keskiviikko 15. elokuuta 2018

Vain aikamatkustus pelastaisi minut!


Olen jo pitkän aikaa ajatellut marista yhdestä asiasta, mutta miten se nyt sopii naiselle, joka istuu koneella kymmenettä vuotta ja paljon. Kerron kuitenkin, sillä mitta täyttyi eilen, vaikka asian huvittavatkin puolet myönnän. Tosin sain ajolähdön tämän päivän Hesarista, jossa Unto Hämäläinen arvostelee Staffan Bruunin kirjaa jutussaan Tähtireportteri sai tarpeekseen median murroksesta. Siis joku muukin rakastaa hulluna paperista aviisiaan kuten minä Hesaria: Joka aamu Hesari sängyssä ja Lumimies tarjoilee ison mukillisen suklaakahvia ja yhden kauraleivän viipaleen. Siinä meidän aamuonni ja lehti jaetaan sovussa ja moni juttu käsitellään. Kukaan ei pääse häiritsemään, sillä telefoonit ovat äänettömällä...lehden sivut vain kääntyvät.

Staffanin kirjan nimi on Mies joka rakasti uutisia (Mitt liv på HBL) ja kustantaja on Siltala.

Siis eilen oli citypäivä eli ensin kampaaja, sitten lounas yhdessä kaupungilla ja minun ollessa kampaajalla Lumimies kävi valitsemassa minulta mitään kysymättä vaimolleen älypuhelimen, vaikka olen vastustanut sitä henkeen ja vereen. Sen verran hän sai minua ylipuhuttua, että suostuin, jos 1) saan pitää myös tavallisen kännykkäni ja jos 2) minulle annetaan aikaa sisäistää tämä tragedia vuoden loppuun asti eli tänään en edes kosketa vehjettä, jota hän on nyt noutamassa autohuollon ohessa. Luen jänittävää kirjaa ja se voittaa uuden teknologian minulla! En olisi suostunut ollenkaan, mutta kun pankkiasiat olivat menossa vaikeaksi ilman älyluuria, joten minulla ei ole varaa/kanttia heittäytyä tämän 'kehityksen' ulkopuolelle. 

Eilen katsoimme ansainneemme Dallas-pullat iltapäiväteellä. R. meni kalatiskille, sillä laitan huomenna kalasoppaa, johon tietty itse keitän liemen etc. Otin KAKSI pullaa pussiin, tsekkasin numeron ja lähdin punnitsemaan. Mitä ihmettä: Vaaka näytti ihan erilaiselta kuin ennen ja se oli myös erilainen kuin Prismoissa, joissa on se helppo näppäinvalikko numerosarjoista valiten. Painoin kohdassa kappaletta numeroa KAKSI ja jossain kohdassa tietty sitä Dallasin numeroa. Kuitti tulostui ja vilkaisin sitä ohimennen: 204 euroa!!!! Suustani pääsi ruma sana, mutta ei sentään se f-sana. Taakseni tuli aikamoinen komistus, joka halusi auttaa enkuksi (taisi olla italiaano), mutta hänkään ei saanut mitään järjellistä aikaiseksi. Sitten saapui suomalainen ilm. tyttöystävä, joka sanoi 'nyt minä yritän'. Häneltäkin meni pieleen. Sitten hän otti vähän tilaa ja alkoi töihin. Lopulta hän sai aikaan oikean, järkevän hintalapun, mutta huokaili, että 'järkyttävää', johon minä, että 'tämä on Suomi, teknologia edellä, vaikka moni pelkää vanhuutta enemmän kuin mitään muuta laitoksissa tapahtuneiden ns. vahinkojen takia ja vaippojakaan ei riitä eivätkä kaikki pääse edes ulos suvella etc.'

Samalla kun mieheni soljui sulavasti läpi pikakassan (taas on mennyt joltain työpaikka), minä sanoin kassalle, että olen noutanut meidän erityisherkkuja juhlapyhinä heiltä jo 33 vuotta, mutta enää en uskalla ja miten lie keskustan vanhusten laita...Harmi kun ei ollut tuttu kassa.

