Nyt tahtoisin olla tämä karhu ja käpertyä jonnekin nukkumaan. Ja vielä ei ole edes marraskuu, eikä maa martona makaa. Tiedän, mistä kaikki johtuu, mutta en osaa hoitaa asiaa. On helppo sanoa 'relax tighter, sleep more, read less', mutta aivan toinen asia on toteuttaa se käytännössä. Valivalivalivalivali...Ensin oli Jonnekin pois ja sitten Näkymätön silta ja sitten tuli lukujumi. Vahvoilla kirjoilla on hintansa! Mikään ei tunnu miltään, joten päätin tehdä radikaalin päätöksen ja ottaa aikalisän. Tällä viikolla saatte ehkä vain dekkarin, joka on yhtä Chinatownhämärää, mutta loppuviikosta on luvassa ruokakirja, lunta lumoavassa muodossa sekä:
Valitse Vuoden 2011 Kaunein Kirjan Kansi & Arvonta!
Minä valitsen siis 12-14 kantta ja te saatte valita niistä kauneimman. Homman tarkoitus on hieman opetuksellinen, sillä toisinaan kansiin panostetaan aivan liian vähän. Kansi on se tärkeä ensihipaisu...
Olin valinnut kannet ja kirjoittanut ne ylös, mutta vihko katosi. Myös silmälasini katoavat monta kertaa päivässä ja puhelin oli viimeksi parvekkeen alla, sillä jostain syystä se oli jäänyt vuodevaatteisiin. Sieltä löytyi myös kuulakärkikynä, joka saattaa vielä jonain aamuna löytyä kaulavaltimostani, sillä tapanani on nukahtaa heti kun laitan kirjan pois, kynää en aina muista. Lumimies pelkää, että kynä löytyy hänen kaulavaltimostaan...;-) Siis koska vihko katosi yritän nyt muistaa kaikki vuoden ihanat kannet. Nyt on juuri oikea aika avata arvonta viikonloppuna, sillä aika on sama kuin viime vuonnakin, jolloin ei yhtään haitannut, että olin kirjamessuilla yhden viikonlopun.
Kirjamessuilla tapahtuu jotain aivan ihanaa, sillä saan tavata paitsi toisia kirjabloggaajia sekä kustantajia, myös Marja-Leena Virtasen, joka on kirjoittanut tämän vuoden parhaan kotimaisen kirjan eli Kirjeitä kiven alle. Marja-Leenasta on juttua Kodin Kuvalehdessä no 20.
Uskokaa tai älkää, kotia lähestyy parhaillaan minulle tuntematon ruusu, jonka saan hurmaavalta Puutarhaneuvokselta. Hän haluaa minun istuttavan tulokkaan puutarhaamme ja kertovan sitten myöhemmin, miten Kaunotar pärjää meidän saarellamme. Minulla on nyt siis alkamassa ruusutestaus, joka onkin paljon kiinnostavampaa kuin olla imurin testaajana, mihin Lumimies on minua vokottanut vuosikymmeniksi lahjomalla, mutta nyt olen siitä, imuroinnista, onneksi vapautettu, ja Päämies saa itse testata imurinsa;-)
On poikkeuksellisen pimeä päivä, täyspimeä klo 18.07!, joten...I will survive ja heipat!
Love
Leena Lumi
kuva Pekka Mäkinen
Mies vaan taluttamaan imuria ja sillä siisti! Odotan jännityksellä vuoden kansikuvia.
VastaaPoistaLeena ♥Ihana olet♥
VastaaPoistaTurvallisia unia ensi yöksi jo varastoon.
Maria
ps kiitos vitamiini vinkistäsi :) se toimii.
Allu, ei taluta nyt mitään, sillä tekee lähtöä Kiinaan. Muuten kyllä aina!
VastaaPoistaNo toivottavasti sieltä ei uuvu mitään rouvalle tärkeää, mutta minähän saan nämä valita, sinä sitten saat sanoa, mikä on paras;-)
Olen samaa mieltä, pitäisi saada olla talvilevossa, syksystä alkukevääseen aina kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaHienoa että kansiarvonta on tulossa, kirjan kansikuvalla on niin suuri vaikutus ainakin mun kirjavalintoihin. Joskus tosi hyvä kirja löytyy vain kannen perusteella.
