maanantai 6. elokuuta 2018

Ninni Schulman: Poika joka ei itke



”Kun on lapsesta saakka saanut kuulla, ettei kelpaa, niin ehkei se ole niin kovin monimutkaista. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta ei se mitään auta. En tajua, miten muut onnistuvat. Yritän pukeutua nin kuin muut, mutta aina on jotakin pielessä. En pysty ikinä muuttumaan muuksi, olemaan oikeanlainen. Haluan luoda itseni uudetaan, mutta ei se käy.”

”...on sentään parempi olla kylähullu kuin ei olla olemassa lainkaan.”

”Mitä näet, kun katsot peiliin?”

”Epäsikiön.”

”Epäsikiön?”

Ninni Schulmanin dekkari Poika joka ei itke (Pojken som slutade gråta, Tammi 2018, suomennos Terhi Vartia) vie meidät nyt helteestä läkähtyvään Hagforsiin, kun viimeksi sieltä luimme Tyttö lumisateessa. Kaikkea sitä skandidekkariparhautta, jota löysin ensimmäisestä Schulmanistani, koen myös tässä jatko-osassa, sillä jatkona tätä pidän. Pikkupaikan rikokset ovat uusia, mutta seuraamme tiivisti toimittaja Magdalena Hanssonin ja muiden Hagforsilaisten elämää, joten kronologinen sarjan lukeminen auttaa paljon. Miksi Magdalena epäröi kun pitäisi olla avoimempi ja luottavampi? Miten hänen pieni Nilsinsä selviää erosta ja neljän tunnin matkustamisesta isän luokse Tukholmaan yksin joka toinen viikko? Ja sitten Petter...Poliisitalolla Christer vaikuttaa epäilyttävän oudolta: Mitä hän kätkee? Ja miten rikospoliisi Petra Wilanderilta jää huomaamatta oman teininsä hätä? Miksi kokenut rikospoliisi Petran ymmärrys sumentuu eräässä työtehtävässä kohtalokkaasti? Kaikki tuntuvat tietävät toistensa asiat, menemiset ja tulemiset, mutta kun ensimmäinen roihu syttyy, savu haittaa sekä näkemistä että tajuamista.

Ensimmäisessä tuhopoltossa menehtyy monia miehiä puoleensa vetänyt paikkakuntalainen Mirjam Framson. Syyllistä aletaan etsiä listaamalla mahdollisia entisiä miesystäviä. Onko joku tuntenut liiallista kaunaa Mirjamin hylättyä hänet. Tuskin kukaan on ehtinyt henkeä vetää, kun syttyy uusi tuhopoltto, jossa menehtyy pariskunta, jolla ei pitäisi olla mitään yhteyttä Mirjam Framsoniin. Neljännen murhapolton jälkeen selviää, että jokainen menehtynyt on saanut kortin tai kirjeen, jossa on lukenut vain

Et kuule kun lakkaan itkemästä.

Lause kuin runo. Tai paha uhkaus. Siltikään yhteistä tekijää uhrien välille ei löydetä ennen kuin...
Lukija saa arvuutella tekijää helteessä, joka ei armoa suo, kuten ei tekijäkään, mutta niin vain arvaus osuu väärin. Ninni osaa vetää viimeisille hetkille uskomattoman loppuratkaisunsa.

Parin helteisen viikon aikana Magdalenan ennakko-odotukset Hagforsin rauhasta haihtuvat savuna ilmaan. Joku käy suuressa ahdistuksessa usein terapeutilla, mutta hänkin kätkee kasvonsa, vaikka keskustelut on hyvinkin runsaina ja kiinnostavina tuotu kursiivilla lukijoille tarjolle.

Mistä on skandijännitys tehty? Arvaamattomuudesta, psykologisuudesta, arjen mukana olosta, siitä mahdollisuudesta, että hehän ovat kuin me, mutta eihän meille voi tapahtua mitään noin kauheaa! Eihän...

Et kuule kun lakkaan itkemästä,
et ymmärrä miten voin,
et huomaa kun lakkaan hengittämästä,
et näe kun menen pois.

*****

13 kommenttia:

  1. Tämä on viisiosainen sarja :)
    Minusta oli aivan kauheaa, kun Magdalenan poika kulki yksin pitkän matkan isän luokse ja takaisin. Kiusaamisteema on hyvä, mutta jota se koskee, niin todella ikävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tiedän..., mutta eikös tämä ole toinen osa? Vai onko helle pehmittänyt pääni:)

      Kiusaamisteema on aina up to date. Kerran yhdessä ruotsalaisessa dekkarissa, en muista missä ja kenen, pääosahenkilö, naispoliisi, meni aamulla poikansa kanssa kouluun ja sanoi niin, että kukaan ei kuullut, kiusaajalle sanat, joita en tässä toista, mutta siihen loppui kiusaaminen.Hän laski varman päälle, että sitä ronttia ei usko kukaan.

      <3

      Poista
    2. Siis Mai oikeesti, onko mulla joku lause hullusti? Aion lukea kaikki Ninnin dekkarit.

      Poista
  2. En uskaltanut lukea postaustasi kovin tarkkaan, sillä kyseinen kirja on minulla juuri puolivälissä. Ettei vaan tulisi juonipaljastuksia.
    Viisiosainen? En löytänyt mistään mainintaa, että sarja jatkuisi. Tämähän on toinen teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, yritän välttää niitä jopa niin paljon, että voin uittaa joukkoon pienen harhautuksen!

      Se mainitaan kansipaperin takasosan liepeessä. Kunpa muutkin kuin Minrve tekisivät ylivetokansia...huoh.Niin minustakin tämä on toinen eli tämän mukaan saanemme vielä kolme Ninni -jännäriä. Luen kaikki!

      <3

      Poista
  3. Luen tosi harvoin dekkareita, mutta saat kyllä aina kiinnostumaan niistä Leena:) Mukavaa iltaa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kukin makunsa mukaan. Kun vain tapaamme, niin kirjoja kyllä löytyy:) Kiitos samoin sinulle! Meillä oli upea Aurinkolahti viikonloppu, et voi uskoakaan millaisessa pöydässä nautin herkkuja perjantaina. Kerron heti kun jaksan. Tulimmme eilen illalla ja matkapakaasit vieläkin osin purkmatta. Onneksi täällä satoi käyntännnössä koko yön eli nukuimme tosi hyvin. Ja sade jatkui päivällä eli pääsimme kasteluista.

      <3

      Poista
    2. Onneksi saitte vihdoinkin sadetta:) Ja kerro sitten missä söitte herkkuja,kunhan ehdit ja jaksat.Hyvää loppuviikkoa Leena:)

      Poista
    3. Jael, älä muuta sano. Kerron, kerron...:) Kiitos samoin Jael<3

      Poista
  4. Tämäkin pitää kyllä lukea, sillä pidin niin paljon tuosta ensimmäisestä osasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, sen ekan takia päätinkin jatkaa Ninnin lukemista.

      <3

      Poista
  5. Olen tänä kesänä lueskellut ja kuunnellut normaalia enemmän dekkareita. Schulman mahtuisi vielä elokuun dekkarikimaraan. Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiva kuulla ja ole hyvä<3 You're back!

      Poista