Riikka Jäntti: Pikku hiiri lentää

Kello oli viisi aamulla. Äiti herätti Hiirun. "Nousehan, Minä tilaan taksin ihan pian." 

Näin alkaa Riikka Jäntin uusin Hiiru -kirja Pikku hiiri lentää (Tammi 2026).

Hiiru ei heti tainnut muistaa, miten jännittävä päivä oli tulossa. Hän pääsisi ensimmäisen kerran lentokoneeseen mukaan ääidin työmatkalle. Hiiru pesee hampaat ja äti soittaa taksin. Kadut olivat vielä aivan autiot pupuja lukuunottamatta.Hiiru kertoo, että häntä jännittää, kun nousivat lentokentän liukuportaita. Äiti ei ollut matkustanut aikoihin, joten kentän uudet muutokset hieman hämmensivät äitiä.

Tarkastusta Hiiru ihmetteli ja äiti jaksoi selittää miksi sellainen. Tarkastusvirkailija päästi heidät läpi. Ja kohta he jo katselivat kaupan ihmeitä. Hiiru karkkeja ja äiti hajuvesiä. Sovittiin, että ostokset tehdään paluumatkalla. Lopulta matkustajat pääsivät sisään koneeseen. Eikä äiti yhtään mainitse, minne ovat matkalla. Ehkä salaisuus...

Lentokoneessa äiti päästi Hiirun ikkunapaikalle. Pikku hiiri ihmetteli katoavaa maata ikkunastaan ja kahta enemmän kohta alapuolella olevia pilviä. Sitten kaiuttimista kuului:

 "Tässä puhuu koneen kapteeni, hyvää huomenta. Korkeutemme on kymmenen kilometriä. Arvioitu lentoaikamme on kolme ja puoli tuntia. Viihtyisää  matkaa."

Lentoemännät alkoivat jakaa ruokaa ja Hiiru huomasikin olevansa hyvin nälkäinen.

"Saako olla mustikkamehua?" lentoemäntä kysyi. "Kyllä kiitos," Hiiru sanoi.

Hiirulle tuli pisssahätä ja hän jäi vähän ihmettelemään vessaa samalla kun kapteeni kuulutti lennon laskeutumisesta.

Tähän kohtaan on hyvä kertoa, miten suosittuja nämä Pikku hiiri -kirjat ovatkaan. Lapset ja heidän äitinsä kyselevät minulta, 'koska ilmestyy seuraava Pikku hiiri -kirja? Sitten aletaan miettiä, mikä näistä on koskettavin ja mikä muuten vain hauska. Minä pidän eniten Pikku hiiri, tuuliviiri, koska yksi lukijoista on kuin äiti hiiri kun Hiiru  hermostuu. Ja se kun Hiiru odottaa kavereita polvillaan oven edessä. Ja se missä Hiiru ensin kiukuttelee, mutta alkaakin kiltiksi ja soittaa pianoa. Tämä kirja on jo 11. Pikku hiiri -kirja. Toivon ja uskon, että näitä ilmestyy lisää.

Kun laukut oli saatu hihnalta, he lähtivät ja Hiirulla riitti ihmettelemistä. Kaikki oli erilaista kuin kotona. 

"Eikö ole hienoa?" äiti sanoi. 

"On, totesi Hiiru.

*****

 Lastenkirjat Leena Lumissa