Krista Launonen&Susanna Lehmuskoski: Kesken kaiken

Kaksi hyvää ystävää sairastuu parantumattomaan syöpään melkein samalla ajoituksella. Krista ja Susanna. Kirjassa he käyvät vuoropuhelua monista sairauteen ja kuolemaan liittyvästä asiasta, mutta myös muistelevat mitä kaikkea ovat ehtineet kokea. He ovat eläneet täysillä ja matkustaneet minne mieli on vienyt. Kerran Susanna lepäsi autiomaassa Joshua Treehessä  todeten miehelleen voivansa jäädä siihen, kuolla siinä. Kumpikin naisista on hyvin elämyshakuinen, joten ei ainakaan tarvitse kärsiä elämättömästä elämästä, mutta kun olisi vielä niin paljon annettavaa. Krista on joitakin vuosia sitten menettänyt kuolemalle sisarensa, josta hän kirjoitti surumatkakirjan Ofelian suru tavoitellen monia kuolemantuntoja maalauksissa ja maailmoissa. Mitä enemmän hän katsoi Ofelian kuvaa, sitä enemmän se helpotti. Krista tulee ns. syöpäsuvusta, joten Susannan mukaan jossain on tapahtunut virhe...

Krista Launonen&Susanna Lehmuskoski (Avain 2023), käyvät kirjassa vuoropuhelua menneistä, tästä päivästä ja tulevaisuudesta, joka pakenee yhä kauemmas. Koska joitakin voi kiinnostaa niin Susannalla on leukemia, Kristalla luuytimen syöpä. 

Ystävänpäivänä 14.2.2022 pidin yläkoulussa kaksi oppituntia ja tukiopetustunnin. Kello 16:ksi olin saanut ajan työterveyslääkärille...Kun nousin opettajainhuoneesta portaat kolmannen kerroksen luokkaan, pysähdyin lepäämään ja huohottamaan monta kertaa. Korvissa suhisi. Voimat olivat huvenneet nopeasti vain viikon kuluessa....(Susanna)

Seuraava etappi oli Meilahden sairaalan päivystys. Päivystysosastolla makasin sängyssä ja toivoin hiljaa mielessäni, että saisin loppuviikon sairauslomaa, koska olin niin väsynyt....Hyvin nuoren näköinen lääkäri sanoi minulle: "Minulla on huonoja uutisia. Kestätkö kuulla? Olet vakavasti sairas." (Susanna)

Sain siis 52 vuotta olla täysin terve ihminen ja nyt olen sairas", kommentoin hänelle.

Sellainen ystävänpäivä parhailla ystävillä. 

Kirjan temperamentti tulee mielestäni Kristalta. Siinä saavat lääkärit oppia ja kyytiä sivusivulta. Vain perhe, Susanna ja tietyt muistot saavat hänet kyyneliin. Jo hyvin alussa hän tekee selväksi, että kuolema on kuolema, mutta kipuja ei kuulu olla, Hänkin, kuten moni muu, kaipaa Suomeen eutanasiaa. Krista on kuin vahvat maalauksensa. Hän on tämän kirjan kansi, jonka Susanna valitsi Kristan kuvista. Kuolleet ruusut. Koska toivoton matka, matka vailla hyvää loppua on alkanut, naiset tietysti miettivät ihan arkipäivän asioitakin:

Kun olemme miettineet, millainen elämämme loppuajoista mahtaa tulla, kakkavaipat on mainittu jopa useammin kuin kivut. On rankkaa menettää kehonhallinta mutta kaikista nöyryyttävintä on menettää suolensa kontrolli. Silloin on totaalisesti muiden armoilla ja joutuu pyytämään apua siihen kaikista intiimeimpään toimeen, jonka mieluusti hoitaisi siististi yksinään.(Susanna)

Koen hiukset naiseuden ja terveyden symbolina. En halunnut peilistä jatkuvaa muistutusta siitä, kuina sairas olin. En pitänyt siitä, miltä näytin. Tunsin itseni rumaksi, olin turvonnut ja oudonnäköinen, niinpä välttelin peilejä. Lopulta en voinut edes käyttää kallista peruukkia kovin usein, koska se ahdisti ja kutitti.(Krista)

Itse melanoomaan 2016 sairastuneena, tunsin olevani outo, kun päätin pitää hiuksistani kiinni. Ne ovat olleet aina osa minäkuvaani, vaikka ovatkin 'vain' hiukset. Sain pitää hiukseni! Tuo myönnytys oli kuin lääkettä. 

Kristalla oli ollut niin huonoja lääkärikokemuksia, että hän kirjoitti lääkäreille ohjelistan vakavasti sairaan kohtaamisesta. Lisäksi hän koki lääkäri Ärhäkän kanssa karmean yhteenoton, jossa molemmat huusivat ja haukkuivat toisiaan.

Krista oli päättänyt, että kukaan ei kävele hänen ylitseen eikä nöyryytä. Hän teki myös lääkäri Ärhäkästä kipakan palautteen.

Itselläni oli tuuria lääkäreissä, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli. Kun Kristan tai Susannan lääkäri ei katsonut edes silmiin, omani katsoi kohti ja otti kädestä kiinni: "Minä kuljen tämän matkan kanssasi." Ihan uskomatonta! Ja toinen lääkäri ja jälleen mies, antoi minulle lääkkeen joka ei vie hiuksia. Huomatkaa, että tämä ei ole mahdollista vielä kaikissa syövissä.

Sairaalasänky ilmestyy Susannan kotiin ja kotisairaanhoito käy kolmasti päivässä. On käynyt selväksi, että Susanna lähtee pian. Kristan aika on tuntematon, sillä sellaista ei voi antaa. Puhutaan kuitenkin vuosista, jotka Krista aikoo maalata. 

Susannan viimeiset muistiinpanot alkavat 19.12 2022. Aloitetaan palliatiivinen hoito, jossa voi hetkittäin voida hyvinkin. Ystävät käyvät jopa ulkona syömässä.

24.1.

Huoneessa tuoksuu vahvasti liljakimppu, jonka Krista toi...Krista tietää, että valkoiset liljat ovat lempikukkiani ja että aikoinaan koristelin niillä hääjuhlapaikkamme, ja että minulle liljat ovat elämän, eivät kuoleman. Sitä paitsi Susanna on alun perin hepreankielinen nimi, joka tarkoittaa liljaa.

Tämä ei ole surukirja. Haluan sen antavan toivoa. Kukaan ei saa viedä toivoa! Ystävykset ovat kirjoittaneet vahvan kirjan, joka käsittelee enemmän elämän ja kuoleman kysymyksiä,, kuin hoitotoimenpiteitä. Hyvä ratkaisu, joka antaa sitä kaivattua toivoa.

Valkoiset liljat tuoksuvat....