Minulla on myös läheinen, joka rakastaa matkustaa junassa, mutta ei voi enää ellei joku muu tee lippuhankintaa hänen puolestaan. Hän yli 90 vee, mutta pitää puutarhaa, lukee monia aviiseja sekä muitakin lehtiä, tietää kaiken maailman tapahtumista, mutta ei osaa esim. vaikkapa vastata tekstiviestiin taikka hankkia niitä junalippuja. En minäkään!!!!, mutta minulla on supportti. Nyt moni miettii, että ilman supporttiani eli miestäni, oppisin pakosta. Ei välttämättä, sillä olen härkä ja yhtä itsepäinen. Eikä kiinnosta!!! Olen myös idealisti ja uskon tähtiin: Aikamatkustus on vielä mahdollista ja minä pääsen sotien välisiin vuosiin. Tosin en haluaisi olla sielläkään piika, joka nousee klo 4 aamulla lämmittämään herrasväen kaakeliuuneja, vaan tietysti taiteilija, joka rakastaa puutarhailua. Nainen, joka silloin tällöin vetää käteensä pitkät juhlahansikkaat ja lähtee rakkaansa kanssa juhliin tanssien aamuviiteen.

Mitä puhelimeen tulee, olen salaa harjoitellut Lumimiehen telefoonilla ja tulokset ovat olleet järkyttäviä tai naurettavia, saa ihan vapaasti valita, kumman haluaa. Sinänsä en vastusta kehitystä, mutta liian usein muistan Chaplinin elokuvan Nykyaika ja miten oikeassa hän olikaan: Kaikki on nyt vain ajannut tuonkin elokuvan kauhuvisioiden ohitse ainakin Suomessa. Keski-Euroopassa on vielä monta vanhanaikaista asiaa, joten siellä olen kuin enemmän kotonani...

Sinänsä en vastusta kehitystä, en tietenkään, mutta miksi ihmeessä Suomen pitää yrittää tehdä teknologian maailman nopeusennätystä, jonka takia nyt kohta puolet kansasta on pudonnut kärryiltä, enkä tarkoita nyt vain älypuhelimia vaan vaikkapa pankkiasiointia tms. Minulla oli tarkka lukukin jossain, mutta se on nyt hukassa. Helsingin Sanomat on kiitettävästi pitänyt ilmiötä pinnalla, mutta onko sanottu kertaakaan, että 'tämä voi tapahtua, mutta paljon, paljon hitaammin.'Teknologinen kehitys on kuin formula-ajot samaan aikaan kun maahamme saadaan uusia, tehokkaampia ja potilasystävällisempiä syöpälääkkeitä hitaammin kuin mitään muuta. Mitäpä jos tuo kaikki pikateknologiaan hassattu raha olisikin annettu uusien lääkkeiden kehittämiseen tutkijoillemme sekä jo muualla käytössä olevien lääkkeiden hankintaan eli byrokratian ohittamiseen vaikka rahalla! Eräs ystäväni sai lääkäriltä syöpäänsä elinaikaa 5 kuukautta. Hänen onnekseen, rahaa löytyi omasta takaa ja H. matkusti USAan hoitoon. Hän eli vielä VIISI hyvää vuotta ja tiedän, että oli kunnossa, sillä tapasimme erään tilaisuuden jatkoilla aamutunneilla ja hän oli suorastaan vitaalinen, vaikka ikääkin jo oli. Olen tuntenut hänet pikkulikasta, joten oli kuin olisin tavannut nuoremman hänet, vaikka suomalaisen hoitotarjonnan mukaan hän olisi ollut jo tuhkaa.

Siellä sun täällä pankit antavat ikäihmisten, joista monet ovat olleet heidän asiakkainaan 70 vuottakin, käydä maksamassa laskujaan tai nostamassa rahaa vain kaksi tuntia päivässä ja tarkkana kellonaikana. Tähän minulla on hyvä 'tatsi', sillä tiedän, milloin äidille ei kannata soittaa. Hän tosin vielä opetteli kännykän käytön, mutta en halua häiritä, kun hän on pankissa. Eräs parin menestyvän liikkeen omistaja yritti tallettaa rahaa pankkiinsa, mutta sitä ei otettu vastaan, koska oli väärä aika päivästä. Hän sanoi ruman sanan ja irtisanoutui pankista, jonka asiakas oli ollut vuosikymmeniä. Eilen puhuin yrittäjän kanssa, joka kertoi, että 'tulee tilanteita, jolloin rahaa on enemmän ja se pitää päästä manuaalisesti viemään tilille'. Hän oli juuri kokenut ko. tilanteen ja siunaili, että 'toivottavasti tätä ei tapahtu pitkään, pitkään aikaan...' Tekee mieli kysyä, että 'saako asiakas tulla?' Kauppiaan tyttärenä opin: asiakas on aina asia yksi ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Ja kaikkia kohdellaan yhtä hyvin ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta. 

