tiistai 27. helmikuuta 2018

Mitäs me linssiluteet!


Mieltäni on jo jonkin aikaa kaihertanut yksi asia ja nyt tiistaina aion siitä tirskahtaa. Lunan sisko Lulu, toffeekorva, saa olla aloituskuvana, ja Luna harkitsevampana katsoo taustalta, että 'mitä tuo sisko taas touhottaa!' Kuva Jyrki Äikäs.

Anna -lehdessä numero 7 oli Jyrki Lehtolan erinomainen kolumni Sata kuvaa minusta, ole hyvä, jossa ruodittiin aikamme suorastaan maanista tapaa alituiseen selfiekuvukseen. En ole nyt asian puolesta enkä vastaan, vain ihmettelen. Tulevaisuuden tutkijoilla on paljonkin ihmeteltävää ajassamme, jossa kuva kuvan jälkeen näkyy kasvoja, vaikka ollaan lomamatkalla mitä kiinnostavimmissa kohteissa. Ja voipa olla niinkin, että ollaan romanttisella lomalla ja toinen vain ottaa itsestään selfieitä, kun taas toinen kuvaisi jonkin paikkaan liittyvän kuvan ja muuten romantisoisi. Kun ennen kuului pus, pus, pus, nyt kuuluu kli-klik-klik...Jäähtyy siinä kuumempikin suhde tai sitten molemmilla on sama intohimo eli ollaankin selfiereissulla ja sen päälle kuvataan vielä jokaikinen ruokalaji. Sitten kaikki faceen ja kaadutaan upiuupuneina sänkyyn. Se siitä romantiikasta ja 'näin syntyy muistoja, kun kuvaillaan...'

Tietysti kuvia jaetaan myös Instagramiin etc. joten viehän se kaikki aikaa. Näin Jyrki Lehtola:

Kuten muukaan sosiaalinen media, Instagram ei tarjoa mahdollisuuksia rehellisyyteen. Siellä jaetuista kuvista voi tykätä, niitä voi kommentoida, mieluiten hymiöin, ja niitä voi jakaa.

Instagramissa ei ole klikattavaa symbolia huomiolle 'olisi kiva kuva Grand Canyonista, mutta pääsi oli sen edessä."

Aikuisille on opetettu hillitty käytös, ymmärrys siitä, että oma itse ei ole maailman keskipiste ja että arvokkuus on positiivinen asia.

Mutta jotain on tapahtunut. Siellä me aikuiset tungemme itseämme esiin Instagramissa, uusissa vaatteissa, uusissa autoissa, kirjaa lukemassa, ravintolassa, urheilemassa, lapsi sylissä....klik-klik-klik.

Jonkun olisi korkea aika olla meistä ja narsismistamme huolissaan.



Kuten jo alussa sanoin, syytön en ole minäkään paitsi etten ota selfieitä, mutta julkaisen muiden itsestäni ottamia kuvia. Huomasin jo aikaa sitten, että vaikka olen kirjabloggaaja niin lukijat ovat innokkaita tutustumaan naiseen nimen takana, hänen elinpiiriinsä ja muuhun tekemiseensä. Monet, monet ateriat ovat jäähtyneet, kun ruoat on ensin kuvattu...Tämä on kyllä nyt mieheni pyynnöstä vähentynyt, mutta edelleenkään en lupaa, ettenkö voisi kuvata jonkun uuden ruoan ihan nopeasti ja tietysti jos syön ulkona jotain herkullista pitäähän se saada kuvata. Helpointa se on ruokabloggaajan seurassa, sillä hän ymmärtää...

Toisaalta en nyt tiedä, onko tämä luontaista minulle, sillä olen toisaalta hyvinkin tarkka yksityisyydestäni ja toisaalta taas päinvastoin eli tämä satakuntalais-karjalainen luonne sitten kai tähänkin vaikuttaa.


Yhden asian kuitenkin lupaan, kun vihdoin joskus vaihdan vanhan kännykkäni siihen saamarin älypuhelimeen, minusta ei tulla näkemään karttoja facessa tai muuallakaan, että olenko Ikeassa vai Tatravuorilla! Jotain rajaa sentään...


Vuosi sitten Jyväskylän Liivi ja Sukka tilasi minulle unelmauikkarini Britanniasta ja jopa useampia kokoja. Osallistuin kuvalla haasteeseen mustavalkokuvista ja muutama päivä sitten facebook tarjosi tavoilleen tyypillisesti leikkiä Miltä näyttäisit elokuvatähtenä? Yllä siis ihan  minä itse omanani. Väsyneenä leikin joskus näitä kuvaleikkejä ja nyt tartuin koukkuun. Huomatkaa, että emme käsittele omia kuviamme muuta kuin antamalla lisää valoa, mutta facen maailmassa kaikki on toisin:


Jos jollekin tulee tästä mieleen elokuva Vertigo, en ole yhtään pahoillani...Jyrki Lehtolan tekstin sana 'arvokkuus'  sopisi minusta eräille kansanedustajille huonon käytöksen sijasta enkä osta sanaa 'narsisti', sillä se on oikeasti tosi vakava asia, ei mikään leikki. Tätäkään kuvaleikkiä en olisi löytänyt ilman, että joku toinen oli ensin sen tehnyt ja sitten se jo levisikin seinältä seinälle, kunkin oma elokuvatähtikuva. Mitäkö teen kuvassa: Katson toisesta peilistä, miten uimapuku istuu ylleni eli ei mitään sen kummallisempaa.


Facen koukutusleikki jatkui ja nyt olikin hämmentävä kysymys eli Miltä näytät vuoden 2018 lopussa? Yllä minä itse ja me emme photoshoppaa kuviamme!!!! Vaati vähän uskallusta, sillä olen onnellinen, jos olen vuoden lopussa edes tämä nykyinen minä itse, mutta facepa pisti ihan yli:


Kuva on runsaasti käsitelty, en vain tiedä miten, mutta onneksi huulipunan sävy on sama! En haluaisi vaikka osaisin, esiintyä lukijoilleni tällaisena kuin kertomalla, että tällaistakin kuville voidaan tehdä. Ja näkeehän noita lehdissä, kuvia nimeltämainitsemattomista julkkiksista, joilta on iästä viety pois ainakin 20 muutamalta jopa 30 vuotta! Sitten he mainostavat milloin mitäkin ja kansa ostaa. Varmaan tämä ei ole laitonta, mutta kuka niihin sitten putoaa, on asia erikseen. Halvimman botoxin ja plastiikkakirurgian saa facessa eli ei maksa mitään! Ja kukin on vapaa photoshoppaamaan niin paljon kuin haluaa! Se on vain hauskaa, että joskus ei ensimmäistä kertaa tavatessa aina edes tunnista henkilöä...


TÄMÄ on selfie: Lumimies pitelee selfiekeppiä. Kuva on hauskalta juhannusviikolta 2017 eli me ja meidän nuoret. Siis juhannusselfie.


Tämäkin on selfie eli nuoret, koiruudet ja me joulun tunnelmissa♥

Sanottakoon, että pidän Jyrki Lehtolan kolumneista. Olen aika vanhanaikainen tyttö ja mies, joka nauttii pysähtymisestä liikennevaloihin, kuulostaa melkein mieheltäni, joka tykkää suudella rullaportaissa!


Valokuvat sinänsä ovat tärkeitä. Tämäkin kuva Lumimiehestä ja punaturkista kun Olga niin nauttii, että ihan nauraa ilosta lumileikissä. Ei ole toista♥

tiistaiterveisin
Leena Lumi

Englishman In New York

30 kommenttia:

  1. Minulle kuvat ovat tärkeitä, mutta selfieitä en harrasta. En tykkää itse olla kuvissa, koska koen, että en osaa. Olen aina jotenkin jännittynyt tai muuten vain en itseni näköinen. Perhekuvat on sitten erikseen tms. Ja täytyy tunnustaa, että jos ikäiseni nainen ottaa paljon selfieitä niin ajattelen hänessä olevan jotakin vähän vialla. Miksi ihmeessä ihmisen on tarvetta täyttää facebookinsa pelkästään omilla kuvilla??? Onko tarve saada tykkäyksiä ja "oletpa kaunis" kommentteja? Silläkö se omakuva kirkastuu ja itsetunto paranee? Jotenkin kummallista on myös se, että kuvia ei osata kommentoida juuri muuten kun adjektiiveilla "kaunis". Jopa silloin, kun se ei vastaa todellisuutta. Kauneus on tietysti katsojan silmässä? Tärkein kauneus ei näy päälle päin. Mutta tällä selfie-aikakaudella me luomme asioista ihan väärän viestin. Hyvä kirjoitus siis Leena!

    ps. Tarkennukseksi: on mukavaa nähdä bloggaajia blogeissaan. En siis ole missään nimessä omakuvia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sama täällä. Eihän ole edes sitä älypuhelinta:) No, minulla on päinvastoin eli on päiviä/hetkiä, jolloin kamera sytyttää minut. Viittä vaille oli tulla ulkonäköön liittyvä polku aikanaan vuonna koivu ja tähti, mutta valitsin toisin. Hyvin monet tekevät niin. Onko se epävarmuutta ja liketysten kautta etsitään kadoksissa olevaa itsetuntoa vai onko se jotain, mitä emme edes ymmärrä? Tunnen nuoria neitokaisia, joille nuo liketykset ovat tärkeitä enkä nyt todellakaan puhu kuopuksestamme, joka ei ehdi muuta kuin uskontotieteen gradua ja töitä koiria ja Samia unohtamatta. Jotkut 20-30 vuotiaat ovat hyvin epävarmoja itsestään ja ehkä etsivät tätä kautta vahvuutta. Ei siinä mitään, kunhan maltti säilyy eli ei sellaisia kuvia, joita sitten saa katua. Ainakaan negatiivisia kommentteja ei ole kaunista laittaa. On kultainen sääntö netissä:"Ellei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa, vaikene." Tämä siksi kun apuna ei ole ilme- ja elekieltä. Me voimme nyt tosiaankin luoda nuorillemma aivan väärän viestin ja siitäkin Annan kolumnissa kirjoitettiin. Kiitos♥

      PS. Minulla sama. Joskus vain väsyy tuolla facen puolella ja vähempi olisi enemmän.

      Poista
  2. Hyvin kirjoitit!
    Selfieitä tai ei, mutta monesti olen miettinyt mihin tämä kuvapaljous aikanaan joutuu, kun kuvaajat jo ovat muilla mailla!
    Enkä nyt tarkoita pelkästään omia kuviani, vaan niitä miljardeja otoksia ympäri maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos.

      Ja mitä ne kertovat meistä ja ajastamme, kun aikamme menee kuville, ei elämälle.

      ♥♥

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Tämä on aihe, jota itsekin olen pohtinut ja se herättää ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta olen kuitenkin sen verran "vanha", että en ole kasvanut tähän selfie-kulttuuriin enkä sitä siksi aina ymmärräkään. Mutta muutama selfie siellä täällä ei minusta ole vielä kovin paha. Se tietysti ihmetyttää, jos mitään muuta ei osata kuvata ja jos kännykkää ei osata laittaa sivuun missään tilanteessa.

    Mutta toisaalta ajattelen myös, tai olen miettinyt, että nämä lukuisat kuvat voivat olla myös sellaisia "jalanjälkiä", tapa kertoa, että "minä olin täällä, elin, näin, koin!" eikä pelkästään "katsokaa minua/miltä minä näytän". Ainahan ihmiset ovat halunneet jäädä muistetuiksi ja kautta aikain on maalattu muotokuvia. Tietysti yksi kuva on eri asia kuin tuhannet kuvat omasta naamasta.. Ja samaan hengenvetoon täytyy myös sanoa, että vanhempaa koulukuntaa olen minäkin siinä mielessä, että kyllä siitä hetkestä pitäisi osata paikan päälläkin nauttia eikä vasta jälkeenpäin kuvia selatessa. Välillä ahdistaa kovasti, kun tuntuu että monet tilanteet eletään laitteiden kautta.

    Mutta juu, kuten sanoin, paljon ristiriitaisia ajatuksia herättää tämä. :)

    -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos! Minäkin olen niin vanha, että en omista mitään selfiekeppiä tai kameraa, johon sellaisen voisi kiinnittää eikä tule:) Minulle on tullut mieleen, että jos jotkut jäävät siihen koukkuun, kuten minä tähän bloggaamiseen.

