Eija Aromaa: Asiakirjat

4. asiakirja

                       rakennustyömaan eteen oli asennettu

         ohikulkijoille silta jota

                                 pitkin ihmiset vaelsivat

                                             omiin suuntiinsa

                                 minä istuin lasitetussa konttorissa

                                                      violetti ionivalo oli kohdistettu

                                            niskaani ja aavistin vaeltajien

                                                                    näkevän levottomuuteni...

                         sattumanvaraisuudesta johtuen

         jatkoin elämääni vaikka käperryin

                         havaitsemattomaksi hiukkaseksi koska

olin pienempi kuin tunnetut mittayksiköt

oletettu elämää ei olla

                      kyetty todistamaan ja

                                   empiiristen tutkimusten mukaan

                                                            mitään rakennustyömaata ei ole 

Eija Aromaan uusin teos Asiakirjat (ntamo 2015) on hyvin erilainen kuin hänen aikaisemmat, paitsi tankarunot ovat edelleenkin kaikessa tiukasti mukana, mutta aivan eri tavalla kuin kirjoissa  Kallio. Tankoja tai Tankapyöräilijän talvi. Se alkaa jo kannesta, Eijan upeasta kuvasta. Nyt on reaalitodellisuutta, jonka kukin voi kokea tavallaan, niitä ovat kirjaan liitetyt 10 asiakirjaa, joista alussa näyte asiakirja 4:n parista säkeestä. Tuli outo olo, selvästi olin Stalinin urkintajärjestelmän uhri, jossakin, missä kuka vain voi tehdä toiselle mitä vain, jossakin, missä kuka vain voi tehdä valheellisen paljastuksen, jossakin, missä sattumanvaraisuus sanelee elämän ja lopulta se, mitä luulet olevaksi, on se vaikka rakennustyömaa, sitäkään, edes sitä ei ole. Olin vankileirien saaristossa.

Soudan sinua

pitkin pois pelkojeni

vankileiriltä.

Piikkilangat repivät

hiertymiä polviini.

Kirjastonhoitaja ja runoilija Eija Aromaan kertoo:

Kirjassa on monta tasoa, tarina ja niissä piilotettuja tarinoita. Jokainen lukee, minkä kokee ja näkee. Lukija voi löytää Asiakirjoista päivänpaisteensa tai viileän varjonsa. Ehkä maiseman, jota kohti kulkee ja miettii saavuttaako sen...

Minulle jo yksi tanka oli tarina, aloin muistella Herta Müllerin teoksia, pelon maantiedettä, olin metsämansikoiden tuoksussakin runoproosassa, joka oli vaarallinen leikki:

Metsämansikat,

kimaltavat rubiinit

polun laidalla.

Tahmeissa taskuissani

takertunut odotus.

Tanka on tanka, mutta jollekin se voi olla myös tarina. Tämä on kaunis, sillä olemme jääurkujen konsertissa:

Kilisevässä

tyrskyssä pelon pienet

kristallikiteet

soivat jään ensimmäistä

paljasta sinfoniaa.

Asiakirja 8, avannee konsertin pelkoa, mutta minä haluan olla vieläkin jääuruissa:

Sinfonia soi

meren juhlasalissa.

Taivaanrannassa

kiiltävä peilisali,

syvänpunaiset verhot.

Ah, syvänpunaiset verhot. Olemmeko me Pietarissa, kuulenko kadulla Ahmatovan askeleet vai Aleksandra Fjodorovnako runoilee peilien kuiskeesta. Nevako noin soi...

9. asiakirja

             sain kutsun joukkotarkastuksiin joita

                         valovontaviranomaiset suorittavat

              keinotekoisissa olosuhteissa

                         haluten tutkia uskottavuuttani

Huimaa! Eija Aromaa suorastaan kiitää Pegasoksellaan tähtitaivaan halki. Kaari vain kasvaa, tähdet kiirehtivät tuikkimaan kiihkeämmin. Lukekaa itse. Kokekaa jokainen asiakirja. Teistä itsestänne riippuu, miten tankat avautuvat, missä sitten olette, kuka olette, kestääkö jää, peilaatteko valon räjähdyksessä,  huudatteko kallion kutsuhuutoa vai jäättekö varjohin rapisemaan.

Tänä aamuna

en saa pimeydeltä suun-

vuoroa ja jään

varisseiden vaahteran

varjoihin rapisemaan.

*****

Eijan kaikkia kolmea runokirjaa saa tilattua täältä ja Asiakirjat tässä vielä erikseen.

*****

Runokirjat Leena Lumissa