Riikka Jäntti: Pikku hiiri ja paukkupakkanen

Olen tavattoman innostunut Riikka jäntin Pikku hiiri  -sarjaan, Samoin olen kuullut nuoremmilta lukijoiltani. Riikka Jäntti (Tammi) on tunteisiin vetoava, todenmakuinen ja vähän myös opettava kirja. Oma suosikkini on Pikku hiiri, tuuliviiri ja sitten kaikki muutkin.

Olen äiti hiiren fani, sillä hän onnistuu ikävissäkin hetkissä ottamaan asian oikeaan malliin ja siitäkö kaikki koskettavuus...että yllä mainittu suosikkikirjani.  Hiiru taas osaa olla niin suloinen kun odottaa kavereitaan heille ja istuu polvillaan oven edessä vaikka kuinka kauan. Tämä oli toisessa Hiiru -tarinassa...

Nyt herätään pakkasaamuun ja äiti kehoittaa Hiirua laittamaan huivin myssyn alle. Hiiru sanoo kaveriensa nauravan, mutta kyllä huivi mukaan lähtee. Hiiru on nyt eskarissa ja heti kun Hiiru saapuu, Lyly alkaa nauraa, että Hiirulla ei ole korvia. Oli keräilyhahmopäivä ja Hiiru halusi sellaisia myös. Iltapäivä meni iloisesti pulkkamäessä...Kun äiti ja Hiiru menevät kaupan kautta kotiin, Hiiru pyytää keräilyhahmoja.

 

Minä haluaisin keräilyhahmoja.

Hiiru on aloittanut pianonsoiton. Mummihiiri ja ukkihiiri kutsuttiin kuuntelemaan. Hiiru soitti. pimpelipom! Kaikki pitivät esitystä hienona ja Hiiru kumarsi kiitokseksi.

Seuraavana päivänä Hiiru esittelee kuvahahmojaan mutta, kaikkien kiinnostus kohdistuu Lylyyn, joka on saanut puhelimen!

Nytpä tulee vanhemmillekin miettimistä, kun ollaan vasta eskarissa. Tunnen tytön, joka sai isänsä sylissä istuen harjoitella tietokoneella ja oli hyvin innoissaan. Lisäksi hän sai puhelimen, jota sanottiin kännykäksi, mutta jolla voi vain soittaa ja ottaa puheluja vastaan. Sen tytär sai ala-asteen viimeisellä luokalla. Kyllä helpotti etenkin äitiä! Jos tyttöä ei kuulunut kotiin normisti, niin soitto vain tyttärelle Näitä tämän päivän kännyköitä pitää varoa, sillä järkytyn niistä itsekin, mitä voivat sisältää.

Kirjastossa Hiiru sai itse valita kirjansa ja leimata ne koneeseen. Se oli jännää. Äiti katseli, miten hyvin Hiiru osasi merkitä valitut kirjat.

Äiti, minä haluan puhelimen, Hiiru julisti.

Saat sitten ensi syksynä, kun menet kouluun.

Hiiru oli vaitonainen ja pohti elämäänsä. Ei puhelinta, ei keräilyhahmoja. Vain pianoläksyjä ja kypärämyssyjä...

Hiiru teki julistuksen: Sitten kun minä olen iso, sinä et voi enää määrätä minua Äitiä hymyilytti.

En varmaan, mutta sinä olet vielä pieni.

Jälkkäriksi oli mansikoita. Hiiru sai katsoa lastenohjelmaa telkkarista.

Tekee mieli kertoa, että tyttö joka nelivuotiaana harjoitteli isin tietokoneella, teki pro gradun tietokonepelistä. Ei kaikki aina niin pahaa, kun vanhemmat seuraavat.Tämäkin äiti sai  tietokoneella tehdyn hienon äitienpäiväkortin.

Iltapesulla Hiiru alkoi jälleen miettiä elämäänsä ja totesi sen varsin hyväksi kun oli saanut mansikoita muusilaatikon jälkeen, ja hänellä oli äiti ja mummihiiri ja ukkihiiri ja paljon kavereita. Myös oli kiva oppia soittamaan pianoa.

Iltasadulla äitihiiri kertoi, että seuraava viikko on hiihtolomaviikko ja voidaan tehdä kaikkea kivaa.Kivaa! Hiiru hihkaisi.

Olen tosi mahdoton Hiiru -perhe fani! No, näette paljon ihastuttavia kuvia ja ihan lopussa voikin olla kuva, jossa Hiiru opettaa äitiä'.

En tajua miksi silmäni ovat märät ja sielu värisee. Tässä on sitä jotain, sitä jotain, jota ei voi ohittaa♥♥

Kiitos taas kerran Riikka Jäntti♥

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa