torstai 6. lokakuuta 2011

LIONEL SHRIVER: JONNEKIN POIS

Voimansa yhdistävät joet olivat ihanne, jota he eivät olleet onnistuneet tavoittamaan, mutta suihkulähde kuvasti silti onnistuneesti heidän perusolemuksiaan. Glynis työsti (tai oli työstänyt) metallia, ja hän oli metallia: jäykkä, yhteistyöhaluton ja taipumaton. Kova, häikäisevä ja uhmakas. Hän oli samastunut materiaaliin, joka ei noudattanut työstäjänsä tahtoa, vastusti muovaamista ja totteli vain voimakeinoja. Metalli pani tiukasti hanttiin. Jos sitä kohdeltiin kaltoin, sen lommot ja naarmut näkyivät valossa kuin katkera kauna.

Olen lukenut suuren avioliittoromaanin. Olen lukenut myös tytär-äiti –kirjan sekä siskokirjan. Olen lukenut syövästä ja naisesta, joka puhtaalla raivolla yrittää selättää harvinaisen syöpänsä, naisesta joka on kuin metallia, naisesta joka tykkää sanoa miehelleen Shepille :”Kuule, minä tykkään nussia.” Olen lukenut miehestä, joka haluaa muuttaa Pemban saarelle Itä-Afrikkaan saadakseen kaksi elämää yhden hinnalla, miehestä, Shepistä, joka ei enää jaksa kerätä kanta-asiakaskortille ’bonuspisteitä’, joilla saa monen tuhannen dollarin ostoksista ilmaisen kiitospäiväkalkkunan. Olen lukenut familiaalia dysautonomiaa sairastavasta Flickasta, jonka pää on terävä kuin vasta teroitettu partaveitsi vaikka hän sairastaa alituista silmien sidekalvotulehdusta, skolioosia, tinnitusta, ilmavaivoja, oksentelua, hengenahdistusta, kuolaamista, verenpaineen jyrkkiä vaihteluita, refluksitautia ja on avanneruokinnassa. Olen lukenut Shepin parhaasta ystävästä Jacksonista, joka katkeamattomana puhetulvana ruotii Yhdysvaltain järjestelmää ja tuntee aivan tosissaan, että viranomaiset voivat mielivaltaisesti keksiä ihan minkä tahansa veron ja kun he eivät enää keksi, veroa aletaan määrätä maksetuista veroista. Olen lukenut Jacksonista, joka paasaa, kunnes hän saa päähänsä innovatiivisen idean, joka koskee hänen penistään, eikä se jätä häntä rauhaan, vaan hän pistää toimeksi vaimoltaan Carolilta kysymättä. Olen lukenut rahasta ja sen olemuksesta. Olen lukenut rakkaudesta, kivusta, kaunasta, katkeruudesta, sitkeydestä ja sisarkateudesta. Olen lukenut päivän ja yön ja vaeltanut unieni polkuja maassa, joka on täynnä toinen toistaan uskomattomampia suihkulähteitä aina hopeisesta hääsuihkulähteestä karkeatekoiseen sairashuonesuihkulähteeseen, jossa altaana toimii alusastia ja reunuksina kumiset kirurginhansikkaat, joiden sisässä törröttävät pahviset kädet. Olen itkenyt, nauranut ja nauttinut niin, että en muista koska näin viimeksi. Olen lukenut yhden maailman parhaista kirjoista. Olen lukenut Lionel Shriverin Jonnekin pois (So Much for That, Avain 2011, suomennos Seppo Raudaskoski). Olen täysin tyydytetty lukija!

Lionel Shriver veti maton altani. Olen otaksunut, että tätä tyylimaailmaa ei ole ulkopuolella John Irvingin, Saul Bellowin tai Ian McEwanin, mutta nyt vajoan unisuohoni ja lasken kuin Shep säästöjään, että minun elämäni aikana tätä riittää sateenkaaren loppuun asti, sillä Lionel Shriver on syntynyt 1957 ja ehtii kirjoittaa vielä minut ties mille ulkoavaruuden tähdelle. Siis kirja, joka koukuttaa kaikellaan: tyyli, musta huumori, tragedia, ironia, hellyys, rakenne, oivaltavuus ja uskallus kertoa sytostaattihoidossa olevan seksielämästä sekä vakavasti sairaan tytön toisesta ja raivokkaasta puolesta. Aivan kuulen, miten tabu toisensa jälkeen kaatuu kolisten ja se jos mikä, on kaunein ääni, mitä tavanomaisuuteen kyllästynyt lukija rakastaa, etenkin kun se tehdään elegantisti, tyyliä, hellyyttä ja inhimillistä tekijää unohtamatta.

