keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta


Väkivalta hallitsee siellä, missä ei ole valtaa.

Hannah Arendt: On Violence


Ann Heberleinin Pieni kirja pahuudesta (En liten bok om ondska, Atena 2011, suomennos Ulla Lempinen) ei ole ollenkaan niin ’pieni’ kirja kuin voisi koon puolesta olettaa. Olen nyt viikkoja lukenut pahuudesta, mutta keskittyen ja en joka päivä, sillä olen liian kiinnostunut tästä aiheesta, josta pitää puhua ja jota pitää uskaltaa lähestyä voidaksemme edes höyhenen pyyhkäisyn verran olla mukana estämässä niitä pahuuden ilmentymiä, joista olemme lukeneet historiassa kuin niitä, joista luemme päivittäin uutislehdistämme:


Vasta kun ymmärrämme pahuutta, voimme tehdä sille jotakin. (Heberlein)


Heberlein aloittaa huomauttamalla, miten vältämme pahuudesta puhumista tai puhumme sen sijasta sadismista ja psykopatiasta, joista haemme ikään kuin diagnoosin ja tieteellisyyden turvaa. Jo Hannah Arendt kirjoittaa vuonna 1964 kirjassaan Eichmann in Jerusalem, että ’60 –luvulle on tyypillistä välttää sanaa ’paha’. Sen jälkeen on luonnollista, että Heberlein tuo esille pohjoismaisen selittelyn, jossa pahan katsotaan syntyvän yhteiskunnallisen syrjäytymisen seurauksena. Vuosikausia pohjoismaissa kriminaalipolitiikka oli miltei yksi yhteen sama kuin sosiaalipolitiikka. Mentiin niin pitkälle, että uhri menetti kaikki oikeutensa ja jokainen rikollinen oli vain kovan lapsuuden summa. Tuli muotiin mm. sovittelu, jossa uhri joutui kohtaamaan vaikka pahoinpitelijänsä, asettumaan samaan tilaan ja likeisyyteen, kättelemään ja ikään kuin hyväksymällä anteeksipyynnön parantamaan rikollista. Hyvin osuvasti Martha Minow toteaa sovittelusta kirjassaan Between Vengeance and Forgiveness, että ’parantavuuden tai korjaavuuden kieli saattaa tosiasiassa loukata niitä, jotka ovat kohdanneet epäinhimillistä julmuutta.' Juuri tässä kohtaa minusta tuntui erityisen pahalta ja muistin Joyce Carol Oatesin kirjan Kosto: Rakkaustarina (Rape: A Love Story), jota lukiessaan lukija miltei väistämättä asettuu henkisesti joukkoraiskatun naisen Teenan puolesta kostoon ryhtyvän poliisin John Droomorin puolelle. John valitsee omankäden oikeuden, koska ’oikea oikeus’ vapautti raiskaajat. Heberleinin kirja puhuu paljon joukkoraiskauksista ja myös kostosta, mutta lopulta kuitenkin todetaan, ja viittaan nyt myös ns. sovitteluun, että


uhri ei tarvitse kostoa vaan hyvitystä!

En ole ikinä ymmärtänyt, mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää. Onneksi sitä pohtii joku muukin.


Ennen kuin lähden hiukan joukkoraiskausten tematiikkaan, jossa on todellakin kiintoisia piirteitä, niin totean, että tämä kirja on todellinen helmi. Tämä on antoisa kirja filosofiselle ihmiselle, joka myös löytää kirjasta paljon kiinnostavaa kirjallisuutta. Heberlein juoksuttaa estradille Camusin (Sivullinen), Dostojevskin (Karamazovin veljekset, Rikos ja Rangaistus), Shriverin (Poikani Kevin), Lessingin (Viides lapsi), Wilden (Dorian Grayn muotokuva) ja kuinka ollakaan myös Patricia Cornwellin, jonka kirjat minunkin mielestäni ovat tuoneet esiin oikeaa pahuutta. Lainattuja kirjoja ja tutkimuksia on todella paljon ja mukana on myös elokuvia Uhrilampaista Psykoon ja paljon siltä väliltä. Siis ei mikään ’pieni’ kirja! Kun luin teologian tohtori Ann Heberleinin kirjan En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, tiesin, että tässä nainen, joka kirjoittaa minulle: Heberlein uskaltaa kirjoittaa alasti. Se on niin rohkeaa, että jos joku ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa, voin vain sanoa: Lue hänen kirjansa. Arvostan äärimmäistä rehellisyyttä sekä uskallusta poiketa totutuista näkökannoista ja sitä tarjoaa tämä kirja, josta ei löydy opettavaista paatosta eikä tietoakaan siitä, että juuri näin pitäisi tehdä, vaan kaikki, aivan kaikki laitetaan suurennuslasin alle, myös pohjoismainen rikollisen ’ymmärtäminen’.