Mistä tähän ratkaisu? En ole yhtään teknologian ihmetaituri, mutta ei tarvitse ollakaan voidakseen sanoa vaikka: "Miksi ihmeessä siivoat astiasi itse, anna ravintolan hoitaa." Ystäväni asuu puolet vuodesta ulkomailla ja tietää sen, minkä itsekin olen huomannut, että Keski-Euroopassa riittää ravintolahenkilökuntaa palvelemaan asiakasta, joka on yhtä kuin työllistäminen! Pikaruokapaikat ovat asia erikseen, mutta eräät muutkin ruokapaikat ovat yrittäneet omia samaa mallia itselleen. Ei sitten itketä työttömyyttä jos aletaan itse siivota pöytiä lounaspaikoissamme!

Kohtuullinen hidastaminen on yksi mukava sana. Toinen voisi olla, että vaikka emme halua enää kasvattaa kahden kerroksen väkeä tai jättää osaa kansasta kaiken tarjonnan ulkopuolelle, voisimme säilyttää myös kaikkien käsitettäviä palvelumuotoja tarjolla, vaikka se maksaakin. Olisi valintakaistoja, sen sijaan, että nyt mennään vain pikakaistalla. Hyvät hyssykät: Se tulee takaisin parempana työllisyytenä ja lisätuloina valtiolle verojen muodossa ja säästää samalla yhteiskunnan (lue: meidän) rahoja syrjäytymisen aiheuttamien seurauksien vähentyessä. Pidetään kaikki mukana eli kaveria ei jätetä!

Tästä voisi ihan hyvin kirjoittaa vaikka kirjan. Tosin Staffan Bruun teki sen jo eli kiitos! Pitäisi alkaa kirjata ylös, mitä kaikkea voi sattua, jos on niin vanhanaikainen tai ihan vain nautiskelija, että ei halua syväsukeltaa nykyisen teknologian vauhtiin, vaan ottaa ilonsa vielä irti vaikkapa aamun paperisesta aviisista.

Elämä on kaikkien aistien juhlat, mutta niitä ei vietetä teknologian rattaissa, vaan ihan muualla!

Leena Lumi



Näin vaarattomalta näyttää Mestarin Herkun vaaka. Lumimies unohti eilen jotain ja piti lähteä taas cityyn, joten pyysin kokeilemaan vaakaa ja katsomaan onko se helppo vai ei. Huomaatte punaisella Takaisin päävalikkoon eli siis jos jotain menee pieleen: Se ei toiminut!



Ja tässä ohjeineen, joista en usko edes Pihtiputaan mummon mitään tajuavan. Edellisessä näkyy se vihreä nuoli, mutta sen kohdalla ei lue edes ohjeissa mihin sitä tarvitaan. Minä en ymmärtänyt sitä eikä nuori mies takanani. R.:lläkin meni tovi, kunnes tajusi, että se on sama kuin Enter!!!

39 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus! Ja tosi. Mulla on nyt kohta vuoden ollut älypuhelin (otin sen , kun ystävä vaihtoi puhelinta ja tyrkytti minulle entistään, pitkään kyllä harkitsin, että otanko ja jaksanko opetella sitä),on siinä omat hyvät puolensa mutta myös ärsyttäviä puolia. Miehellä ei ole kuin vanhanaikainen kännykkä. Mutta kyllä tämä maailma menee vaan hullummaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sesse, kiitos<3 Yhä hullumaksi menee. En edes muista mitä kaikkea on jo tapahtunut ja mitä on suunnitteilla. Kyllä yksi naistoimittaja sanoi radiossa, että hän ei vaihda ikinä älypuhelimeen. Mieheni on niin näissä osaava, että katsoin parhaaksi antaa periksi:) Varmaan siitä löytyy ne hyvätkin puolet, mutta ainakaan en aio olla aina tavoitettavissa, joten sekin saa olla äänettömällä enemmän kuin äänessä kuten vanhakin. Siis että jos muka nyt sitten alkaisin vastailla s-posteihin missä tahansa tai messengeriin, ei tule kuuloonkaan. Nyt some vie jo liikaa aikaani. Tämä on sekä kiehtovaa että kauhistuttavaa:)

