tiistai 5. huhtikuuta 2022

Laila Nevakivi: Lapsen oma puutarhaseikkailu


 Kukapa meistä ei jo miettisi puutarhaa. Ainakin esikot, scillat, muscarit valtaavat jo unemme. Koska vielä ei ole se aika ihan, ainakaan täällä Keski-Suomessa, voimme sukeltaa Iiris tyttösen kanssa hänen puutarhaansa ja samalla seurailla, mitä hän touhuaa yhdessä keijuystävänsä Uolevin kanssa. Kirjan päälle kahdeksankymmentä sivua tarjoavat niin paljon sekä puutarhakasveja, niiden erikoisuuksia kuin myös seikkailua, että kuorin kuorin kermat päältä! Jokainen saa näin kokea enemmän uutta ja kokenutkin puutarhuri löytää kasveja ja asioita, joista ei ole ennen kuullutkaan!

Laila Nevakiven Lapsen oma puutarhaseikkailu (Minerva 2022) on runsautta pursuava puutarhakirja, jossa myös seikkailulla on osansa. Laila Nevakiven tunnen entuudestaan kuvittajana, joka on palkittu luonto- ja satukuvistaan. Hän on kuvittanut yli 20 lastenkirjaa. Niistä olen blogiini tuonut Lapsen oman lintukirjan, Lapsen oman luontoretken - Seikkailuja mökkimaisemissa, Lapsen oman metsäkirjan sekä Lapsen oman perhoskirjan.

Nyt on kuitenkin kevät ja Iiris kyyristeli vanhan omenapuun juurella katsoen tarkkaan rungossa olevaa pientä ovea, Ovi johti puutarhakeiju Uolevin kotiin.

Pikarililjat kukkivat jo ja Iiris haluaa Uolevin heräävän. Myös krookukset kukkivat jo, joten Uolevin oli aika alkaa alkaa touhuta. Iiriksen isä oli myöhentänyt tyttärelle maan, mutta vain Uolevi ja Iiris tiesivät mitä varten. He aikoivat perustaa kasvimaan, jossa Uolevi lausuisi loitsujaan:

Herneitä herättelen, hurjaan vauhtiin houkuttelen!

Keittiöpuutarhasta tulee sellainen, jollaista itse harrastin aikanaan noin Iiriksen ikäisenä eli hyötyä ja kukkia. Vihannesten väleihin tulevat kukat ja yrtit, jotka houkuttelevat pölyttäjiä. Osa kukista karkottaa haittahyönteisiä. Tällaisia ovat mm. kehäkukka, samettikukka ja köynnöskrassi.

Siementen herääminen on kuvattu ja samoin näytetään Iiriksen krassin istutus. Pidän itse kovasti krasseista ja listalla on jo lähtö siemeniä ostamaan. Pidin pari vuotta väliä ja nyt ei ole omia siemeniä. Kasveista kerättyjä. Kun niitä kuivattaa ja aikansa keräilee saa mitä hurmaavampia värejä vaikka cappuccinoraidoilla! Oletteko huomanneet miten krassit alkavat tuoksua heinäkuun hämärtyvissä illoissa...

Kasvien tärkein asia eli yhteyttäminen kerrotaan myös kera kuvien. Villit salaatit kiehtovat monia ja niitä ovat mm. keto-orvokki, maitohorsma, voikukka, käenkaali...Kasvatettuja taas pinaatti, salaatti, mangoldia, rucola...

Yksivuotisista kukista ihanimpia lienevät silkkiunikot, jotka tosin voivat levittää siemenensä kuten kehäkukat, että alkavat kasvaa omista ripottamistaan siemenistä seuraavana vuonna.  Tuoksuherne, akileija ja sormustinkukka ovat seuraavalta sivulta suosikkejani. Kirjailija Maud Montgomery on sanonut, että keijut tulevat vain puutarhoihin, joissa kasvaa akileijaa. Siksi kutsunkin sitä keijukukaksi. Jos akileijaa istuttaa lehtoakileijojen joukkoon vaikka japanin- ja alppiakileijan kanssa, syntyy myöhemmin hurmaavia mutantteja. Jotkut niistä ovat kuin keijujen mekkoja.


Keijut nukkuvat suviaikaan hyvin vähän, joten Uolevi herää jo varhain pionin terälehtien alta eikä edes huomaa kaunista valkoista iiristä, sillä häntä kiinnostaa rapina ja tuhina. Sieltä saapuu siiliemo poikasineen juomaan vettä. Ne syövät siiroja ja kovakuoriaisia, mutta Iiris ruokkii niitä kissanruoalla, että poikaset vahvistuisivat. Myös syksyllä niitä on hyvä syöttää, että selviävät talvihorroksessaan pesissään vahvoina uuteen kesään.

Kevät voi olla kohtalokkaampi, jos siilit heräävät pesissään liian aikaisin. Niille täytyy tarjota ruokaa joskus jo hyvin varhain. Suuri osa siileistä kuolee nälkään tai autojen alle, koska meillä ei ole alikulkutunneleita niille, kuten on vaikkapa Saksassa. Linnut laulavat miltei kaiken aikaa ja etenkin yön laulaja mustarastas. Sepelkyyhkyt kujertelevat ja pesissä jo kuoriudutaan munista.