Sille, joka mahdollisesti harkitsee tätä kirjaa, voin kertoa, että käsittelyyn tulevat niin Natascha Kampusch, Abu Ghraibin kiduttajat, juutalaisten murhaaminen, lapsimurhaajat, koulusurmat ja paljon muuta. Käsitellään pahan lumoa, pahan olemassaoloa, pahoja olosuhteita, demonista pahaa, kostoa ja rangaistusta kuin myös pahan edellytyksiä. Tässä kohtaa voin kertoa selityksen sanalle jinnit, joka esiintyy Kirotussa Istanbulissa:

Jinnejä voisi kuvailla juutalais-kristillisten demoneiden islamilaisiksi vastineiksi. Jinnit ovat henkiolentoja, jotka Allah loi tulesta. Ihmisen tavoin myös jinneillä on kyky valita hyvä tai paha, oikea tai väärä, totuus tai valhe. Jinni ei siis ole välttämättä paha, kuten juutalais-kristilliset demonit. Jinni voi valita myös hyvän ja oikean.

Aion enää puuttua vain yhteen kirjan aiheeseen ja se on luvussa Miehet, naiset ja paha. Miksi tämä? Siksi, että minusta joukkoraiskauksessa on aina ollut jotain niin sairaan outoa, että…No, minä sainkin asiasta nyt hurjasti aivan uutta tietoa, mutta te saatte lukea nyanssit itse. Vakuutan, että kannattaa. Nyt alkoi aueta Oatesin Kosto: Rakkaustarinakin eli kuten arvata saattaa, juttu on luultuakin kovempi sisältäen todella outoja pohjavirtoja. Luvun alussa Heberlein toteaa, että hän halusi ehdottomasti alun alkaen olla tasapuolinen sukupuoliedustuksen suhteen, mutta se ei vain onnistunut, sillä hänelle löytyi väkivaltarikollisiin viisi naista ja kuusitoista miestä. Tämä on vain pienoiskoossa oleva fakta, jolle emme voi mitään. ’Rikoksista oikeuteen haastetut henkilöt 2008’ (Ruotsin rikostorjuntaneuvosto) -tilaston mukaan miehet tekivät seksuaalirikoksista 100 prosenttia ja kaikista murhista, tapoista ja pahoinpitelyistä yli 90 prosenttia.

Lukuisat kriminologiset tutkimukset osoittavat, että väkivaltarikoksia tekevät pääasiassa miehet kaikista kulttuureista ja ikäluokista.

Joukkoraiskaukset ovat varmaan kaikille täysin käsittämätön asia. Vielä käsittämättömämmäksi se käy, kun lukee, mitä vaikka sukupuolitutkija Ingemar Gens kertoo tilanteesta, jossa iso joukko miehiä raiskaa avutonta tyttöä tai naista. Tilanteessa on kyseessä karannut väkivalta, jossa ryhmäpaine on niin kova, että siitä ei luisteta ’seisoo tai ei’. Miehet kiihdyttävät toisiaan ja kohottavat tunnelmaa kuin futismatsissa ja uhrista tehdään esine, jolle ei suoda identiteettiä. ’Rikokseen kiihdyttääkin ennemmin ryhmädynamiikka kuin seksuaalivietti.’ Mies menettää ’kasvonsa’ ellei hän ole mukana. Ja nyt pääsemme siihen, jossa voimme yrittää myös ymmärtää, mikä ei tarkoita hyväksymistä!: Kysymys on miehillä statuksesta. Naisten status on olla kaunis ja seksuaalisesti vetovoimainen. Miehet, joilla ei ole varaa omiin statuksiinsa, kuten suureen autoon, arvostettuun asemaan ja muuhun kilpailukelpoiseen, turvautuvat väistämättä raakaan voimaan. Ja nyt ympyrä sulkeutuu:


Väkivalta on niiden kieli, joilla ei ole valtaa. (Anton Blok)

***

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Hanna

***


Keskisuomalaisen jutussa Pahuuden lähteillä (5.11.2011, toimittaja Riikka Mahlamäki-Kaistinen) Heberlein toteaa, että yliopistotutkimukset saavat harvoin yhtä laajaa huomiota ja lukijakuntaa kuin hänen teoksensa.


