sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Janne Huuskonen: Täydellinen päivä


Minua oli poljettu, minut oli hakattu, ryöstetty, myyty ja petetty ties kuinka monta kertaa, usein tavallaan syystä mutta usein myös ilman omaa syytäni.

Halusin aina ymmärtää, miksi niin oli käynyt. Suurin henkilökohtainen loukkaus ja tragedia olisi ollut se, että syy olin minä. Minua sai polkea, koska olin niin mitätön. Hakata, koska en pystynyt puolustamaan itseäni ja….Myydä koska minusta ei ollut koskaan hyötyä kenellekään ystävänä, ja pettää koska olin se, joka ei kuulu joukkoon.

Janne Huuskosen Täydellinen päivä (WSOY 2021) oli minulle erikoinen valinta, sillä valitsin kirjan sen kannen takia! Toki luin mitä se piti sisällään eli huumetarinan, joita vältän kuin ruttoa. En vain jaksa. Olipa nyt erinomaista, että jaksoin, sillä tarina on ns. huumekirjojen rajat rajusti ylittävä. Toki siinä on käyttöä ja niiden seurauksia. Alituista rahapulaa ja muilta, kuten äidiltä, rahan pyytämistä. Tosi huonoja kavereita, mutta myös solidaarisuutta, jonka voivat tuntea vain saman kokeneet. Ryömitään pohjamudissa, mutta sieltä noustaan myös ylös. Viimeinen katkolla olo on viimeinen, vaikka kukaan ei siihen uskonutkaan etukäteen. Tarinan Mikkomme oli tullut tiensä päähän. Hänessä oli herännyt voimakas halu pelastua sekä ottaa vastuu lapsista ja äidistään, joka oli aina auttanut häntä. Mikkoa pelotti niin, että piti elää vielä yksi vuorokausi ennen katkolle menoa huumehuuruissa. Sielläkin äiti kuskasi Mikkoa ja tämän kavereita, aikuisia miehiä, yöaikaan.

Janne Huuskonen osaa todella kirjoittaa. Tiheää tarinaa, jossa ollaan milloin huumehommissa tai jo toimittajana, jossa sai koko ajan pelätä menneisyytensä paljastumista eli aikahyppelyä ilman lukuja, joissa olisi autettu lukijaa. Se että Huuskonen osaa kirjoittaa, paljastuu myös siinä, että lukija tietää koko ajan, onko menossa nyt Mikko huumeissa vai Mikko jo huumeista pelastuneena. Teksti on myös kiintoisan kuvailevaa enkä voinut olla ajattelematta tätä elokuvana. Mitä tulee jutun naisiin, he vasta kiinnostavia ovatkin, sillä Mikon vaatimukset naisten suhteen ylittivät minusta kaikki rajat. Ne olivat suuruudenhulluutta, mutta hyvä, että oli uskallusta paljastaa. Minäkään en nyt viitsi alkaa latoa tähän omia me too-juttujani.  Itse asiassa Mikko oli naisille vaaraton. Kun hän yrittää hoitaa omaa lastaan, joka erossa jäi vaimolle, vaikka ei olisi ehkä pitänyt ja yhden linnassa olevan kaverinsa lasta, hän on suorastaan ylivastuuntuntoinen, vaikka saa juuri omalta lapseltaan kuraa niskaan, koska äitinsä on kertonut mitä sattuu lapselle tämän isästä. Sitä virhettä Mikko ei tee. Kirjassa Mikko tietysti pohtii paljon, miksi kaikki tämä oli tapahtunut, mutta hän on mielestäni rehellinen eikä vika ole kaikissa muissa. Maailma ei ole hänelle velkaa!

Mikään yksittäinen tapahtuma ei selittänyt sitä, mikä minusta oli tullut. Elämäni näytti sarjalta huonoja valintoja ja epäreilun vaikeita olosuhteita. Lopputuloksena muovautunut ihminen oli hämmentävä, mutta se olin minä.

Olin helvetisti itsekeskeiseen pelokkuuteen hukattua potentiaalia. Ihminen joka ihastuu ja vangitsee. Ihminen, joka sen jälkeen alkaa pakkomielteisesti miettiä eroa., mutta ei uskalla kertoa kumppanilleen, ettei oikeastaan halua olla suhteessa, ja siten pidättää itseään ja toista elämästä. Ihminen, joka on ystävilleen salaa virittyvä aikapommi…Olin melko varma siitä, että olin viallinen. Toinen, hyvin epätodennäköinen mutta mahdollinen vaihtoehto oli, etten vain ollut tavannut oikeaa kumppania.

Minä lupasin, että Mikko ei syytä olosuhteita, mutta näin täydessä tarinassa sekin voi alamaissa olla mahdollista. Yleensä hän kirkkaana hetkenä ihmetteli, miten hyvä joku hänelle on ollut, kuten nainen, jonka kanssa hän oli vain kaveri, mutta hoiteli omaa ja linnakaverinsa lasta yhdessä, lapsensa äidin jouduttua kiinni, pelkästään ystävänä, vaikka nukkuivatkin joskus samassa sängyssä. Lasten turvallisuuden tunne oli taattava.

Tässäpä tarina, josta voisi monelle olla apua. Henkilökohtainen vertaistuki voi tulla liian iholle, joten tässä toinen ratkaisu. Minua hämmästytti Janne Huuskosen tekstin väkevyys. Sen laadukkuus eli tämä kirja kyllä noteerataan jossakin isosti. Otin kirjan mukavuusalueeni ulkopuolelta. Voi olla, että Janne Huuskonen ei edes lue naisten kirjoja, mutta uskoisinko tuota…Minähän olen aika hämmentynyt siitä, miten vain yksi prosentti miehistä lukee naisia. Miehet, jotka lukevat naisten tekstejä, kirjoittavat kiinnostavimmin. Ehkä Janne Huuskonen on poikkeus tässäkin, sillä minut hän yllätti positiivisesti.

Kirjan lopusta käy ilmi, että Janne Huuskosessa on tai on ollut Mikkoa, mutta paljon on muutettukin. Tämä suoraan lukijalle:

Nyt olet kuullut tarinani, jonka kertomista pelkäsin niin kovasti. Olen helpottunut. Mitä tahansa sanot, saattaa saada minut kyyneliin. En ole enää kovin peloissani. Nyt on sinun vuorosi puhua.

Mikko, toivon niin, että olet saanut sen kotisi, joka on perheilta auringon lämmittämällä kalliolla seisovassa saarimökissä. Ja vaimon, joka on pullantuoksuinen, mutta joka katsoo sinua silmiin sillä tietyllä katseella ja hipaisee kivasti ohimennen. Toivon, että palapelisi on osittain valmis, sillä valmis olisi liian tylsää. Tyhjät aukot palapelissä ovat ehkä tulevaisuudessa täyttyviä unelmia! Seikkailuja, joista et ole edes osannut uneksia!

12 kommenttia:

  1. Tämä odottaa yöpöydällä, joten luen arviosi vasta myöhemmin. Kansikuva on todella hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, jos muistat, vinkkaa, kun olet lukenut, kiitos♥ Valittu kannen takia, tai siis se herätti ensin huomioni. Olen aina siitä jankuttanut. Jos tässä olisi ollut kova pelottava kansi ja aiheena huumeet, en olisi jaksanut...

      ♥♥

      Poista
  2. Juu ei kyllä kansikuvan perusteella voisi arvata aihetta. Minäkään en jaksa huumeaiheita enkä muita kovin rankkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoiset Asiantuntijat, kansi kertoo ehkä tässä, että ylitetään huumegenren rajat. Tämä on enemmän. Muuten olisin jättänyt kesken. Jollakin tavalla tämä on täydellinen tarina.

      ♥♥

      Poista
  3. On kyllä tosi hieno kansi. Tykkään myös siitä muutaman (?) postauksen takaisesta Helmi Kekkosen uusimman kannesta.
    Mä kattelin jossain vaiheessa aika monta huumekuvaus leffaa. Kirjat on tainnut jäädä vähemmälle. Jos joskus kiinnostaa, niin yritän muistaa tämän.

    ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ja tarina vetää vertaa kansille♥ Se on erottuva tämän päivän trendeistä.

      Tämä nyt kun ei ole vain sitä huumekuvausta, vaan parempaa. Minäkin kartan huumekirjoja, vaikka Nancyn olen lukenut monasti samoin Yötä ei voi vastustaa, mutta siinä onkin sitä pahaa perhehenkeä, jonka uhriksi kirjoittajan äiti oikeasti joutui lapsuudessaan.

      ♥♥

      Poista
  4. Onpa kyllä tosiaan hieno kansi! Luin Huuskosen haastattelun Hesarista ja alkoi kyllä kiinnostaa kirjakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, voihan hitsi, olimme varmaan silloin Lohjalla. Cityyn lähdössä, mutta kai R, osaa sen mulle jostain etsiä, meillehän tulee Hesari, mutta kotolainen saa viedä aviisin täällä käydessään. Lue ihmeessä tämä!

      ♥♥

      Poista
  5. Leena, taas olisi kommenttia. En olisi halunnut jatkaa, kun huomasin, että ollaan huumemaailmassa. Ei ollut muuta kirjaa varalla, joten jatkoin. Onneksi. Alkuongelmien jälkeen pääsin vauhtiin. Varsinaista sekoilua tuo nistien maailma!! Aina oli ongelmia, mistä seuraava annos, mistä rahat, väkivalta, pelko ja häpeä. Riemastittavaa oli näiden huumeveikkojen replikointi, kun se oli niin lyhennettyä kieltä omine termeineen. Tekikö äiti oikein antaessaan pojalle rahaa huumesiin? Yleensä kai johtaa entistä pahempaan tuhoon mutta tässä tapauksessa poika selvisi katkolle. Erinomainen kuvaus seurakuntanuorten torstaipiiristä. Mikko yritti sinne kerran rakastamansa Lotan perässä, mutta kokemus oli surkuhupaisa, lähes absurdi. Kirjailija pysyi hyvän maun rajoissa kirjoittaessaan tästä. Oli ehkä kirjan paras jakso. Kun Mikko oli irtaantunut huumeista ja saanut työpaikan, alkoivat lastenhoito-ongelmat. Surullista luettavaa, kun piti tasapinoilla Laurin töykeän käytöksen ja hyvien kasvatusperiaatteiden välillä. Lauri oli ylipainoinen eikä oliis tarvinnut roskaruokaa eikä suklaata ym. Ja filmivuoraamosta piti löytää kompromissielokuva katsottavaksi illalla. Siis kävi todella säälilksi isää, kun Lauri ei edes ollut hänen oikea poikansa. Ja taustalla oli koko ajan uhkana lastensuojeluviranomaiset ja ex-vaimon Piretin periaatteet. Kirja oli mielestäni hyvä. Antoi raadollisen kuvan maailmasta, jota en yhtään tunne. Kiitos Leena vinkistä. Aloitin illalla 600-sivuisen Armon yön, josta odotan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, pedofilia- ja huumemaailmakirjat ovat rankimpia. Todellakin, Huuskonen kirjoitti tyylillä ja ymmärryksellä. Oijoi, tämä meni arvonnassa. Täytyy hankkia oma uusi ja pitää se. Onneksi emme kohtaa kaikkea, mistä luemme. Ole hyvä. Et suotta odota: Minuun jäi kirjasta ikuinen jälki. Aloitan piakkoin. En muista yksityiskohtia, paitsi joitakin, mutta tunnelma oli satuttava, pimeä, ennen kirjoittamaton.

      Poista
  6. Leena, nyt kävi niin, että joudun heti kättelyssä jättämään Armon yön kesken, koska sain kirjastosta lukupiirimme seuraavan kirjan Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa. Se minun pitää ehdottomasti lukea ensin. Taidan tietää sinusta paljon enemmän kuin sinä minusta. Ajattelinkin, että olisi korkea aika kertoa jotain itsestäni. Olen syntynyt Järvenpäässä. Valmistuin kauan sitten kansakoulunopettajaksi Helsingistä. Aloitin työt Sipoossa ja työn ohella opiskelin koko ajan Helsingin yliopistossa. Olin opettajana yhdeksän vuotta ja sitten Sipoon koulutoimenjohtjana 16 vuotta. Sitten halusin päästä jo 60-vuotiaana eläkkeelle joten palasin takaisin kouluun edelleen Sipoossa. Nyt kuitenkin rehtorina ihan uuteen kouluun, jota olin suunnittelemassa ja mikä parasta, koulu sijaitsi 200 m omakotitalostamme. Rehtorina olin 13 vuotta. Siinä historiani lyhyesti. Tietoni sinusta ovat välittyneet sivuillasi olevista valokuvista ja tästä "kirjenvaihdosta". Pedofilia- ja huumekirjat ovat tosiaan rankkoja. Nyt olenkin lukenut molempia, kun tuo Vanessa myös tuli luettua. Tänään on tärkeä päivä: hyvää naistenpäivää sinulle. Sydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitat sen sitten rauhassa kun ei tarvitse miettiä kirjaryhmääsi. Se on tällaista on kun toinen puoli Karjalasta...Sinulla on siisti CV...No, kun on tyttären äiti, pedofiliakirjat ovat tulleet luetuksi. Katsoimme vähän aikaa sitten NetFlixiltä espanjalaisen Alban ja se oli hyvä esimerkki siitä, että älä ikinä irrota otettasi lapsesi kädestä. Vanessa Springoran Suostumuskin on totta totta, mutta hän selvisi. Terapiaa kauan ja nyt omistaa kustantamon, jossa painettiin sen 'miesniljakkeen' teoksia ennen. Älä lue nyt 'minun' kirjojani vähään aikaan. Uuvut! Kiitos paljon sinulle. Sydän.

      Poista