Teemmekö me oikein?
Tätä hän pohtinut tuhat kertaa. Ja joutuu pohtimaan vielä
vuosikaudet. Nyt hän ei enää voi muuta kuin vakuutta Naomille ja itselleen,
että he tekevät oikein. Sen pituinen se. He tekevät oikein.
Ehdottomasti
Peter Jamesin trilleri Täydellisyyden hinta (Perfect People,
Minerva 2018, suomennos Maikki Soro) kertoo ruotsalaissyntyisestä yliopistontutkija John Klaessonista sekä
hänen brittiläisestä vaimostaan Naomista, joille suuri rakkaus lyö pöytään
korteista mustimman: Lasten saamista ajatellen he olivat maailmassa juuri ne
muutamat, jotka eivät olisi saaneet mennä yhteen ja lisääntyä. Kumpikin kantoi
tietämättään harvinaista Dreyens-Schlemmerin geenivirhettä, joka johti heidän
Halley poikansa kuolemaan jo neljävuotiaana. Tragedia vei pariskunnan terapiaan
ja ajoi lopulta ottamaan yhteyttä tohtoriin, jonka laiva pysytteli
Yhdysvaltojen vesialueen ulkopuolella syystä, että tohtori Leo Dettoren oli lakia
rikkoen erikoistunut karsimaan jo hedelmöitysvaiheessa pois vialliset alkiot.
Hän siis saattoi estää tiettyjen perinnöllisten sairauksien ja jopa muiden
geneettisen sairauksien siirtymisen toivottuun lapseen. Mihin muuhun hän
kykeni, sitä eivät kaivanneet Halleyn menettäneet vanhemmat, mutta se muu
olikin tohtori Dettoren intohimo eli häntä kiinnosti eugeniikka. Pariskuntamme
ei halunnut mitään rodunjalostusta vaikka heille sitä esiteltiin kuin
huippumyymälän parhaita tuotteita, he halusivat vain terveen pojan. Kelluvalla
klinikalla aloiteaan viikkojen hoidot, jotka tarkoittavat etenkin Naomille yli
toistakymmentä ruisketta päivässä ja heidän taloudelleen 400 000 dollarin
menoerää. Viime mainitusta he selviävät vain pankkilainan ja perheen
avustamina.
Mikään ei tietenkään mene, kuten oli unelmoitu. Jossain
kohdin näiden kahden tavallisen ihmisen putoamista tulevaan, koin jopa lukevani
Ian McEwania, jolla on maaginen kyky tuoda kauhu heille, joilla oli
vain haave jostain normaalista, jostain sallitusta, jostain, joka antaisi
arkionnen säilyä ja kantaa. Näin ei tietenkään käynyt ja unelmasta kehkeytyy
rankka vyyhti, jossa vanhemmat ovat hetki hetkeltä vaarallisemmassa tilanteessa
kuin koskaan elämässään. Naomi, joka on päivät kotona lasten kanssa alkaa olla
kiitos tohtori Dettoren omavaltaisuuden, kotona tosi lujilla, joten hän viis
veisaa:
”Tee minullekin drinkki”, Naomi sanoi. ”Oikein tuhti.”
John katsoi häntä ihmeissään. ”Siinä kirjassa alkoholista ja
imetyksestä sanotaan kyllä, että sitä menee maitoon...”
Naomin kiivas vastaus pelästytti Johnin. Naomi sieppasi
toiseen käteensä Absolut Vodkan ja toiseen vermuttipullon ja heristi niitä kuin
mailoja, päästäen kaiken tukahduttamansa raivon valloilleen:
”Minä en piittaa
paskan vertaa. En välitä kärpäsen paskan vertaa, mitä niissä kirjoissa ja
niillä nettisivuilla käsketään tehdä, että lapsesta tulee fiksumpi. Hanki
elämä, senkin säälittävä mies ja samalla voisit hankkia jonkinlaisen elämän
vaimollesikin.”
Naomi olisi varmasti välittänyt paljonkin enemmän, jos olisi
nähnyt tulevaisuuteen, mutta toisinaan hän herää nähden unia Halleysta
leikkimässä pihalla jonain täydellisenä päivänä, vaikkakin tietäen, että heidän
pojallaan oli alle vuosi elinaikaa. Hän olisi vähät välittänyt hiipivistä
kasvorypyistään, vuosien painosta sekä kuvitelmasta, jossa
Luke ja Phoebe työntävät sinua rullatuolissa merenrannalla.
Ja sinä istut viltti polvilla, valkoinen tukka hapsottaen ja...
Tämä Peter James –trilleri ei ole Roy Grace -sarjaa, vaan
itsenäinen jännitysromaani. Aihe on
todellakin kiinnostava ja pelottava, sillä tämähän vie meidät Kolmannen
valtakunnan rodunjalostukseen. Mikäli aihe kiinnostaa, lue ihmeessä Tapio Tammisen tietokirja Kansankodin pimeämpi puoli. Göringin kerrotaan jopa tuoneen eugeniikan matkatuliaisina
Hitlerille...Niin tai näin, Ruotsin eugeniikka avaa tietä Täydellisyyden hinnan
fiktiviselle tarinallekin. Minua kiinnostaa! Haluan myös kertoa, että Naomin ja
Johnin tapaus ei ole vailla todellisuuspohjaa eli tämä on mahdollista tapahtua.
