sunnuntai 8. tammikuuta 2012

KARTANPIIRTÄJÄ

Unessa näen joskus räikeän, säkenöivän ja nauravan Karachin, ja silloin tahtoisin vain nukkua heräämättä ollenkaan.

Kamila Shamsie kastaa kynänsä Pakistanin sisällissodan ja etnisten uhrien vereen, hän kastaa sen Karachin katupölyyn ja jätekasoihin, hän kastaa sen mustekalan musteeseen ja rakastamansa miehen hikeen, hän kastaa sen Karimin kuuhymyyn ja vanhempiensa salaisuuksien verkkoon, alkaakseen kirjoittaa Kartanpiirtäjää (Kartography, Gummerus 2011, suomennos Kristiina Drews), ylistyslaulua synnyinkaupungilleen Karachille sekä suurelle rakkaudelle, joka ei väisty etnisiä esteitä, ei maiden rajoja, ei synkkiä salaisuuksia, eikä etenkään käsittämättömiä keskinäisiä väärinymmärryksiä.

Kartanpiirtäjän nuoret rakastavaiset ovat Meehan ja Karim, jotka ovat tunteneet toisensa syntymästään asti. Heidän vanhempansa ovat toistensa parhaat ystävät ja perheet elävät eliitin elämää, joka antaa joltisenkin suojan pahimmilta etnisiltä ja muilta iskuilta, mutta halkeama voi lähteä myös ruukun sisältä Se voi lähteä vain yhdestä väärästä lauseesta, joka synnyttyään ei voi enää kadota, vaan alkaa rapauttaa monen toisiaan rakastavan ihmisen elämää traagisella tavalla. Kaikkea värittää kuitenkin etninen tausta. Kuka sinä olet? Muhajir? Pataani? Maheenin on pakko avata silmänsä ja nähdä läpi suojatun elämänsä kohdatakseen sen todellisuuden, joka on hänen kaupunkiaan ja Karimia:

Minä olin muhajir, jossa oli hitunen pataaniverta, Karim taas oli bengalilainen ja…punjabilainen? Sindhiläinen? Vai mikä? Minä mietin. Varmaan punjabilainen, ajattelin. Hänellä oli sukulaisia Lahoressa. Näinä aikoina, kun sisällissotaan suhtauduttiin vain kaukaisena muistona jolla ei ollut mitään tekemistä meidän nykyisen elämämme kanssa, Karimin punjabilaisuus nostattaisi kansakunnan etnisellä taistelukentällä varmaan enemmän intohimoja kuin hänen bengalilaisuutensa. Mutta oliko tällä kaikella oikeastaan mitään tekemistä Karimin ja minun kanssa? Tarkoittiko erilainen etninen tausta tosiaan sitä, että meissä oli syvällä sisimmässämme jotakin perinpohjaisen yhteensopimatonta.

Shamsien kynän kertoessa tarinaa, Maheenin on aika nähdä Karachin syvin olemus sen väkivaltaisesta ytimestä maailman upeimpiin auringonlaskuihin samalla kun hän kasvaa aikuiseksi, joka tahtoo katsoa suoraan pahimpaan ja pimeimpään löytääkseen vastauksen ja valon.

Kamila Shamsie on vienyt minua ennenkin idän taikaan. Hänen kirjansa Poltetut varjot sisältää maailman kirjallisuuden upeimman alun jonka taika kestää Japanista Intiaan, mutta jää sitten jonnekin Pakistanin sotaisille vuorille ja kadottaa näkyvistä Hirokon, jonka kanssa halusin olla käsi kädessä koko matkan. Shamsien kieli on niin lumoavaa, että epäilen siihen kätkeytyvän jonkun mystisen ikiaikaisen itämaisten kertojien noituuden. Kartanpiirtäjä on Poltettuja varjoja parempi ja syynä on tekstin kokonaisvaltainen täysipainoisuus, jolloin tarina pysyy ehjänä heijastaen kauneutta, lahjakkuutta, koskettavuutta, mystiikkaa, romantiikkaa, historiaa sekä ihmisen syvintä pahaa että syvintä hyvää peilin pysyessä ehjänä. Kartanpiirtäjässä ei ole yhtään turhaa sanaa. Ei mitään rakennevikaa. Se on kaunis sinällään, kun sadepisarat jäävät tarinan iholle ja heijastuvat niistä kirkkaina timantteina valaisten Karachin katujen karttaa, jotka kertovat omaa tarinaansa hänelle, joka haluaa kuunnella. Ja ymmärtää.

