sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Omistan tämän arvostelun miehelleni Reimalle, hartaasti toivoen, että tämä juoni rajoittuu vain paperille, lukuun ottamatta eräitä kuumia hetkiä, jotka…

Prologi

Eric riisui omat farkkunsa tasapainoillen ensin yhdellä, sitten toisella jalalla. Hän tuntui nauttivan Willyn katseesta. Willy oli usein pitänyt miehen kalua naurettavana niin kutistuneessa lepotilassaan kuin kummallisen toisenlaisenakin sen huojuessa ja tökkiessä kiimaisena. Mutta Ericin oli puolitangossa ja roikkui hänen reittään vasten siinä kiireettömässä, nautinnollisessa kiihotuksen tilassa, joka oli miehessä kaikkein houkuttelevinta.

Willyn selkä painoi verkon narua; se natisi. Eric Oberdorf nosti häntä ylemmäs, niin että hänen ristiselkänsä nojasi verkon nauhaan, kyyristyi, nousi takaisin seisomaan ja sulki silmänsä. Wilhemena Novinsky sai selville, mitä ottelu tarkoitti ilman väliin tulevaa tennispalloa.

Lionel Shriverin Kaksoisvirhe (Double Fault, Avain 2007, suomennos Hanna Sola) varmisti minut juuri siihen tilaan Shriverin lukijana, jonka aavistin lukiessani Jonnekin pois (Avain 2011), josta tuli blogini toiseksi paras teos viime vuonna yli sadan luetun joukosta: Olen syntynyt lukemaan Lionel Shriveriä. Kaksoisvirhe ilmestyi jo 1997, kuusi vuotta ennen Shriverin Orange-palkittua , läpimurtoteosta Poikani Kevin, mutta mitään vähemmän kiinnostavaa kuin Jonnekin pois –kirjassa, en löydä Kaksoisvirheestä. Ainoa ero aiheen lisäksi tietenkin, on se, että Jonnekin pois on tiheämpi, mutta näin rankka avioliittodraama ei olisi täyttänyt kaikellaan tiivistettynä: Jokainen kertomus, jokainen sivu lisää, nosti piinaa, jossa oli synkän tuhon aavistus, vaikka alku oli kuin unta, unelmaa ja kaksi toisilleen kuuluvaa toistensa sylissä…

Kieli ja rakenne täydellistäkin täydellisempää ja tarina aivan yhtä raadollinen kuin vaikka elokuvassa Kuka pelkää Virginia Woolfia?, vaikka Burton-Taylor -elokuvassa tenniksen sijasta harrastettiinkin ryyppäämistä, mutta avioparin keskinäinen kilpailu ja kauna lähtevät samalta sylttytehtaalta: Sinua ei ole minulle, ellet ole minua vähemmän menestynyt! ja: Kaikki epäonnistuminen, mitä minulle sattuu, on sinun syytäsi!

Willy Novinsky on lapsesta asti elänyt vain tennikselle. Tennis on hänen koko elämänsä, eikä siihen sitten paljon muuta mahdukaan. Sitten hän tapaa Eric Oberdorfin, jonka kanssa alkaa pelata sekä kentällä että vuoteessa. Ericin Jumala ei ole tennis vaan hän itse, mutta ei ole mitään asiaa maailmassa, mitä Eric ei olisi vielä voittanut, ei yhtä ainutta peliä, olipa sitten kyseessä vaikka sanapeli sunnuntai-iltapäivän hupina. Eric oli syntynyt voittamaan ja niinpä tapahtuu pahin ja Willy saa karvaasti kokea, miten hänen miehensä nousee tenniksen rankingjärjestelmässä maailman parhaiden joukkoon hänen itsensä ollessa jo syöksymässä sieltä ulos. Ja Eric ei edes pelaa tosissaan ja voisi tehdä mitä muuta tahansa kuin pelata tennistä, mutta hänen pitää saada voittaa vaimonsa, kokee Willy. Ja lopulta heidän hääpäivänään Willy tajuaa:

Suoraan sanottuna yhdessäkään hänen näkemässään ottelussa Eric ei ollut pannut itseään likoon yhtä äärimmäisellä tavalla kuin yrittäessään peitota oman vaimonsa heidän hääpäivänään.

