Vaikka pelakuut kukkivat täysillä oli eilen käytävä hankkimassa callunat, sillä kohta niitä ei enää saa. Samalla reissulla näin tämän led-pallovalosarjan, josta näki heti, että se halusi tulla yhdelle meidän Ikean hyllyistämme.
Huolimatta siitä, että olen syksyllä ehdottomasti vahvimmillani, enemmän minä, on viime aikoina alkanut melkein seitsemän vuoden bloggaaminen tuntua. Ensimmäinen vuosi, kun olen lukenut kirjoja jaksamatta/ehtimättä niistä kirjoittaa. Olen joutunut miettimään omaa jaksamistani, sillä totuushan on, että teen tavalla tai toisella blogiin liittyviä juttuja 24/7. Ystäväni vähän järkyttyi, kun kuuli, että lauantain saunan, leffaillan ja herkkujen jälkeen, vielä luen aamutunneille tai pahimmassa tapauksessa kirjoitan viikolla lukemastani kirjasta tekstiä, jonka sitten ajastan. Tähän ei voi muuta todeta, kuin että 'omapahan on valintani'. Siksi myös prosessoin tämän ihan itse ja odotan jotain valaistumista myös tulevalta viikkojen lomaltamme: Nyt aion todella matkalla miettiä, mitä haluan jatkossa tehdä.
Juttu bloggaaja Aino Rouhiaisesta on niin totta ja miten hyvä, että hän sanoo niin kuin asiat ovat.
Bloggaamisessa on kuitenkin paljon innoittavia tekijöitä, mutta on tulut mieleen, että yleensä oma projektiaikani on viisi vuotta ja nyt kolkutellaan jo lujaa seitsemättä vuotta. Olisi niin kiva nähdä uusi kohde, uusi huippu, jota kohden alkaa suunnistaa...Katsotaan mitä prosessointi ja seuraavat kuukaudet tuovat mukanaan. Uskon, että syksy, sen raikas, kaivattu pimeys kirkastaa meidät kaikki itsellemme.
Viikon ihanin päivä on huomenna eli mitä elämä olisikaan ilman lauantaita. Olen leiponut
omenapiirakan ja taidan tehdä nyt toisen, sillä se on todellista sesonkiherkkua. Huomenna leffaa, homejuustoja&co. Sunnuntaina alkavat toisen tuotantokauden jaksot brittisarjasta
Broadchurch, josta kirjoitin innostuneena viime vuonna
näin Kakkoskausi alkaa tulevana sunnuntaina MTV3 klo 21. Mikä harmi nuo mainokset. Ensimmäisen tuotankauden saimme nuoriltamme joululahjaksi netistä tilattuna, joten senkun vain nautimme tunteja brittiläisestä laadusta.
Sataa, tuulee, raikastaa...uskon, että syksy kirkastaa meidät itsellemme.
Love
Leena Lumi
So Close
Leena mietinnän paikka, mutta koska sinulla on niin uskollinen fanikunta voisit kenties vaikka höllätä, jos pystyt,. Tiedän kun tietyllä tyylillä tekee asioita, sitäkin on vaikea muutta. Mutta jos vaikka postaat harvemmin ja niin kauan kuin antaa vielä jaksat. Sitten jos ei anna tai balanssi menee negatiivisen puolella, niin sitten kannattaa miettiä.
VastaaPoistaSinua tulisi aivan järisyttävä ikävä, onneksi on sähköpostit ja muut virtuaaliset kujeet.
Jaksamisia ja zemppiä. Olen itsekin just nyt ihan poikki, mutta sen on oikeastaan aiheuttanut ystävän menetys ja vatvominen ja veivaaminen on kuluttanut niin paljon energiaa.
Suuri halaus <3
Tiia, tiedät luonteeni...Vaikka kuinka päätän muuta, kohta taas teen sataa. Sinäkin menet sataa, eikun tuhatta, joten varmaan 7 vuoden päästä pähkäilet samoja.
PoistaEihän tässä nyt vielä mitään ja toisaalta, toisista on tullut näiden vuosien aikana ikiystäviä. Katsotaan, kuunnellaan,,,
Kiitos samoin <3 Otan osaa: Yritetään levätä. Juu, luin, ymmärrän, mutta tuo kaikki tulee vielä energiana takaisin: Niin se vain menee. Älä kiltti vatvo sitä enää <3
Samoin <3
Tiia K, arvaa kuinka monta kertaa olen tuota samaa jankuttanut Leenalle!;)
PoistaMä ihastuin noihin päättäväisiin ledeihin, jotka halusi tulla teille asumaan. Vähän pidemälle luetuani mulla soi päässä lause Nicorette mainoksesta: "Olisiko aika lopettaa? Tai ainakin vähentää?" (Vähentää? huomaatko Tiia, mä taas toistan itseäni ja nyt sinuakin.) Sori, musta ei irtoa tänään mitään syvempää, pelkästään hyvää mieltä. Hyvää mieltä viikonloppuun! Ja syksyyn! Ja koko loppuvuoteen! Kaikille!:)
Sanna, siis tähänhän mun ei tarvitse vastata, kun tää on Tiialle;)
PoistaNo joo, joo. Me toistamme itseämme: Sinä sanot 'vähentää' ja minä sanon 'muuttaa tahtia' ja sitten me parin viikon päästä huomamme molemmat, että olemme puhuneet tuuleen. Minullakaan ei ole kovin syvällinen olo, siksi tänään tekstiä näin ihanan vähän.
Kiitos samoin sinulle!<3
Huomaatko, ylemmät kuvat ovat tummia ja hiukan synkänpuoleisia ja alin kuva on kirkas punainen, joka on selvä viesti siitä, että kyllähän sinä jaksat jatkaa. Bloggaaminen on kivaa. Voihan sitä välillä pitää taukoa ja jatkaa sitten :) Ihanaa lomanodotusta ja viikonloppua :)
VastaaPoistaMai, no oli vähän vaikeaa saada näitä sisäkuvia onnistumaan ollenkaan. Halusin lukijoilleni lopuksi iloa ja väriä <3 Kai minussa vielä virtaa, mutta jotain tarttis muuttua ja se on minusta kiinni. Ehdotuksesi on mietinän alla.
PoistaKiitos kaikkea samoin sinulle <3
Niin, bloggaaminen voi olla samanlaista kuin yrittäjyys, siinä on kiinni koko ajan. Paitsi että toisin kuin lehtijutussa sanottiin, ei kovin moni bloggaaja siitä saa mitään tuloja :-D Eikä melkein mitään lahjuksiakaan... toimittajana olen joskus saanut jonkun puutarhatyökalun, mutta ne lannoiterakeet tai taimet, mitä bloggaajana olen saanut, voi laskea yhden käden sormilla. Mutta silti tämä antaa kovin paljon, ja toimii puutarhapäiväkirjana minulle, käsityöpäiväkirjana monelle, lukupäiväkirjana sinulle? Eikö kumminkin ole antoisaa jakaa harrastus muiden aiheesta innostuneiden kesken, jakaa lukukokemuksia. Asioilla on aina monta puolta!
VastaaPoistaTapasi arvioida kirjat kovin perusteellisesti ja linkittää vaatii paljon työtä toki. Mutta sitä myös arvostetaan.
