kuin vesi kosketat yhtä aikaa kaikkialta
uniruumistani joka tulee todeksi
kun iholla täyttyy tieto:
sinua ei ole
sinua, ei koskaan,
minulle.
Kumahtaa virrassa kello.
Ainoa tie vie pois.
- Eeva Tikka -
Kalliomaalaus (Gummerus 1987)
kuva Tuure
tiistai 4. lokakuuta 2011
OLET MINULLE ENEMMÄN KUIN MUISTO...
kuin vesi kosketat yhtä aikaa kaikkialta
uniruumistani joka tulee todeksi
kun iholla täyttyy tieto:
sinua ei ole
sinua, ei koskaan,
minulle.
Kumahtaa virrassa kello.
Ainoa tie vie pois.
- Eeva Tikka -
Kalliomaalaus (Gummerus 1987)
kuva Tuure
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ah ja voih, tai elämää... tuosta fiiliksestä mulle tuli mieleen joku oma runoelma jostain vuosien takaa (alta kaksikymppisenä rustailin runoja). En muista enää miten se runo meni, mutta sen loppu oli jotain sellaista että "hieman haikeana sulle onnen toivotan". Ajatus oli sama kuin tuossa E.Tikan runossa, mutta totetus aika kömpelö.
VastaaPoistaAnne, aih ja voi, minä pidän kaipaamisesta, tummasta ja haikeasta, siinä jaan Waltarin tunnot.
VastaaPoistaNyt heti sitten kaivat runojasi esille ja teet niistä postauksen;-) Turhan moni pieniä runohelmiään laatiikkoihin kätkee.
Tikka on minulle vasta vuoden vanha löytö. Hän taitaa draaman eleettömämmin kuin omat supersuosikkini.
Leena!
VastaaPoistaEeva Tikka on minunkin suosikkejani, tulee vain liian harvoin postailtua hänen runojaan.:D
Lähes samanlainen kuva on minullakin...
Oikein mukavaa ja kiintoisaa viikon alkua sinulle, IhaNainen<3<3
Eeva Tikan runot ovat jääneet vieraiksi. Tästä on hyvä aloittaa,kiitos Leena. Kuva täydentää hienosti runon sanomaa.
VastaaPoistaKaunista.♥
VastaaPoistaAili!
VastaaPoistaMinä löysin Eeva Tikan joko sinun tai Jennin blogista...en muista kummasta tai sitten molemmista. Usein tajuan vasta toistolla;-)
No, kävin ottamassa tällaisen kuvan tänään, mutta siinä näkyy järvikin. Otin muitakin, mutta en ehdi laittaa kuvia koneelle, vaan Supporttini hoitaa sen asian, silloin kun on maisemissa.
Kiitos samoin IhaNainen!
Minttuli, lupaan, että pidät Tikan runoista;-) Ole hyvä ja mukavaa viikkoa!
VastaaPoista***
Irmastiina, ehdottomasti. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!
Tämän runon myötä lähdin kulkemaan tuota tietä...takasin sinne, jonne en koskaan pääse, ja silmäni kostuivat. Kaipaus ei poistu ihmisestä edes kymmenissä vuosissa.
VastaaPoistaWihtori, olen lukenut, että kaipaaminen tekee sielulle hyvää.
VastaaPoistaOlen niin tunteellinen, että uskon:
Kaksi ei koskaan katoa: Rakkaus ja kaipaus. Sen on sitten ihan eri asia, ovatko nämä kaksi yhtä.
Aika on merkityksetön, kun puhutaan kaipauksesta. Tuhatkaan vuotta ei...
Vavahduttava runo,ainakin minulle...
VastaaPoistaJael, tiedän...
VastaaPoistaVoi, en ole ennen lukenutkaan tätä runoa, ja täytyy sanoa, että se sopii uusimman romaanini päähenkilön suuhun kuin nappi nallen silmään. Sä osaat kyllä löytää aina tunnelman joko omin sanoinesi tai muiden tuotannosta!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, nyt tulikin tilaisuus vinkkiin;-)
VastaaPoistaMinä itse ainakin pidän kun romaanissa on käytetty vaikka lukujen alussa, tekstin joukossa tai edes kirjan alussa runoa.
Kauhean paljon sanoja: Koko elämä sanojen virrassa uimista. Mutta siitä sinäkin pidät!
Kiitos!
Ihana Eeva Tikka! <3 Joskin minulle tutumpi - erittäin tuttu - prosaistina. Paras suomalainen.
VastaaPoistaKaroliina, en tunne häntä prosaistina ollenkaan ja luulinkin, että hän on 'vain' runoilija. Paras? Vahvasti sanottu, mutta siis sinun mielestäsi paras;-) Ei minulla mitään valittamista, mutta mitä enemmän lukee runoja, sitä enemmän hämmästyy, miten lahjakas suomi onkaan lyriikan saralla. On aina ollut ja ilmeisesti tulee olemaankin.
VastaaPoistaJoo, tietenkin minun mielestäni. Mutta on hän tavattoman arvostettu muutenkin, vaikka suurelle yleisölle Finlandia-ehdokkuuksista jne. huolimatta aika tuntematon. Olin aivan onnellinen, kun Ilselän Minna ihastui Tikan novellikokoelmaan äskettäin! Yritän saada kaikki aina lukemaan häntä. :)
VastaaPoistaKaroliina, voin ilahduttaa sinua kertomalla, että Lumikarpalossa on lisää Tikkaa, joten en ole hänelle mitenkään kylmä, mutta viime ajat ovat menneet niin tiivisti Mirkka Rekolan kanssa ja se suunta ei vielä näytä loppua.
VastaaPoistaTuo 'minun mielestäni' oli vähän härnäystä;-) Olne nyt niin poissa tolaltani,kun konetilanteeni on se mikä on. Meri inhosi, kun totesin usein hänen varmoihin teinimielipiteisiinsä, että 'muista sanoa: Minun mielestäni'.