      <3

      Poista
  2. Olipa juuri niin, miten itse ajattelen! Luitko ajatukseni ehkä? En koskaan käytä pikakassoja, vien astiat pois vain opiskelijaruokalassa, luen paperilehteä ja mitä vielä luettelisin. Inhoan nettiä ja meidän itsepalveluyliopistoa, esim. eilen täytin erääseen isoon maahan viisumihakemusta reilun tunnin ja matkakumppanini, alaiseni oli mukana joten meillä meni siinä aikaa yli kaksi tuntia yhteensä, kun oli vain yksi tietsikka käytössä. En osannut täyttää sitä omalta koneelta, omassa työhuoneessa. :) Siihen joka alkaa K:lla ja päättyy a:han.
    Mutta on mulla älypuhelin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, me nähtiin sun kanssa samaa unta ja sitten vain kirjoitin sen tähän. Juuri näin, kaikki kuten minä eli minähän en käytä niitä pikakassojakaan, vaan eräs toinen meillä. Hyvä kysymys siis, että paitsi aiheuttaa työttömyyttä ja vie työpaikkoja vaatii myös hermoa. Olen nähnyt kaksi kertaa tutun lääkärin hakkaavan tietsikkaansa kun se ei suostunut yhteistoimintaan. En jotenkin osannut kuvitella sinua ilman älypuhelinta...Kiitos!

      <3

      Poista
  3. Hieno ja mielenkiintoinen kirjoitus!

    VastaaPoista
  4. Jessus, miten hyvä juttu ja aivan, kuin minun suullani kerrottu! Ei ole älypuhelinta eikä tule, vaikka nuoriso sillä minua uhkaileekin. Meillä on kasa Nokian vanhoja puhelimia kaapissa, käytän ne loppuun, mikäli vain toimivat, jos oma simppeli puhelin lakkaisi toimittamasta virkaansa. Nyyhkytän pankin kulmalla kaivaten entistä aikaa. Olen oppinut maksamaan laskuja tietokoneellani, pakko oli, mutta kyllä muutama perkele suustani pääsi ennen kuin suoritus oli tililtäni lähtenyt ja oikeaan osoitteeseen päätynyt.
    Hesari ja paikallinen sanomamme luetaan paperisina joka jumalan aamu ja lukemisen jälkeen lehti tipautetaan naapurin laatikkoon ja he hoitavat sen lukemisen jälkeen lehtiroskikseen. Kiitokseksi saamme itse pyydettyä kalaa tai vviinipullon tai vaasiin jotain kaunista silloin tällöin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
    Netin kautta en tilaa mitään, haluan vaatimattomat ostokseni suorittaa kaupassa ja asioida ihmisen kanssa. Silmälasini ostan luotto-optikoltani, tosin hän kohta sulkee liikkeensä, koska eläkkeelläkin hän aikoo ehtiä vielä olemaan. Miten osaisin tilata netistä oikeat vahvuudet ja sopivat pokat ja miten netti sovittaisi ne nokkani päälle istumaan?
    En matkusta junalla, koska haluan maksaa kuljettajalle lippuni, en mistään automaatista tai netistä pilettiäni tilaa. Mieheni ja poikani ovat insinöörejä, heiltä tekniikka sujuu, mutta minä en eikä suju enkä halua teknisesti ajatellakaan. Mihin me oikein vielä joudutaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka L., kiitos<3 Minua uhattiin jo viime jouluna tuolla älyluurillla, mutta kun ilmoitin, että 'joulu on sitten peruttu', pääsin siitä. Tuolla se nyt on jossain laatikossa. Sanoin, että 'ei kiitos tänään, kun haluan lukea just nyt kun sataa' en opetella mitään tekniikkaa. Laskut opettelin maksamaan aika nopeesti ja sehän tässäkin nyt on, että meidän pankki vaatii vuoden alusta sitä sovellusta. Sovellus on tämän päivän kirosana. Sovellus sitä ja tätä.

      Hesari on iso ilo. Voi niitä aamuja vuodessa, kun sitä ei ilmesty. Äitikin vaihtoi Hesariin ja meillä tuli aina lapsuudessa Hesari vaikka asuttiin länsirannikolla, jossa maakunta-aviisi on Satakunnan Kansa. Joskus kyllä äidillekin tulee molemmat.

      Minulla on ne Hahnin heikkoudet, tiedät kyllä, mutta vain yksi vuodessa. Ne kashmirneuleet.

      En ole kuullutkaan että silmälaseja netistä...