Luin kaksoisvirhettä sekä nauttien että tuskanhiki päällä, sillä tämä osui kuin kovin tennismailan isku suoraan aivoihin, tämä koko tarina. Siis kenelle oli koko elämä hoettu kotona, että pitää aina olla parempi, paras…ykkönen. Ericille oli sanottu näin, hän oli se, jonka kotona lapset kasvatettiin voittajiksi, mutta kuka muu olikaan kokenut saman…en muista, en. Kaksoisvirhe on raadollinen kuvaus siitä, miten kaunis rakkaustarina, avioliitto, muuttuu pyyteettömyyden auvosta itsekkyyden helvetiksi, jossa mikään isku tai sana tai satuttava teko ei ollut enää kielletty. Ja se hehkuva erotiikka, jonka kuvaamisessa Shriver on niin omiaan, muuttuu katumuspanoiksi ja vieläkin pahemmaksi:

Willy piti aviomiestään yhä viehättävänä; paljosta pelaamisesta tämän vartalo oli tiukka, sopusuhtainen ja ihanan jäntevä. Willy oli kuitenkin todella väsynyt ja tunsi olonsa raskaaksi; navan alle keskittyvät tuntemukset vaativat suuria ponnistuksia. Hänen oli muistutettava itseään, että kiihottuisi. Ja vaikka Eric painautui miten syvälle häneen kapealla yhden hengen sängyllä, hänen läsnäolonsa tuntui epävarmalta, hidastuneelta ja umpeutuneelta, ikään kuin he olisivat naineet kirjeitse.

Ja kaiken aikaa avioliittodraaman kulisseissa häärii Max Upchurch, Willyn ikiaikainen valmentaja, jonka kanssa hänellä on ollut suhde ja joka ei vieläkään ole irti Willystä, vaan käyttää Willyyn kovaa valmentajan otetta vuorotellen hellien niskasuudelmien ja nöyrien polvistumisten pelissä. Max, jolle Oberdorf on vihollinen numero yksi, jonka nimeäkään ei sovi muistaa, vaan tämä olkoon milloin Operchiever, Undershorts, Operjock tai mitä tahansa muuta, mutta ei ikinä Oberdorf.

”Et vakuuta minua siitä, ettet välitä tenniksestä.”

Max tarttui häntä kädestä. ”En välitä omasta tenniksestäni. Olen kunnianhimon tavoittamattomissa, tyttöseni. Se, mitä minä haluan, ei ole ATP:n annettavissa.”

”Haluat vain sitä, mitä et voi saada.” Willy taisteli nousevaa kiihtymystä vastaan. ”Ruoho on aina vihreämpää.”

”Sinun ruohosi on aivan erityisen vihreää.”

Tyylilleen uskollisena Shriver ei kaihda kirjoittamasta mitään. Kaikki niin kaunis kuin inha saa tilaa: Tamponit päästävät kuukautisverta läpi kesken ottelun, ripulikin voi yllättää ja pitää pyytää pelitaukoa, huuliherpes märkii viikkokausia, mutta kuitenkin neljä vuotta ensirakastelusta päin tennisverkkoa, Eric yllättää Willyn eräänä yönä ja näyttää, mitä on tennis ilman verkkoa.

Kaksoisvirhe on kirja intohimoisesta rakkaudesta, jossa kaksi liian itsepäistä ja kunnianhimoista tuhoavat kaiken heille yhteisen kahdessa erässä. Toisin kuin Jonnekin pois, tämä kirja ei tarjoa kaivattua loppua, vaan rankan yllätyksen, joka olkoon jokaiselle lukijalle opetukseksi, että vaikka rakkaus kaiken kärsii ja sietää eikä etsi omaansa, niin ei se kuitenkaan ole totta. Meitä on huijattu!

Epilogi

”Mitä oikein haluat kuulla – että tyydyn vain ykkössijaan?” Willy vitsaili. ”Että aion pelata olan takaa, kunnes olen voittanut kaikki neljä Grand Slamia? Onko se oikean voittajan tapa ajatella, ja jos tyydynkin kakksosijaan, niin sanot, että se on minun ’ongelmani’?”