Kirjassa on pääosassa kaksi pariskuntaa Glynis ja Shep, Carol ja Jackson, mutta usein pääroolin varastaa viime mainitun pariskunnan tytär Flicka, joka sairastaa kuolemaan johtavaa, hyvin harvinaista tautia antamatta milliäkään periksi kenellekään tai millekään, sillä hän, kuten Glyniskin, ammentaa raivosta. Glynis tosin myös erittäin monimuotoisesta kaunasta, jossa osansa on hänen hankalilla sisarsuhteillaan sekä etenkin hänen suhteellaan äitiinsä, Hettyyn, jolta hän toivoo vieläkin saavansa jotain, mitä ei tule ikinä saamaan.

Kirja on niin täynnä kiinnostavia ihmisiä, että heidät kaikki tekisi mieli kutsua juhla-aterialle ja syödä vuorokausi keskustellen kynttilän valossa. Tarinan päähavainnoitsija on Shep, jolle myös kasaantuvat miltei kaikkien laskut yhtä varmasti kuin kaikki tiet vievät Roomaan. Hän on mukautuva vesi, jolla on kuitenkin vahva unelmansa Toisesta Elämästä. Myös häntä tarkkaillaan ja silloin sen useimmiten tekee Shepin paras ystävä Jackson, joka vaikenee vasta kun hänen oma, salattu ongelmansa vie hänen kaiken huomionsa.

Hän ei ollut koskaan oikein käsittänyt, miksi naiset pitivät ’penistä’ houkuttelevana – sen kurttuista ja liian ohutta nahkaa, harvan karvoituksen peittämiä roikkuvia kivesmötiköitä, päässä olevaa pientä sienimäistä lakkia, jonka muoto tuntui ihmisruumille vieraalta. Levossa se näytti pelokkaalta ja masentuneelta, valppaana röyhkeältä mutta epävarmalta, kuin kovaääniseltä rääväsuulta, joka yrittää herättää huomiota kädet pystyssä. Carol oli kyllä innostunut hänen vehkeestään, mutta se ei ollut rauhoittanut Jacksonin mieltä, sillä Carol oli luonteeltaan kiltti eikä häneen siksi voinut luottaa. Mutta Carolinkin kiltteydellä oli rajansa, sillä juuri nyt hän ei yrittänyt mitenkään peitellä inhoaan. Raja oli tullut vastaan myös Jacksonille, olkoonkin että hän vieroksui tavallisen kokoisia falloksia. Parantelematon versio oli ollut parempi kuin tämä.

Ennen henkilökohtaista ongelmaansa Jackson on tyytymättömän, petetyn kansalaisen ääni, jolla on mielipide joka ainoaan asiaan verotuksesta julkiseen terveydenhoitoon ja kaikkeen siltä väliltä. Hänen avioliittonsa salattu epäsuhta kasvaa kuitenkin lopulta niin isoksi Jacksonin mielessä, että hänen on ryhdyttävä toimiin, joilla on kauaskantoiset seuraukset. Ja tämä kaikki samaan aikaan kun Shepistä on tullut Toisen Elämänsä toteuttamisen sijasta vaimonsa mitä uhrautuvin omaishoitaja. Shepistä, joka oli jo teini-iästä alkanut tavoitella unelmansa toteuttamista niin suurella ahkeruudella ettei itsekään enää tiennyt, ’voiko sitä kutsua ahkeruudeksi, että tekee kovasti töitä päästäkseen tekemästä töitä.’

