltuuni ja voin kuolinvuoteellani lausua viime sanoiksi kuin Rubenstein:

      (Ostin eilen Edelleen Alice eli tänään leffailta.)

      Mukavaa viikonloppua sinulle!<3

      Poista
  11. Tämä taitaa nyt olla sellainen, että tähän täytyy jonakin hetkenä perehtyä! Kaisa Reetta jo herätteli kiinnostustani ja sinä vahvistit... Kiinnostaa niin tämän tarinan aika ja aiheisto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Haanpään kunniaksi on sanottava, että hän kirjoittaa vetävästi, joten tämän luki tosi nopeasti. Aiheen käsittelytapa on vain minusta...niin väärin, mutta onhan tämä vapaa maa ja hän saa tehdä Annasta millaisen huvittaa. Olisipa hauskaa ajatella, että joku nainen kirjoittaisi vastaavan varoittavan esimerkkikirjan miehestä ja kohderyhmänä selvästi silloin sitten urokset.

      Kannattaa muuten verrata sitten muutamiakin aikoja: Mistä saakka tarina alunperin tuli, missä ajassa se kirjoitettiin ja onko mikään siitä muuttunut...eli nykypäivä. Varmaan hyvä kirja, kun sai minutkin 'innostumaan'.

      <3

      Poista