”Ole hiljaa ja vastaa. Olisiko sija kymmenen hyväksyttävä, niin että et niiskuttaisi, kun käymme nukkumaan? Vai 25? 50? 110? Mikä numero, Willy? Millä rankingilla tässä asunnossa voi taas elää?”

***

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin  Tuulia/Lukutuulia  Anni  Mia/Kolmas linja  Karoliina  ja Liisa/Luetut lukemattomat

38 kommenttia:

  1. Oi kun kuulostaa houkuttelevalta! En ole lukenut Shriveriltä muuta kuin Jonnekin pois, ja se teki minusta jo fanin! Kaksoisvirheen tilasin juuri muutama päivä sitten nettikaupasta, samoin kuin Poikani Kevininkin. Syntymäpäivän jälkeen odottelee jo hyllyssä. Eli Shriverin kimppuun jahka uutuuksilta kerkiää (kirjaston palautuspäivät painavat päälle) :)

    VastaaPoista
  2. Poikani Kevinin ja Jonnekin pois perusteella olen tuumannut samaa, että olen 100% Shriver-fani ;)

    Hyllyssä odottaisi juuri tämä Kaksoisvirhe sekä alkukielisenä se Syntymäpäivän jälkeen. Hyviä hetkiä siis luvassa ;)

    VastaaPoista
  3. Tuulia, tämä on. Lue ehdottomasti. Minä luin tämän nyt uutuuksista viis' ja nyt alan etsiä Syntymäpäivän jälkeen. Uutuudet eivät voi dominoida minua kun Shriver on kysymyksessä. Ai niin, siis tarkoitat uutuuksien palautuspäiviä, ne kyllä merkkaavat.

    Ihmeellinen elämä, että saamme nauttia Shriverin tekstistä!

    VastaaPoista
  4. Susa, sama täällä, sama täällä.

    Sinullahan on kirjat hyvin uunissa...Minä mietin, että mistä saisin Syntymäpäivän jälkeen...

    VastaaPoista
  5. Hahaa! Arvasinhan, että pitäisit tästä! Minulle tämä oli pitkään parasta Shriveria, sillä niin upea kuin Poikani Kevin on, oli se myös niin raskas aiheeltaan, että en kyennyt siitä täysillä nauttimaan.

    Rankka on tämäkin, mutta ihan toisella tavalla, kuten hyvin kuvasit. Moni on jäänyt kiinno tennikseen, todennut että liikaa tennistä ja piste. Arvasin, että sinä näkisit pelin lävitse. Iloitsen, että lui tämän!

    Syntymäpäivän jälkeen on jännä kirja. Rakenne on niin omanlaisensa sekä hyvässä että pahassa. Shriver on ollut ensikosketuksesta lempikirjailijani. Hauskaa, että löysit palavan suhteen upeaan kirjailijaan!

    Olen nyt miettinyt, että miten ihmeessä maltan odottaa seuraavaa...

    VastaaPoista
  6. Hienoa lukea tästä kirjasta näin innostunut juttu, kun niin monet ovat pitäneet tätä Shriverin heikoimpana ja jopa huonona kirjana.

    Minullahan on tämä vielä suomennetuista Shrivereistä lukematta, mutta juttusi perusteella kuulostaa taatulta Shriveriltä. Pidän niin kovasti tuosta Shriverin raadollisesta ihmiskuvasta, että luulen tämän uppoavan minuun hyvin.

    VastaaPoista
  7. Kiinnostuin Shiveristä jo viime vuoden puolella muistaakseni juuri sinun postauksesi ansiosta..nyt vielä lissää. Pakko siis löytää käsiin!

    VastaaPoista
  8. Valkoinen kirahvi, oletko postannut tästä...yritin etsiä sitä, mutta en löytänyt.

    Mun on nyt aivan pakko saada Syntymäpäivän jälkeen jostain omaksi...

    Katsos, Shriver alkaa olla minulle naispuolinen Ian McEwan;-)

    Niin ja minusta Karoliina kirjoitti juuri Kaksoisvirheen kohdalla Shriveriltä on tulossa uusi teos...