- En tiedä jaksaisinko edes kirjoittaa, jos tavoittaisin vain pienen akateemisen yleisön, Heberlein miettii.


- Välinpitämättömyys on itse asiassa vielä pahempi asia kuin pahuus. Kun emme välitä ympärillä tapahtuvista asioista annamme pahuudelle hiljaisen hyväksyntämme.


- Peruskoulun opinto-ohjelmaan pitäisi ihan ehdottomasti sisällyttää asioiden pohdintaan ja keskusteluun rohkaisevia avoimen keskustelun tunteja, Heberlein toteaa.

28 kommenttia:

  1. Kuulosti niin rankalta, että en tiedä haluaisinko lukea tuota kirjaa. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen. Tuli mieleen Balkanin sotarikoksista kertova kirja "Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään", jonka on kirjoittanut kroatialainen toimittaja Slavenka Drakulic. Kirjassa yritettiin saada selville miksi sellaisia julmuuksia tapahtuu. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta en ole uskaltanut lukea Drakulicin raiskauksista kertovaa kirjaa "Aivan kuin minua ei olisi".

    Muistan kun muutama vuosi sitten Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa Joku raja - kampanjassa vaadittiin, että pari- ja lähisuhdeväkivaltaa ei soviteltaisi. En tiedä mikä on tilanne nyt.

    Tuntuu kyllä todella kummalliselta, että väkivaltaa kokenut, peloissaan oleva ihminen joutuu sopimaan asiasta väkivallan tekijän kanssa. Uhri on siinä heti heikommassa asemassa ja saa pelätä mitä sanoo, ettei saisi vielä niskaansa kostoa.

    VastaaPoista
  2. Annika, tässä ei kerrota tekojen yksityiskohtia vaan pohditaan asioita enemmänkin mainiten tapahtuma, jonka kaikki tietävät ja sitten kerrotaan, mitä esim. rikoksentekijän tavannut tutkija kertoo etc. Minulle Oatesin kirja Kosto: Rakkaustarina oli kovimmasta päästä...Olen jättänyt monta kirjaa väliin koska en kestä väkivaltaa, mutta elämäni kaikkein kovin kirja on Nadeem Aslamin Elävältä haudatut ja silti siitä tuli edellisvuoteni paras kirja. Se on niin kaunis, mutta joutuu silti itkemään yhdessä lumikurkien kanssa, sillä suru siitä mitä Afganistanissa tapahtuu...

    Tuo sovittelu on jotain, mitä en ikinä ymmärrä etenkään väkivaltatapauksissa. Sen keksineet tuskin ovat itse koskaan kokeneet todellista väkivaltaa tai edes sen uhkaa.

    VastaaPoista
  3. Leena!

    Hienosti esitelty kirja, mutta en tiedä, onko minulla kanttia lukea tuo teos...

    Pahuus tuntuu vain yhä lisääntyvän maailmassa, saamme lukea niistä joka päivä, ja kuulla.

    Nuo lauseet, jotka kirjoitit punaisella, ovat varmasti totta.<3

    Hyvää keskiviikkoiltaa, Leena IhaNainen.<3

    VastaaPoista
  4. Aili!

    Tyttäreni opiskelee uskontotieteitä ja tämä kirja lähtee hänen matkaansa loppuviikosta. Ei rankka, vaan pohtii filosofisesti, mitä voisimme tehdä, että paha saataisiin estettyä. Rankempi oli Merin laajennettu essee noitavainosta kautta aikojen...

    Ei se pahuus siitä vähene, että niistä on piittaamatta. Minä olen käynyt tästä aiheesta kanaa viisaamman tyttäreni kanssa Isoja Keskusteluja.