Mun vanha kaveri etsi kerran silmälaseja ja huomasi sitten niiden käyneen pesukoneessa. Liekö linssit kiilsi kirkkaina. Toisinaan sillä jäi avaimet ulko-oven ulkopuolelle ja kun ovi piti avata avaimilla sisäpuolelta, niin sitten tyttö huuteli postiluukusta naapureille, että voisitko pliis tiputtaa nuo avaimet sisäpuolelle ;-)
Ei ole aina helppoa. Tsemppiä nyt, kyl se helpottaa <3
Minäkin odotan innolla vuoden kansikuvia,muistan vieläkin viime vuotiset:) Ja ihan hyvä pitää välillä lukutaukoakin.Mukavaa iltaa sinulle Leena:)
VastaaPoistaMaria, sinä myös♥
VastaaPoistaSinä sen sanoit: Minähän olin pulittanut D-vitamiinini suveksi ja nyt on aika alkaa ottaa taas sitä superannnosta.
Ole hyvä ja kiva, että auttaa.
Kunpa en nyt piristyisi, sillä minulla on tapana alkaa klo 21 jälkeen käydä kierroksilla...
Taalla meilla tulee pimeeta jo viiden jalkeen! Kyvittele. Etelan aurinko laskee keskella paivaa. Tallahan siirryttiin talviaikaan jo kuun alussa. Inhottavaa!
VastaaPoistaKylläpä karhu kolahti! Juuri viikonloppuna mietin karhun elämää ja toivoin pääseväni talviunille. Tämä on nyt se aika. Kun herääminen pimeään tuntuu väärältä ja energiaa saa tummasta suklaasta, kynttilöistä, hämärän hyssystä ja lasillisesta punaviiniä hyvässä seurassa. Sellaisia hetkiä sinulle toivon, Leena!
VastaaPoistawe will survive.. 4ever, tosi synkkää ja pimeää. Perjantaina nähdään, toi karhu on aina yhtä ihana!
VastaaPoistaBirgitta, tämä on pahinta, kun ei ole lunta...
VastaaPoistaOletkos koskaan laittanut paria maitopurkkia ja jogurttia auton katolle kun olet kaivanut auton avaimia ja sitten mennyt autoon ja unohtanut ne tavarat sinne;-) Kerran silmälaisini löytyivät jääkaapista ja viikko sitten puhelintani, jota pidän pois päältä usein etsittiin oikein urakalla ja se löytyi sängyn alta...Tuo avainjuttu on hyvä! Minäkin olen lähtenyt melkein pikkarit päällä aamulla viemään koiraa ulos ja unohtanut laittaa avaimen oveen. Se ääni kun se ovi pamahtaa kiinni ja samalla tajuat, että sun pitäis jo maata raatona siinä välissä, ettei se ovi mene kiinni...se ääni kuuluu vieläkin jossain takaraivossa.
Jos tuo kansiarvonta vähän piristäisi. Sitten voitais jo alkaa vähitellen odottaa vaikka joulua. Ensin toki nukutaan vähän;-)
Kiitos samoin. No, onhan tässä vielä selvitty,mutta lokakuussa tämmöstä...
Jael, niin, se kansikuva juttu voisi piristää kaikkia.
VastaaPoistaEn voi nyt mitään taukoja pitää, mutta voisin lukea hitaammin. Itseasiassa olen ottanut pari kirjaa mutu-tunteella ja se onkin outo tunne, odotan kun pääsen niihin teoksiin kiinni.
Kiitos samoin, Jael!
Anu, minusta Italiankin pimeät illat ovat ihan eri kuin tämä nyt täällä. Kääk! Se hitsin kellojen siirto: Nyt en kyllä selviä. Siihen kuolevat kaikki! Miksei siitä tehdä kansanäänestystä, sillä se on ihan sairas systeemi.
VastaaPoista***
Valkoinen kirahvi, näet tämän babyn blogissani usein syyskaudella. Leikitään karhuja.
Unohdit leffat ja rasvaiset juustot;-)
***
Anne, viideltä oli jo pimeää. En voi uskoa tätä. Odotan sinua perjantaina jakamaan tätä pimeyttä. Ainahan me ollaan selvitty - lopulta.
Onko niistä edellisistä kansikuvista siis mennyt jo Vuosi??
VastaaPoistaodotan kans innolla=)
Itse valitsen kirjan kannen perusteella, jos en tiedä kirjasta mitään ennalt..
Voi, minäkin voisin olla tuo ihana, karvainen nallekarhu ja käpertyä piiitkäään uneen, Pilkku kainalossa.
Ihana tuo sinun tekstisi, hersyvän lämminhenkinen ♥
Meillä molemmilla on kirjahyllyt sängyn viedessä, mahtuu siihen myös kynät ja silmälasitkin..