Väitän, että tämä kirja tulee sekoittamaan monen lukijan elämän korttipakan aivan uuteen ja epätavanomaiseen järjestykseen. Siinä missä Revolutionary Road jo tuuppasi liikkeelle, tämä kirja työntää suorastaan kalliokielekkeen yli ja pahinta mitä kukaan voi kuvitella on jättää unelmansa toteuttamatta. Jonnekin pois kuitenkin muistuttaa kiinnostavasti, että kaikella on hintansa, mutta kovin valuutta ei ole dollari, vaan aika.

Rakastan niin tätä kirjaa kaikkeudessaan aina nimeä myöten. Miten tajuttiinkaan laittaa nimeksi Jonnekin pois, kun jokaisen luvun nimi olisi voinut olla Jonnekin pois ja kirja on täynnä henkilöitä, jotka kaipaavat jonnekin pois, mutta kaikilla heillä on vain eri osoitteet unelmalleen. Toiset tietävät toisia tarkemmin, kuten Glynis:

En minä halua taivaaseen. Minä haluan kotiin.

Tunnetko mausteneilikoiden tuoksun?

***

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Carmelita  Rachelle  Maija  Katja/Lumiomena  Helmi-Maaria Minna Liisa Tuulia Booksy Mari A Susa Valkoinen kirahvi Jum-Jum ja Jenni.

47 kommenttia:

  1. Taas täytit yhden sivistysaukon, en ole koskaan kuullut tuosta kirjailijasta.

    VastaaPoista
  2. Allu, no löytö minullekin. Aivan kuin minulta olisi salattu jotakin;-)

    Shriverin teos Poikani Kevin on järkyttävän kuuluisa teos ja siitä tehty elokuva saa ensi-iltansa tänä syksynä ellei ole jo saanut.

    Mikä onnettomuus, että ehdin lukea vanhemmat Shriverit vasta about 85 -vuotiaana ellei tapahdu ihmettä.

    VastaaPoista
  3. Voi että. Minulla tämä kirja odottaa hyllyssäni ja koska minulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta Shiveristä, en ole pitänyt kiirettä. Mutta nyt sinun ja Jennin kirjoitusten perusteella tätä kirjaa kohtaan tuntemani lukuhalu kasvaa koko ajan. Voisikohan olla, että tässä on yksi "vuoden kirjoista"?

    VastaaPoista
  4. Katja, sitä nimenomaan! Nyt polttaa...

    En ole lukenut Jennin arvostelua, koska halusin tehdä ihan omaääniseni, mutta kun saan kakun uuniin, menen lukemaan.

    En ole tehnyt mitään huushollia vain lukenut. Lumimies-parka on töiden jälkeen saanut tehdä kaiken;-) Hän tosin sanoi, että 'on niiin kiva nähdä, kun nautit kirjasta noin suuresti.' Minulla on kuulemma silloin ihan tietty ilme ja olemus. Nyt LM aikoo lukea tämän myös. Suosittelen sinulle ja Luonnontieteilijälle.

    Jätä nyt muut ja lue tämä. Minä joskus vaihdan lukujärjestystä, kun saan aavistusväreitä. Tiedän, että se on itsekästä, mutta itseään pitää ja saa hemmotella.

    Nyt alkoi sitten uusi Shriver-aikakausi eli kerään häntä nyt kuten muutamia jumaloimiani, jotka sinä tiedätkin.

    VastaaPoista
  5. Shriverin Poikani Kevin on yksi minun Elämäni Kirjoja ja siksikin odotan kovasti jo tämän lukemista. Haluan kuitenkin lukea pari muuta ennen tätä, mutta tässä kuussa minäkin pääsen tämän pariin!

    VastaaPoista
  6. Susa, kuten näet vastauksesssani Allulle, ehkä ehdin Poikani Kevin -kirjaan about 85 -vuotiaana...

    Minä halusin yhtäkkiä juuri tätä kaikkien muiden ohitse. Sain etiäisen.

    Tämä kuu on kohta puolessaan, joten ihmettelen, mihin kaikki aika, se kovin valuutta, katoaa.