Mieli kaipaa säännöllisesti uutta, se on varma. Voimia ja iloa syksyyn!
Saila, juuri niin. Kaikkea tuota. Minä en edelleenkään yhtään harmittele, että olen sanonut blogini kohdalla rahalle 'kiitos ei', mutta harmittelen sitä, että olen tällainen suorittaja. Toisaalta olen projektityypiä ja sellaisessa tosi hyvä. Joten mitä jos tämä olikin vain tällainen ylivenynyt projekti elämässäni. Tosin kiinnostava ja niin aihetta, joka kiinnostaa ja vielä mausteena puutarhaa! No, minä saan ne arvostelukappaleet ja liput kirjamessuille. Erilaisia tilaisuuksia olisi, mutta lähtö täältä saarelta noihin rinetoihin maksaisi moninkertaiesti illan tarjoomukset kaikkineen. Ja veisi 3 vuorokautta lukuaikaa, sillenhän lasken kaikki menemiseni. No, olen nyt seurannut blogiasi vähän vertaillen sekä ihaillen, kumamtkin aiheet meillä ihanat, puutarha ja kirjallisuus, mutta kirjablogimaailmasta on tullut hektinen. Aluksi se oli kivaa ja vain kiihdytti tahtia, nyt tunnen välillä vian uupumusta. Täysin samaa mieltä jakamisesta! Nimeenomaan, sitähän tässä nyt yritän, henkistä kirjanpitoa!
PoistaTiedän, että olen liian perusteellinen. Olen aina vaatinut itseltämi liikaa jas sehän on heikkouteni. No, olen iloinen siitä, että on pidetty, mutta elämä on lyhyt ja sitten se on ohi. Kunpa olisi taikasauva, jolla voisin muuttaa itseni kausi/aihebloggaajaksi eli vähän puutarhaa, vähän kirjoja, ripaus leffoja, kotia ja kokkaamista ja sitten paljon vapaa aikaa.
Niinhän se tekee. Se, että puutarhaa on nyt ollut niin vähän, kertoo myös, että minulla ei ole ollut aikaa edes puutarhalle. Kiitos kaikkea samoin sinulle! <3
Minä olen kirjoittanut reilut kuusi vuotta blogia, mutta se ei koskaan ole vienyt niin paljon aikaani, sillä kirjoitan lyhyitä tekstejä ja kuvaan joka tapauksessa niin paljon, että sopivia kuvia on helppo löytää. Kun aloitin huhtikuussa -09, päätin kirjoittaa niin kauan kun kirjoittaminen on hauskaa. Se on sitä edelleen nyt kolmannenkin blogin myötä...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaArekeilija, kiva, että sinulla blogi on osa elämää, ei koko elämä.
PoistaAloitin ystävänpäivänä 2009 ja...
Oikein mukavaa, että sinulla on hauskaa.
Oletpa löytänyt kauniit led pallot. nehän tuo mukavaa valoa syksyyn, sillä syksyltä nyt tuntuu. Tuo haavanlehti pisaroineen on ihan tätä päivää. Kaunis.
VastaaPoistaMummeli, kiitos <3 Osta sinäkin: Näitä on vaikka missä väreissä ja ne toimivat kivoina tunnelmavaloina sekä valokoristeina yötä päivää.
PoistaEikö vain. Haavikoissa on sitä jotakin ja ne ovat monille eläimille elintärkeitä. Niin minustakin. Kiitos <3
Nätit pallovalot! Enpä olekaan tuota ohjelmaa seurannut. Pitää katsoa sunnuntaina. Joo, kyllä välillä bloggaaminen on vähän työlästä, mutta useimmiten tosi kivaa. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaSatu, niin minustakin: Luin yömyöhään ja sitten piti vielä istua hetki sohvalle ihailemaan valoja pimeässä;) En minäkään ole katsonut: En edhi katsoa televisiota. Nyt seurataan kahta sarjaa eli katson tv:tä kaksi kertaa viikosa. Ei ole aikaa edes uutisiin, mutta ne voin lukea Hesarista sitten.
PoistaMuistakin monia mukavia hetkiä 6 ensimmäiseltä vuodelta...
Kiitos samoin sinulle!<3
Leena, ymmärrän täysin. Kun asioita tekee sielulla ja sydämellä, niihin voi uupua vaikka ne olisivat kuinka innoittavia. Intohimon kääntöpuoli on ehkä väistämättä väsymys.
VastaaPoistaLempeitä syyshetkiä sinulle, syksy on ihanaa aikaa, joka hämäryydessään saattaa kirkastaa paljon <3 Ja omenapiirakkaa, oi, tekisinköhän minäkin taas...
Katja, tiedän, uskon. No, en osaa tehdä niitä asioita, joista pidän, muuta kuin intohimolla. Ihan samalla tavalla kävi puutarhan kanssa. Sen piti olla salainen ja yhtäkkiä se oli lehdissä, televisiossa ja kuljetin siellä ryhmiä, kerran oli kokonainen koulu, sitten puutarhaseuralaisia etc.etc. En taida uskaltaa koskea enää mihinkään...Sinä Runosielu!; Intohimon kääntöpuoli on väistämättä väsymys. Muuten, olet eka, joka käytti sitä sanaa eli väsymys', En ole burn out, en ole kyllästynyt, olen väsynyt. Olen lukenut aamukolmeen monena yönä lähiaikoina, sillä en osaa aloittaa ennen klo 22 ja sitten kun kirjat ovat olleet liian kiinnostavia...Kun lopetan väkisin, pelästyn aikaa, en saa unta, kun kirjan maailma pyörii mielessäni...ja mikä pahinta: Tekisi mieli jatkaa!
PoistaKiitos paljon<3 Toivotaan ja uskon niin.
Minä en ole yhtään leipoja, mutta mun omenapiirakkaohje on niin helppo, että jopa minä teen sen vaikka silmät sidottuina. Se löytyy jos googlaat Omenapiirakka Leena Lumi Tee vaan!
<3
Leena, minuakin välillä väsyttää. Oikeastaan tuntuu, että tasapainoilen loputtomasti intohimojeni ja väsymysteni välillä. Blogimaailmakin on kaikessa antoisuudessaan myös uuvuttava: se on happea, mutta myös hälyä. Ja sinulle, joka teet tätä niin palolla ja valtavalla volyymilla, se on sitä varmasti miljoonakertaisesti.
PoistaMinullakin on tosi helppo omenapiirakkaohje, olen väsännyt herkkuni samalla kaavalla jo vuosikaudet :) Ja juu, en minäkään ole mikään leipoja vaikka toisinaan kyllä tahtoisin olla. Omenapiirakka ja kesän mansikkakakku on silti aina loihdittava ja joulu on tietysti asia erikseen...
Ihanaa, kaunista syyssunnuntaita sinulle ja kirkastumisenhetkiä <3
Sinähän annat teksteihisi kaiken. Tai varmaan kaikki tai useimmat antavat, mutta huomaan helposti, kun ns. laittaa itsensä peliin/likoon eli siinä on silloin tunteet mukana ja isosit. Huomasithan yllä, mitä Omppu kirjoitti: Hänen kunnianhimonsa on kaiken ylittävä ja se miten hän etsii oikeaa tapaa ilmaista jotain. Minulla on suurempi vaatimus itselleni luoda oikea tunnetila kirjasta, että se tulisi juuri kuten sen ajattelen, ei mitään yli, ei mitään ali. Teillä molemmilla on niin upeita tekstejä, että tunnen ajoittain vähäisyyttä, joka vain laittaa minut heittämään lisää bensaa nuotiooni. Volyymi saisi alkaa kutistua...Palaa haluan aina kutne Katri Vala tai Edith Södergran.