VastaaPoista(Tommy Tabermanninkin kirjoja löytyi)
Minusta tuntuu, että kun sanon/lupaan kaikille/itselleni, että nyt höllennän joka suhteessa tahtia, niin se vain kiihtyy, voitko kuvitella? Voit varmaan ;)
VastaaPoistaMinä odotan siksikin jo joulua, että varasimme sen mökin metsän kupeesta ja olemme siellä neljä päivää. SINNE ei läppäreitä oteta, vaan viihdytän perinteisimmin keinoin: syödään, saunotaan, pelataan lasten kanssa pelejä, katsellaan takkatulen loimua ja luetaan! Ah! Mutta, sitä ennen on ehkä sen satakymmenen kirjaa ja you know, "aina jotain".
Odotan kovasti taas tuota sinun kaunein kansi-arvontaa!!
Hanne, niin se aika menee. Se on tosiaankin kuin eilen...
VastaaPoistaSama täällä. Kansi ratkaisee, kun muuta ei tiedä.
Niin minäkin, niin minäkin! Kai olet kuullut tutkimuksista, joissa on paljastnut, että esi-isämme jakoivat vuorokauden neljään osaan. Tällöin nukuttiin juuri tämä alkuilta, kun pimeys putosi ja sitten alettiin puuhastella ties minkä valossa, mutta levänneinä about klo 1-5, jolloin mentiin nukkumaan. Minä olen takuulla joku muinaisjäänne.
Se on vaan semmoinen spontaani kauhistus ja valitus, kun tajusin, että jo viideltä oli melko pimeää. Ruusunkin istutan vasta huomenna.
Mäkin odotan innolla kirjakansia.Viimevuotiset olivat jo niin ihania.
VastaaPoistaTalviunille voisin käpertyä, kuten kuvan karhu, herätä kyllä täytyisi jo joulukuussa, sillä joulua ei voi missata:)
Meillä on ollut ihan mahoton tuuli ja harmaata kosteutta koko päivä.
Iltaviinit saunan jälkeen hieman piristivät, samaa piristystä toivon sinullekin, mutta vasta aamuksi.
Hannele, juuri sellaisesta olen haaveillut! Yöpöydistä ei ole mihinkään.
VastaaPoistaMinulta on tulossa jotain Tabermannia kunhan ehdin. Sinä teet löytöjä!
***
Susa, olisiko se semmoista;-) Ehkä se on niin, mutta nyt olen jumijumissa ja en edes tajunnut sitä ennen kuin tämä pimeys tänään alkoi pudota. Jumijumin merkki on rinnakkaiskirjat ja samaan aikaan tähyilee erästä, jonka sydän on valinnut palkinnoksi...Olen täällä siis vain Hänen Majesteettinsa kanssa ja sain juuri tietää, että kauemmin kuin luulin: Arvaa hypinkö riemusta kattoon!
Susa, minäkin odotan sitä, kun te pääsette sinne mökille. Ja arvaa, halusinko kunnon koneen läppärin sijasta. Jos minulla on läppäri, kannan sitä mukana ja se on jo aika mahdotonta. Voin kuvitella sinun neljää päivääsi ilman konetta: Se on Paratiisi!
Viikonloppuna laitan sen. Suurin osa on jo ilmoittautunut, kun lähden Hesaan.
Hanne, minusta kaikki sellainen piristää, mikä vie pois arjen ympyröistä, kuten vuodenaikajutut, kauneimmat kirjan kannet, ensilumi, joulu. Juu, jouluna meidänkin pitää herätä, jos talviunille lähdemme. Ikinä joulua ei voi missata!
VastaaPoistaMinä tein sateen tuoksussa puutarhatöitä tunteja, mutta sitten alkoi se outo valonpuute...
Pirteyttä meille kaikille!
Joskus tulee tunne, että meitä(?) on sellaisia jotka ei osata jarruttaa ajoissa ja joskus sitten pudotaan mustaan kuoppaan...tai sitten osataan ottaa niin rennosti, ettei potkimallakaan saa liikkeelle ☺
VastaaPoistaOnkos kultaista keskitietä olemassakaan...
Mutta "we will survive"...hope so!
Odottelen innolla kansikuvia...vuosi sitten hyvä että tiesin koko blogistanian olemassaoloa ☺
Kauniit kirjankannet ilahduttavat aina, silloin uskoo, että kirjan sisältökin on hyvä...