    VastaaPoista
  7. Aah,kuulostaapa tosi houkuttavalta ja koukuttavalta lukuelämykseltä,penis-sitaatti oli niin osuva,että naureskelin ääneen sitä lukiessani:D. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa että sinäkin tykkäsit tästä! Minä olen ollut suuri Shriver-fani Kevinistä saakka, myös The Post-Birthday World (Syntymäpäivän jälkeen) on aivan huippu. Tämän uusimman luin kesällä, bloggaukseni löytyy täältä: http://sanojenjano.blogspot.com/2011/07/so-much-for-that.html

    VastaaPoista
  9. En ole uskaltanut lukea Poikani Kevinin jälkeen yhtään Shiverin kirjaa. Se oli niin kauhean vaikuttava, otti melkein liian koville lukea sitä.

    VastaaPoista
  10. Tiina, tietäisitpä koko jutun siitä penis -asiasta...Voisit edes ihmetellä, miksi vaimo ei ollut tyytyväinen - yllätykseen.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Jum-Jum, tykkään mielettömästi. Minua kiehtoo ehkä yksi muu vanhempi Shriver, jota et maininnut, joten saatan tilata sen, mutta en tiedä, milloin ehdin lukea.

    Kiva, että vinkkasit: Nyt olet linkitetty!

    ***

    Erja, otan osaa! Minä taas en voisi enää ajatella elämää, että en olisi törmännyt juuri tähän Shriverin kirjaan.

    VastaaPoista
  11. Oih, oletpa kirjoittanut kirjasta mukavan ja innostuneen jutun! Luit myös kirjan todella nopeasti. Minullakin on tuo Poikani Kevin lukematta, mutta haluaisin sen ehtiä lukea ennen elokuvan katsomista. :)

    VastaaPoista
  12. En voi lukea ihanan tulvivalta näyttävää tekstiäsi, mutta palaan jälleen. Inhottavaa, kun kiire valtaa ihanaisen kirjasyksyn!!!

    VastaaPoista
  13. Hanna, kai olet lukenut Jonnekin pois!

    Ei sinulle tullut mieleenkään, että Shriver on niitä kirjoittajia, jotka ovat minulle ilma, jota hengitän...

    En tehnyt muuta kuin luin, sillä en voinut muuta. Sen maksaa seuraava kirja, joka ilmestyy ties milloin;-) Onneksi mieheni ymmärtää kirjamaniani, sillä luin hänelle ääneen Kirjaston henget.

    Juu, siis ensin kirja, sitten elokuva.

    VastaaPoista
  14. Nyt kyllä esittelit must read-kirjan! Tuntokarvat oikein nousivat pystyyn tuosta sinun innostumisesta:)Tuosta kirjailijasta en ollut tätä ennen kuullut,joten kiitos esittelystä.Kirjablogit sivistävät;D

    VastaaPoista
  15. Kävin heti googlaamassa ja hän onkin naiskirjailija,vaikka on ottanut miehen nimen! Ja monta kirjaa jo kirjoittanut:)

    VastaaPoista
  16. Jael, siis tämä on sitten kiveen hakatun 'must'.

    Takaan, että innostut Shriveristä ja ole hyvä vain: Itsekin vasta valon löytänyt;-)

    Niinpä, miten minulta on tämä voinut mennä ohi!

    Jos ostaisikin kirjamessuilta vain tätä kaikille joululahjaksi...Tervetuloa konkurssi!

    VastaaPoista
  17. Minäkään en ollut tästä ennen kuullut, mutta mielenkiinto kyllä heräsi. Täytyy ottaa nimi ylös: lista sen kun kasvaa ;)

    VastaaPoista
  18. Olen lukenut Poikani Kevinin, ja se on yksi vaikuttavimmista kirjoista mitä ikinä olen lukenut.

    Ihanaa, että tämä oli sinulle niin suuri elämys. Minullekin Kevin oli sellainen kirja, jonka jälkeen mikään muu ei vähään aikaan tunnu oikein miltään.

    Jonnekin pois oli jo valmiiksi luettavien kirjojen listallani, mutta lukuhalut vain vahvistuvat kun lukee tällaisia kirjoituksia :)

    VastaaPoista
  19. Elegia, tässä on nyt kyseessä valaistuminen! Jos sinua yhtään innostaa tietää, niin Shriver asuu sekä Yhdysvalloissa että Englannissa ja vakuutan, että tämän kirjan kanssa ei pitkästy. Ei mitään suomalaista arkea;-) Try this!

