HENKEÄSALPAAVA

”Sinä olet siis Kate”, Greg sanoi viettelevästi.

”Ilmeisesti.” Megan oli iloinen, kun ääni oli kuulostanut niinkin vakaalta.


”No, ”ilmeisesti”, Greg toisti ja kuulosti ihan CSI Miamin David Carusolta, ”minut on lähetetty kesyttämään sinut.”


Megan tunsi poskiensa lehahtavan punaisiksi. Sen sijaan, että olisi painanut katseensa ja alkanut plärätä roolivihkoa, hän kallisti päätään keimailevasti ja katsoi suoraan Gregin tummiin silmiin. ”Niinkö?” hän kuuli sanovansa. ”Onko sinusta siihen?”


Seurasi hetken hiljaisuus. Ruskeat silmät sädehtivät. ”Voi, aivan varmasti.”


Suloinen teinikohtaus on Torrancen abiturienttiluokan näytelmäharjoitusten tunnelmista. Koulun oppilas Liana Martin on murhattu ja ilmaisutaidon opettaja Lipsmanin mielestä Kiss me Kate –näytelmän harjoitukset päihittävät mennen tullen kaiken maailman terapiat. Pääosiin valitut opettaja Sandy Crosbien tytär Megan ja komea Greg vain ottavat roolinsa enemmän kuin tosissaan…


Joy Fieldingin trilleri Henkeäsalpaava (Heartstopper, WSOY 2012, suomennos Kristiina Savikurki) on kaikkea muuta kuin suloinen, sillä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Vahvan trillerin tyyliin teoksessa vuorottelevat perhe- ja etenkin koulumaailmajaksot Tappajan päiväkirjan kanssa. Pääsemme siis heti sarjamurhaajan pään sisälle, mutta emme saa tietää kuka hän on ja ehdokkaita on monia hyvinkin sopivia, mutta minäkin, kokenut dekkarien lukija, sain tietää ratkaisun vasta viime hetkillä, mikä on tietysti yksi laatudekkarin ominaisuus.


Joy Fielding ei ole mikään uusi kirjailija vaan hän on dekkarikuningatarsarjaa kirjoitettuaan jo kahdeksantoista menestystrilleriä, joista jokainen on vuorollaan ollut USA:n listojen huipulla. Fieldingin tavaramerkki on se vahvin: Hän osoittaa, miten kenelle tahansa meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Arkipäivä vuorottelee todella puistattavan kauhun kanssa. Henkeäsalpaavassakin voi kuvitella alkuun lukevansa vain yhtä avioerotarinaa, jossa tohtori Ian Crosbie tekee vaimolleen Sandylle ilkeän häntäheikkitempun. Ensin hän houkuttelee kunnon talvista ja lumesta pitävän vaimonsa muuttamaan New Yorkin osavaltion pohjoisosasta Floridan Torranceen ja sitten jättää Sandyn yksin vastaamaan kahdesta murrosikäisestä lapsesta ryhtyäkseen itse nautiskelemaan silikonihinkkien autuudesta. Sitä voi tuudittautua tällaiseen ellei Tappajan päiväkirja tulisi tätäkin ennen ja aina väliin ja ellei Sandy valppaana opettajana huomaisi pohjavirtoja tai ainakin hän luulee ne huomaavansa, kunnes…

Tutkijana häärii seriffi John Weber, jolla on itsellään kotiongelmia sekä tyttärensä Amberin että vaimonsa Paulinen kanssa, sillä kunnon seriffimme tuntee samat silikonit kuin Sandyn mies Ian, josta Sandy ei ole vieläkään saanut otettua virallista eroa. Mitä ihmettä tämä nainen oikein odottaa! Ja kaiken aikaa kulisseissa häärii tappaja, joka merkitsee kaiken päiväkirjaansa jopa kehdaten ihmetellä muiden mukana tapahtumien kulkua:

Oliko vain ajan kysymys, ennen kuin nuorten naisten mätäneviä ruumiita alkaisi nousta kuin outoa orasta ympäri Alligator Alleyn? Riehuiko Floridan eteläosassa mielipuoli? Ja siinä tapauksessa, oliko tuo mielipuoli joku vieras vai tuttu?

Henkeäsalpaava ei ole brittiläisen tyylikästä murhadraamaa, vaan sitä kuorruttavat sen maan otteet, jossa rikollisuus on huippukorkeaa, naiset eivät uskalla kulkea yksin iltaisin kaduilla ja Ted Bundy on kaikkien tiedossa. Fieldingille eduksi ja vahvuudeksi on monta seikkaa, joista yksi on se, että hän osaa pitää henkilömäärän kohtuullisena, tempon sopivana, tuo mukaan arkiarkea ja päästää lukijan heti murhaajan pään sisälle. Fielding on myös taitava kirjoittaja, joten yhtäkään sivua en antaisi pois. Ja onneksi poliisitutkinta on ’poloisen’ seriffimme kontolla, joka tuo asiaan oman mausteensa. Olen varmaankin joskus jossain lukenut Fieldingin trillereitä, mutta siitä on aikaa. Mikä tuuri kohdata juuri tämä Henkeäsalpaava, joka on kirkkaasti sukua eräälle brittidekkarille, joka minulla kuuluu elämäni kymmenen parhaimman dekkarin listalle! Tietenkään en voi sanoa mille, sillä paljon jännityskirjoja lukevat arvaisivat jo siitä tiedosta tämän kirjan murhaajan, joten vaikenen tässä kuulaassa yöilmassa, sillä jossain laulaa nuori tyttö äänellä, joka solisee kuin vuoripuro:

Voitko pelastaa minut aamulla?


Täytyy taas istahtaa ja jano sammuttaa. Ennen kuin rajan ylitän, voitko sen asettaa?

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Norkku Rachelle