    Mutta en nyt suosittele sinulle mitään tällä kertaa, koska se Kätilö oli sinulle niin kova juttu. Minä ajattelin,e ttä maalla on perinteisesti totuttu melkein mihin vain. No ei tietnkään siihen leiriasiaan, mutta minusta ne jäämeren rannan kuvaukset olivat jotenkin ihan kuin elokuvaa, jonka joku vielä tekeekin.

    Nuo värjätyt lauseet on helppo tajuta, sillä mitä menetettävää on sillä, jolla ei ole mitään oli se sitten vaikka hänen omaa syytään, että ei ole pärjääjä tai ei.

    Kiitos samoin Aili-IhaNainen♥

    VastaaPoista
  5. Miten hienosti olet tuosta kirjasta ja pahuuden aiheesta kirjoittanut. En tiedä kuitenkaan minäkään,jos jaksaisin sitä lukea. Mutta tätä arvosteluasi luin pari kertaa...

    VastaaPoista
  6. Hei Leena, tulin katsomaan karhusi. Löysin kyllä paljon muutakin mielenkiintoista. Vaikka tuon Kirotun Istanbulin. Kiroan nyt ainoastaan sitä, että olen niin toivottoman kaukana kirjakaupoista, siis niistä suomalaisista kirjakaupoista. Tein kuitenkin uudenvuoden lupauksen täällä sivullasi. Teen kirjalistan ja kun seuraava uhri matkustaa meille, laitan kirjalistan menemään, jotta ymmärtää saapua kirjakaupan kautta. Taidat muutenkin tykätä turkkilaisista kirjailijoista?

    Olipa kiva käydä, tulen uudestaankin.

    VastaaPoista
  7. Mine, ne molemmat kuvat löytyvät näillä sanoilla: Karhut rakastavat omenoita ja sisareni karhuja Leena Lumi

    Kaikki, kaikki ulkosuomalaiset lukijani tekevät juuri noin! He laativat listoja, jotka sitten soittavat/meilaavat ystävilleen/sukulaisilleen, jotka tulevat heitä tapaamaan. Ja sitten kun käyt kotimaassa, voit tietysti itse tankata kunnolla kirjoja. Ja minulla on aina Ystävänpäivänä arvonta, jossa palkintona kirjoja. On niitä lähtenyt Chileen asti.

    Kiitos ja kuin myös!

    VastaaPoista
  8. Jael, kiitos. Tämä on minulle tärkeä aihe tai siis olen kiinnostunut mm. tästä ja aiheista, joita Heberlein käsittelee ja miten hän sen tekee. Tämähän on tavallaan monimuotoisesti myös pyskologiaa ja sosiaalipsykologiaa eli miten yksilöihin ja ryhmiin voidaan vaikuttaa. Minusta etiikan opetuksen pitäisi olla pakollista yläasteella. Nyt osa nuorista jää kokonaan sitä paitsi.

    Ei tämä nyt ole SINULLE se maailman tärkein kirja. Ensin se Näkymätön silta ja sitten...;-)

    VastaaPoista
  9. Hieno postaus, ja varmasti luen tuon kirjan. Kiitos!!

    VastaaPoista
  10. Marja-Leena, kiitos ja ole hyvä. Kiva, että luet. Kunpa moni lukisi...

    VastaaPoista
  11. Ja kävin lukemassa sen arvostelusi Samarkand-kirjasta;D

    VastaaPoista
  12. Jael, älä nyt...;-) Toivottavasti löysit edes sen, jonka julkaisin 2010, siinä oli jo kommenttejakin. Kirja on muuten kaunis niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Joten se ravintola on kyllä tiennyt, minkä nimen on ottanut...Myy jo nimellään.

    VastaaPoista
  13. Tosi hieno arvostelu ja niin tärkeä aihe. Vain ymmärtämällä voi enneltaehkäistä ja se jos mikä olisi tärkeää. Täällä meidänkin pikkukylässä sattui juuri muutama päivä sitten järkyttävä väkivaltateko ja kysymys herää olisiko sen estämuseksi voitu tehdä jotain tai jotain enemmän. Rankkuudesta huolimatta, tämä täytyy lukea. Tuosta oppimissuunnitelmasta kouluihin olen täysin samaa mieltä! Upeaa että nostit tämän esille, edellinenkin hänen kirjansa oli hyvä ja puhutteleva, tämä varmaan vielä enemmän.

    VastaaPoista
  14. Ehkä silloin, kun kevään aurinko antaa valoa, otan jostain esittelemäsi kirjan ja luen.
    Kiitos, taas, käyn vastakin!