    VastaaPoista
  20. Siis pois...? Luulin et kökötät radion ääressä, kun Nobelin kirjallisuuspalkinto julistetaan.

    VastaaPoista
  21. Liisa, Poikani Kevin ja kaikki ne muut Shriveriltä.

    Tiedän...Kun lukee jotain tajunnan räjäyttävää, sitä on vaikea tarttua seuraavaan ja ainakin pelkää olevansa kirjaa kohtaan epäoikeudenmukainen, sillä vahva, pitkä jälkimaku tekee tehtävänsä. Aloitin oikein tarkoituksella pitkän kertomuksen, melkein 800 sivua, jota olen odottanut kauan. Ehdin matkalla rauhoittua, toivon...

    Lue pian! On kiva nyt lukea muiden kommentteja tästä kun itse on ihan herkillään.

    VastaaPoista
  22. Hannele, se Nobelin voittaja on julkistettu jo klo 14.

    VastaaPoista
  23. En ole vielä lukenut, minulla on näitä muita tässä toimitettavana. Ihana kuulla, että pidit siitä noin kovasti. :)

    VastaaPoista
  24. Hanna, kiva sitten kuulla, mitä pidät.

    Toki, toki, ihan minun juttu.

    VastaaPoista
  25. Tomas Tranströmer on yksi nykyajan suurimpia lyyrikkoja, käänetty moneen kieleen, suomeksikin löytyy melkein kaikki.

    VastaaPoista
  26. Hannele, olen tänään niin lukenut, mutta en ole hänestä aiemmin kuullut, enkä ole ainoa ja minä sentään olen aina harrastanut myös runoja. Erittäin sopivaa, että Nobel meni runoilijalle.

    VastaaPoista
  27. minä aloitin tätä englanniksi, mutta en sitten lukenut... nyt on pakko peruuttaa ja lukea, ehkä suomksi kuitenkin?
    ihanaa lukea kun Leena innostuu :) minäkin haluan! Shiverillä on hurjasti rohkeutta mennä aiheisiin joista moni ei uskaltaisi kirjoittaa ja tehdä se hienosti. Liian usein me ihmiset taidamme kaivata jonnekin pois, ja sitten kaipaamme typerinä rahaa enemmän kuin aikaa... (tuli muuten Steve Jobs mieleen)

    VastaaPoista
  28. Anni, arvaa onko ihanaa innnostua ja sinä myös, haluan, että sinäkin innostut!

    Minä luen mielelläni rohkeaa ja erilaista, joten Shriver on minulle kuin ilma, jota hengitän.

    Raha menettää merkityksensä tietyissä tilanteissa, mutta aika on aina tärkeää. Monilta uupuu nykyään aikaa ja mielenrauhaa ja levollisuutta, vaikka kuinka olisi rahaa.

    Anni, olisi tosi kiintoisaa lukea, mitä pitäisit tästä kirjasta. Minä luin tämän nopeasti, mutta sain mahdollisuuden unohtaa kaiken muun. Toivon, että saat Jonnekin pois käsiisi pian!

    Mukavaa syysviikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  29. Vau! Minullehan Shriver on yksi Elämäni Kirjailijoista. Poikani Kevin on erittäin vahvana ehdokkaana parhaasta koskaan lukemastani kirjasta, eikä Syntymäpäivän jälkeen sille paljon hävinnyt (vaikka oli tyystin erilainen). Nyt luin Kaksoisvirheen, joka oli vähän heikompi esitys, mutta erittäin, erittäin terävä sekin! Shriverillä on paljon suomentamatontakin, jota aion lukea pitkin elämääni.

    Tämä uutuus odottaa jo hyllyssä, mutten lue sitä ihan vielä. Mahtavaa tietää, että niin kuin odotinkin, luvassa on taas todellinen laaturomaani. Kirjoitin juuri Jennin jutun kommentteihin luettelon kaikista Shriverin ansioista, jotka sopivat minulle lukijana kuin nenä päähän!

    VastaaPoista
  30. Karoliina, niin tässä nyt tapahtui, että Shriveristä tuli ilma, jota hengitän. Katsoin, mitä häneltä on aiemmin ilmestynyt ja nimenomaan tuo Kaksoisvirhe minua kiinnostaa. Jossain vaiheessa tosin luen häneltä kaikki. En nyt, sillä kärsin aikapulasta. Ehkä luen vanhemmat Shriverit vaikka Yorkshiressä, kuka tietää...

