torstai 1. maaliskuuta 2018

Katri Vala, Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia


Onnen lupauksia on rakastetun, kiihkeän ja ajattoman runoilijan Katri Valan runoilla sekä Sinikka Hautamäen herkillä, unenomaisilla kuvilla varustettu kirja sinulle, minulle, hänelle...Kustantaja on Minerva (2018), jota saamme kiittää monista vastaavista, suloisista kuvan ja runon liitoista. Jostain syystä sain aikanaan päähäni yhdistää nämä kirjaset saman otsikon alle Kun Suru on suurin, Kerron sinulle ystävyydestä, Kerron sinulle rakkaudesta ja Kerron sinulla unelmista. Nämähän ovat vertaistukea iloon, suruun, kauniiseen melankoliaan, monenlaista myötäelämiseen. Ihastuttavia vain itse itsenänsä: Ota minut sydämeesi. Lukijamenestys on ollut huikea eikä syyttä! Viimeksi saimme lukea Onnen kultaa, jossa Suomen kansan sydänten runoilija Eino Leinon runoja Sinikka Hautamäen kuvilla, nyt aikaansa edellä ollut kiihkeä tulenkantaja Katri Vala, jonka Kootut runot luen aina uudestaan ja uudestaan...On runo Katrilta, joka aina uudestaan ja uudestaan, yhtä uudestaan sataa lumipisaroita: Lumipisara:

Kaikkien rajujen hyväilyjen muistot
ovat pudonneet päivien taa.

Mutta kerran
suutelit hiljaa otsaani
lähtiessäsi luotani
lempeässä lumisateessa.
Ja ympärillämme oli valkoinen hellyys
niin ihana, niin itkettävä.

Sen hetken muisto
puhkeaa sinisinä iltoina
kuin hiljainen kukka
täynnä särkyvää tuoksua, 
ja sydämeni täyttää
vain värisevä hyvyys.

Mikä tähtipolku kaihoon! Kuka ei olisi tätä kokenut? Kuka ei muistaisi? Ensisuudelmat lumisateessa, silmien lammet joihin hukuttiin...


Valan runosta Kukkiva maa tuli minulle enemmän, kun ystäväni ja Rainer Maria Rilken suomentaja Eve Rehn (ent. Kuismin) menehtyi pitkällisen sairauden uuvuttamana 28.12.2010. Vaikka hän ehti viettää meillä vain yhden viikonlopun, hän jäi minuun. Evestä tuli unisisareni, Eve Unikko kuin isosisko. Pidimme yhteyttä loppuun asti pitkissä viesteissä ja pitkissä puheluissa. Luimme toisiamme suorastaan mystisesti: Yllätyimme toisistamme ja kaikki alkoi...Hyvissä ajoin ennen lähtöään tähtipoluille, hän laittoi facebookinsa seinälle pysyvästi Kukkivan maan viimeisen säkeistön:

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus 
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!


Sininen puutarha

Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi
katsovat minua niin outoina ja hiljaisina
kuin villien eläinten silmät
auringon värisevää nousua?
Olen kylpenyt juuri virrassa
ja kaulaani on takertunut
himmeänpunainen levä.
Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja
sinisessä puutarhassa,
ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.
Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?

Olen aina yhtä hämmentyneesti jännittynyt näistä rakastamieni runoilijoiden valinnoista kuin tietysti myös Hautamäen kuvituksista. Ja merkitseehän sekin, että mitä runoja on päässyt pieneen kirjaseen: Luen runoista niiden valitsijaa ja iloitsen, kun Valalta on valittu juuri näin!


Sininen ovi

Kun suljen silmäni,
kun olen surullinen ja yksin,
näen etäältä siintävän
sinun majasi sinisen oven,
oi kaukainen sisareni kuuman auringon alla.
Sinun sininen ovesi
on minulle tie kaikkeen,
mitä ei ole,
mikä vain uneksitaan.

*****

Runokirjat Leena Lumissa

8 kommenttia:

  1. Kaunis kirja ja upeat runonostot!

    Kaunista, ihanaa lumiviikonloppua sinulle, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kaunista, haikeaa, vahvaa Valaa, herkkää Sinikkaa.

      Kiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta!<3

      Poista
  2. Viimeinen runo sytytti, Vala on toki tuttu, mutta kuvitus oli huikea, herkkä ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irja, minä en tuota tuntenutkaan ennestään enkä ole vielä löytänyt edes kootuista runoista.

      <3

      Poista