Syyskuun hyllyvät hyytelöt, syysmansikoita, omenapiirakkaa, omenasosetta ja...

Syyskuu, suosikkini kaikista, pettää tänä vuonna omenoiden suhteen, mutta olen huomannut blogeista, että toiset saavat hyvänkin sadon. Meidän saarella ainakin pihlajanmarjojen puuttuminen on vienyt omenat, mutta se ei estä ostamasta kotimaisia ja tekemästä herkullista omenapiirakkaa tai -sosetta niistä. Myös hyytelöiden valmistus kuuluu tähän kuukauteen, ja monen liharuoan melkein välttämätön herkku onkin mustaviinimarjahyytelö. Ohje löytyy kirjasta Syksyn makuja, mutta hyvin siihen voi soveltaa myös Suomalaista voimaruokaa kirjan karpalohyytelön ohjetta, jossa

hyvin tarkasti kerrankin selostetaan, miten hyytelöitymisen voi testata eli lue täältä

Syksyn makuja kirjasta löysin myös luumuhillon, josta tulikin meillä täydellinen makumenestys, vaikka en ihan taaskaan noudattanut ohjeita, mutta jotenkin näin se meni:

Ja hieman innostuin Syksyn makuja kirjan ohjeesta Kanelilla maustettu luumuhillo, jossa oli ohje yhdelle kilolle luumuja. Luumut piti ensin halkaista ja sitten poistaa kivi. Hah, hah, koittakaapa poistaa tuoreesta ja ihan kypsästä luumusta kivi;-) No, minä halkaisin luumut, mutta keitin kivineen päivineen. Ohjeen sokerin vaihdoin hillosokeriin ja puolitin sokerin määrän. Olen hirveän huono tottelemaan mitään sääntöjä, en noudata ikinä mitään ruokaohjeitakaan edes semmoisenaan, vaan muuntelen niitä. Lisäsin sen sijaan vaniljasokeria ja kanelit toki pidin mukana. Kun sose oli kiehunut, siivilöin sen ja sain näin lävikköön luumusosetta, josta kivet oli hiukan aikaa vievää, mutta helppoa noukkia pois. Sen jälkeen yhdistin liemen ja soseen ja siinä vasta tapahtui sitten sokerointi. Vielä pieni kiehautus ja sitten hiukan jäähdytin ennen purkkeihin laittoa. Maistoin ja se maistui aivaan taivaalliselta eli oli vaivan väärti! Purkkeihin laitoin mukaan myös kanelitangot, sillä olen aivan hulluna kanelin makuun.

Kirsikat laitetaan purkkeihin runsaan sokerin ja alkoholin kanssa eli kirkasta viinaa. Purkit suljetaan hyvin ja säilytetään kellarissa. Niitä käännellään silloin tällöin ja joskus joulukuun alussa sitten pullotetaan odottamaan

joulun pyhien jälkiruokahetkiä. Tulee tosi kaunista ja hyvänmakuista, joten voi antaa vaikka ystävälle lahjaksi kaunissa pullossa. Tämä vinkiksi myös heille, jotka ovat ihmetelleet, mitä tekisivät kirsikkasatonsa kanssa. Ja voihan tätä tehdä, mistä hedelmistä tai marjoista haluaa. Syksyn sadosta vähän sekosimmekin, koska

nautimme syyskuun ensimmäisenä päivänä elämämme parhaat mansikat! Olimme ostaneet kummallekin puolen kilon rasiat, sillä Polkaa oli jo säilötty pakastin täyteen ja toinen mustikkaa. Emme muistaneet mansikan nimeä ja lisääkin teki mieli, joten kolme kertaa samalla viikolla ajoimme noutamaan superjälkkärit tätä herkullista myöhäismansikkaa, jonka nimi on Malwina. Tämä on uusi tulokas ja Malwinan maun sanotaan muistuttavan 'vanhanajan mansikkaa' ja oi totisesti!: Nyt meillä lukee kalenterissa, että 'muista: elo-syyskuun vaihteessa Malwinaa.'

Vaikka niitä omia omenoita ei tänä vuonna meillä saatukaan, valmistan kuitenkin helppoa ja herkullista omenapiirakkaa, jota nautitaan runsaan vanhanajan vaniljakastikkeen kera.

Kotimaisista omenoista valmistuu myös kanelinen, vaniljainen omenasose, jota olen joinakin syksyinä tehnyt päiväkausia ja kaikki on nautittu tavalla tai toisella.

Onhan tätä vähän ikävä, mutta ensi syksynä sitten...

Keijunmekkoon on viety lisäkuvia, mutta

syyshortensiat saavat vielä odottaa punastustaan. Edessä viime elokuun lopulla istutettu Vanille Fraise. Nuo takana ovat syyshortensiat sijaitsevat siis sisääntulossa ja ne ovat jo 35 vuoden ikäiset.

Seuraan myös täältä etäältä äidin viime vuonna istuttamaa Bombshell -syyshortensiaa. Tämän kuvan otin elokuulla ja nyt jatkokuvat ovat kiinni sisarestani. Yhtenä yönä Luvialla oli ollut vain noin +1, joten pikkupensas on alkanut punertaa jo. Pidin paljon tämän pensaan runsaudesta ja ryhdistä. Jotenkin vain niin suloinen!

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta eniten ma rakastan."

- L.M.Montgomery -

Love
Leena Lumi