    Voin luvata, että tämä kirja yllättää. Lumimies lukee tätä nyt ja on yhtä innoissaan. Hän on lukenut myös samat Irvingit ja Rothit kuin minä.

    Minä en pysty yhden kirjan perusteella kovasti analysoimaan Shriveriä muuta kuin: en ikinä olisi uskonut!

    VastaaPoista
  31. Yorkshire, hmmm, sehän kuulostaa mielenkiintoiselta! ;)

    VastaaPoista
  32. Karollina, se olisi mun juttu. Onneksi meillä on sinne linkki (lue: ystävä).

    VastaaPoista
  33. Luin tämän juttusi jo heti tuoreeltaan, mutta en vain jaksanut kommentoida kun olin kipeänä. Aion lukea Jonnekin pois, ehdottomasti, mutta en nyt heti, sillä tiedän että tämän tulee lukemaan todella moni bloggaaja.

    En ole lukenut todella kehuttua Poikani Keviniä, mutta se odottaa hyllyssä ja aion lukea jossain vaiheessa. Sen sijaan olen lukenut Syntymäpäivän jälkeen ja Kaksoisvirhe. Syntymäpäivän jälkeen oli todellinen elämys; Kaksoisvirhekin oli hyvä mutta ei niin vakuuttava kuin edellä mainittu. Molemmat kuvaavat paljon avioliittoa, kuten tämä nyt lukemasi uutuuskin.

    Hienoa, että löysit uuden "sielukirjailijan"!

    VastaaPoista
  34. Maria, sainkin käsityksen, että Kaksoisvirhe ja Syntymäpäivän jälkeen kuvaavat avioliittoa ja minusta ne olivat muutenkin kiehtovan oloisia. Kyllä minä ne ostan, kun vastaan kovakantisina tulevat. Olen nyt niin löytänyt kirjailijan, jolla on minulle sopiva 'ääni'. Tai sinä sen pistät paremmaksi: Sielukirjailijan! Juuri niin asian koen.

    Anna rauhoittua. Minullakin on vaikeaa jos viisi on jo tehnyt juuri samasta jota luen. Silloin otan kunnon aikalisän.

    Toivottavasti voit jo paremmin.

    VastaaPoista
  35. Aivan niin kuin tämä kirja, on myös sinun tekstisi sydänverellä kirjoitettu!

    Sain juuri tekstin kirjasta, jonka lukeminen ei ole ollut jatkuvasti pelkkää ihanuutta. Niin rankka tämä Shriverin uusin jälleen on. Mutta niin kuin sinäkin, olen jälleen kerran sitä mieltä, että olen lukenut Kirjan. Ja siitä, että on mahdollista lukea. Se ei ole pelkästään lukemista, se on niin paljon enemmän. Sinä sen ymmärrät, meri-ihminen. Tämä meni aaltoihin. Sukelsi ja tuli pinnalle. Mikä kirja!

    VastaaPoista
  36. Valkoinen kirahvi, tämä on jollain merkillisellä tavalla kuin minua. Jos minä kirjoittaisin proosaa, tekisin sen näin, mutta en takuulla yltäisi Shriverin kekseliäisyyteen eräällä saralla, kuten vaikkapa Jackson.

    Mikä vika minussa on kun tämä ei ollut rankka, vaan kaikilla tasoillaan vaikuttava.

    Niin, tämä oli kuin meri,niin paljon enemmän. Kun joku kysyy, 'miksi vieläkin kaipaat merta?' Sanon sanoja, joita tiedän minulta odotettavan, kuten meren tuoksu, sukeltaminen meressä, sen kesyttömyys...En ikinä saa sanotuksi, että olen osa sitä tai meri sisälläni ja jos sanoisin, ei sitä ymmärretäisi, paitsi onneksi mieheni tajuaa just prikulleen. Ja sinä! Yhtä vähän voi selittää, miksi tämä kirja oli niin Kirja. Tai on.

    Sukelsin tähän täysillä ja ilman ennakkopuristusta eli ihan alasti. Pidin silmäni auki ja annoin sanojen rihmojen kiertyä ympärilleni. Kun nousin pinnalle henkäisin hämmästyksestä ja sitten asetuin tyytyväisenä kellumaan Uskomattoman Tarinaan Mereen ja näin vain tähtiä, mielettömästi tähtiä.

    VastaaPoista
  37. Valkoinen kirahvi, tämä on jollain merkillisellä tavalla kuin minua. Jos minä kirjoittaisin proosaa, tekisin sen näin, mutta en takuulla yltäisi Shriverin kekseliäisyyteen eräällä saralla, kuten vaikkapa Jackson.

    Mikä vika minussa on kun tämä ei ollut rankka, vaan kaikilla tasoillaan vaikuttava.

    Niin, tämä oli kuin meri,niin paljon enemmän. Kun joku kysyy, 'miksi vieläkin kaipaat merta?' Sanon sanoja, joita tiedän minulta odotettavan, kuten meren tuoksu, sukeltaminen meressä, sen kesyttömyys...En ikinä saa sanotuksi, että olen osa sitä tai meri sisälläni ja jos sanoisin, ei sitä ymmärretäisi, paitsi onneksi mieheni tajuaa just prikulleen. Ja sinä! Yhtä vähän voi selittää, miksi tämä kirja oli niin Kirja. Tai on.

    Sukelsin tähän täysillä ja ilman ennakkopuristusta eli ihan alasti. Pidin silmäni auki ja annoin sanojen rihmojen kiertyä ympärilleni. Kun nousin pinnalle henkäisin hämmästyksestä ja sitten asetuin tyytyväisenä kellumaan Uskomattoman Tarinaan Mereen ja näin vain tähtiä, mielettömästi tähtiä.

    VastaaPoista
  38. Kaikkien aikojen lahja kirja. Olen hengästynyt ja sanaton. Löysin kirjasta unelman "jonnekkin pois". Sisäisen palom johon pitäisi uskoa ja luottaa ennenkuin on myöhäistä. Kuinka usein sanommekaan sitten kun ja sen jälkeen jne. Eletään jokainen päivä, toteutetaan unelmia, haaveillaan ja annetaan elämän kantaa. Vesi meitä kuljettakkoon, oppaanaan tähdet, valona aurinko (ja virtaava vesihän ei haise) Kiitos Bestis tästä hienosta elämyksestä.

    VastaaPoista
  39. Anne, eikö vain: Tätä minä tänä vuonna, enkä suotta. R. piti myös kovasti.

    Kaikkea ei voi toteuttaa silloin, jos toinen on kiinni työelämässä. Jotkut unelmat vaativat aikaa. Jos haluaa vaikka lähteä idän pikajunan matkaan tai rahtilaivoille pitkin maailmaa tai...Toivottavasti ehdimme kaiken, sillä elämä on niin lyhyt ja sitten se on ohi.

    Ole hyvä vain. Kaikkein parasta sinulle♥

    VastaaPoista
  40. Pikaisesti vain huikkaan, että nyt olen lukenut tämän. Ja pidin todella paljon! Nämä henkilöt olivat niin tosia ja realistisia aina ärsyttävyyteen ja rakastettavuuteen saakka. Kaikkien käänteiden jälkeen olin myös hirveän onnellinen tuosta lopusta. Shriveriä aion lukea ehdottomasti lisää. Kevin ehkä ei sovi minulle tällä hetkellä, mutta onhan noita muitakin.
    Täytyy myös lukea vähän noita sun linkittämiä muiden ajatuksia kirjasta, olen saanut kyllä käsityksen, että tätä on lähes kaikki suitsuttaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, luulen, että kukaan ei voi olla tästä pitämättä. Minut yllätti se, että pidin Kaksoisvirheestä vieläkin enemmän, mutta sitä tunnetta eivät takuulla kaikki jaa.

      Loppu oli yllättävä ja jotnekin elokuvallinen.

      Kevin ei sopinut minulle ollenkaan ja annankin kirjan tyttärelleni, joka lukee uskontotieteitä ymmärtääkseen ja pitää tällaisista rankoista. Minä pidän toisenlaisista rankoista.