      Minäkin pidän matkustamisesta junalla, mutta eipä ole sitä nyt tullut tehtyä. Lumimies on kävelevä tekniikka, mutta onneksi hän tajuaa, että me kaikki emme voi pitää kaikesta samasta. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta. Jopa ahdistaa tekniikka. Ja sitten se kun siinä joku menee pieleen. Hyvä kysymys: Kunpa emme joutuisi minnekään vaan pääsisimme vaikka vanhan ajan junamatkalle Idän pikajunalla!!!

      <3

      Poista
  5. Kyllä sä sen älyluurin käytön opit, kun meidän 75v naapuri, joka ei ollut koskaan käyttänyt tietokonetta, oppi ihmeen nopeasti. Lapset jo nauraa, että äiti vastaa whatsappin perheryhmässä aina ekana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kai mää sitten, mutta annan itselleni aikaa. En ole vielä avannut edes laatikkoa. Mulla on menossa kiinnostavaa jännitystä ja se vie enemmän. Onneksi on kaksi telefoonia käytössä. No äitini, 91 vee, on huima tallentamaan sarjoja ja elokuvia, katsoo yhtä, tallentaa monia:) Minusta vain tämä kiire tässä Suomen teknologiassa. Kai eläkeläiset pääsevät Saksassa pankkeihin silloin kuin muutkin, täällä eivät. Jostain kuulin tänään, että vain päivän tai kahtena viikossa. Äitini saa käydä klo 10-12. Ihan uskomatonta!

      <3

      Poista
  6. Minusta tässä liki suloisen sinisilmäisessä teknologiauskossa on jotakin samanlaista kiihkoa, kuin neuvostoliittolaisessa atomiuskossa ennen Tšernobyliä. Kunnes se romahtaa, tavalla tai toisella...

    Suomi on väärällä tiellä valitessaan vain yhden ja unohtamalla toisen. Se kompastuu siihen vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. la plume, jotain kiihkoa tässä on. Outoa sellaista.

      Näin uskoo moni muukin.

      Poista
  7. Hyvä juttu Leena <3
    Minulla on ollut älypuhelin niin kauan kuin niitä on ollut ja ne ensimmäiset olivat aika tökköjä. Nyt ne ovat niin hyviä, että kaikkea hyvää en edes tiedäkkään. On minulla tablettikin, jee ja perustietsikka. Ja kaikki ohjelmat, asetukset sun muut vaihtuvat melkein viikottain. Enkä osaa näpyttää peukaloilla tai osaan, mutta tuo etusormi on aina ensimmäisenä näpyttämässä. Nuorempia ja näppärempiä naurattaa tällainen tönkkösormi. Mut silti yritän pysytellä teknologian uutuuksissa kiinni ja olen aika ylpeä suomalaisista teknisten taitojen osaajina.

    Ja ne junaliputkin osaan tilata ja näyttää kännykästä konnarille :)

    Kestävä kehitys on kuitenkin ihan surkeassa jamassa, sillä metsät ja paperit säästyvät, mutta maapallo hukkuu vanhoihin tietokoneisiin ym. teknologia-alan romuihin. Niistä tehdään niin lyhytikäisiä ja herkästi hajoavia ja huonosti kierrätettäviä, että ihan hävettää rahanahneiden teknologiafirmojen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos<3

      On minulla iPadikin, mutta ei siitä ollut mitään iloa: Huonoja kuvia ja tökköä kirjoittamista, joskus olen katsonut sängyssä sillä Solsidania:)

      Ja nyt pitää osata hipaista. Ei auta tökkiä sormella.

      Hyvänen aika sinua: missä välissä!

      Niin mietippä vähän, mitä romua. Ja ei siitä ole kauaa kun kehitettiin kovasti halogeenilamppuja. Olen saanut kuulla, että sitä jätettä ei hävitä mikään. Tää on nyt tätä elämää, mutta olisin ihan hyvin voinut elää jossain 20-luvulla...

      <3

      Poista
  8. Ihana postaus Leena, ja onnea älypuhelimen johdosta, tosi pitkään sitä vastuttitkin.Ajattele miten hyviä kuvia voit nyt ottaa puhelimellasi (mikä puhelin?) Minä en pärjäisi ilman älypuhelinta, mulla on varmaan jo kymmenes menossa, eli ne kestää sen verran kuin kestää. Edellistä edellinen olisi ollut vielä ihan ok, mutta siinä simahti patteri, ja se oli kiinteä sellainen, eli sitä ei voinut vaihtaa. Kyllä sinäkin opit pian sen älypuhelimen käytön kunhan et vastusta sitä päässäsi;D Teen niin paljon älypuhelimellani etten tiedä mitä tekisin ilman.
    Herranjestas mikä hinta Dallaspullilla, toivottavasti sait pullasi lopulta ihan normaaliin hintaan.;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos<3 Tosin minä luulen, että tämä on R:n ja sun salajuoni:) Enhän ole edes pikkusormella omaani vielä koskenut, mutta olen vähän salaa harjoitellut R:n älyköllä. Voi hyvänen aika miten kauan kesti vanha kunnon simpukkanokialaiseni ja se oli vaan niin kätevä. Arvasit oikein: Se isoin ongelma on mun pään sisällä:) Se johtuu siitä, että tässä on pakottamisen makua...

      Älä muuta virka: Pääsi muuten suusta 'helvetti' ja sitten se komistus tuli auttamaan, mutta ei hänkään siitä tajunnut. Onneksi seuralaisensa oli topakka. Miten uskaltaa enää ostaa edes parhaita Dallas-pullia ja nämä olivat ekat Dallasit pitkään aikaan, mutta siellä punnitaan myös hedelmät, vihannekset, kaikki. En tajua. Taidan käydä huvikseni kuvaamassa sen vaa'an, että koko maailma näkee, missä me elämme.

      <3

      Poista
  9. Ai niin ja kaikki mun kuvat Appelsiinipuun Alla on jo pitkään otettu pelkästään älypuhelimella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sehän olisikin tärkeää ja jos kamera ei tässä hyvä, olen syvästi pettynyt. Ostin sen pinkin ja hyvän halpakameran irtisanouduttua (sillä kuvattu mulla melkein koko blogi), samanmoisen mustan, kun ei ollut pinkkiä, mutta ei anna yhtä hyviä kuvia vaikka mitä tekisi. iPadin kuvistakaan en pidä, joten nyt sitten se kamera siinä älykössä kiinnostaa ehkä eniten. Sinulla on ollut hyvät kuvat koko ajan eli hyvä tuuri.

      Poista
    2. Eikä minunkaan kamerani mikään kallis, Huawei Mate 10 Lite, jolla saa tosi hyviä kuvia entiseen puhelimeeni verrattuna.

      Poista
    3. Jael, R. tosin muisteli, että sulla on järkkärikin...:)

      Poista
    4. Jeps, järkkäri,mutta se ei enään toimi kuten ennen. RUokakuvissa vielä käytän sitä kotona, muuten en.

      Poista
  10. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus♥

    Kyllähän se aikansa ottaa tottua näihin älyvempeleisiin:) Mutta hyviä ovat. Oli minullakin jonkinlaista vastarintaa aikoinaan ottaa käyttöön tietokonekin, puhumattakaan tuosta kännykästä .Onneksi oli ja on hyviä neuvojia lähipiirissä. Nyt en kyllä enää palaisi vanhaan Kummasti oppii vanhakin, tarkoitin itseäni:) Tosin, myönnettävä on, liian paljon menee aikaa näiden lelujen kanssa.

    Hyvää loppuviikkoa ja elokuun hämyisiä iltoja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos♥

      Ihan kauheeta...Moni muu asia olisi niin paljon kiinnostavampaa. On hyvä mullekin, jos kamera riittävä. Minähän sanoin joskus, että minä en ala minkään ruudun edessä elämään ja tässä sitä on oltu kohta 10 vuotta. Ilman supporttia tästä ei olisi tullut mitään. Tämäkin vanha oppii, mutta vain sen mikä kiinnostaa:) Olen järkyttynyt, miten palkon aikaa vie esim. facebook. Ihmekös pääsen aina liian myöhään lukemaan.

      Kiitos samoin molempia sinullekin♥ (Koiruudet saapuvat hoitoon ensi ma melkein kahdeksi viikoksi.)

      Poista
  11. Mutta voi siinä käydä niinkin, että asiasta, jota on vastustanut, kehkeytyykin aika kätevä kapistus. Niin kävi minulle, kun sain ensimmäisen älypuhelimeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, kännykkä oli minulle se kätevä juttu, mutta nyttemmin sekin on useimmin äänettömällä. Tietysti soitan äidille länsirannikolla pitkiä puheluita 2-3 kertaa viikossa, joskus myös tyttären kanssa, mutta hänet saan tistaiseksi parhaiten 'kiinni' mesessä:)

      Poista
  12. Leena, tsemppiä! ♥♥♥ Kuten äitini kirjoittaa, niin alun jälkeen älypuhelimeen tottuu. Sitten ei ehkä enää haluakaan ns. perinteista kännykkää - minä en osaa enää käyttää sellaista! Hyviä asioita ovat ainakin se, että älypuhelimessa esimerkiksi kartta ja kamera on aina mukana.

    Mutta automaattikassoista olen ihan samaa mieltä. En koskaan mene sellaiselle, jos on mahdollista valita toisin. Uskon, että automaattikassat vähentävät työpaikkoja, mikä jo yksistään on surullista. Lisäksi kaikki se hässäkkä: lue viivakoodit, maksa, pakkaa - tee itse kaikki työ pienessä tilassa. Dublinissa oli tosi paljon itsepalvelukassoja. :( Usein ne eivät edes toimineet oikein, jos osti vaikka paistopisteen tuotteita tai jos sattui asettamaan ostoskassin samalle tasolle kuin ostettavat tuotteet. Onneksi sitten "meidän" Dalkeyssa (se kylä, jossa vierailemme aina Irlannin-matkalla) oli ihan vain ihmiskassoja. ♥

    Hyvää viikonloppua, Leena! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos♥♥♥ No, olen vähän harjoitellut R:n puhelimella: Joskus onnistuu, toisinaan taas ei. Navigaattoria tarvitsee enemmän R. ja minä taas kameraa.

      Tiedätkö, R. unohti eilen käydä Suomalaisessa ja lähtee sinne nyt, minä alan tehdä kalasoppaa. Pyysin, että hän käy kuvaamassa sen vaa'an, sillä se ei ole sama kuin ne Prisman uudet, jotka ovat helpot. Tottakai ne vähentävät työpaikkoja. Tällaista en ole tavannut Saksassa enkä Itävallassa. Irlannissa!!!, jota meille myytiin kehittymättömänä, mutta kauniina maana vuonna koivu ja tähti uudeksi asuinmaaksi: Onko näissä maissa eli Irlannissa ja Suomessa muitakin yhteisiä nimittäjiä, kuin jo tunnetut...

      Ihmiskassat ovat parhautta♥

      Kiitos samoin sinulle, Katja♥

      Poista
  13. Minä olen aina ollut uusimman tekniikan hankkija ja ilman älypuhelinta en osaisi edes olla. Whatsappaillaan monien kanssa jne. Ipad on parhaita hankintoja, jota olen tehnyt ja se (Steve) täyttää nyt elokuussa neljä vuotta. Kuvia otan sillä paljon, samoin kännykällä ja ne toimivat blogikuvina mielestäni hyvin. Järkkärillä kuvailen silloin, kun on enemmän aikaa ja kunnianhimoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, ja minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaikkea vaan alkaa olla, koska mies on kiinnostunut. Hyvä, helpo kamera sen sijaan on jo toinen juttu eli se kiinnostaa. Mun pinkki pikku-Cannon toimitti tähän kevääseen kaikki blogini kuvat tai noin 90 prossaa. Ostin samasta paikasta samanlaisen, mutta oli vain mustia. Jotain oli muuttunut, eikä kuvien laatu vastannut entistä. Hyvin pettynyt. Nyt siis odotan puhelinkameran ihmettä.

      (Siellä oli ollut mahtava konsertti by Johanna Rusanen ja A. unohti ilmoittaa...Jos vastaavaa, laita minulle viestiä, kiitos<3)

      Poista
  14. Sisko, komppaan koko juttuasi kuten varmaan arvasit eli kirjoitit jo paljon ajatuksiani. En voi sietää enkä hyväksyä tätä digimaniaa, joka on vallannut Suomen. Päättäjät puheissaan sanovat kauniita asioita siitä, että kaikkien täytyisi saada olla tasavertainen yhteiskunnan palveluissa ja kaikessa elämässä. heidän toinen käsi kuitenkin rahoittaa miljardeilla digitalisaatiota, joka juuri eriarvoistaa meidät. Itsenäisyytemme turvanneet ja kotimaamme uudelleen rakentaneet on jätetty oman onnensa nojaan ilman tasavertaisuutta. Kuten kirjoitit palvelut ovat heiltä karanneet. Todella kiittämätöntä. Tämän asian korjaamiseksi täytyisi nousta barrikaadeille, muuten kukaan ei tee mitään. Tämän sukupolven lisäksi syrjäytetään väestö, jolla ei yksinkertaisesti ole varaa hankkia asioiden hoitamiseen tarvittavia välineitä. Olen tullut siihen tulokseen, että me suomalaiset olemme metsäläisiä, erakkoja, jotka haluamme vain ”seurustella” koneen kanssa ja pelkäämme toisia ihmisiä. Epäinhimillistä. Ja vielä laita se Lumimies kuriin vaikka uhkaamalla-niitä automaattikassoja ei saa käyttää. Merja Vähä-Mattila (jostain syystä ei antanut nimeäni automaattisesti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sis, arvasin, että myötäilee ajatuksiasi:) Jotenkin tämän ajan nuori sukupolvi ainakin oikein hekumoi tässä teknologiassa, tosin eivät kaikki. Mun nuoruudessa oltiin heti barrikadeilla, jos joku ei miellyttänyt:) eli hankala sukupolvi, mutta oli se sen väärti.