    VastaaPoista
  15. Anne, kiitos. Ja sinähän jo ammattisi puolesta tiedät aiheen tärkeyden. Ymmärtäminen ei sinullakaan takulla ole kaiken hyväksymistä, vaan ymmärtää, miten ennaltaehkäistä ja ymmmärtää, mistä väkivalta kumpuaa.

    Kuulin sen vasta tänään. Järkyttävää!

    Kasvaville nuorille opetetaan matikkaa, mutta ei moraalia! Minun elämässäni kaikki fysiikkaan ja algebraan menetetyt tunnit ovat olleet kuin arvokkaan ajan hukkana heittämistä, sillä en oppinut mitään;-) Senkin ajan olisin voinut lukea vaikka filosofiaa.

    Sinä voit myös tähän vaikuttaa! Purosta tulee joki, joesta tulee virta, virrasta tulee...

    VastaaPoista
  16. Leena, olen kukkahuumassa, kun Korpikankaan siemenluettelo tuli eilen...ja mitä minä sieltä löysinkään..käyhän kurkkaamassa blogini viimeisintä postausta...me kun yhdessä omemme TÄTÄ asiaa ihmetelleet.
    Ja tietty IHANAA UUTTA VUOTTA 2012 SINULLE LEENA.

    VastaaPoista
  17. A-L, kevään aurinkoa tähän ehkä kaipasin, mutta riitti, kun tuli joulun valo. Suosittelen ja kiva kun kävit ja vielä tulet toistekin.

    Hyvää, elämyksellistä vuotta 2012 sinulle!

    VastaaPoista
  18. Tuija, tulenkin heti. Minulla on sellainen tunne,että jos suvi ei ole niin pinallisen kuuma kuin kaksi edellistä, niin innostun hirvästi puutarhasta taas. Ja tiedäthän, että vien täällä sitkeästi kahta joulutähteä kohti kevättä ja omaa puutarhaa.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  19. Mieheni on työnsä vuoksi ollut läsnä hyvin monissa oikeudenkäynneissä ja hän totesi, että joistakin käsitellyistä jutuista on tullut mieleen, että on olemassa "ulkopuolinen" paha tai pahuus.

    Täytyy tuo kirja lukea, vaikka rankka aihe onkin.

    VastaaPoista
  20. Mielenkiintoista huomio, että pahuudesta ei enää puhuta vaan se tieteellistetään ja älyllistetään erilaisilla diagnooseilla. Tällä tavalla ikäänkuin ihminen ei enää olisi vastuussa teoistaan. Nyt onkin arvioitu, että Breivik ei ollutkaan psykoottinen (kuten aiemmin oli arvioitu) tehdessään järkyttävät pahat tekonsa heinäkuussa Norjassa.

    VastaaPoista
  21. Sussi, ei tämä ole rankka, vaan kiinnostava. Minä en tunne 'ulkopuolisen pahan' käsitettä. Sen sijaan kirjassa on paljon käsitelty, mistä paha syntyy ja toisin kuin luullaan, on olemassa on pieni prosentti pahoja, todella pahoja ihmisiä, olosuhteista viis'. Ja nyt voinemme tässä ehkä sanoa, kuten esim. psykopaatit.

    Lue ihmeessä ja anna miehesikin lukea, tämähän on uusi kirja ja sisältää aivan uutta tietoa vanhemman tutkimuksen rinnalla.

    VastaaPoista
  22. Irene, täysin samaa mieltä. On vain yksi asia, jossa täydesti myönnän, että ihminen on tilassa, ettei ymmärrä tekoaan ja voidaan vapauttaa surmasta, mutta en halua sitä tähän nyt mainita, mutta se on tilanne, jossa myös Suomen oikeuslaitos on ollut jo kauan samaa mieltä.

    Minä jaksan kauhistua Breivikistä yhä vain, vaikka se ei mitään hyödytä. Mutta tämän tapauksen ja Jokelan surmien yms. takia meidän pitää uskaltaa ja haluta näitä asioita myös käsitellä. On vielä monta aukkoa, joita tilkitsemällä saataisiin väkivaltaa pienennettyä. Minulla on tähän oikein lista, mutta koska en ole ollenkaan tämän alan ihmisiä, ketään ei kiinnosta. Siis vaikenen.