    VastaaPoista
  9. Liisa, nimenomaan Shriverin raadollinen kaiken paljastaminen on tässäkin kirjassa se juju. Willyhän antaa itsestään esiin pahimman, voimatta tehdä sille mitään, mutta ei Eric ole yhtään vähempää syyllinen - minun mielestäni.

    Tässä ei ollut mitään heikkoa eikä huonoa. Olen tätä ennen omistanut miehelleni vain Ian McEwanin Lauantain arvostelun. Se jo kertoo jotain...

    VastaaPoista
  10. Helmi-Maaria, kuumasti suosittelen!

    VastaaPoista
  11. Alan pikkuhiljaa olla valmis lukemaan Shriveriä kaikkien hehkutusten, eikä vähiten sinun, jälkeen. "Jonnekin pois" on jo hankittu, pitää vain odottaa, että mies lukee sen ensin.

    VastaaPoista
  12. Jaana, hyvä sinä! Jonnekin pois on varmaankin paras paitsi, että tämä osui minuun aika lujaa - myös. En ole vielä ihan toipunut...ieheni luki myös Jonnekin pois ja piti kovasti. Toivon hänen nyt lukevan myös tämän.

    Ehkä minulle käy Shriverin kanssa niin kuin on käynyt McEwanin kanssa, en osaa ikinä sanoa, mikä on Ianin paras teos - edes minun mielestäni. Se vaihtelee kuin vuorovesi...ja ne kaikki tuntuvat suurenmoisilta.

    VastaaPoista
  13. Leena: en ole postannut tästä, sillä olen lukenut tämän kirjan aikaan ennen blogia. Lukupäiväkirjassani on kyllä tekstiä jonkin verran ja muistan, miten teksti teki minuun vaikutuksen.

    Olen lukenut uusinta lukuun ottamatta kaikki Shriverit ennen blogin perustamista. Tämä on tosiaan kirjailija, jota olen seurannut pitkään ja hartaasti. Minulle tärkeä ja sellainen, jolta tulen lukemaan kaiken jatkosskin.

    VastaaPoista
  14. Varmaankin mielenkiintoinen kirja..

    Mulla on monta pinossa odottamassa..
    Nyt on ollut kirjatonta vaihetta minulla jonkin aikaa ja jatkuukin mutta eiköhän joskus taas ala ne sanat kutusa..
    halaus sulle♥

    VastaaPoista
  15. Valkoinen kirahvi, minullakin on paljon sellaisia, jotka on luettu ennen blogia, mutta ne ovat niin suosittuja, että niihin törmää koko ajan. Muutaman olen lukenut uudestaan ihan sen takia, että saisin kirjan blogiini. Kunhan tästä ehdin, onkin tulossa kirja, jonka lukemisesta taitaa olla aikaa jo ainakin 35 vuotta....

    ***

    Hanne, sinä olet niin liikunnallinen, että sinua kiinnostaisi tässä jo tuo tennispuoli, mutta tämä on myös suurta rakkaus- ja avioliittodraamaa.

    Jonain päivänä sinä takuulla luet tämän sekä myös Jonnekin pois.

    Mitä? Kirjaton vaihe? Kääk! Ei voi olla totta. Mikä sun on;-)

    VastaaPoista
  16. Totta, välillä oikein harmittaa, että kirjan lukemisesta on aikaa paljon ja siitä syystä on vaikea osallistua kirjasta käytävään keskusteluun. Minullakin hyllyssä odottelee yksi tällainen teos, jonka haluan lukea uudestaan. En muista nimittäin ajatuksiani enää. Onneksi tunnelma painuu mieleen. Toiset kirjat kestävät mainiosti yhä vain uusia lukukertoja.

    Toisaalta olen onnellinen, että toiset kirjailijat olen löytänyt ennen tätä nopeaa blogiaikaa, ihan rauhassa itsekseni. Sekin on jotakin sellaista arvokasta, josta voi iloita.

    VastaaPoista
  17. Kauniin ja inhan vuorottelu kertoo väkevästä realismista, jollaisesta yleensä pidän. Shiver tuntuu olevan väkevän realismin mestari.

