Olen hurmioitunut lastenkirjoista. Olen ollut aina, mutta nyt niiden uudet tekijät tuovat mukaan kuvituksia, jotka ovat kuin taideteoksia. Myös lapsille sopiva ikä on ilmoitettu. Toisia voi lukea jo varhemmin vanhempien kanssa ja sitten vähän ajan kuluttua yksin. Nämä uutuudet eivät mitenkään vie meiltä vanhoja klassikkoja, vaan tuossa hyllyssä Eemeli Vaahteramäeltä ja Jasonit sekä H.C.Andersenin tarinat odottavat oikeaa aikaansa. Kuvitus on muuttunut paljon, mutta tarinat kuljettavat lasta erilaisten seikkailujen myötä uusille poluille.
Mila Teräksen ja Nora Surojeginin Myyrä joka katsoi kuuta (Karisto 2023) on suloista suloisin tarina niistä suurenmoisen kauniista hetkistä, jotka löytää vain pysähtymällä ja antamalla itsemme avautua tarinalle...
Milli myyrällä on siivouspäivä kotikolossaan. Nyt hänellä on oudon levoton olo. Talvi tekee tuloaan ja Milli pohtii, onko ehtinyt varastoida riittävästi pitkän kylmän kauden ajalle. Hän päättää lähteä noutamaan lisää syötävää. Matkalla hän törmää aina ahkeriin muurahaisiin, jotka eivät ehdi alkaa rupatella.
Kuun mystinen kirkkaus sai katsojat pienimmästä suurimpaan hurmoksiin.
- Joka päivä on juhlapäivä, tuumi Lulu Lauri Leimu, yksi kesän myöhäisistä kukkijoista.
Tässä kohtaa kuva on niin maaginen, että melkein söin sen! Katsokaa sinisen sävyjä, innoittukaa Noran kuvista ja Milan teksteistä. Tämähän on kuin maalaus. Taivaalle syttyy uusia tähtiä ja ne antavat juhlaan luovuuden tarvetta aina Essi Etanasta Kalevi Kukon myötä
Valde Vaahteraan,
joka havisi haikunsa heti Essi Etanan jälkeen:
kurotan oksat
kirjoitan valon viivat
yksin sinulle
Kun yleisö taputti, Valde Vaahtera rusotti mielihyvästä.
Sitten se päästi tuuleen joukon väkevän värisiä lehtiään.
Milli Myyrä tuntee kuin hän olisi ikänsä ollut paitsi jotakin kaunista ja ihmeellistä. Hän ottaa saksensa esiin ja alkaa leikata huikeaa yötaivasta itselleen verhoiksi. Tähtitaivaalla on kuitenkin salaisuutensa. Sen tähtitomu sammui leikattuna.
Milli Myyrällä on tämänkin jälkeen jännitystä matkassa, mutta lukijan täytyy itse löytää se säde, joka kertoo
kuinka ihmeellistä olikaan nähdä,
hengittää
ja olla olemassa.
*****
Sen verran muistutan, että aikaisemmin olen tuonut blogiini Pikkupöllön sekä Untu ja sydäntalven salaisuus, jotka ovat Nora Surojeginin ja hänen äitinsä Pirkko-Liisa Surojeginin vaikuttavaa yhteistyötä.
Vahva suositus sekä uudelle kirjalle, jossa Nora onkin nyt kuvittajana ja Mila Teräs kertojana
kuin myös varhemmille teoksille.
*****
*****
4800. teksti Leena Lumissa
Molemmille lapsilleni on luettu, minulle ja pikkuveljilleni on luettu, olemme kaikki tarinoiden lapsia. Muistan vielä, kuinka Luvialla oli pieni kirjakauppa josta menimme ostamaan minulle Tammen kultaisen. En muista mikä oli nimeltään, mutta mieluinen oli.
VastaaPoistaMuistan jotenkin, että olin 2 tai 3-vuotias, kun naapurin Markun kanssa istuimme äitini sylissä vihreä prinssifiltti päällä ja äiti luki meille kirjaa.
Luin omille lapsilleni, silloin oli jo mitä suloisimpia ja hurmaavimpia tarinoita kauniine kuvineen. Harmitti, kun oppivat itse lukemaan ja alkoi kiinnostaa muut, kuin lastenkirjat.
Haaveilin siitä, kuinka lukisin lapsenlapsilleni samat tarinat, mitä omille pienilleni.
Lapsenlapsia ei ole. Nauti, Leena, ja takuulla nautitkin niistä hetkistä, jolloin voit syventyä pienen pojun kanssa kirjaan ja upota sen ihmemaailmoihin.
Olen aina ollut mieltä, että parasta, mitä voi lapselle antaa, on into lukemiseen ja kirjoihin, ne ovat ystäviä silloinkin, kun kaveria ei ole leikkeihin.
Minä luin kuopukselleni jo odottaessani häntä. Missä se kirjakauppa oli? No, nyt lapsenlapseni C.J. ei suutu muusta kuin jos kirja otetaan kädestä pois. Ei minullekaan ollut luvattu lapsenlapsia, vaan aivan päinvastoin, joten ymmärtänet miten sekaisin olemme olleet. Huomenna taas jo pakataan. Juu, nyt on juuri sellainen melkein viikko, että kiikataan (keinutaan), luetaan, leikitään hiekkalaatikolla ja Casper ja Taika (sheltti) leikkivät pallolla, joka saa kaikki nauramaan. Pieni lammaskoira pitää Casperia karitsana ja hyvin valvookin. Täysin samaa mieltä kanssasi♥♥ Kiitos huikeasta kommentista!
PoistaMielestäni se kirjakauppa oli sellaisessa puutalossa kirkon kivijalkaa vastapäätä, kaksi ovea vierekkäin, Hollmenin talosta eteenpäin ennen silloista postia, mikä oli sellaisessa tieltä alaspäin tontilla. Toivottavasti en muista väärin ellei siinä ollut kirjakauppaa, niin oli "lainasto", jotain kirjoja kuitenkin.
PoistaKikka, niin ihana paikka. Siellä melkein asuin. Se oli Luvian kirjasto eli lainasto. Päätin lukea sieltä kaiken kiinnostavan! Muistat sen oikein. Silti: Luuvialla oli jonkin aikaa myös osuuskauppaliikkeessä kirjakauppa, jossa oli monenmoista. Kiito sinulle♥♥
PoistaVoi miten kaunis kuvitus <3
VastaaPoistaMai, niiiiiiin kaunis, että on ostettava oma. Tämä menee Casperille torstaina. Toinen asia on se, että Nora jatkaa äitinsä kuvituspolulla♥♥
PoistaVuoden joululahja kaikille♥♥
PoistaVaikuttaa ihastuttavalta kirjalta.
VastaaPoistaIrja, takuulla on♥♥ Minä käärin pakettiin Casperille sekä yhdelle pienelle tytölle.
Poista