PoistaOlisi niin suloista oll leipoja, mutta se ei vain natsaa mulle. Tuota omenapiirakkaa nyt väsäilen ja sitten joskus kun R. oikein anoo, teen tiikerikakkua. Yhden helpon Pavlovan olisin opetellut, mutta olen unohtanut kenen blogissa sen näin. Aina pitäisi kaikki kirjoittaa heti muistiin.
Kiitos kaikkea samoin sinulle!<3 Uskon, että mukavuudenhaluinen härkä voi olla vaikka kuinka hidas, kun se oikea tahtotila vain löytyy.
Oi, olenkin taas lukenut Edithiä, paloa hänessä on, oi kyllä. Ja Katrissa myös. Ja Onervassa. Oi näitä ihanattaria <3
PoistaLuin sinun ja Ompun keskustelua ja kyllä, Omppu Kirjoittaa. Hänellä on aivan huikeita tekstejä, välillä (usein) aivan läkähdyttää. Sinä olet liekki tai lumimyrsky, pakottomien sanojen virtaus. Ikä on muuten kumma juttu, loppujen lopuksi jotenkin triviaali. Sielut ne täällä roihuavat.
<3
Katja, voimmeko ikinä olla lukematta Edithiä;) Katri oli suorastaan aikaansa edellä. Ostin Elina Vaaran kootut, mutta en löydä samaa tulta. Olethan lukenut Satu Koskimiehen kirjan Elinasta ja Katrista eli Hurmion tyttäret. Elina oli paljon kesympi ja lyyrisempi, vaikka live-elämässä oli useampia liittojakin, mutta Katri oli se kirkkain liekki, joka sitten sammui sairauden uuvuttamana enenaikaiseesti. Tosin hän palaa edelleen runoissaan. Edith, Onerva, Vala <3
PoistaOmppu kirjoittaa niin, että kun oikein luen ja annan tekstille aikaa, on kuin olisin juossut vesiesteet;) Hän läkähdyttää, pakahduttaa, ihastuttaa, naurattaa...Olen liekki ja ylitse vuotava virta. En pysy rajoissa. Ikä on vain numeroita, paitsi jaksamisessa. Nyt sen olen saanut kokea, sillä en ikinä ajattele ikää ja ninpä elän kuin teini, joten onko ihme, jos vähän väsyttää. En koskaan ajattele ihmisiä tavatesssani heidän ikäänsä, vaan sitä, mitä he ovat, joten joskus hyvinkin nuori voi olla minusta henkisesti jäykkä, pinnallinen, muodollinen, tylsä...ja sitten on kaikenikäisiä, joista löytyy luovaa hillittömyyttä, elämänjanoa ja -paloa, joka jaksaa ihastuttaa. No, tästä siis käy ilmi, että ikävystyn helposti, joten ehkä juuri siksi luen;)
<3
Nyt lähden Ikeaan ostamasn lamppujs.
VastaaPoistaAllu, sinä et ahmi niitä kaikkia! Aion osta Regensburgin Ikeasta lisää ja jos sinä ostat kaikki Saksan pallovalot, mää jään ilman!
PoistaOnko mitään yhtä hyvin syksyyn sopivaa kuin pallovalot. Olen muuten totaalinen ledmaanikko. Tänään rakensimme R:n kanssa alaterassille ledvalosita tähtitaivaan, joka saa jäädä sinne kattoon pysyvästi.
<3
Upeita kuvia, upeita ajatuksia, vaikka niitä apeita ajatuksia tulee, bloggaaminen on antoisaa.
VastaaPoistaBlogien seuraajat ovat minusta järkeviä ihmisiä ja malttavat odotella ja hyväähän kannattaa odotella.
Tsemppiä syksyyn :)
Jokke, näinhän se menee, mutta taidan nyt olla enemmänkin väsynyt. Bloggaminen on ehdottomasti antanut niin paljon ja kirjat <3
PoistaNo, sinä olet sellainen vahva tyyppi, joka pystyy kijroittamaan silloin kun haluaa. Mutta ihmeesti ehdit, kun sinäkin kuulut meihin perinpohjaisiin, sinä jopa ohitat minut!
Kiitos samoin!<3
Jokaiselle tulee ajatuksia, kuinka paljon kannattaa pistää peliin.
PoistaMinulla on nyt blogissa hiljaisempaa ja muuten kiireisempää, mylly pyörii Damen dekkarien voimin, joita luin kesälomalla.
Lopulta kirjat ovat tämän homman suola ja kommentit ovat myös. Luen parhaillaan hitaasti Forsytein tarua ja kyllä kirjallisuus on hienoa.
Jokke, olen huomannut.
PoistaOlet sitten kyllä kesälomalla laittanut wordille tosi paljon, sillä eihän tuollaisia yksityiskohtia, mitä mainitset muuten muista. Olisikin kiva kun aina olisi jemmassa muutama kirjajuttu.
Nimenomaan! Minä en taidakaan olla lukenut Forsytein tarua, mutta eikös siitä tullut joskus joku tv-sarja, jonka kaikki jaksot muistan katsoneeni...
Ymmärrän hyvin mietteesi. Kun jotakin tekee yrittäjämeinigillä ja intohimolla ilman lakisääteisiä vapaita, niin auttamatta jossakin kohtaa tulee väsymys. Olet myös saavuttanut niin paljon tällä bloggaamisen saralla. Kuinka tavoiteorientoitunut olet? Tiedän, että kirjat ovat aina olleet elämässäsi aina läsnä. Voistko kuitenkaan elää ilman niitä? Ehdotan, että hellität vähän, mutta et lopeta ja samalla päästät jotakin muuta uutta elämääsi.
VastaaPoistaNautinnolista viikonloppua!
Irene, osui ja upposi! Olen 99 prosenttisesti tavoiteorientoitunut. En vain voi sille mitään. Voin jopa menettää tämän ihanan harrastuksen siksi, että olen sitä. Harrastuksesta tuli urakkaytyö. Enkä sano, että 'ilman palkkaa', sillä sen olisin saanut, jos olisin halunnut. En voi elää ilman kirjoja, mutta näiden melkein 7 vuoden jälkeen voisin lukea kirjoja autuaalllsien hitaasti enkä kertaakaan enää puolen yön jälkeen. Irene, nythän en saakaan muuta, ei ole yhtään rakoa. Tulossa on pitkä loma, mutta se on vain tilapäisratkaisu eli jotain on keksittävä. Ehkä näen vastauksen unessa.
PoistaKiitos samoin sinulle!<3
Moi.
