Puutarhan kalusteet, Täydellinen päivä, villiviiniä ja....

Jos on iso puutarha, se 'huutaa' myös kalusteita. Meillä on ollut alapuutarhassa valkoinen puinen kahdelle ja pöytä siinä ja kaksi samanlaista terassin alla sekä vielä lehdossa puistonpenkki sekä sillan vieressä äidiltä saatu puutarhapöytä neljällä tuolilla. Sen lisäksi terassilla ruokapöytä ja monia korituoleja ja sisääntulossa aina joku pieni Ikean juttu, 

nyt nämä. Aika vain tekee tehtävänsä ja kun yksi kolmesta valkoisesta kalusteesta alkoi hajota

tajusin, että tämä kuvakulma on yhtä tyhjän kanssa ellei alimmalla puutarhatasolla ole kalustetta. Se on nyt jo pois, mutta sen liki on istutettu kastanja, joten joku kevyempikin siinä menisi tai sitten sellainen, jota ei tarvitse huoltaa.

Tällainen rautainenkin pöytäryhmä valkoisena olisi kätevä ja huoltovapaa. Jos ruostuu, niin se on vain rappioromantiikkaa. Surrako jo ensi vuotta ja keväthintaisia kalusteita. Ei ja ei.

Janne Huuskosen teos Täydellinen päivä on blogissani jo luettukin ja pidän sitä hyvin tärkeänä ja kiinnostavana kirjana. Siinä on just se jokin, mitä ei voi tavoittaa kuin tunteella. Vaikka siinä on mukana huumeiden käyttöä se ei ole siltikään ns. huumekirja, sillä en niitä jaksa enää lukea. Tämä on enemmän ja sen sanoo myös Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majander tänään jutussaan Kaikki pitää paljastaa, jotta voi vapautua häpeästä. Majanderkaan ei oikeastaan moiti mitään, mutta sanoo 'rakenteen junnaavuudesta huolimatta Huuskosen romaani on väkevä ja hyvä.' Kritiikki on sulaa kultaa♥ Majanderia ihmetyttää vain, 'miten teoksen nimi voi olla Täydellinen päivä, kun tarina ei tarjoa ensimmäistäkään?' Minä koin niin, että Täydellinen päivä oli jokainen päivä, jonka kirjan Mikko oli ilman huumeita ja niitä oli kirjassa monta. Lopulta Mikosta tulikin se, joka oli vastuussa omasta ja toisten lapsista etc. Olen levittänyt kirjasta tietoa koulukuraattoreille ja opettajille, että yläasteen opettajat yms. lukisivat tarinan. Mieheni oli niin vaikuttunut, että sanoi kirjan kuuluvan kaikkien niiden luettavaksi, jotka touhuavat nuorten kanssa. Tämä on Janne Huuskosen esikoisteos, joten nyt on sitten jännitettävä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa parhaalle esikoisteokselle. Vai onko?

Villiviini ja köynnöshortensia sulostuttavat ala- sekä yläterassiamme. Tämä on loistava yhdistelmä, sillä köynnöshortensia aloittaa jo huhtikuulla, villiviini paljon myöhemmin. Villiviini herättää ruskan ja kun köynnöshortensia on ihan keltainen, se voi joskus saada jopa limen värin. Muistattehan, miten alaterassin katossa on tähdet eli ledit, minkä mahdollistaa yläterassin lattia.

Tällainen väri on muutamana vuonna ollut suurta kiveä syleilevässä köynnöshortensiassa.

Villiviinikaari syyskuun 3. päivänä. 

Tässä varmaan joku muu vuosi, koska pieni vaahtera näkyy jo ruskassa taustalla.

Sain hauskan yllätyksen lukijaltani faceboookin puolella koskien suosikkisitaattiani Oscar Wildeltä. Pirjo Aho: "Rönsyilen hieman tuohon blogiin, jonka yhteydessä Leena Lumi mainitsee mieli-sitaatikseen kuvassa näkyvän lauseen Oscar Wildeltä. Olipa niin tuttu mulle Lontoosta että hätkähdin, Covent Gardenin ja Trafalgar Squaren laitamilta St Martinin kirkon kupeesta löytyy tämä kivipenkki. "

Kiitos Pirjo Aho♥

Tässä Merin ja Samin omenapuun katveessa on hyvä pahoitella kiireitäni. Syyskuu on ihana, mutta yllättävän vauhdikas. Nyt pitäisi olla sovittamassa uusia laseja, mutta en ole, sillä eilinen ilta vei voimani. Olin illan kiinni puhelimessa perheenjäseneni tukena...Sitten en saanut enää unta. Luen kirjoja nyt ihan omien jaksamisteni mukaan, sillä ison puutarhan talviteloille laitto ei ole pikkujuttu kaurisverkkoineen ja kevätsipulikukkineen yms. Lisäksi kohta on taas lähtö jonnekin päin...Se pakkaaminen! Kirjat tulevat ajallaan, perhe elää tavallaan. Lumimies on nyt kolmatta päivää leikkaamassa hiljaisella akkuleikkurilla kuusiaitaa, joka ei ihan lyhyt. Huomenna oltava cityssä monestakin syystä ja sen jälkeen vielä uusi tulostin, sillä entinen sanoi itsensä irti.

Nautitaan kiireistä huolimatta syyskuusta, sillä kun se on ohi, saa taas odottaa...tätä kaikkea. Yritin löytää niitä hortensioita, joita olen vuosia istuttanut maahan, mutta kuvia ei vain löydy kuin niitä, joita olen jo julkaissut. Ne tulivat maassa kauniin punaisiksi ja isoimmat on siirretty ruukuista maahan vasta viikko sitten. Ehkä liian myöhään...aika näyttää. Sama koskee orvokkeja ja tete -narsisseja eli maahan vain ja istutuskastelu. Seuraavana vuonna on ihmeteltävää.

Nautinnollista syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille♥

Love

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

No niin, nyt sitten ehkä voin jopa nähdä, mitä luen! Kehysten väri kahta eri harmaata ja vähän vihreää, kuten Itämeri ja silmieni harmaanvihreys.

En paljon hidastellut sillä ensimmäiset, jotka sovitin, myös jäivät. Hyvän palvelun tarjosi Fenno Optiikka ja Marika, jolta alimmainen kuva. Kiitos♥