Zian isän kaksikymmentäneljä vuotta vanhat jäätyneet kyyneleet putoilevat sulamatta, hukuttavat hänet, minut, jokaisen…

ja minä voin vain hämärästi ymmärtää säpsähtäneen rauhan, kun poika sulkee miehen mitään näkemättömät, kyynelten reunustamat silmät ja maapallo huuhtelee kaikki merensä meitä päin, aalto aallon jälkeen…aalto aallon jälkeen.

***

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Jenni Susa Mari A Norkku Sanna Zephyr Carmelita Anni M.

29 kommenttia:

  1. Taas olet löytänyt kiehtovan kirjan,kiitos taas esittelystä:)Ja selvästi on kirja sinuakin kiehtonut;D

    VastaaPoista
  2. Jael, ole hyvä. Shafak ja Shamsie...naiset idästä, ovat vieneet minua ennenkin.

    (Meri lähti juuri=Joulu/välipäivät ohi ovat ja arki alkaa. Usko tai älä, minulla meni äsken käärme pitkin käsivartta;-) ja Dinalla on uusi talvipuku, jonka hupussa turkisreunus.)

    VastaaPoista
  3. Haluan ehdottomasti lukea Shamsielta jotakin lähiaikoina. Jotenkin tuo Poltetut varjot kiinnostaa kuitenkin teemoiltaan ennalta enemmän, eli taidan aloittaa siitä.

    Sitten jos se uppoaa, luen myös tämän.

    VastaaPoista
  4. Liisa, minä tuskin pysyn nahoissani, että saan lukea, mitä sanot Poltetuista varjoista. Puoleen väliin asti sitä olin varma,että käsissäni on vuoden paras kirja. Siinä on niin ukomatonta aluksi, että liimannut kiinni Shamsieen jo sen takia;-) Hän osaa kirjoittaa, mutta on tässä kirjassa tavoittanut ehjemmän rakenteen.

    VastaaPoista
  5. Anoppini oli kartanpiirtäjä
    (ihan eri kirjoja Suomessa, tämä kirjailija ihan tuntematon, vielä ainakin).

    VastaaPoista
  6. Hannele, kiinnostavaa.

    Tämä on suomennettu viime vuonna.

    VastaaPoista
  7. Shamsie on melkein yllättäen noussut minun suosikkikirjailijoiden joukkoon. ja olen toki samaa mieltä siitä et tämä oli parempi kuin poltetu varjot, mikä tekikin tästä minulle yhden suosikkikirjoistani viime vuodelta. Ihanaa että luit tämän ja kiitos linkistä!

    VastaaPoista
  8. Shamsie on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon aion tutustua tänä vuonna (melkein kuin uudenvuodenlupaus!). Kartanpiirtäjä minulla onkin jo hyllyssäni, joten luen varmaankin tämän ennen Poltettuja varjoja.

    VastaaPoista
  9. Anni, sama täällä. Ja tämä on todellakin kokonaisuutena parempi. Ole hyvä ja tietenkin luen kaikki Shamsien kirjat;-)

    ***

    Katja, erittäin jännittävää kuulla, miten sinä otat Shamsien kirjat. Olen aika varma, että pidät etenkin Kartanpiirtäjästä ja huikaistut Poltettujen varjojen alkuosasta, ehkäpä selviät jopa siitä Pakistan-sekoilustakin, jossa minä uuvuin. Poltetut varjot meinasi olla minulle silloin vuoden paras kirja, mutta Pakistanissa kaikki muuttui.

