LAPSEN OMA LINTUKIRJA

Tiaisvauva yritti avata silmänsä, mutta se ei onnistunut.

- Minä en näe mitään!
- Äiti sanoi, että silmämme avautuvat vasta joidenkin päivien päästä, isoveli rauhoitteli.
- Höyhenetkin tulevat myöhemmin. Nyt me olemme alasti.
Tiaisvauvaa alkoi paleltaa. Ja kohta sille tuli myös hurja nälkä. – Äitii! Minulla on kylmä ja nälkä!

Pian huolehtiva emo oli paikalla. –Viimeinen poikanen on kuoriutunut. Hellanlettas, mikä pikkuinen sieltä syntyikään! Äiti työnsi tiaisvauvan ruusunpunaiseen kitaan herkullisen toukan. Sitten se käännähti varovasti koko pesueen päälle. Poikasia piti lämmittää. Niitä oli seitsemän.

Isikin saapui pesälle. –Vauvan täytyy saada nimi, emot tuumivat yhdessä. Tiaisäiti tapaili sopivaa nimeä. –Eee…sis…tsirp…ee…tu. Sinusta tulee Eetu!

Titta Kuisman tekstittämä ja Laila Nevakiven kuvittama Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012) kuljettaa meitä Eetun matkassa vuoden ajan läpi lintumaailman ihmeiden. Mukana on myös Asta-tyttö ja runsaat sata Suomen luonnossa elävää lintua, joista useista kerrotaan niin hellänkarhea tarina, että aikuinenkin tempautuu mukaan. Näissä lasten tietokirjoissa on taikaa ja kuopukseni nauroikin aikanaan innolleni sekä hankkia että lukea lasten tietokirjoja, mutta luulenpa muistavani, mistä kirjasta alkoi lapsen innostus hyönteisiin...

Tämän kirjan kuvittajana on siis Laila Nevakivi, joka on aiemmin kuvittanut useita lastenkirjoja, mm. Lapsen oma luontokirja, Lapsen oma vesikirja ja Lapsen oma petokirja. Vakuutan, että kuvat esimerkiksi linnunpoikasen kuoriutumisesta ovat liikuttavat! Tiesitkö muuten, että linnunpoikanen rikkoo munankuoren pikku kyhmyllä eli munahampaalla, joka sillä on nokan yläosassa. Munahammas häviää kuoriutumisen jälkeen. Monenlaiset linnunmunat esitellään ja sitten tietysti niistä kuoriutuneet poikaset, joista yksi liikuttavimpia on mielestäni variksen poikanen, joka on tosi reppana, mutta tämä merikotkan poikanen saa nyt tomerana toimia linnunpoikasmallina:

Titta Kuisman hellänkarhea teksti kuljettaa tarinaa ja tietoa lumoavassa höyhenpuvussa, jossa saamme kokea lentämisen ihmeen, tuuhean höyhenpeitteen, paljon hienoja sulkia ja höyheniä, joista kyllä närhen siipihöyhen on upein, sekä yleisesittelyn pihapiirin siivekkäistä. Eetun lentomatkalla kohtaamme keltapukuisen, korean kuhankeittäjän, Käki Huolettoman, joka hoidattaa munansa ja poikasensa muilla linnuilla, Kalle Pulloonpuhaltajan eli kaulushaikaran ja yhdessä Astan kanssa syöttämämme sinisorsia. Tarujen vesilinnut vie meidät mytologiaan, jossa kerrotaan muinaissuomalaisten lintuihin liittyvistä uskomuksista, joista yhden mukaan maailma syntyi siitä, kun kuikka sukelsi veden alle ja haki pohjasta maata. Samassa luvussa tuodaan esille Suomen kansallislintu, laulujoutsen ’Cygnus cygnus’, jota pidettiin pyhänä lintuna. Jos surmasi kauniin joutsenen, sai surmaaja kokea tuhon. Lintujen suojelua ja linturetkellä oloa, uhanalaisia lintuja ja maalaismaiseman siivekkäitä, joista minulle tulivat mieleen satakuntalaiset juureni ja savipellot. Miten voisinkaan unohtaa kevään airutta töyhtöhyyppää, 'Vanellus vanellus’, tai kuovia, ’Numenius arquata', kiurua eli leivosta, 'Alauda arvensis’ ja fasaania, 'Phasianus colchisus', joka vierailee vieläkin äitini puutarhassa harva se päivä. Huomaattehan, että lapsia arvostetaan tarjoten myös latinalaiset nimet. Tosiharrastaja, nuorikin, on niistä kiinnostunut, tiedän sen omasta kokemuksesta.

Kirjan kiehtovin luku minulle on Uneksiva Gavi, jossa kuikkien, alkulintujen avulla, kerrotaan viiden tuhannen vuoden takaisia asioita linnuista, kalliomaalauksista ja tarina laulujoutsenesta, joka lentää kallion läpi…

Kirjan lopussa tarjotaan lukijalle pikkuisia pähkinöitä purtavaksi eli ensin on Mikä lintu?, jossa pitää kuvatun linnun alle kirjoittaa ko. linnun nimi, sitten on Tietovisa, jossa kysytään vaikka Mikä on munahammas? On kuva linnun rakenteesta sekä sivu omille lintuhavainnoille.

Tällainen on täydellinen lasten tietokirja! Liitän samaan sarjaan myös Raili Mikkasen Suomen lasten linnakirjan sekä Suvi Vehmasen Lapsen oman petokirjan. Tieto tarjotaan kuin suloisessa haahkan untuvassa sadun kynällä, mutta mahdollisena tapahtua. Kuten sekin että Eetu sinitiainen tapaa Eveliina tintin ja aivan yllättäen kirjan lopussa onkin sen alku, sillä yhteisessä pesässä on munia ja yhdessä on jo särö…Tsirp!

*****

Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Lasten linnoitus -haasteeseen.