    VastaaPoista
  23. Todella hyvä teksti ja esittely kirjasta Leena! Haluan ilman muuta lukea tämän. Joskus Leena jutellaan...kasvokkain. Heräsi ajatuksia!

    VastaaPoista
  24. Ah, tästä siis puhuit aiemmin – todella mielenkiintoisen oloinen kirja ja kattava esittely. Luen tämän ehdottomasti.

    Olin keväällä Itävallassa opettajankoulutukseen liittyvällä kahden viikon kurssilla ja vierailimme siellä paikallisessa peruskoulussa. Heillä on opetusohjelmassa juurikin tuollaista yleiskasvatusta, 1 tai 2 viikkotuntia, kulki jollain "yhteiset asiat" -nimellä, ja pääsin seuraamaan yhtä sellaista tuntia. Sillä nimenomaisella tunnilla luokka käsitteli jotain aiemmin sattunutta kiusaamistapausta, se selvitettiin yhteistuumin. Ja lopputunti käytettiin kontakti- ja kommunikointileikkeihin. Taisi olla 5. luokka. Jäi mieleeni vahvasti.

    Minä olen itse aika kriittinen juuri siinä, voiko pahantekijästä tehdä uhria. Inhoan sitä ajattelua, että pahuuden voi eristää ihmisen ulkopuolelle ja sillä tavoin etäännyttää tekoa. Minusta se on vastuunpakoilua. Tietysti on myös sairauksia, jotka aiheuttavat pahoja tekoja, mutta silloin pitää saada hoitoa. Ja joskus ihmiset vain ovat pahoja.

    Tulipas kilometrikommentti. Mutta aihe on tärkeä!

    VastaaPoista
  25. Sara, kiitos. Minäkin haluaisin puhua tästä paljon ja sinä saattaisit jaksaa kuunnella ja sitten sinä kertoisit...Paljon olisi tehtävissä.

    Nyt hänen majesteettinsa Olga ja sitten...enemmän aikaa ystäville.

    VastaaPoista
  26. Suketus, kiitos ja suosittelen!

    Tiedän myös Itävallasta sekä hyvässä että pahassa. Pahassa muutama kauhea rikosasia, jotka mm. tässä kirjassa, hyvässä siinä, että yhtä kohteliaita nuoria ihmisiä kuin itävaltalaisella tuttavaperheellämme saa etsiä. Koska en ole alan ihminen (piti tulla hissanope, mutta sitten tulikin muuta...), en tunne kovastikaan heidän koulukäytäntöjään, mutta mitä kerrot kuulostaa hyvältä. Tyttäreni, joka nyt näitä kysymyksiä myös opiskelee, on täynnä intoa ja uskoa, että kaikkeen voidaan vaikuttaa, mutta sen pitää tapahtua jo peruskoulussa, sillä kaikki eivät mene lukioon.

    Muistaakseni joku tutkija on maininut,että YKSI prosentti rikollisista edustaa absoluuttista pahaa, jossa millään ympäristötekijöillä ei ole osuutta asiaan. Mieleeni tuli tässä kohtaa tapaus Kambusch sekä Breivik, mutta tämä on vai oletusta.

    Mieti, montako rajatilaa kulkee nyt suunnittelemassa jotakin...

    Kiitos kunnon kommentista! Mistään ei ilahdu enempää kuin siitä, että huomaa valinneensa kirjan, joka kiinnostaa.

    VastaaPoista
  27. Kiitos, kirjoituksesi tuli kuin tilauksesta!

    Olin juuri katsonut Anne Frank-sarjan Teemalta, ja lukenut Carol Ann Leen Anna Frank-kirjan, kun törmäsin siihen, että Suomestakin löytyy holokaustin kieltäjiä tai vähättelijöitä. Järkkyä!

    Rasismiin, josta moni paha kumpuaa vähitellen ja salakavalasti, törmää myös esim. Hgin keskustassa. Näitä "Suomi suomalaisille"-huutajia ja tummemman pigmentin omaavien tönimistä muka vahingossa (jotta siihen ei voisi puuttua) ja nimittelyä näkee turhan usein.

    Psykopatiaa on selitetty mm. lapsuuden olosuhteilla, mutta oikeastaan syytä ei kai tiedetä. Aivojen kuvantamisen kautta on löytynyt poikkeamia, mutta ei selkeää syytä siitäkään.