      Minulla on intuitio, jolla erotan heti nuo kaksi eriperusteista ryhmää toisistaan. Sen vain huomaa! Ja puhun nyt siis enemmänkin facebookista, jossa tuolta kuvatulvalta ei voi välttyä.

      Sehän onkin pelottavaa, että hetki on ohi ennen kuin sen on edes tajunnutkaan, koska klik-klik-klik.

      Paul Auster kirjoitti näin Talvipäiväkirjassaan: "Helmikuun 23. päivä, vaimosi kohtaamisen kolmekymmenvuotispäivä, ensimmäisen yhdessä viettämänne yön kolmekymmenvuotispäivä.

      …ja koska pirskeiden pitäminen ei edes juolahtanut mieleenne (miksi aviopari haluaisi juhlia pitkäaikaisuuttaan toisten ihmisten nähden?) sinä ja vaimosi nautitte päivällisen hotellin ravintolassa kahdestaan. Sen jälkeen te ajatte hissillä yhdeksänteen kerrokseen ja teette selvää samppanjapullosta ja unohdatte avata radion, unohdatte avata television…

      …ja koska te kaksi olette aina jutelleet, se on teille jotenkin ominaista, ja kaikki nämä vuodet te olette eläneet pitkässä ja tauottomassa keskustelussa, joka alkoi kohtaamispäivänänne."

      Tämä on vaikuttavaa siinä valossa, että on pareja, jotka matkustavat merkkkipäivänviettoon maapallon toiselle puolelle, mutta kummaltakin voi tulla facepäivitystä tunnin välein omille sivuilleen. Onko heillä tylsää keskenään? Ei enää puhetta, ei erotiikkaa, ei edes hyvää hiljaisuutta? Ja keskinäinen viestittely käydään fasessa kaikkien nähden...Miksi he eivät kuiski niitä toisilleen?

      Kyllä: Tämä ei ole tällaisen pintapuolisen raapaisun väärti, vaan tästä tulee vielä kirjaa ja tutkimusta.

      Yleisesti on kiva, kun annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta...vähemmän on kuitenkin joskus enemmän ja privaattielämällekin voisi antaa vähän tilaa.

      ♥♥

      Poista
    2. Leena, voi miten hyvän sitaatin oletkaan taas saanut napattua, tuo Paul Austerin kirjoitus on kyllä niin totta. Siis juuri näin. Että vaikka nyt en sinällään halua koko selfie-kulttuuria lytätä, niin jotkut asiat ovat tai ainakin niiden pitäisi olla parempia vain asianomaisten kesken jaettuna.

      Ja joo, facebook on täynnä tuota kuvatulvaa. Tein itse jouluna tietoisen päätöksen vähentää somea (ei sillä, että siellä aktiivinen olisinkaan), mutta siitä ruudun kautta muiden elämien "tuijottamisesta" tuli jotenkin vaan ennemmin ankea ja kylmä olo. Ei sillä, että olisin kateellinen muille tai että minua ei muiden kuulumiset kiinnostaisi. Mutta jotenkin välillä tuntuu, että tämä somen yhdistävä voima kääntyy itseään vastaan ja saa ihmiset kaikki vaan istumaan yksin omissa kodeissaan ruutujensa ääressä sen sijaan, että nähtäisiin, tehtäisiin.. Tiedät varmaan, mitä haen takaa?

      Vähemmän on tosiaan joskus enemmän! <3

      -Taru

      Poista
    3. Taru, on pariskuntia, jotka viestivät kaikki 'rakkauspäivänsä' facessa!

      Some on salakavala ja sitä on etenkin facebook, jota olisi yritettävä välttää ainakin iltaisin, jolloin siihen jää 'roikkumaan' huomaamatta pariksikin tuntia. Tehdäänkö kohta mitään livesti. Ei ole kateutta ellei kiinnosta. Tajuan tasan tarkkaan.