      Minäkin olen vähän metsäläinen eli kuuntelen mieluummin meren ja tuulen soittoa kuin alituista pälätystä, mutta ei se minussa mitään teknologia intoa nosta ellei sitten ajatella tätä bloggaamista, jota on kestänyt järisyttävän kauan.

      Lumimiestä ei saa kuriin: Hän solahtaa, mistä huvittaa. Etkö ole tuota vielä huomannut:)

      Toivotaan, toivotaan..."Tomorrow is another day."

      <3

      Poista
  15. No, minä pidän puhuttelun Lumimiehelle seuraavan kerran, kun tavataan ja kysyn, eikö hän välitä omasta osuudestaan työllistämisessä. Siis, tuo vaaka-en ole koskaan nähnyt moista ja toivottavasti en näekään. Tämähän menee todella mahdottomaksi. Merja Vähä-Mattila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, pelottavaa:) Hänhän ei anna ikinä periksi!

      Se on hirveä. Kuvat eivät kovin hyvin kerro edes kuinka monimutkaiselta tuo vaikuttaa, kun siinä edessä seisoo.

      <3

      Poista
  16. Eikä kyse ole vaan siitä, että ihmiset "oppii käyttämään" tekniikkaa. Kun se tekniikka toimisi! Yllättävän usein on näitä "x pankin verkkopankkitoiminnoissa on ongelmia" tai että pankki x:n korteulla ei voi maksaa jonkun vian takia. Ja ihan tosi isoissa ja merkittävissä yhteyksissä on huomattu isoja tietoturva-aukkoja. Vähän aikaa sitten yritin auttaa japanilaista turistia junaseisakkeella, kun automaatti jymähti toimimattomaksi. Seuraavaksi paikalle tullut nuori nainen osasi kertoa, että se automaatti usein temppuilee ja silloin kaikki pitää aloittaa alusta. Näitten kolmen ihmisen lipun ostamiseen meni aikaa yli 5 min. ja sitäkin nopeutettiin niin, että nuori nainen maksoi omalla kortillaan ystävänsäkin lipun. Kaikki kerkesi just hilkulla junaan.

    (Mä ostin älypuhelimen viime joulukuussa. Päätin, ettei se lisää mun ruutuaikaa. Hyvin on päätös pitänyt, puhelin ei ole liimautunut käteeni, eikä siitä ole tullut mulle korvaamatonta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niinpä. Tässäkin jutussa, jos jaksoit lukea loppuun, tuo uusi vaaka temppuili jo eilen, kun R. kävi sen kuvaamassa. Ehkä se olikin epäkunnossa jo ke, kun minä yritin sen kanssa toimia...

      Olen päättänyt myös, että ruutuaika ei saa lisääntyä, vaan mieluummin päinvastoin. Tämä oli sen radiotoimittajan syy pitäytyä vanhassa telefoonissaan, kun kertoi radiossa, että ei aio hankkia älypuhelinta.

      <3

      Poista
    2. Mä en huomannutkaan tuota lisäystä. Toimimattomuuden lisäksi tuokaan ei tule ekaa kertaa vastaan, että vanhan (usein vielä toimivan) tilalle hankitaan uusi ja epäkäytännöllisempi versio. (Tähän silmiään pyörittäviä hymiöitä tusina.)

      <3

      Poista
    3. Sanna, eikä tästä nyt pääse irti eli tää on tätä 'kehitystä'...Näethän minunkin silmien pyörittelyni (olen oikein harjoitellut:)

      <3

      Poista