VastaaPoistaSinulla taitaa olla pientä stressiä, kultakin häipyy muille maille vierahille---.
Lepäilehän nyt, vaikka miehesi lähtö on muutaman tunnin kuluttua. Väsyneenä ei jaksa edes ajatella...
Leppoisaa loppuviikkoa sinulle, Leena LumiNainen<3<3
Pepi, se on juuri niin: Tunnistan molemmat virheolomuotoni;-)
VastaaPoistaMinun sanavarastooni eivät kuulu sanat kohtuus, kärsivällisyys, kultainen keskitie, maltti, harkitsevuus, säästöliekki...No, aina on tähän asti vielä 'survive'.
Sillai se aika huristaa. Kuinkahan mones kansikisa tämä jo on, kolmas kai.
***
Aili, samaa mieltä. Minulla on ihan sen tähden niitä kirjatelinietäkin.
Sano päivä, jolloin minulla ei ole ollut stressiä. Ja sain juuri kuulla, että matka on piedentynyt toisesta päästä. Se aiheuttaa minulle yhtä sun toista.
Siis nyt nyt luen sinua rivien väleistä ja lupaan...Olen huomannut, että vaikuttaa ajatustoimintaan, muistamiseen ja tavaroita katoaa.
Kiitos samoin sinulle IhaNainen!
On minulle luvassa kivaakin.
Kuulostaa kivalta äänestykseltä tuo vuoden kansikuvan valinta! Ja ihanaa on myös se, että kirjamessut ovat nurkan takana! Tänään oli kyllä niiiin pimeä päivä...joten piti ilahduttaa itseäni ja miestäni tilaamalla New Yorkin matka uudeksi vuodeksi. Jotain piristystä sentään tähän kammottavaan pimeään vuodenaikaan. :-)
VastaaPoistaBeautiful picture Leena!
VastaaPoistaA hug
Parhaita kansia on hienoa päästä tutkailemaan!
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta,minulla on aina jotain hukassa.Huh, enpä ollut tullut ajatelleeksikaan tuota kynä& valtimojuttua.Kaikkea sitä voikin periaatteessa sattua, mutta jos ei nyt kuitenkaan.
Lepo tekee välillä terää. Näin se on. Leppoisia hetkiä sinulle toivotellen...
Ps. Tuntematon ruusu tuo eloon mukavasti pientä jännäämistä!
Pidän erittäin paljon syksystä, mutta valoa kaipaan. Eilen olikin tosi pimeä päivä.
VastaaPoistaKirjamessut ovat runsaan viikon päästä, mielenkiintoisia tapahtumia ohjelman mukaan on luvassa.
Onnea ruusutestaukselle!
Absolutely white, ehdottomasti saatava valoa pimeyteen hinnalla millä hyvänsä. Mieheni lähdössä juuri Shanghain aurinkoon, joten ehkä hänen valostaan riittää sitten minullekin.
VastaaPoistaLuminen New York on elokuvissa aina yhtä hurmaava.
Toivottavasti kirja-arvonta antaa sinulle valon ennakkoa.
Antonio, thanks!
VastaaPoistaThe picture is taken by my brother-in-law, who is a photographer by profession.
♥
Mustikkaktyttö,kiva, että olet sitä mieltä!
VastaaPoistaTapahtuma on totta, mutta teemme siitä mieheni kanssa mustaa huumoria;-) Siis tuo kynä kaulavaltimossa -juttu. Ain aon hukassa jotain. Etenkin on hankalaa kun on lukulasit,enkä tarvitse niitä esim. tässä koneella, mutta muuten monta kertaa päivässä. Puhelin sama juttu. Enkä halua olla mikään kävelevä teline, josta roikkuu johtoja, joiden päässä silmälaseja ja puhelimia ja mitä seuraavaksi: tippapullo!
Miten niin lepo...minulla on nyt sesosnki sekä puutarhassa että kirjoissa;-) Ei vaineskaan, aion myös nautiskella. Pidän sanaparista 'slow life' ja odotan, milloin olen siinä sisällä.
Ruusu onkin kiinnostava tapaus, sillä mukana tuli kirje, eikä se olekaan ihan mikä tahansa...Kerron sitten ensi keväänä, jos onnistuu ja jos saan puutarhaneuvokselta luvan. Nyt minulla on paljon harvinaisempi tapaus kuin ristinummiruusu.
