Pilvi on käärinyt sateensa ja vienyt sen pois,
sarastus on vetänyt koilliseen hopeajuovan.
Tähti, jota ehkä ei ole, on syttynyt vaalealle pohjalle,
myöhästynyt uutinen hämärtää mielen kysymyksillä.
Luetko sinä tämän runon, sitten kun minua ei enää ole?
Kuuletko äskeisen sateen? Näetkö aamun juovan? Näetkö
tähden jota ei ole?
- Eeva-Liisa Manner -
Niin vaihtuivat vuoden ajat (Tammi 1964)
kuva Nea Siemann
Ihana runo ja upea kuva! Kiitos tästä! ❤
VastaaPoistaKirjarikas elämäni, eikö vain! Ole hyvä♥
PoistaKaunis runo!
VastaaPoistaSesse, kiitos♥
Poista