    Minä en ole vieläkään lukenut Shiveriä, mutta olen jo kauan ollut kiinnostunut. Poikani Kevinin epäilen olevan itselleni liikaa (vaikkei siihen usein verrattu Lessingin Viides lapsi sitä ollut!), mutta Franzenin Vapauteen usein verrattu Jonnekin pois lienee "minun Shiverini". Odotan siis innolla omaa lukukokemustani.

    VastaaPoista
  18. Valkoinen kirahvi, vaikka tätä hektistä blogiaikaa voi vielä joskus tulla ikäväkin, niin todellakin, sitä muistelee hieman kaiholla todella hidasta lukemista, sillä jos tässä siihen ryhtyy, yhtä hyvin voi sanoa: Hyvästi blogielämä.

    Muistaa tunnelmia, mutta ei mitään sellaista faktaa, josta voisi kirjoittaa. Minulla on sellainen kirja nyt odottamassa, mutta elän toivossa, että löydän sille kokonaisen viikon ja viikonlopun, mikä olisi jo luxusta. Tärkeä kirja, jonka tummat tunnelmat ovat olleet minussa aina.

    VastaaPoista
  19. Katja, miten odotankaan, kun sinä luet Jonnekin pois...ja pidät takuulla.

    Viides lapsi on minulle ollut suurenmoinen ja monta kertaa luettu kirja. Tiedätkö, Poikani Keviniä pidättelen, sillä Shriverin nyt tuntien, se voi todellakin olla rajuakin rajumpi lukukokemus. En minäkään mikään paatumuksen huippu ole, vaan jotkut kirjat sattuvat.

    Milloin ehdin lukemaan Franzenin Vapauden, mutta ensin pitäisi tietysti saada kirja. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että se olisi juuri minun kirjani, koska pidin niin Jonnekin pois -teoksesta.

    Katja, tämäkin Shriver oli niin minulle, mutta tästä en osaa sanoa, pitäisitkö sinä.

    VastaaPoista
  20. Varmaankin upea kirja! Kiitos sinun tutustuin Shriveriin;D Ja täällä menee elokuvateattereissa juuri nyt Poikani Kevin,aiotko katsoa?

    VastaaPoista
  21. pakkohan tämä on nyt lukea kokonaan oli niin hyvät maistiaiset

    VastaaPoista
  22. Leena!!!

    Shriver on tosiaan saanut uuden fanin! Eikö ole aika ihanaa, kun kirjoja on vielä lukematta...! Olen varma, että RAKASTAT Syntymäpäivän jälkeen -kirjaa. Säästä se johonkin sellaiseen hetkeen, kun kaipaat jotakin Suurta Innoitusta. Se on minusta paras Shriver, vaikka teemat eivät ole ollenkaan niin rankkoja kuin näissä muissa.

    Mukavaa viikkoa sinne! Meillä on rapsakka -34 näin aamusta. :)

    VastaaPoista
  23. Jael, sinulla onkin se Shriver, joka sekoitti pääni, toivottavasti myös sinun: Kommentoi ao. kohtaan,kun olet lukenut, olisi kiva saada palautetta, mikä Jonnekin pois -kirjassa vaikutti sinuun ja miten.

    Ehkä minun pitäisi ensin luka Poikani Kevin...Lukukestävyyteni on leffoja kovempi. Olen lukenut Viides lapsi, mutta en katoisi sitä ikinä elokuvana.

    ***Aikatherine, joskus alkupalat herättävät ruokahalun. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  24. Minna!!!!

    Eikö olekin ihanaa: Tämä kaikki. Ilman blogistaniaa ainakaan minä en olisi Shriveriä löytänyt.

    Aavistan, että Syntympäivän jälkeen on minulle Iso Juttu, mutta pitää nyt ensin saada se kirja. Tarvitsen tosiaankin välillä innoitusta...;-)

    Hitsi!, meilläkin on vain -20, joka tosin on minulle ja koiruudelle aivan liikaa. Hänen Majesteettinsa on tästä säästä melkein yhtä närkästynyt kuin liiasta helteestä.

    VastaaPoista
  25. Kiitos hienosta arviosta ja linkityksestäkin!

    Shriver on vimmaisuudessaan jotakin ihan muuta. Tässä ja Jonnekin pois -romaanissa on minusta melkein eniten samaa tässä suhteessa, vaikka toinen keskittyykin yksityiseen, toinen paljon myös yhteiskunnalliseen. Yllättäen Poikani Kevin ja Syntymäpäivän jälkeen ovat minusta rauhallisempia ja levollisempia, vaikka tietenkin Kevin on sitten omalla tavallaan järkyttävä. Ja molemmat niin pisteliään tarkkanäköisiä.. Kevinin ja Syntympäivän naispäähenkilöistä muuten pidin kovasti, vaikka he ovatkin todella lihaa ja verta, eivät mitään pliisuja ihannekuvia. Kaksoisvirheen Willysta ja Jonnekin pois Glynisista en voinut mitenkään pitää, vaikka tietenkin heidänkin luomistaan ihailin kovasti.

    Heh, voisin puida Shriverin kirjoja kai loputtomiin.. Uuttakin pitäisi tosiaan olla tulossa, mutten tiedä, milloin ehtii suomeksi asti. Ja vanhempaa tuotantoa on kääntämättä paljon. Viimeistään eläkepäivillä kahlaan nekin läpi, vaikka olisivat miten harjoitelmia.

    VastaaPoista
  26. Karoliina, kiitos ja ole hyvä!

    Näen jo miten kaikki menee...Minusta tulee Lionel ilman hänen kuuluisuuttaan tai sitten olen yksi tai kaksi tai kolme hänen kehittämäänsä hahmoa, mutta niin alas en vajoa, että kertoisin kuka tai ketkä;-)

    Tämä raadollinen, psykologinen vimmaisuus vie minua haudan tuollakin puolen. Takuulla Lionel ammentaa itsestään. Siitä sopukasta, jota hän yrittää hallita kirjoittamalla ne ulos!

    Tässä on vain se juttu, että luettuaan Shriveriä, alkaa kokea niin monet hyvät kirjat hieman pliisuiksi...

    Ennen kuolemaa pidetään Shriver -ilta!!!

    VastaaPoista
  27. Haa! Löysin täältä erään suurenmoisen ja suuren kirjaston, mistä löytyy kaikkea mahdollista englanniksi. Otin nyt sitten Shiverin mukaan ja alan pian lukea :)

    VastaaPoista
  28. Helmi-Maaria, hyvä sinä! Olisin äärettömän onnessani, jos kommentoisit vähän, miten koit.

    Ja huomaathan, että olen syöttänyt sinulle tarkoituksella Kätilöstä alkaen kirjoja, joissa naiskirjailijat rikkovat rajoja, kaikki rajoja...;-)

    VastaaPoista
  29. Että silleen...

    Kirja lista sen kun pitenee. Onneksi elämä on pitkä ja aikaa on tarpeeksi =)

    VastaaPoista
  30. Birgitta, en vieläkään tiedä, oletko lukenut jo Shriverin Jonnekin pois. Kunpa alkaisit pitää edes lukupäiväkirjaa blogissasi...

    Minä kuvittelen, että sinä pitäisit Shriveristä enemmän kuin Samartinista ja Shafakista enemmän kuin Shamsiesta. Arvio on erittäin rohkea etenkin viime mainittujen kohdalla, mutta puhunkin nyt Shafakin Kirotusta Istanbulista. Tämä räätälöity työ helpottaisi sinua, jos se siis osuu kohdilleen. Et ole ihan niin säyseä, mitä annat olettaa...;-) Olet vahvojen makujen ystävä. Kaksoisvirhe on sitä mitä suurimmassa määrin.

    VastaaPoista
  31. Raportoin toki. Tajusin muuten vasta nyt, että We Need To Talk About Kevin on hänen kirjoittamansa kirja. Näin elokuvaversion toissa viikolla. Ahdistava leffa, vihasin Keviniä, mutta kerronnan perusteella oletan, että Poikani Kevin on hieno romaani..pakko saada lukea!