      Se on!<3

      Poista
  4. En minäkään harrasta selfieitä; tykkään kuvata mutta muita ja kohteita, Inhoan muutenkin selfie kuvia itsestäni,paljon parempia tulee kun joku muu ottaa kuvan minusta.
    SInusta sen sijaan saa tosi hyviä kuvia, kamera rakastaa sinua Leena:)
    Tein tuon saman Facebook- filmitähtikuvan, ja kylläpä se kaunisti;D
    Istagramissa en lainkaan tykkää sellaista profiileista, missä on vain omakuvia joka paikassa.

    Suloinen Lulu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, muuten kuvaat kyllä kaikkea:) Muistan vieläkin innolla sitä meidän ekaa kertaa Pöllöwaarin Ranskalaisten korkojen puolella, kun halusti kurkata sen Taika -lautasen pohjaa...Olet spontaani kuten minäkin.

      Kiitos♥ Olen ollut paljon kameran rakastettu, mutta jos fiilis on hyvä, se sujuu, ei aina. Sinä taas heti kun sinua kuvaisin, alat vetäytyä, vaikka itse kuvaat kaiken aikaa ja kaikkea. Myös minua:)

      Miten sääli että se ei ole totta olla kuin Vertigosta...

      Niihin turtuu ja sitten ne alkavat tökkiä. No, en ole siellä, mutta monilla on samat facessa sekä instassa.

      Hän on, mutta hurja nainen, Luna on rauhallisempi.

      ♥♥

      Poista
  5. Minä tykkäsin myös siitä Annan artikkelista -ja monesti ihmetellyt nimenomaan Instassa sitä selfietulvaa joillakin (en seuraa ketään jos joka toinen kuva on omasta naamasta, nätti tai ei)
    Mun reissuilta tekemistä kuvakirjoista joku aina joskus kysyy ilmeusesti ihan tosissaan, että olitko sä oikeasti tuolla kun et itse lle missään kuvissa. No juu, en mä jonnekin matkusta itseäni kuvaamaan, en aiemmin enkä jatkossakaan 😄 (Hymiötä kyllä lupaan tuupata jatkossakin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, onneksi en ole instassa, mutta miten minusta niistä kuvista iso osa näkyy myös facessa. Juu, ei se ulkonäkö vaan se kuvien määrä.

      No hyvänen aika nainen, olet mennyt sitten toiseen ääreen:) Ota tästä lähin aina se todistuskuva, että olit paikan päällä. Pyydä joku muu ottamaan. Hymiöitä ja sitten sydämiä♥♥, kunnes joku takuulla vielä kyllästyy niihin(kin).

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Hannele, kiitos samoin!

      Tänään Helsingin Sanomissa juttu, miten Kalevala on ylläpitänyt vaimon kurittamista eli eipä ihme, että johdamme Euroopan maiden perheväkivaltatilastoa. Yritin saada sinulle tähän linkin, mutta se ei onnistu vielä.

      Poista
  7. Tietkö mitä Leena...olen ottanut itsestäni jokusen selfiekuvan. Olen yrittänyt opetella, mutta lopetin yrittämisen, kun kuvissa oli aina, joku ihmeellisen näköinen nainen. Joko sillä oli silmät kiinni tai ne ammotti sepposen selällään...ja sillä oli ihmeen ryppyjä naama täynnä ja muutekinkin kummallisia ilmeitä...joten päättelin tästä, että parasta olla ottamatta tuollaisia kuvia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tiedän tunteen:) Sitä aamulla ihmettelee, että 'kuka on tuo vieras nainen peilissä?' Hän on joku luvatta saapunut kummittelija...

      ♥♥

      Poista
  8. Voi olla, että mä olen pari selfietä joskus ottanut... en ole ihan varma :) Ihanaa keskiviikkoa Leena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah-hah, Maiju, älä vaan lopeta<3 Kiitos samoin sinulle Maiju!