Onnellisessa puutarhassa on leikkaamatonta nurmikkoa, oksakasa, tiheä pensaikko, komposti, nokkostiheikkö perhostoukille, kukkaniitty ja vanha puu.  Alleviivaan tämän yli neljänkymmenen vuoden kokemuksella. Nyt nurmikkoa edelleen vähennetään ja tilalle tulee kukkaniittyä. Komposteja on useita, kolme avokompostia, yksi biokompostori ja risukasa siileille pesiksi, jota tosin joskus ei pesintäaikaan uudistetaan. Trimmeri on luonnonmukaisen puutarhan vihollinen ja kärsivällisyys ystävä. Lemmikkien pitää saada kukkia ihan kuiviksi ja sitten ne vain lisääntyvät, trimmeri taas katkoo villikukat alkuunsa, kuten kokenut puutarhakuvaaja minulle neuvoi, kun tehtiin juttua puutarhastamme. Onneksi en mokomasta värkistä välitä yhtään. Lemmikit, puna-ailakit, esikot, akileijat, sormustinkukat, kellokukat, scillat, esikot...kaikki saavat kukkia täydesti ja palata lepoonsa rauhassa ja hyvin siementäneinä. Nurmikkoa vähän lapsille ja koirille leikki- ja pelikentäksi. Erikorkuisia pensaita puiden lisäksi. Ja jos tontilla, vaikka sen reunalla kasvaa vanha haapa, se on suuri ilon aihe. Ensin sen löytävät tikat, sitten oravat ja lepakot ja lopulta ehkä liito-oravat. Meiltä jouduttiin kaatamaan lahovian takia lehdosta toinen vanha haapa. Jätimme tilalle kasvamaan kunnon haavikon, joka soittaa omaa musiikkiaan. Niitä on niin paljon, että saavat metsäkauriit ja jäniksetkin napsia.

Kirjassa esitellään mummin maatiaisperennat, kukkakalenteri, jossa kerrotaan kunkin kukan kuukausi ja päädytään hyödylliseen osaan eli mullanrakenteeseen ja siinä lierot ovat arvossaan. Kastemadot ovat tärkeitä hajottajia. 

Seuraamme huumaavaa yrttien tuoksua. timajmia, rosmariinia, basilikaa, rohtosuopayrttiä...Saavumme isän kasvihuoneelle, jossa tomaatinraakileiden joukossa jo punaisia, keruuvalmiita tomaatteja. Uolevi oli juuri lausunut näkymättömyysloitsunsa;

Liukenen ja livahdan, valonsäteeseen vilahdan!


Amerikan alkuperäiskansat kasvattivat tomaattia jo 2 500 vuotta sitten, mutta Euroopassa siitä ei tiedetty mitään ennen Kolumbuksen purjehtimista Amerikkaan 1 400 -luvulla. Tomaatti levisi ensin vauhdilla Italiaan, jossa tomaattia käytetään joka päivä. Minä olen mukana, sillä ei päivää ilman tomaattia. Tomaatti onkin nykyisin kaikkein suosituin vihannes!


Kun hävitimme kasvimaan, laitoimme tilalle hedelmäpuutarhan ja joukkoon marjapensaita. Kirjassa esitellään musta- ja punaherukka, pensasmustikka puutarhamansikka, karviainen ja tyrni.  Tyrni on länsirannikkolaiselle erittäin tuttu ja anoppi teki siitä hyvää kiisseliä. Mustaherukka suoraan pensaasta on parhautta ja karvaisia piti istuttaa lisää, sillä niin hyviä ne tuoreina ovat. Tyttärellä on valkoherukkaakin. Piikkiset tyrnipensaat ovat oiva suoja pikkulinnuille, jotka voivat paeta vaikka haukkaa piikkipensaiden suojiin.


Luumuja, kriikunoita, päärynöitä ja hapankirsikkaa on kasvatettu Suomessa jo monta sataa vuotta. Oi, muista Säkylän kesiltä järven rannalla makeat, mehukkaat päärynät. En ole sellaisia saanut sen jälkeen kuin kaupasta. Nyt on yksi päärynäpuu istutettu luumu-, omena- ja kirsikka puiden joukkoon. Kirsikoista teemme jouluksi likööriä. Se saa muhia purkeissa kellarin hyllyillä monta kuukautta, Välillä pitää vain kääntää ympäri, että maut tasaantuvat ja sokerit sulavat.

Kirjassa on siellä täällä Uolevin kasvisherkkuja, joten kasvimaan satokin tulee hyvin esiteltyä. Iltaisin puutarhat tuoksuvat huumaavasti ja alkaa olla sadonkorjuujuhlan aika. Omenat kertovat milloin on oikea aika. Jätämme itse talviomenapuun sadon metsäkauriille ja linnuille, mutta omenapiirakkaa valmistuu ahkerasti. En tiedä mitään ihanampaa kuin omenapuun kukkien tuoksu enkä herkullisempaa kuin omenajälkiruoat kera vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön. Tämä kirja maistuu omenapiirakalta ja vaniljajäätelöltä!


Mikä on sinun herkkuomenalajikkeesi? Minun on keltakaneli♥

*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti