Leena Kellosalo: Tulikärpäsiä Tammelan yllä

Äidin kynsien valkeat kuut napsahtelevat

Remingtonin näppäimille

avaruuden ikkunaruutuun

Hän piirtää tiedustelulle kartan

jonka lähetti vie yli kuolemanlinjojen…

Äiti siirtää tekstin lennättimellä eetteriin

polttaa paperin sinkkiämpärissä

pitkä tulitikku hiiltyy viimeisenä

katsoo Linnoitustoimiston erkkeri-ikkunasta

kun venäläinen tiedustelukone syöksyy savuten järveen.

On kymmenes elokuuta

Laurin kyynelten päivä

jolloin maapallo kulkee Perseidien tähtipölyn läpi meteorisateessa…

Leena Kellosalon Tulikärpäsiä Tammelan yllä (ntamo 2021) on hänen kolmas runoteoksensa. Ensimmäinen oli Leonardo sai siivet, josta löysin Nerudan hengitystä

Mikä autuus olikaan saada omaksi ja luettavaksi ja saada kertoa teille Leenan kirjasta Leonardo sai siivet. Vaikka olen runoa ja paljon Nerudaa, vaikka sydämeni on iltalaulun niittäjä ja tuuli metsästää silmieni pohjia, en ole vailla aavistusta. Huudan illan ja päivän tuuleen, että nainen, jonka helmoissa kotilot kalisevat vasten kiviä, kirjoittaa meille runouteen uuden luvun. Hän heittää sanojensa verkon, joihin halusta vangiksi jäämme.  Eikä minua jäävätä siksi, että olen etäinen ja täynnä surua, sillä tiedän, että hiljaisuuteni puhuu vaikka sanat virtaavat.

Toinen oli Hevosenpääsumussa, jossa Nerudan hivelyä, mutta myös

Leenan Hevosenpääsumussa on tiivistynyttä ja koettua elämää, isoisän ja isoäidin kokemuksia, muidenkin, myös omien vanhempieni. Karjalaisjuurinen äiti, kuin uni arjen keskellä, kaikki tuli hoidettua ja ruokottua: lapset, työ, puutarha, vahingoittuneet perhoset, kirjat, kirjeet, sukulaiset ja lapsikin monta kuukautta sairaalassa ja toinen otettiin pois…

Tulikärpäsiä Tammelan yllä Leenan äiti toimii sodan aikana tiedustelussa ja pillerinpyörittäjä/skarabee oli kulkenut äidin matkassa kuin talismani. Sen hän oli saanut Viipurissa temppelitanssijatar Leena Rintalalta.

”Muinaisessa Egyptissä skarabeen avulla toivottiin kuolemattomuutta. Hautoihin kivikuoriainen laitettiin sydämen puolelle. Kuoriainen esiintyy kokoelmassa kuolemattomuuden symbolina eri muodoissaan. Tulikärpäset eli kiiltomadot ovat oikeasti kovakuoriaisia.” (LK)

Unemme muuttuvat kiiltäväkuorisiksi sittisontiaisiksi, kun vajoamme suon syliin metsän pienten eläinten ryömiessä ylitsemme kuunkokoisin silmin…

”Äitini työskenteli jatkosodan aikana alle kaksikymppisenä linnoitustoimistossa salaisissa tehtävissä. Esikunta työntekijöineen lähti aina viimeisenä rintamalinjan edetessä asemapaikasta uuteen.” (LK)

Luin Leena Kellosalon Tulikärpäsiä Tammelan yllä heti kahteen kertaan, ensin itselle hiljaa ja sen jälkeen ääneen miehelleni, joka on Nokialta, Leena Nokian ja Tampereen rajalta. Vihnusvuoresta. Lumimies tunnisti heti paikkoja, joista en ollut kuullutkaan eikä hän yhtään ihmetellyt, että Leenan äidin toiminta koodauksessa vangitsi minut heti. Olinhan juuri lukenut Ruusukoodin! Quinnin Ruusukoodi kertoo etenkin naisista koodauksessa ja onhan siihen kiedottu romanttinen yllätyskin…

Kaikkien Leena Kellosalon runoteosten upeat kannet ovat Juha Tammenpään taidonnäytettä.

Leenan kuvakieli on ainutlaatuista, sillä kun äiti matkustaa linnoitusväen mukana tykki havuilla peitettynä, pilvet ovat kuin ’ylitsepursuavaa omenahilloa.’ Tai ’nainen helottaa kuin vähäwattinen halogeeni’. Tai kun Anni paistaa piimäräiskäleitä ’keittiö säkenöi viimeöistä unta’ ’kehitysnesteestä nousee valuvia hahmoja/ kristalliyön tuhkaa/ kihlakuvassa puoliksi juutalainen Elis asepuvussa’ ’vaahtoavat utarepilvet/ kuin Helena-mummun Högforsin liedellä’. Proosarunoissa kokonaisia elämiä. Mennyt maailmamme lyyrisessä tähtisateessa.

…/ Anni jättää Eliksen rannalle

liukuu mustaan Näsijärveen

yön kolmannella tunnilla

kun kuu heittää repaleisen paitansa

ja pulahtaa kuin äänetön sieni veteen

siinä he keinuvat yön aalloilla

nainen ja kuu

yön kolmannella tunnilla/

Kuunsilloilla rakastellaan ja suudellaan. Maistellaan toisen märkää ihoa ja solmitaan sopimuksia. Kuu ei ikinä lakkaa kiehtomasta mieltä. Se tekee meille mitä tahtoo. Kiihdyttää unohtumattomaan, josta sinkoavat rakkauskirjeet, runot ja kaihon kyyneleet.

Leenaa on kiehtonut Goethen valo-oppi:

…/hänelle Uuno ojentaa kätensä

painaa oman varjonsa Johannan varjon päälle

pimeytensä nuoren naisen pimeyteen

 

Lyhtykukka palaa seittipimeydessä

huoneet roikkuvat

valaistuvat/…

Miten hauskaa olikaan löytää Leena näyttelemässä vintillä Lumikuningatarta isoäidin koinsyömässä morsiuspuvussa…Samoja juttuja omassakin lapsuudessa.

Piha on täynnä särjettyjä peilejä

pirstaleisia sydämiä

ja lumottu näätä tanssii

rotkoisen kuun valaisemalla hangella

ja sitten olenkin Kerttu

ja heitän punaiset talvikengät huhtikuunjulmaan Litukanojaan

joka virtaa jääsohjossaan

itken pollokärpäsenkokoisia kyyneleitä Idan silmiin ja sydämeen.

”Kuun sirpaleet ovat minulle symboli naiseuden särkyneistä toiveista. Olen kuuhullu, kuu liikauttaa vesiäni puoli viikkoa ennen ja jälkeen täyden kuun, joka on kirkas ja huikaisevan uskalias.”(LK)

…syyskuussa uusi kevät

orjanruusu kukkii

mutta kuu on erilainen:

Täysikuu, tomukuu, opaalikuu

Oi Leena! Kirjasi saa minut tanssimaan kuutamossa, yökiitäjät hiuksillani, usvan kostea syli tulvillaan tulevia seikkailuja.

*****

Leena Kellosalo on tamperelainen runoilija, FM (Pro gradu runoilija Helvi Juvosen metaforat ja vertaukset),näyttelijä/lausuja, äänikirjojen lukija, kriitikko ja kirjailijakouluttaja. Hän sai Tampereen kirjallisuuspalkinnon2018 runoteoksestaan Hevosenpääsumussa (ntamo). Esikoisteos Leonardo sai siivet (ntamo) ilmestyi 2015.Kolmas runokokoelma on Tulikärpäsiä Tammelan yllä (ntamo 2021) Runoja on käännetty useille kielille(ruotsi, saksa, englanti, espanja ja kiina) sekä sävelletty. Yhdysvaltalainen Brown University julkaisi Kellosalon lyriikkaa englanniksi ja espanjaksi käännettyinä Purple Ink- käännösohjelmassa Suomen edustajana. Parnasso julkaisi sikermän (6 kpl) runoja kokoelmasta Tulikärpäsiä Tammelan yllä. Kellosalo on esittänyt monologeja (Emily Dickinson, Sylvia Plath, Gösta Ågren, Aila Meriluoto, Maria Magdaleena) mm.Kajaanin Runoviikolla, Tampereen Teatterikesässä, Valtakunnallisilla/Pohjoismaisilla Teatteripäivillä. Kellosalo on myös aktiivinen lavarunoesiintyjä.

*****

Runokirjat Leena Lumissa