VastaaPoistaIhan ensi; todella kaunis tuo viimeinen kuva!! Ja tietysti nuo valot ovat tunnelmalliset. Olette löytäneet kauniit kehykset siihen pusukuvaan-todella onnistunut kokonaisuus. Jokaiselle tulee aina välillä hetkiä, jolloin miettii, käyttääkö aikansa ns. oikein. Minusta tämä blogi juttu on Sinulle intohimo ja "pahimmista"=kiireisimmistä vuosista vauhtisi on huomattavasti hiljentynyt. Siis näin olen sivusta seuraavana kokenut. Mutta ehkä vielä on varaa vähentää kaasua intohimon silti hiipumatta.
Ihanaa, että tuo Broadchurch jatkuu. Oli niin vietävän hyvä sarja.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!!
PS. pitää varmaan itsekin hakea ne callunat. Guinenan liisat kukkivat niin hienosti vielä, etten ole malttanut vaihtaa callunoihin. Niin ja annasilmät isän tekimissä laatikoissa ovat myös vielä ihan hyvässä terässä.
Lämpöisin terveisin
Hei!
PoistaSe on syksy ja nyt kun se yksi iso haapa oli kaadettava, on 100 kasvamassa tilalle;) Siinä on se järkyttävän kaunis kehys, jossa turkooseja...Nuo kuvat ovat vain niin tummia. Kiva, kun kuvaajatar pitää<3
Katsotaan. Olen hiljentänyt, mutta olen myös alkanut lukea hitaammin ja sitten en ikinä enää lue päivällä eli olen kuin Lumiehen hvoi kaiken varalta;) Se repee kun näkee tänä lauseen. Merja, me tehtiin tänään alaterassille ledeistä tähtikatto ja se jää pysväksi! Sammutetaan vain töpselistä joskus huhtikuun lopulla ja sytytetään kun pimeät illat saapuvat. Kätevää!
Se on sikahyvä! Kauheaa, että odotan jo sunnuntaita, kun lauantai on se kaikkein paras viikonpäivä.
Kiitos samoin!<3
PS. Hassua niitä oli ostaa kun pelakuut kukkivat täysillä, mutta jos jättää kovin myöhälle saa sitten niitä sisällä kaupassa olevia, joissa usein liian pieniä ja/tai kuivia.
Kiitos samoin! <3
Take your time! Ite en jaksa kovinkaan ressata omista bloggaamisista. Ku koen, että pidän blogeja itseni takia. Lukijat ovat hieno ja ihana bonus!
VastaaPoistaKatarooma, I would like to but...'liha ei tottele kuria'! Sulla pysyy ruodussa, mulla ei. No, tuskin tähän asti olisin ilman lukijoitani viitsinyt/jaksanut, vaikka alussa en osannut heitä edes kaivata, kun en tuntenut ketään bloggaajaa. Kirjoittelin vain yksin tyytyväisenä.
PoistaMukavaa viikonloppua!<3
Kauniita led- palloja! Itse pidän yhä vaan enemmän kynttilän valosta. Tänään pimeänä päivänä olen jo tunnelmoinut flunssaisena kynttilän valossa.
VastaaPoistaLeena, mitäs mää sulle just edellisessä postauksessa sanoin. Niin kova vauhti, ettei hitaammat ehdi kommentoimaan. <3
Jos jätät postauksen viiikoksi näkysälle ilman uutta kilpailevaa kirjoitusta, niin useampi ehtii mukaan keskustelemaan, ja saat itsellesi vapaata muihin asioihin.
Minullahan on takana vasta kolme ja puoli vuotta bloggaamista, mutta olen jo ajatellut harventaa postauksia. Olen mennyt nyt elämäkertakirjoituskurssille ja se vie aikaa. Se on muuten ihanaa, flow-juttu suorastaan. Lähiaikoina saatan myös olla paljonkin SPR:n apuna pakolaisten asioissa.
Kun ottaa vaan tilalle muuta, mikä vie kaiken ajan, niin se kyllä vapauttaa liian kiihkeästä bloggaamisesta. Käytännön neuvo - miksei se onnistuisi! (Joo, tiedän -ope täällä taas :D) Onhan sulla tulossa se lomamatka, joka katkaisee kaiken muun ...
Minulla menee yleensä monta päivää, etten tee blogimaailmassa muuta kuin käyn keskustelemassa toisten blogeissa. Kirjojakaan en lue blogia varten muistiinpanojen kanssa. Jos alkaa tuntua siltä, että kirjassa on jotain, mistä haluaisin kirjoittaa, niin luen tai harpon sen toiseen kertaan muistiinpanojen kera.
Minullekin lukijat ovat se syy, miksi kirjoitan. On hauska kuulla toisten mielipiteitä ja saada aikaan hyvää keskustelua, mistä nautin erityisesti.
Tuossa edellä on keskustelua tv-sarjoista. Hei, katsokaa ihmiset ke-iltojen dokkareita TV2:lta. Ne on tosi hyviä! Viimeksi oli Pohjois-Koreasta filmi, joka kertoi ikään kuin rivien välissä eli kuvien välissä paljon. Uusinnat on pe-iltaisin eli tänään.
Marjatta, kiitos <3 Minä pidän molemmista. Olen myös himotuikujen polttaja ja kun löysin lantagensita 7 tunnin tuikkuja Kivituikkuihin etc.ne tekee kohta mieli sytyttää jo iltapäivästä.
Poista'Mitäs mää sulle sanoin..' Hah-hah. Olen tottunut hitaisiin, kun R. on Hämeestä.
...mulla on koko ajan mielessä, että 'pitäisi, pitäisi, pitäisi nytkin lukea tai kirjoittaa'. Se on ihan eri kuin, että 'pitäisi istuttaa kukkasipuleita tai leipoa tiikerikakku.'
Minua kiinnostaa nyt vähän toisenlainen flow, mutta haluan kuvan ehjäksi, ennen kuin sanon siitä mitään. Marjatta, minulla on tämän blogin lisäksi vielä 3000 neliön rakas puutarha, mutta aivan kuin en saisi sillekään enää riittävästi aikaa. Se mikä veisi kaiken ajan olisi oltava joku uusi juttu, sillä tämähän on nyt nähty. Puutarhakin on nähty, mutta se on mun monitiamiini ja kirjat kuuluu aina elämääni, mutta haluan sinne ison viipaleen aikaa ihan muulle.
Minä taas olen lukenut ihan lähiaikoina aamukolmeen. Yhdellä kerroista heräsin jo parin tunnin päästä outoon tunteeseen, että joku painaa: Lonkaani painoi kuulakynä ja lopulta niitä löytyi sängystä 3! R. pelkää, että yksi niistä vielä menee hänen kaulavaltimostaan läpi. Vaarallista on kirjabloggaajan miehen elämä;)
Olemme tallentaneet tiettyjä kiinnostavaia dokkareita mielettömästi, enimmäkseen kolmatta valtakuntaa koskevia, sillä se aihe ei jätä minua. Kuten eivät Romanovitkaan. La illan leffa on viikon täydellinen breikki.