    Voihan se olla, että 1%:a rikollisista edustaa absoluuttista pahaa, mutta sitä ei kai haluta tunnustaa eikä uskoa. Onhan se kammottava ajatus, että joku onnellinen äiti synnyttää pahan vauvan, kun yleensä lapsi mielletään vielä viattomaksi.
    Shriverin kirja "Poikani Kevin"hän käsittelee teemaa hyytävän viiltävästi.

    Breivikiä ja vastaavia koskien ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että jotkut ovat jo syntyjään pahoja, ilman myötätunnon kykyä. Silti, en haluaisi niinkään ajatella.

    Holokaustia ja muita raakuuksia ja mielettömyyksiä onkin sitten olleet tekemässä tai hiljaisesti sivustakatsomassa suurempi joukko ihmisiä kuin se 1%:n rikollinen aines. Mistä se sitten johtuu. Täytyy lukea se Heberleinin kirja heti, kun saan sen käsiini. Kiitos vinkistä!

    T. Ilona.

    VastaaPoista
  28. Ilona, ole hyvä.

    Kirjoitat asiaa: Ensimmäistä kertaa minun elinaikani Suomessa saa sanoa kenestä vaan mitä vaan joutumatta oikeuteen. Tiettävästi holocaustin kieltäminen on rikos. Eri asia on, missä se kielletään ja lähteekö siitä kukaan tekemään juttua. Sanon kuten Aki Kaurismäki eräässä lehtihaastattelussa, että 'ensimmäistä kertaa elämässäni häpeän Suomea.'

    Tiedän nuo aivokuvaukset, sillä olen niin kiinnostunut näistä asioista. Kiinnostava on myös ns. kaksoispersonallisuus eräillä murhaajilla. Tätä käsiteltiin myös kirjassa Muukalainen perheessä. Annoin kirjan eteenpäin, enkä muista enää kirjoittajan nimeä, mutta kirja on vahva kertomus äidin selvitymisestä ja taistelusta, kun kiltti poika, jo perheenisä osoittautuu tyttjäjen sieppaajaksi, raiskaajaksi sekä murhaajaksi.Tositarina USAsta.

    Poikani Kevin on minulta lukemattamatta, vaikka vuoden toiseksi paras kirja blogissani onkin juuri Shriveriltä. Sen sijaan olen lukenut Lessingin Viidennen lapsen monesti. Myös Heberlein viitta Viidenteen lapseen, kun hän mainitsee, että kirjallisuudessakin tunnetaan käsite, että jo lapsi on muuta kuin lapsi. Näyttää lapselta, mutta voi olla ihan mitä tahansa, jopa tuleva murhaaja, jossa jo varhain näkyy monia merkkejä. Muistan itse miten aikanaan järkytyin lukiessani Christien dekkareita ja silloin oli kyseessä muistaakseni Kurpitsajuhla,kun Poirot mainitsee, että jo lapsessa voi asua murhaaja. Myös Heberlein tuo esiin kaikkien muistissa olevat lapsimurhat, joissa lapsi tappaa toisen lapsen tietoisesti, ei vahingossa.

    Psykopaateiltahan puuttuu kyky empatiaan ja katumukseen.

    Viimeisessä kappaleessasi toteat sen, mitä en enää saanut mahtumaan juttuuni, joka ehkä on jo nyt aika pitkä eli sivustaseuraajat, jotka Heberlein katsoo myötäilijöiksi ja yhtä syyllisiksi kuin teon tekijät. Myötäilijät antavat rikolliselle yleisön ja he mahdollistavat tapahtuman. Kuitenkin kautta historian tunnetaan myös niitä, jotka ovat uskaltaeet nousta vastarintaan ja näitähän olivat mm. rohkeat juutalaisten piilottajat, jotka pelastivat omnan henkensä kaupalla.

    Hanki kirja pian, sillä Suomessa kirjan elinkaari on käsittämättömän lyhyt. Yritän myös itse ostaa oman kappaleen, sillä tyttäreni vie sunnuntaina kirjani mukanaa Helsinkiin. Ehkä saan kirjan viimeistän Jyväskylän kirjamessuilta.

    Kiitos pitkästä, kiinnostuneesta kommentistasi.

    VastaaPoista