Tiedän pariskunnan, joille oli sanottu heidän olevan maailmassa juuri niiden
sadan joukossa, jotka eivät olisi koskaan saaneet kohdata toisiaan (lue:lisääntyä
yhdessä). Sairaus tosin oli eri kuin tässä tarinassa, mutta yhtä harvinainen.
Peter James on valtavan tuottelias kirjailija,
käsikirjoittaja ja yksi maailman arvostetuimmista dekkaristeista. Häntä on myyty
ja käännetty suunnattomasti. Minulle Peter on parhaimmillaan kun hän vähentää
poliisioperointia ja tuo mukaan psykologista syvyyttä. Näitä kaikkia olen hänen
myötään kokenut. Täydellisyyden hinnassa
James on kuin kotikentällään eli tällainen inhimillisestä tarpeesta karannut
kauhunäytelmä on niin häntä. Psyloginen syvyyskin notkahtaa vain eräässä
actionissa, jossa kovia kärsineen pariskunnan tunteiden olisi pitänyt loistaa
ylinnä:
Naomin päiväkirja
Tänään toivoin monta kertaa, että kuolisin. Tältä samalta
tuntui, kun Halleyn voimat alkoivat hiipua. Silloin olisin mielelläni vain
nostanut ankkurin ja lipunut kuolemaan hänen kanssaan.
Peter Jamesit mm oli niitä, joita pyörittelin taannoisessa raakkauksessa "pitääkö vaiko eikö pitää". Sinne meni uusille käsille ja silmille nekin pidettäviksi ja luettaviksi.
VastaaPoistaTämä kirja taitaa taas päästä luettaviin -mun pitäis vaan käydä kolmenkymmenen vuoden paussin jälkeen vissiin hommaamassa se kirjastokortti 🤓
Pepi, ehkä sinulle kuten minullekin Roy Grace on tylsä ja poliisioperoinnista liikaa innostunut tyyppi. Silti monet Roy Grace -sarjan kirjat ovat olleet minusta hyviä: Ohitan aina ne operatiiviset poliisitoiminnot ja keskityn rikollisiin. En esim. ikinä unohda ensimmäistä Roy Grace -trilleriä, jossa kohtasin oman kauhuni.
PoistaTämä ei ole sitä sarjaa, vaan oma jännitysromaaninsa.Tällaista voi tapahtua...
Kannatetaan myös kirjastoja<3
No, ei mikään sellainen tyyppi, johon olisi ikihyviksi ihastunut -toisin kuin Connellyn kirjoissa Hieronymus Bocsh, johon tykästyin 😉 Vasta kun olin leffasarjankin katsonut, totesin ehkä voivani luopua niistäkin kirjoista. (Wilbur Smithit aion kyllä joskus lukea uudestaan, niistä en voinut luopua 😊 On tää tilanpuute kamalaa!!)
PoistaTai karmeanihana Sebastian Nergman Hjorth&Rosenfeldtin romaaneissa:)
PoistaOlen joutunut ostamaan jotkut kirjat uudestaan, kun en voinut elää ilman, että ne ovat kirjahyllyssäni. Toisaalta luen myös 'kultaisia kirjojani' uudestaan.
Ei kaikkia kirjoja tarvitse omistaa:)
Voi Leena! Mulla on ollut omat ongelmani Royn kanssa vaikka ensimmäinen osa oli todella järkyttävä! Sarja jäi sittemmin kesken, mutta luin kirjailijalta tässä vasta kummitustaloromskun (hurja, ei vaan ehtinyt blogata) ja nyt tämä uusin on kuin kultaa kämmenellä. Hienosi Peter kirjoittaa!
VastaaPoista<3
Annika, minä olen lukenut koko sarjan, vaikka Roy ärsyttääkin hajuttomuudellaan ja tylsyydellään.Voipi johtua siitäkin, että kuulumme Seba-faneihin:) Eihän sitä ekaa voi unohtaa! Tämä on oikein kiinnosta ja kauhistuttava myös!
Poista<3
Olen lukenut yhden Jamesin dekkarin (taisi olla nimeltään johonkin tuleen viittaavaa... pitäisiköhän kipaista hyllyllä katsomassa).
VastaaPoistaNo, joka tapauksessa: Roy Grace henkilönä jäi mulle jollain tavalla etäiseksi siinä, vaikka kirjassa vauhtia ja jännitettä piisasikin. Muistan luvanneeni jatkaa sarjan parissa, mutta jostain syystä se on jäänyt tekemättä.
Tässä kirjassa tuota mulle vähän ongelmallista Royta ei siis esiinny, mikä saattaisi olla ihan hyväkin juttu. Kiitos antoisasta esittelystä, Leena!
Toivotan oikein ihanaa viikonloppua! <3
Kaisa Reetta, tässä kaikki Roy Grace -trillerit tähän mennessä.
VastaaPoistaRoy Gracen esikuvana taitaa olla eläkkeellä oleva Sussexin poliisi, joten häneen emme takuulla saa säpinää itkemälläkään, mutta Peter Jamesin rikolliset hahmot ovat minusta hyviä, joskus enemmänkin.
Peter on kirjoittanut muutakin eli ehkä saanemme lisää jännitystä ilman Gracea:) Tässä on kiinnostava aihe ja jotenkin niin sekä historiassamme, että tässä päivässä. Ole hyvä <3
Kiitos samoin sinulle!<3
Siis tässä ne Roy Gracet: http://leenalumi.blogspot.fi/2014/04/peter-jamesin-roy-grace-sarja.html
Poista