<3
Tiedän että sinun on vaikeaa höllätä mutta ehkä se olisi hyvä,mutta sinullehan onneksi tulee taukoa matkan ajaksi ja ehkä sen jälkeen tiedät paremmin miten jatkaa.Sinullahan on koko ajan ollut niin hurja vauhti;eihän sellaista kestä pitkän päälle,välillä pitää levätä ja ottaa iisimmin. Mmm,omenapiirakkaa,nam:) Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua Leena:)
VastaaPoistaJael, no sinä tunnet mut ihan livesti, joten tiedät energiapiikkini ja sitten ne pudotukset. Katsotaan...marraskuulla, salarakkaallani, on taipumus tarjota vastauksia. Kuulostat ihan Eveltä...Oih, Eve <3
PoistaArvaa vaan syötiinkö nopeeta kera vaniljakastikkeen;) R. haluaa huomenna taas uuden...eli tästä ei tule mitään: Huomenna pitäis sovittaa niitä valkoisia farkkuja...huoh.
Kiitos samoin sinulle!<3
Leena, tiedäthän sen, että terve itsekkyys on vain hyvä juttu. Ja että pitkässä juoksussa siitä hyötyvät myös lukijasi - levännyt bloggaaja jaksaa tehdä työtään pidempään ilman burn outin uhkaa :)
VastaaPoistaMinä olen tänä syksynä päättänyt laittaa toisen blogini telakalle ainakin tammikuuhun asti. Kirjat veivät nyt voiton. Luenkin nyt niin paljon enemmän kuin ennen kirjablogin aloittamista, että haluan lepuuttaa silmiäni - sen sijaan että istuisin pöydän ääreen tekemään vielä niskoja ja silmiä rasittavia koruhommia. Päätös oli vaikea, mutta uskon, että tämä kannattaa. Kaikkeen ei vain veny...
Ihanan rentouttavaa viikonloppua sinulle, Leena! <3
Kaisa Reetta, tiedän, tiedän.
PoistaMinulla on jo toinen blogini telakalla ilman mitään erillisilmoitusta. Nimenomaan niin: Koneella istuminen tekee haittaa silmilille, lukeminen ei, myös istuminen on syvältä. Sitä joskus luulee4 pystyvänsä olemaan kuin kone, vaan kun ei.
Kiitos kaikkea samoin sinulle, Kaisa Reetta!<3
Parisuhteissahan puhutaan maagisesta seitsemän vuoden kriisistä! Käykö blogirakkaudessa samat ennusteet?
VastaaPoistaOlisi kyllä tosi kammottava ajatus, ettei blogiasi olisi enää. Uskomatonta, että sanon näin mutta näin on. Ja inhimillisellä tasolla: teet just niin kuin on tarkoitus. Vain sinä tiedät kuinka pitää.
Toivotan kynttilänvaloa tummeneviin iltoihin :)! Ja terveisiä ruskan keskeltä, takkatulen loisteesta...
Bleue, ihan tosi;) Onneksi 30 ei ole seiskalla jaollinen. Olen luullut olevani kuin Neuvostoliiton kolhoositalous eli viisivuotistyppiä, mutta tämä bloggaus nyt vähän venähti...En osaa sanoa: Rakkaus siihen on, mutta onko voimia? Tai pitäisikö oma aika priorisoida enemmän parisuhteelle, perheelle ja omaan hyvinvointiin.
PoistaKiitos, mutta ei olisi. Sota ei yhtä naista kaipaa ja blogimaailma menee menojaan. Minulla oli tällainen olo viimeksi viime vuoden vaihteessa. Taidan olla blogiläheisriippuvainen, sillä yleensä teen päätöksiä tuosta vaaan, mutta tässä se ei suju.
Kiitos kaikkea samoin sinulle!<3 Terveisiä ruskaansa aloittelevalta Päijänteen saarelta ja kohta hämrän pudotessa syttyvät kynttilät...
<3
Ledien ja kynttilöiden / tuikkujen lempeä valo on juuri niin ihanaa nyt. Onnea siis uusille pallovaloille! Minä ihastuin pallovaloihin pari vuotta sitten: meillä on yhdet keittiön ikkunalla, yhdet olohuoneessa ja yhdet työhuoneessa kirjahyllyn päällä. Sitten on pieni ledisarja Aalto-maljakossa ja toinen yhtä ovea kehystämässä... Tämä siis jo nyt. Odotas kun joulun aika koittaa. ;) Mutta ehkä juuri tästä syytä en sytyttele mielelläni isompia valoja, pidän pehmeästä valosta.
VastaaPoistaBloggaaminen... Olet pitänyt yllä hurjaa tahtia pitkän aikaa - meidän lukijoidesi iloksi! <3 Mutta varmasti joskus väsyttää, sen tunnistan itsessänikin ja olenkin postaillut nyt vain pari kertaa viikossa. Voisiko hidastaminen olla sinullekin sopiva? Sen tiedän, että jos blogiasi ei olisi, monille tulisi ikävä. Sen verran paljon blogisi ihmisille antaa.
<3 ajatuksia viikonloppuun!
Katja, katselin noita pallovaloja sisustusblogeissa jo viime vuonna, mutta nyt vasta sytyin. Ehkä tuo yhdistelmä harmaa/valkoinen on mun juttu. Joulunpunaisiakin on jo myynnissä. Oranssit varmaan sopivat myös syksyyn. Minäkin tungen ledejä Aalto-vaasiin;) Et pärjää: laitoimme noin 120 ledvaloa valkoisten verhojen taakse ja jätimme ne sinne. Nyt vain sytytimme ja siinä on sitten tähtiseinä. Kieputimme viime vuonna muka joulun valoiksi rappukäytävämme kaiteisiin ja pystytolppaan ledejä ja ne jäivät muten hämärän käytän valoiksi pysyvästi. Täss kirjaston Strada-hyllyjkössä on aina ledit kiertämässä, kuten oli näyteikknassa, kun sen ostin, ne vain sammutetaan joskus huhtikuulla ja nyt on sytytetty. Eilen rakensimme alaterassille (parvekkeen lattia on alaterassin katto) asetettuihin köynnöstukiin ison ledvalosarjan, joten saimme tähtitaivaan, joka jää sinne. Kahteen maljakkoon on jo tungettu ledit...Lokakuun lopussa vedämme etupihan hortensiaa keirtämään kaksi valosarjaa ja alakertaan takkahuoneen ikkunan taakse tulee iso ledsarja Holger isabella syreeniin. Tuo valtavasti viihtyisyyttä takkahuoneeseen, sillä emme vedä verhoja ikkunoiden eteen. ja vierasmakkarin ikkunahyllylät häipyivät eilen simpukat ja tilalle tuli sellainen ledvalosarja, jossa on mukana kirkkaita kiviä, kun kristalleja...Vain taivas on kattona tässä ledmaniassa;) Meilläkin kattokruunut ovat nyt ihan turhia.
PoistaNiin...tiedän...toivotavasti iloksi, kiitos <3 Nyt väsyttää. Pari kertaa viikossa riittää, mutta entäs jo haluaa olla viikon lukematta ja vain kuntoilee ja nukkuu, katsoo leffoja ja syö herkkuja (jotenkin nuo littyvät yhteen;), sitten jos ei ole kirjoja wordilla, ei ole pariin kolmeen viikkoon mitään blogissa, joten tässä hektisessä somemaailmassa se on sama kuin olla kuollut.
Kaikki ikävöivät seuraisivat minua sitten sähköpostin puolle, sillä niin monen kanssa on jo tuota seurustelua.
<3 iloa viikonloppuun!
Minun on ollut pakko antaa periksi. En vain ehdi kovin useasti. Mutta jatkan harvemmin niin kauan kuin huvittaa. Ihanaa, että teillä on lomaa tiedossa.
