Vietimme pääsiäisen ajan nuortemme kanssa Lohjalla kuin ihanalla lomalla. Illat nukuimme sepelkyyhkyjen kujerrukseen ja aamuisin Casperin hiljaiseen hiipimiseen meidän viekkuumme. Kaivattu paussi ja onneksi emme lähteneet nelostietä, vaan kiersimme Hämeenlinnan kautta mennen tullen.Tästä tuli paljon turvallisempi reitti!
Kotiin saavuttuamme Lumimies, joka tietää kaikesta kaiken eikä IKINÄ UNOHDA MITÄÄN, alkoi etsiä tietokoneitamme ja lukulasejaan. Niitä ei löytynyt mistään. Olin hiljaa ja tiesin jo vastauksen, sillä tämä ei ollut eka kerta. Minua otti todella päähän, sillä olisin siltä istumalta tehnyt yhden kirjan, mutta millä olisin tehnyt. Katsoimme toisiamme ja ihmettelimme, että olemmeko todella addikteja. Juu, olemme! Saimme päiviä, joina odottelimme hyvin tehtyä pakettia ja saimme sen noin tunti sitten. Kiitos Meri ja Sami!
Minä en ole saanut olla koneiden halitsija, vaan itse Lumimies, koska hän osaa kaiken, muistaa kaiken, eikä ikinä unohda mitään. Vaikka olen kovasti hiljentänyt tahtia, on päässäni kalenteri, joka muistuttaa, mitä olen alkamassa kirjoittaa. Nyt toivutaan ja katson jaksanko tuoda hauskan kirjan vielä tänä iltana kuvineen vai meneekö huomiseen. Nautin nyt ison teen, joka piristää ja rauhoittaa. Sitten se nähdään, miten käy: tänään vai huomenna. Kauhea siitepöly väsyttää ja pitihän sitä lähteä pienelle lenkille, ja onneksi tavattiin yhdet tutut, jolloin syntyi jutut elämän arvaamattomuudesta...ja siitä mikä on tärkeää todella.
Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti