Kirjabloggaajan identiteetistä

Kirjabloggajan identiteettini on hämmentävä sekoitus itsevarmuutta, pienoista kyllästymistä, suorittamista ja onnen kultahetkiä. Kun aloitin yli kolme vuotta sitten, en tuntenut yhtään muuta bloggaajaa, joten ihan tyytyväisenä kirjoittelin noin sata ja ylikin, postausta kuukaudessa, vaikka välillä kukaan ei kommentoinut yhtään mihinkään. Kirjat, joita silloin luin, kestävät vieläkin päivänvalon, mutta omaa intoani katselen kaukaa hieman kaiholla. Silloin en seurannut yhtään muuta blogia ja nyt niitä on kolmesataa! Tässä valossa, en voi ehtiä lukea kuin kirjan tai kaksi viikossa. Ja nyt tuo suuri suven intohimoni eli puutarha, joka sattuman kautta on kaikkea muuta kuin Burnettin Salainen puutarha eli kävijöitä riittää, vie päiväni.

Tarkoitukseni ei ollut ikinä aloittaa mitään blogia. Tarkoitus oli lähteä opiskelemaan kirjallisuutta, kun vihdoinkin alkoi olla aika tehdä omia juttuja, kuten aloittaa ratsastus uudelleen 30 vuoden jälkeen. Ehkä R. pelästyi tästä;-), sillä hän perusti minulta kysymättä ystävänpäivänä 2009 nimelleni blogin, johon heti ilmoitin, että 'ikinä en kirjoita tuollaiseen mitään'. No...taisi olla saman vuorokauden puoliyö, kun tekstiä oli jo virrannut eikä tulva ole vieläkään loppunut, mutta suvantoja on ollut pakko löytää.

Tilanne nyt on se, että en ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Ympäristö on alkanut kiinnostua siitä mitä teen. Eilen mm. kaksi media-alan opiskelija lähettivät minulle haastattelupyynnön ja se juttu tulisi sitten lehteenkin. Minulla ei ole heille aikaa, mutta lupasin valottaa tätä 'salaperäistä' toimintaani vastaamalla kysymyksiin sähköpostissa. Lupasin kertoa rohkeita nyansseja, että he varmasti saavat 'matskua'. Kerron siitäkin, miten eräs ruotsalainen firma pyysi minua mainostamaan heidän iPod tai iPad -laitettaan palkissani ja sen lisäksi kasvoni olisi tullut heidän mainoksiinsa! Erittäin huvittavaa, sillä en ikinä käytä moista laitetta...Maksuksi olisin saanut myös ko. firman tuotteita. Tytär oli kauhuissaan kieltäytymisestäni, mutta minä tyytyväinen, että olin oppinut sanomaan 'ei'. Yhtään maksullista mainosta en ole blogiini tuonut.

Toisaalta, kauppiaan tyttärenä tiesin, että jos tuon esiin vain kirjoja, enkä laita itseäni yhtään likoon, en saa sellaista lukijapeittoa, kuin tuomalla esiin myös henkilöni sekä muutamia sisäänvetoartikkeleita. Niitä ovat saaneet olla minä itse, perheeni koiria myöten, ystäväni, puutarha,muutama kirjailija, issikat, muutamat elämäni tähtihetket, kuten eräs tv-esiintyminen, joskus myös vähemmän tähdikkäät tilanteet sekä osallistuminen erilaisiin haasteisiin. Olen ollut myös ahkera omaehtoisesti mainostamaan muiden blogeja, vaikka olisin voinut istua vuorellani itseeni tyytyväisenä, sillä teenhän blogiani kymmenen tuntia päivässä, kun lukemiset lasketaan mukaan. Yli kolmeen vuoteen en muista olleeni bloggaamatta kolmea päivää enempää! Siis olen ollut myös todella intohimoisen ahkera bloggaaja. Ehkä kirjoitan näistä vuosista vielä kirjan, sillä bloggaamiseen on liittynyt myös aivan uskomattomia tapahtumia, joita en halua vielä julkistaa.

Blogi-identiteetti ei voi olla heikoilla, jos on mm. elättänyt itsensä toimittajana, tehnyt vuosikausia ison firman lehteä taitosta alkaen, voittanut kirjoituskilpailuja, sekä tottunut esiintymään. Toisaalta on hetkiä, jolloin kärvistelee ja se tapahtuu, kun on 'vahingossa' ottanut huonon kirjan lukuun. Minua vieläkin värisyttää, kun luen kirjaa, joka ei anna minulle mitään. Nyt yritän pitää omaa terveyttäni yllä ja jätän omasta mielestäni huonot kirjat lukematta. Silti jaksan aina vain ihmetellä, mitä kaikkea sitä oikein kustannetaankaan...Toisaalta hyvän kirjan käsite on täysin subjektiivinen, kuten muutkin makuasiat.

Tiedän, että tämä kirjabloggaaminen on minulle vain projekti muiden joukossa. Yksi vuori, jonka olen valloittanut. Tähyilen jo uutta huippua, mutta kirjabloggaan siihen asti, kunnes tuo uusi huippu kirkastuu minulle jonain uskomattomana, seikkailunmakuisena päivänä.

Kun tuona kirkkaana päivänä lopetan, tiedän senkin, että olen saanut muutaman elinikäisen ystävän ja heille jätän oveni auki edelleen, vaikka itse käynkin sisään ovesta, jossa lukee 'yksityisyys'.


Vielä ei ole aika hyvästien, mutta kun on, tiedän kirjoittavani kyynelin. Nyt tartun tähän päivään ja alan kirjoittaa kirjasta, jonka sain loppuun viime yönä…ja sitten puutarhaan.


Oikein kaunista päivää teille kaikille!

♥:lla Leena Lumi

*****
Ja tässä Säynätsalon Sanomien juttu kirjabloggaamisestani Leena Lumi elää unelmaansa todeksi.

Ammalla on blogissaan kysely tästä aiheesta ja koska koko vastaukseni ei mahtunut kommenttilaatikkoon, päätin tuoda tämän myös omaan blogiini.