VastaaPoistaMine, olen aina vastustanut sääntöjä ja pakkoa. Kunpa se tulisi ennen pakkoa, tajuaminen. Lukijat odottavat hektisesti uutta, mutta ei yhdestä ihmisestä voi määräänsä enempää riittää...
PoistaTodellakin ihanaa: Nyt aika matelee, ku haluaisi jo olla...siellä jossain.
<3
Leena, sinun ilosi ja jaksamisesi on sinun ykkösjuttusi. Pidät blogia juuri niin kauan kuin se sinusta hyvältä tuntuu. Tietysti kaipaisin sinun kirjoituksiasi suunnattomasti, jos lopettaisit bloggaamisen, mutta se on omaa itsekkyyttäni, haluani nauttia sinun kirjoituksistasi. Halua, jonka jakavat monet. Some on kita, joka vaatii aina vaan lisää, joten tavallaan on se ja sama, paljonko sille antaa, koska ei tule pistettä, jolloin se olisi tyytyväinen.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua ja lomaa ja itsesi näköisiä ratkaisuja! Pus pus!
Omppu, täysin samaa mieltä. En vain tajua, mikä minussa on, kun ei ole kuin kaksi nappula eli on/off. Jos tämä olisi vain yksi juttu monista eikä veisi melkein kaikkia vuorokauden tunteja, mutta sellaista time manageria ei olekaan, joka tämän asian minulla järjestää.
PoistaSome on kita, sillä ennnen, vielä vuosi sitten, facebook ei vienyt aikaani, se ei ole oikein ikinä kiinnostanut minua, mutta nyt sielläkin tulee jo roikuttua. ja Pinterestissä...Aion nyt levitoida itseni tilaan, jossa voin alkaa elämystunnustella, millaista olisi olla ilman tätä, millaista olisi vain jatkaa tai, onko olemassa se kompromissi jossain piilossa kuitenkin.
Kiitos kaikkea samoin sinulle! Pus pus<3
Minullakin tuppaa olemaan vaan nuo kaksi nappulaa. Jos ns. arkielämää ei olisi, olisin samassa tilanteessa kuin sinä. Blogi nielisi kaiken ajan. Lisäksi on päähänpinttymä blogata kaikesta lukemastani, koska pelkään, että jos jätän väliin, niin sitten alan yhä useammin jättää väliin, kun tulee vastaan teos, josta bloggaaminen on työlästä ja hankalaa. Olen miettinyt, että voisi tehdä jonkunlaisia lyhytarvioita välillä teoksista, joiden kohdalla katson sen riittäväksi. Ei ole vielä onnistunut. Sitten myös niin, että haluan siihen bloggaukseen joitakin ajatuskulkuja, joiden kehittely saattaa viedä tuhottomasti aikaa, vaikka sinänsä riittäisi, että ne jättäisi poiskin. En vaan voi. Elän jatkuvassa ristiriidassa. Tosin parempi sekin kuin suora viiva. :)
PoistaOmppu, tulee vuosi jolloin istut alas ja kaipaat, että nappuloita olisi enemmän. Olen aina halunnut olla virta, en lammikko, mutta...tulee aika jolloin toivoisi olevansa kätkössä oleva metsälampi. Tänä vuonna on ensimmäisen kerran jäänyt bloggamatta kaikista eivätkä ne nyt mitään hankalia olleet vaan ihan käypäsiä dekkareita eli tunnen vielä syyllisyyttäkin. En vain jaksanut!
PoistaLyhytarvio on taikasana. Olen itse miettinyt samaa. Joskus kun lukee oikein hyvän kirjan takakansitekstin, joskus ne ovat jopa tosi hyviä!, mieleen tulee, että jos vetäiskin vain vaikka 30 riviä ja se olisi siinä. Tässä on selvästi toisella puolella joku kirjallinen kunnianhimo ettei muka voisi tehdä noin, kun varmasti voisi! Hah-hah, mutta sinä jaksat vielä kirjoittaa ja syvästi. Kävin äsken rouvalla lukemassa jotain, mihin en osannut edes kommentoida, joten kommentoin sitten siihen vanhempaan;) Mietin vain, että et sinäkään itseäsi helpolla päästä tai sitten sinulla on vielä se että tekstiä vain virtaa. Nyt itsellä on välillä ihan black out -olo eikä se johdu siitä että katsoin pari viikkoa sitten Still Alicen.
. "Sitten myös niin, että haluan siihen bloggaukseen joitakin ajatuskulkuja, joiden kehittely saattaa viedä tuhottomasti aikaa, vaikka sinänsä riittäisi, että ne jättäisi poiskin. En vaan voi. Elän jatkuvassa ristiriidassa. Tosin parempi sekin kuin suora viiva. :)" Nauran niin että vedet silmistä juoksee;) Oijoi, kunpa olisit blogannut yhtä kauan kuin minä, kunpa olisit jo 50+, mehän sataa jakaisimme tänän 'taakkamme' yhdessä. No, jos minusta aika jättää, voin huoletta ajatella, että 'siellä se Omppu kehittelee tiiliskiviromaaneista ajatuskulkuja, jotka vievät tuhottomasti hänen aikaansa, mutta minä en enää edes yritä'. Oikeastaan, joskus kun luen sinua, huomaan, että yrität kaivautua tosi syvälle, oikein olet pohjaimussa, silleen upeasti. Minä enemmänkin yritän vain tarkastella, että kerron just miten tunnen kirjasta ja että luon tekstiä suunnilleen kirjan henkeen. Olet sää kyllä sitten mainio tapaus jo alkaen blogisi oivaltavasta nimestä! Kerroin sen kerran jonkun kirjan yhteydessä R:lle ja hän tietenkin siihen teatraalisesti ,että 'Reader why did I marry her?' Mutta mää olin varoittanut häntä tästä kirja-asiasta. Nyt on vain mietittävä, että olenko vähän ylittänyt jo kohtuullisuuden rajan...
Juu, suora viiva saa vielä odottaa;)
Minä taas nauroin täällä tuota sinun ja miehesi vuoropuhelua. :)
PoistaEi minulla teksti useinkaan virtaa. Sellaista nappulaa en ole onnistunut hankkimaan. Väliin suorastaan tuskailen, kun asiat ovat päässäni hyvässä muodossa, mutta eivät printtaudu sanoiksi. Välillä taas olen melkeinpä kauhun vallassa, kun yritän saada jostain teoksesta jotain sanottua. Ajattelen, että nuo tunteet kuuluvat kaikkeen kirjoittamiseen. Kun sitten ne hajanaiset ajatelmat muuttuvat tekstisi, tunne on jokus mahtava, toisinaan taas joutuu tyytymään siihen, että no, ei tämä nyt oikein, mutta parempaankaan ei nyt pysty.
Tietyt teokset tuottavat minussa kirjoitusta. Toiset taas haraavat vastaan. Usein rakkaimmat kokemukset ovat niitä kirjoitusta tuottavia. Joka kerta kirjoittaminen on kuitenkin vähän sellaista, että sitä hyppää kylmään veteen ja miettii, että selviääkö. Kaikenlaista tämä kirjallisuusrakkaus teettää.Huomaan myös, että välillä suorastaan kaipaan bloggaamista, kun en ole voinut tehdä sitä muutamaan päivään. Se on kuin nälkä, joka vaatii sapuskaa.
Niin ja minähän olen 50+. Jostakin syystä täällä blogimaailmassa minua luullaan usein nuoremmaksi. Johtuu varmaan tietystä lapsellisuudestani. :) Ja kiitos samoin, sinä se vasta tapaus oletkin.Tapaus, jonka kyljessä on vapaus. Se älköön unohtuko.
Omppu, no, ehkä hän nyt hiukan katuu, että halusi yllättä minut ystävänpäivänä 2009 perustamalla blogin naiselle, joka ei sitä olisi ikinä osannut edes kaivata. Olin suuntaamassa kirjallisuuden opintoihin ja hän kai näki siinä minut viilettämässä jossain tavoittamattomissa, vaikka itse liehui työnsä takia maailmassa. Miehiä rauhoittaa kutovat nainen, se on ikiaikaista. Ehkä tämän päivän miehiä rauhoittaa blogia naputteleva nainen, mutta tietty rajansa kaikella...;)
PoistaJoskus joku kirja suorastaan vauhdittaa virtausta, joskus taas miettii, että miten tästä saa tajuttavan koosteen. Ei niistä kaikista omista teksteistään voi pitää: Tekisi mieli poistaa osa, mutta olen päättänyt, että kirjoista en poista mitään.
Niinhän se menee. Rakas kirja heittää melkein euforiaan ja teksti suorastaan kiitää. Ehdottomasti hyppy pimeään, mutta on hypättävä, että saavuttaisi jotakin. Se on kuin pienoiskuva itse elämästä.Kirjahullut ovat ihan oma lajinsa, oletko lukenut sitä maailman parasta teosta kirjamaniasta...oliko se Bonnettin Kirjaston henget, tsekkaan kohta. Siinä kyllä tunnistaa itsensä.
Ihan tosi! Sinä säteilet ikineitoa: "Olet nuoruuden jumaltar Hebe, ikuinen tyttö: nuorekas, elämälle ja ihmisille utelias, luova ja vahvasti tuntea nainen, jolla on ihailijoita kaikkialla." (Tom Lundberg, Nykyajan Jumalatar, Tunne itsesi, ymmärrä muita) Testailin kirjan ilmestyessä etänä muutamia lukijoitani ja vain yhdestä tuli Hebe ja hän täyttää ensi vuonna jo xx.
Kuinkakohan kauan sitä jaksaisi olla lukematta. Ei ole tullut ikinä kokeiltua...
Alat kuulostaa miehelltäni;) Tapaus, joka pitää hänet nuorena, kun ei ikinä tiedä, kumpanan herään viileenä satakuntalaisena vai kiehuvana karjalaisena, jolloin saan nimityksen 'slaavitar'. Vapaus on tärkeä sana ja sen pitäisi olle ikihipille itsestään selvyys, mutta on hyvä, että joku siitä muistuttaa: Kiitos!
Tiedän tunteesi Leena. Noin tuotteliaana ja näin monen vuoden jälkeen on enemmän kuin odotettavaa, että väsymys iskee ja ajatus omasta jaksamisesta nousee esille. Vaikka kirjoitan todella paljon harvemmin kuin sinä, niin tämän kesän superpitkä loma ja poissaolo tuntui hyvältä. En ole vieläkään oikein päässyt normibloggausrytmiin. Keväällä mietin tosissani, että onko minulla enää mitään sanottavaa.
VastaaPoistaToistaalta kaikki te ihanat bloggaajat, joiden kanssa olen kulkenut nämä vuodet olette suunnaton ilo ja riemu. Usea on lopettanut matkalla ja jokaista heistä kaiholla muistelen.
Toivon todellakin, että loma ja matka antaa sinulle uusia hyviä myötävirtauksia. Ja tälle illalle toivottelen intohimoisia hetkiä.
ps. Broadchurch on todella hyvä sarja =)
Birgitta, tunnemme jo sen verran toisiamme, että uskon, että tiedät. Teillähän on niin täydellinen irtiotto, että siinähän latautuu jo ihan uudeksi ihmiseksi! Enkä huomannut sinun roikkkuvan netissä ollenkaan. Ehkä vertasit ja ehkä vieläkin vertaat bloggaamistasi teidän seikkailuunne;)
PoistaJuu, minullakin tulee mieleen lopettaneita. Suurin osa lopettaa kauniisti ilman mitään sen suurempaa draamaa.
Ne viikot eivät riitä...No, just homejuustot vaeltavat alakertaan ja kellarissa on viini viileässä ja kynttilät kelluvat kauniissa armenialaisten käsityöläsiten tekemissä kulhoissa...Kiitos samoin teille! <3
Se on! Pidän kummastakin poliisinäyttelijästä paljon. Todenmakuisia, kuten vain britit osaavat.
<3
Kyllä sie kirjoitatkin paljon ja tietysti myös luet! Syksy onkin siitä hienoa aikaa, että voi käpertyä viltin alle, laittaa kynttilään tai muihin valon ja lukea jotain hyvää kirjaa. Mulla on niitä vaikka kuinka paljon ja kohta on kirjamessut!
VastaaPoistaMieki seurasin tuota poliisisarjaa viimeksi telkkarista ja on hienoa, että se jatkuu taas. Sillan kolmas kausi alkaa myös. Miten sitä ehtii enää töitä tehdä? :) Nyt tosin täytyy kiroittaa, sillä ostin itselle uuden läppärin, applen ja onhan se melkein yhteensopiva entisen ja työkoneen kanssa, mutta jotkut toiminnot ovat erilaisia.
Mukavaa viikonloppua!
Helena, aina olen lukenut paljon, mutta että siitä vielä kirjoitankin, se on nyt vasta tämä blogin ikä. Syksy on parhautta monessakin mielessä. Kirjamessuilla olen yleensä viipynyt koko viikonlopun, mutta tänä vuonna siellä jossakin...tiedät kyllä.
PoistaTäällä odotellaan iltaa ja sitten myöhemmin Siltaa. Molemmat sarjat ovat vetäviä, Broadchurch ja Silta. Harrastukset haittaavat töitä;) Mie en ikinä osta uutta läpäriä, en puhelinta, en mitään teknistä vempelettä. Olen tätä blogia pitänyt tavallaan roskiin päätyneellä työjuhdalla, joka vaatii nurkkapöydän etc. Vie ison osan kirjastosta. Samaa puhelinta käytin 15 vuotta, ja kun se irtisanoutui, otin käyttöön R:n hylkäämän. Taloon tuli iPad, mutta sillä olen lähettänyt kaksi kertaa sählöpostia (hankala!), ja katsonut Solsidania (kevennystä) sängyssä. Ihan turha lelu. R:n kannettavaan joudun kotoa poissa ollessa turvautumaan, mutta en saa sillä kaikkia merkkejä, Jos tämä työjuhta kuolee, taidan jättää koko somen. Vai uskaltaako sitä, kun nyt on kaikki 'konella', jopa oman lääkärin kanssa viestittelyt!
Kiitos samoin!<3
Kumpa osaisimmekin valita tärkeän ja tärkeimmän välillä. Ja malttaa mielemme. Ja hengittää välillä. Levännyt ja itsestään huoleta pitänyt mieli jaksaa antaa. Ja silloin kun on levännyt, tankannut ja uudistunut silloin on mistä ammentaa.