      Poista
  9. Ihania kuvia Leena ja minusta on niin ihanaa, kun tyttäresi ja vävykokelas aina haluavat olla teidän kanssa kaikki juhlapyhät ym. <3 Teillä on hyvä henki ja meininki. <3

    Ihanaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos<3 Tämä oli poikkeusjuhannus: He tuovat yleensä koirat meille juhannukseksi ja lähtevät itse festareille. Onneksi on joulu ja jos minä olen joulumaanikko, niin tuleva vävyni melkein peittoaa minut: Me olemme joulu:) Juu, tämä jengi pelaa yhteen<3

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  10. Kyllähän siinä jotain perää on, että nykyisin on ihan yleistä ikään kuin 'tuotteistaa' oma elämänsä - mutta jos joku haluaa tehdä niin, niin en ainakaan minä tahdo siihen puuttua enkä sitä moralisoida. Jokainen on minun mielestäni vapaa tekemään juuri niin kuin itse tahtoo ja hyvältä tuntuu. Itse olen päättänyt vetää internetissä suht matalaa profiilia, mutta en sano, ettei linja voisi joskus muuttuakin.

    Ihana kuvakavalkadi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tätä ei ole ennen koettu! Sama täällä: Minulle ihan sama. Oih, sepä olisikin, että sinäkin tulisit enemmän esiin...kiva!

      Kiitos!<3

      Poista
  11. Olen Instagramissa ja nautin siitä. Yksinkertainen keino välttyä selfietulvalta on olla ottamatta niitä, ja olla seuraamatta innokkaita selfieitten ottajia. Seuraan paljon taiteilijoita, taidemuseoita, vanhojen filmitähtien fanisivuja, kungfusivuja, matkakuvaajia, luontokuvia jne. Ärsyttävää Instagramissa on algoritmien ylivalta, mutta se samahan vaivaa Facebookiakin, joka vaikuttaa jo entisten nuorten kerholta 😁. Kirjoitin joskus ehkä pari vuotta sitten IL-blogiini selfieitten ottamisesta, että se on julkista masturbointia, lainaus on joltain muotisuunnittelijalta, en enää muista keneltä. Mutta silmiinpistävää on kyllä, ettei pariskunnilla ja perheillä näytä olevan mitään puhuttavaa. Toistensa sijaan käpälöivät puhelimiaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varpu, kaikkien pitäisi voida tehdä sitä, mistä he nauttivat, mikä tuo iloa. Minä en ole Instagramissa enkä seuraa sitä, katson vain mitä tapahtuu ympärilläni ja tietysti myös facessa, jossa tosiaankin nuoret alkavat olla katoavaa joukkoa.

      No tuosta yhdestä asiasta julkisesti tehden kyllä saisi kai ainakin sakot:) Tuo viimeinen lause on niin totta. Kun luin tätä mainittua Annan kolumnia, mieleeni tuli jonkun kertoma tarina, miten hän seuraa perheitä syömässä tai kahvilassa: Perheenjäsenet eivät kommunikoi keskenään. Ikävin oli tapaus, jossa oli mukana perheen pappa ja hänellä olisi ollut paljonkin puhuttavaa aikuiselle tyttärelleen ja lapsenlapselleen, mutta nämä ignoorasivat papan ja näppäilivät vain puhelimiaan. Oi aikoja, oi tapoja!

      <3

      Poista
  12. Täsmennys: se oli sähköistä masturbpintia ja sanoja Karl Lagerfeldt. Kuinka totta!

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana koiruus tuossa ensimmäisessä, muutkin kuvat olivat kivoja, uskallat laittaa itsesi likoon. En paljon kuvaile itseäni, selfiestäni ei edes tunnista minua koska ovat niin paljon edullisempia kuin itse, enkä halua että muutkaan kuvaavat, en siis tykkää omista kuvistani, olen kyllä muutamia uskaltautunut julkaisemaan ja vaihtelen niitä taajaan, koska en ole tyytyväinen itseeni. Lapsellista:) No minä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irja, eikö vain ja hänen siskonsa Luna istua nököttää laituirin alkupäässä. Olen laittanut itseni likoon monasti, mutta omilla ehdoillani. Muistan blogini alusta, kun mieheni pyöreät synttärit ja vieraita alkoi saapua, minä nappasin puheeni lukijoilleni ennen kuin ystävämme ja etenkin mieheni oli sitä vielä kuullut.

      Minä otan niin harvaan, että en vaihtele. Nyt saa olla onnessaan, jos joku onnistuu ja sama saa ainakin profiilissa olla usein vuosia. Kun olet tyytyväinen itseesi, se säteilee sitten kuvistasi.

      <3

      Poista