      Mielestäni kaikki ovat pitäneet, mutta kirjojen meressä muisti voi vähän heilahdella.

      Poista
  41. Niin ihan vaan tämmösenä "lisätietona"; en useinkaan tykkää tämän tyyppisistä lopuista, mutta joskus sitten suorastaan kaipaan niitä. (ja joskus ne vaan sopii!) Tämä kaipaus on täysin riippumatonta kirjan tyylistä ja aiheesta. Muistan kun katsoin (siis en ole lukenut kirjaa...) Hotellia Firenzessä ja hoin, että tämän täytyy päättyä onnellisesti.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, jotkut kirjat suorastaan huutavat, että 'tämän on saatava onnellinen loppu'. Toisissa se tekee falskin tai liian helpon vaikutelman. Minä en oikeasti tiedä, millainen tämä loppu oli, mutta ehkä sen lopun takia, tästä kirjasta tuli koko kirjavuoteni TOISEKSI paras kirja, vaikka se olisi kyllä voinut olla paraskin. Joku siinä mätti, mutta en tiedä mikä. Se ei ollut lopun onnellisuus, vaan sitten ehkä se, että palaset loksahtivat liian helposti paikoilleen: Kumpikin menettänyt puolisonsa ja kaikki ovat iän kaiken tunteneet toisensa ja sitten juuri jäljelle jäävät 'löytävät' toisensa. Siinä on jotain...outoa.

      Poista
    2. Se loppuhan oli hirveen falski, tai ainakin falskiuden ainekset oli koossa, kun Shep otti mukaansa myös isänsä ja ystävänsä lapsineen. Ja vaan paheni, kun niistä jäljelle jääneistä lapsista tulikin niin "onnistuneita" ja jäljelle jäävät aikuiset "löysi" toisensa. Silti se ei musta pilannut kirjaa tai siitä ei tullut lässähtänyttä. Mä luulen, että jätin ne seikat aika huomioitta. Muhun ehkä vetos mm. se, että kaikkien epäilyistä ja kettuiluista huolimatta, Shep nautti Unelmansa elämisestään. Ja sehän toisaalta kerto tästä alussa mainitusta Shepin vesi-luonteesta; mukautuvainen, ohjattavissa, mutta toisaalta löytää hiljaa tiensä esteiden yli. En tiedä, joka tapauksessa tykkäsin kirjasta, eikä loppu häirinny, suorastaan tykkäsin (mutta suljinkin silmäni aika lailla juuri tuolta kahden lesken liitolta).

      Poista
    3. Sanna, minäkin 'soin' Shephille onnistumisen. Kirja olisi ollut niin väärin ilman sitä. Jacksonin kohtalo oli jo riittävän karmea. Tässä kaikki oli vain niiiiin 'sopivaa'. Niin äärettömän sopivaa. Minusta tämä oli hiukan odottamatonta Shriveriltä. Kun pidän lukulomaa, LUEN Shriverin Syntymäpäivän jälkeen, joka oli ihan pakko ostaa omaksi. Shriver on eniten minun kirjailija-alter egoni.

      Poista
  42. Luin Jonnekin pois loppuun eilen ja kirjoitoin siitä äsken. Oli taas mahtavaa.

    Laillasi minä pitin sisarusten, äiti - lapsi-suhteen, avioliiton, ystävyyden ym:n rosoisestakin kuvauksesta. Luin kuitenkin kirja matkana Shepin pään sisällä: kuinka karvaasta pettymyksestä ja syöpäuutisesta päästään eteenpäin, kuinka muutois tehdään. Pidin, joskin lopussa vainusin kiireen tuntua. Annan sen kuitenkin helposti anteeksi, sillä loppu nauratti minua. Ja nauran kirjalle erittäin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shriver on niin...suorastaan ylivertainen.

      Shepin pään sisällä siinä todellakin oltiin, mutta muut roolihahmot olivat niin vahvoja, että heitä ei voinut olla huomaamatta, kuten Flicka.

      Minulle loppu oli myös pettymys, kuin liian nopeasti huitaistu ja se ei vastannut kirjan muuta tasoa myöskään ratkaisultaan. Mutta ehkä juuri se hieman epätosi loppu on joillekin lukijoille lohdullinen.

      Poista