VastaaPoistaIntohimoinen ja innokas ihminen innostaa muita. Silti oma jaksaminen on tärkeintä.
Ehdotus joka on jo monelta tullut: hidasta vähän.
Älä missään nimessä lopeta, mutta postaile harvakseltaan. On meillä lukijoillakin mitä odottaa.
Kun kynttilää polttaa molemmista päistä se loppuu... ja sitähän ei kukaan halua.
Jos harrastuksesta tulee taakka tai pahemmassa tapauksessa vankila, on aika punnita tilannetta. Ihanaa kun edessä on loma. Ota kaikessa rauhassa ajan kanssa.
Kyllä uusi suunta löytyy. Tai uusi tahti. Tai ihan uusi juttu josta et vielä tiedäkään!
Upeaa, räiskyvän värikästä syksyä sinulle!
Marsha
Marsha, hidastamista olen yrittänyt jo monta kertaa. Olen siinä huono jo geeneiltäni. Se on sitten paussi ja bloggaaminen, bloggaaminen ja paussi. Olen kyllä alkuvuosista hidastanut, mutta silloin tämä oli kuin jotain leikkiä.
PoistaNo on tässä mietitty, että miten tässä näin kävi. Nyt on aikaa ajatella seuraavat viikot. Tiedän, että jotain odottaa jossakin. Nurkan takaa ilmestyy aina uusi seikkailu tai vanha uusin tuulin.
Kiitos kaikkea samoin sinulle!<3
En ihmettele ollenkaan, jos sinua väsyttää. Olet niin tuottelias bloggaaja ja teksteistäsi huomaa aina perehtyneisyytesi ja tapasi tehdä asiat intohimolla. Niin kauan kuin jaksat kirjoittaa, tulen ainakin minä aina odottamaan innolla kirjoituksiasi, mutta oma aika ja jaksaminen ovat tottakai kaikista tärkeintä! Tee siis niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Oikein mukavaa, inspiroivaa sekä rentouttavaa syksyä sinulle Leena! <3 -Taru
VastaaPoistaTaru, luin viime yönä kahteen...Taas. Kiitos sanoistasi: On kiva aina kuulla, että tämä käsistä karannut kirjahulluus ei ole mennyt hukkaan<3 Nyt heti aion hidastaa, se on ensiapupätös, sillä muuten olen lomalla ihan poikki.
PoistaKiitos kaikkea samoin sinulle Taru!<3
Minä olen myös kova yökukkuja, kirjan parissa menee helposti huomaamattakin myöhään. Jotenkin rakastan yön pimeitä ja hiljaisia hetkiä kun muu maailma nukkuu ja voi rauhassa keskittyä ja vain olla, mutta toki aamulla kysyttäessä saatan olla eri mieltä. :D -Taru
PoistaTaru, mehän elämme nyt R:n kanssa just siten kuin kielsimme aikanaan lapsiamme elämästä: Kukumme kaiket yöt, mutta olen huomanut, että olen sen jälkeen kuin sumussa. Jos se olisikin vain vaikka muutamana päviänä viikossa, mutta kun se on joka yö sama juttu. Lupasin tänään olla nukkumassa eli valot pois keskiyöllä eli se on minulle aikaisin.Yö on parhautta just koska on hiljaista ja pimeää, on kuin koko maailma kuuluisi vain minulle. Me emme parikuntanakaan öisin häiritse toisiamme, sillä molemmat luemme. Ilmoitin jo heti ennen yhteen menoa, että minä ja koirat kuulumme samaan pakettiin ja että 'yöt kuuluvat minulle'. Kaikki sopi;) Ja onhan se toiminut, sillä nyt reissumme on 30-vuotishääpäivämatka. Toivon niin, että alpit kirkastavat itseni minulle: Miten tästä eteenpäin.
Poista(Sain just viestin, että yksi kirjabloggaajaystävä telakoituu ja ymmärrän. Pääasia, että lepää ja että ei poista tekstejään. Minä en ikinä aio poistaa omiani eli se tarkoittaa tavallaan, että blogi on auki niin kauan kuin nettimaailma elää.)
Aivan sama homma minulla - jos olisikin vain muutama yö.. En vain tunnu osaavan oikein tehdä mitään "vähän", kohtuudella. Se on helposti kaikki tai ei mitään, hyvässä ja huonossa. Nyt tosin yritän minäkin opetella nukkumaanmenon aikaistamista, tekisi hyvää ja ajatus kulkisi päivällä paremmin.
PoistaIhanalta kuulostaa miehesi, arvostaa sinua omana ihanana itsenäsi! Onnea pitkästä liitosta teille ja sen arvoisaa matkaa myös!
Kiva kuulla, että tekstit ovat jäämässä kävi miten kävi. On minusta blogien lopettaessa ylipäänsä harmi, jos monien tuntien työ vain poistetaan napinpainalluksella, vaikka toki toisaalta päätöksen myös ymmärrän. -Taru
Taru, kaikki tai ei mitään taitaa olla minunkin raskas mottoni;) Ei niin kovin armelias. Meillä sammutettiin valot eilen klo 23, mutta uusi rytmi on vaikea: Ei meinannut uni tulla. Tänään taas, mutta ehkä se keskiyön hetki on oikeampi.
PoistaNo on hän, jos omaansa saa kehua ja saa ja pitääkin. Kiitos<3
Olisi niin väärin minusta vetää tällainen työ vessasta alas. Joku jutuistni voi vaikka antaa jollekin nuorelle gradun aiheen tai jonkun muun inspiraation. Tyttäreni ilmoitti tunti sitten oman gradunsa aiheen ja ilmoittaa sitä parhaillaan yliopistolla, ja jos se toteutuu, aihe on jotakin uutta uskontotieteilijältä!
Kun ei lopeta blogiaan, voi sitten vaikka joskus palata ja kirjoittaa, mitä mielessä on. Ei se niin paha ole, jos jättää oven raolleen uudelle tulemiselle.
Ei ole ollenkaan paha. <3
PoistaToivottavasti gradun aihe hyväksytään. Tekee hyvää tieteelle tarkastella asioita uudelta kantilta, uudella tapaa. -Taru
Taru, ei, ei <3
PoistaAlustavasti sitä oli oikein toivottu juuri sen tähden, että se on niin uutta. En ole saanut vielä kuittausta;)
Sanot kauniisti tuon syksyn kirkastavan vaikutuksen.Se on totta.Olen iloinen kun olet täällä ja kirjoitat.Se on tärkeää myös minulle.Lämmin ajatus kynttilä illan äärestä.
VastaaPoistaMaria, kiitos <3 Kiva kuulla, että välität. Ei tässä mtiään. Olen vain väsynyt. Silleen väsynyt, että voisi nukkua vaikka viikon. En ole masentunut, en ole burn out, olen vain väsynyt. Aion nyt lomaan asti tehdä, mitä jaksan ja sitten katsotaan voisiko minusta tulla blogin kohtuukäyttäjä. Huom, sanamuoto;)
PoistaKiitos samoin sinulle hyvin sotkuisen ja pursuavan työpöydän äärestä <3