    VastaaPoista
  32. Helmi-Maaria, siis toivon sitä nöyrästi! Kuvittele, olen ollut jo tunnin matkalla Pisaraan ja aina tulee joku vastaan;-)

    Siis Keviniä en ole vielä lukenut, enkä halua vielä lukeakaan, mutta sen tiedä, että elokuvana en sitä katso. Well...siis olen tänään, eikun eilen päättänyt lukea kaikki Shriverit, joten Kevin sitten jossain vaiheessa, mutta nyt haluan sen Syntymäpäivän jälkeen...Yritän taas lähteä sinulle...

    VastaaPoista
  33. Olet oikeassa, lukupäiväkirjan pitäminen alkoi tänä vuonna, samoin päätin listata nähdyt elokuvat ja maalatut taulut. Näkisin että jotain sentäs olen kokenut ja nähnyt =)

    Oikeastaan olen vasta innoittamanasi aloittanut uudelleen itselleni erilaisten kirjojen lukemisen. Olin liian kauan pyöritellyt omiani ja suosikkejani. Yritän nyt pitää listaa siitäkin mitä pitäisi lukea ja nämä ehdotuksesi ovat siinä suurena apuna =)

    Luet minua oikein, en ole säyseäkään, vaikka sellainen elämä olisi varmaan kivaa, kai..., ei kai sittenkään.

    Nyt lähden sitten taas hommiin. Antoisaa päivänjatkoa sulle <3

    VastaaPoista
  34. Birgitta, täällä toinen ei-niin-säyseä;-)

    Siis nyt mukaan vain meihin kirjabloggaajiin! Teet omalla tahdilla ja vain sinulle mieluisia kirjoja. Ennen kuin huomaatkaan kaikki muuttuu...ei, ei, voit pitää siis sentään kotsi ja perheesi ja lemmikkisi, mutta kaikki muu muuttuu. Kuvittele, luin viime yönä kolmeen...

    Kiitos samoin sinulle, yritän pääasiassa herätä.

    VastaaPoista
  35. Moi, mä palaan tähän nyt.

    Lopetin kirjan reilu viikko sitten ja täytyy sanoa, että se koukutti tosi pahasti ja ahdisti ehkä kolmannelta sivulta lähtien. Hienoa tekstiä ja hyvää tunnelatausta, jossa haluaa pysyä mukana ja josta samalla haluaisi päästää omassa kehossaan irti. Olen niin empaattinen, että saan tunteet tarttumaan itseeni ja sitten yritän rimpuilla siitä eroon ;-)

    Hienosti tarina kulki ja vaikka matkan aikana oli jotain kuvia siitä, mitä kenties tulisi tapahtumaan, niin eihän sitä voinut täysin tietää. (Pahinta mulle oli se lopun wilson mailan käyttö.)

    Tästä saisi hyvän elokuvan. Sellaisen piinaavan hyvän elokuvan.

    VastaaPoista
  36. Birgitta, mulla oli paljon pahemmin, sillä tajusin niin hyvin, miksi Willy alkoi käyttäytyä niin kuin teki ja minusta Eric oli kusipää! Hänhän salasi alussa, mitä aikoi. R. lukee tätä nyt ja valittaa, mutta ei voi lopettaa. Hänen mielestään Jonnekin pois on parempi, mutta ei pysty pertustelemaan. Mulla nämä ovat nyt yhtä hyvät, sillä Kaksoisvirheen Willynä, en edes tiedä,mitä olisin tehnyt Ericille...Minä sanoin R.:lle, että jos minä olisin nyt kilpailemassa hänen kanssaan siellä MM-radalla samassa sarjassa, me oltais kuin Willy ja Eric, mutta R. sanoo, että 'ei sinnepäinkään'...Niinhän hän luulee;-)

    Tästä saisi niin järkyttävän hyvän elokuvan. Olisi yhtä suuri vetonaula kuin oli aikanaan Kuka pelkää Virginia Woolfia.

    Mitä luulet, millaisella tunnevuoristoradalla minä menen kun luen melkein kaikki yöt...Ei ainakaan ole ikinä tylsää.

    Hienoa, että luit tämän ja kerroit minulle. Näin minä tutustun...sinuun.

    VastaaPoista