Jännäämistä minulta ei puutu. Sitä on liiankin kanssa, mutta yritän sopeutua. Tai maastotua;-)
Voimia väsymykseen, Leena. Ota syksystä kaikki sen parhaat puolet: kynttilöitä, lempeää käyskentelyä pihalla, Geishaa, saunomista, hyviä elokuvia, hämärien iltojen suloisuutta - ja Lumimiehen toimimista imuroijana. ;)
VastaaPoistaOlet lukenut nyt niin vaikuttavia kirjoja, ettei lukujumi ole mikään ihme. Anna kauneimpien kirjankansien olla loppuviikon valloittajia ja se uusi suuri lukuelämys odottelee jo jossain.
Kirjamessuja on ihana odottaa. Sain Kirjeitä kiven alle lainaan ystävältäni, joten koetan ehtiä lukea sen ennen messuja.
Voi hyvin! <3
Kansikuvia odottelen minäkin :) Totta on, että kansi on ensihipaisu, mutta harmillisen usein kauniin kannen sisällä on ollut moskaa. Sitten taas on niitä kansia, jotka kätkevät sisäänsä ruusuja!
VastaaPoistaMarjatta, toivottavasti sama pimeä ei putoa tänään.
VastaaPoistaMinulla on kiinnostavampaa kuin olen kertonutkaan...Nyt ei saa tulla mitään estettä.
Ruusua lähden nyt istuttamaan. Sain mukana jännittävän kirjeen. Samaa ruusua on vain kahdella maassammme, ruusun antajalla ja nyt minulla. Postaan siitä keväällä, jos Puutarhaneuvos sallii;-)
Katja, Imuroija lähti juuri ja tuleekin myöhemmin kuin piti. Minä olen kuitenkin varustautunut, sillä ensimmäinen joululehti ilmestyi, Koti ja puutarha -lehden erikoisnumero on lukematta, suklaata on varattu kokonainen rasia, huomenna ystävän kanssa Viherlandiaan syömään ja lahjoitan itselleni jonkun kauniin kukan, pe Bessu etc. Kyllä se tästä...
VastaaPoistaTuo lukujumi juttu on faktaa vahvan kirjan jälkeen. Mikään ei tunnu huippukirjan jälkeen miltään. Tosin harrastekirjojen tekemiseen se ei vaikuta.
Kauneimmat kirjankannet on viikonloppuna juuri siksi, että saan lukea rauhassa. Arvonta-aika on kuin Lukijan rauhoitusaikaa...
Syystä luet nyt Kirjeitä kiven alle;-) Jännittää nähdä, miten sinä sen koet.
Kiitos samoin!
Helmi-Maaria, niinkin on käynyt, että kirja on ollut päältä korea ja silkkoa sisältä. Mutta kun ajatellaan kuluttajaa, joka on vaikka kirjakaupassa ostamassa mitä tahansa kirjaa, niin hän ottaa käteensä kirjan, jonka kansi houkuttaa. Sitten hän lukee liepeet tai ensimmäisen sivun, kuten minä teen ja ratkaisee. Mutta jos ensikosketusta ei synny, lukija ja tarina eivät kohtaa.
VastaaPoistaOlen erityisen ärtynyt, jos tasokkaassa kirjassa on epämyyvä ja luotaantyöntävä kansi. Myös dekkarien kannet saisivat olla tyylikkäämpiä. Merenneito on hyvä esimerkki tasokkaasta dekkarin kannesta. ja myös Multiin kätketyt.
Kansikuvakilpailu aukeaa viikonloppuna. Kiva kun odotat!
Mä luulen, etten viitsi testata tuota piimäpurkkia autonkatolla ;-)
VastaaPoistaMutta ikänäkö vaanii ja kohta saatan etsiskellä silmälaseja jääkaapista. Ovatpahan sitten raikkaita =)
Birgitta, ei kannata. Eikä myöskään isoa kasaa matkakarttoja yms. samassa paikassa alppiteillä...
VastaaPoistaIkänäkö tämän helvetin minulle aloittikin. Näkö kauas tuli superiksi, mutta se lukeminen...
Haa! Juustoja varasin juuri viikonlopuksi - elokuvailtaa varten :D Ihania nämä syksyn ilot!
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, meillä se on jo traditio. Televisiosta ei tule ikinä mitään, joten joka lauantai leffa, homejuustoja 60 pros. rasvalla, sillä vähärasvainen juusto on rikos kulinarismia vastaan, rypäleitä, punaviiniä ja kynttilöitä. Tässä on nimenomaan yksi syksyn suuri ilo kaiken muun päälle. Silloin pimeäkin tuntuu vain ihanalta pesältä.
VastaaPoista♥