tietääkseni että elän vielä,
toivoit sitä tai et.
Kuin naava kuusen rungossa
olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,
kyllä minä tiedän!
Mutta kuusen ajatteleminen
tuo mieleeni monta asiaa:
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,
mustikoiden mehun.
Kirjoita, kerro niistä,
kerro mitä lähteelle on tapahtunut,
kerro siitä, vastaa.
- Eeva Tikka -
kuva John Lavery
Kiitos <3
VastaaPoistaLady of The Mess, ole hyvä <3
PoistaIhana ja niin puhutteleva runo! Eeva Tikka on loistava. Ja tuo maalauskin... Niin kaunis valo ja värit - täydellisesti syksyyn sopiva kuvavalinta. <3
VastaaPoistaOlet kirjoittanut viimeisen parin kuukauden aikana vaikka mistä mielenkiintoisesta. Palaan tänne paremmalla ajalla, mutta nyt sanon vain: Ihanaa alkavaa viikkoa, Leena! <3
Sara, minulle on kertynyt vuosikymmenien varrella häne runojaan yhteen blancosivuiseen kirjaan, kannessa Schjerfbeckiä... ja siellä on jonkin verran Tikan runoja. Paha vain, että juuri tämän kohdalla olen unohtanut laittaa teoksen nimen. Minusta blogeissa puhutaan paljon Eeva Kilvestä sekä prosaistina että runoilijana, mutta niin vähän Eeva Tikasta, jonka runot uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin.Kiitos <3
PoistaKiitos samoin sinulle!<3
PS. Siis kuvataide on hyvin lähellä minua, vuosi vuodelta enemmän, joten nyt tämä Laveryn teos halusi liittyä tähän runoon. Olen kokeillut useinkin, miten sama runo muuttuu vain kuvaa vaihtamalla, tai sen vaikutus lukihjoihin vaihtuu kuvan mukana.
Poista<3
Leena, olet ollut paljon mielessä, kun luen parhaillaan Shieldsin Elleitä. Olen lukiessani suorastaan kuullut sinun tekstisi puhuvan. :)
VastaaPoistaOmppu, minusta alkaa tuntua, että Ellei voisi olla minulle Shieldsin koskettavin, likeisin. Mikä vanhinko, että se ei ole omassa kirjastossani, vaikka monta muuta Shieldsiä on. Lue nyt pian, että ehdin lukea juttusi ennen lähtöä;)
PoistaOlen ihan loppusuoralla, mutta en ehdi ainakaan viikkoon kirjoittaa juttua, joten se jää odottamaan sinun paluutasi. Eikös se niin ollut, että heti lokakuun alussa lähdette reissuun? Ellei kun luen, niin tuntuu, että lukisin sitä yhdessä sinun kanssasi.
PoistaKiitos että kirjoitat Leena!
Poista"Elämän sietämätön keveys"
Värikästä syksyä toivottaa Lounatuuli
Omppu, niin tapahtuu. Rahtilaivalla emme pääse edes koneelle, mikä on minulle vain hyväksi;) Maissa olemme jossain useammankin päivän, joten sitten ehkä jopa yritän lukea R:n kannettavalla tai iPadilla, mutta jos mitään ei kuulu, en sitten osaa niiden kanssa. Ihan tosi, että 'kuin lukisimme yhdessä', saaan ihan väristyksiä, sellaisia odotuksentäyteisiä <3
PoistaLounatuuli, kiitos <3
Poista"Elämän sietämätön keveys" voi olla myös joskus sen kipeys...
Kiitos samoin sinulle, Lounatuuli!
Oi joi, tuo runo puristaa rintaa.
VastaaPoistaRiitta, sen se tekee: Mahdoton unohtaa vaikka muka 'en enää sinussa, kyllä minä tiedän!'
PoistaAh, kaunista!
VastaaPoistaMaaria, eikö vain!
PoistaVoikaa muruset hyvin <3
Leena, kaunis runo ja ihana kuva.
VastaaPoistaHyvää syksyisen viikon alkua (ainakin täällä aurinko paistaa lupaavasti juuri nyt)! <3
Mustikkakummun Anna, kiitos <3
PoistaTäällä on ensimmäinen syksyisempi päivä eli viileää, joten leivariin on sytyetty tulet ja kohta saadaan jo pellit kiinni.
Aamulla en pystynyt kirjoittamaan tähän, tuo runo ja kuva ravistivat niin perusteellisesti. Kiitos taas, Leena!
VastaaPoistaRaili, tämä sattuu...silleen hyvästi. Ole hyvä, Raili!
PoistaKaunista !
VastaaPoistaJael, tykätään yhdessä! <3
PoistaOi miten kaunis kokonaisuus, taas kerran!
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, kiitos <3
PoistaAjatus jossain jossa oli oltu ja nyt pieni kaiho , mitä sinne kuuluu.
VastaaPoistaSirkkis, hyvin tuttua, hyvin koettua varmaan monelle. Kaunis kaiho.
PoistaKaunis ja koskettava!
VastaaPoistaMarjatta, niin minustakin!
Poista