    VastaaPoista
  10. P.S.
    kukka ikkunallani ei ole lilja vaan amaryllis

    VastaaPoista
  11. Kiitos vinkistä. Poltetut varjot luin ja varmaan luen tämänkin.

    VastaaPoista
  12. Hmm, kylläpä kiinnostuin! Minua tuo itä kiehtoo myös. Oletko lukenut muutes kirjan Pyhä yö?

    VastaaPoista
  13. Shamsien on rakkauteni. On ollut ilo tutustua hänen teoksiinsa ja Kartanpiirtäjässä oli niin paljon sanottavaa, että toivottavasti kaikki lukevat sen.

    VastaaPoista
  14. Pitää vielä lisätä, että Shamsieta lukiessa ei todellakaan tiedä, kumpi on parempaa: Shamsien kuljettama tarina vai Shamsien teksti, jolla kuljettaa tarinaa...

    VastaaPoista
  15. Kiehtovalle kuulosti tämä kirja, jo kuva vie mennessään.
    Kaunista pakkaspäivää Leenalle!
    Ilona

    VastaaPoista
  16. En kestä tämän kirjan kantta, se on liian kaunis! Ilmeisesti sisällössäkään ei vikaa ole, sinun ja muiden arvioista päätellen. Jossain vaiheessa minäkin luen tämän vielä...

    VastaaPoista
  17. Hannele, niin ensin ajattelinkin, mutta se oli aika erikoinen väriltään...Minä en ole sisäkukissa mitenkään menestyksellinen;-) Nyt on täystyö pitää jouluruusut hengissä, että saan ne keväällä puutarhaani.

    VastaaPoista
  18. Allu, sinä takuulla pidät tästä.Ole hyvä.

    ***

    Helmi-Maaria, susoittelen. Pyhä yö on minulle ihan outo - vielä.

    ***

    Mari A, Shamsie on erittäin lahjakas kirjoittaja. Pidin esim. siitä kohtauksesta, jossa hän kuvasi, millaisia ovat Karachin kadut, ne jotka voivat muuttua aivan toisiksi, kun ihmiset vain avaavat ovensa ja katuverkosto muuttuu talojen läpi kuljettavaksi.

    ...vai onko parasta se, kun saa jäädä Smansien sanojen virran viemäksi.

    VastaaPoista
  19. Ilona, kirja on yhtä kaunis kuin on sen kansi.

    Olen lähdössä Olgan kanssa lumitöihin. Mahtava lumipyry!

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  20. Vaikuttaapa hyvältä teokselta. Ja taasen olet löytänyt kauniin kannen. Aivan ihana =)

    VastaaPoista
  21. Suketus, tämän kansi on monen kehuma ja minäkin pidän tätä kauniina. Katso kuitenkin kantta kirjassa Kirottu Istanbul, eikö vain sekin ole kaunis.

    Et voi jättää tätä väliin;-)

    ***

    Birgitta, katso Suketuksen kommentti: Tätä kantta kehutaan paljon. Pitänee jo laittaa Valitse Vuoden 2012 Kaunein Kirjan Kansi -listalle.

    Minusta tuntuu, että sinäkin pitäisit tästä kirjasta...

    VastaaPoista
  22. Tässä on kyllä kirja, missä niin kansi kuin sisältö ovat yhtä upeita, mieleenpainuvia.

    Luulin, että jätin kommentin jo eilen, mutta sekoilinkin taas. Aioin kyllä ;)

    VastaaPoista
  23. Susa, tämä kirja on ollut hyvin pidetty kaikeltaan, eikä ihme.

    Kävin juuri ihastelemassa, mitä hankitoja olit tehnyt. Siellä minäkin sekoilin;-)

    VastaaPoista
  24. Hienosti esitelty, Leena.<3

    Kamila Shamsien kirjoja en ole lukenut yhtään, mutta ehkä vielä törmään häneen.;)

    Oikein hyvää maanantai-iltaa ja uuden viikon alkua sinulle, Leena-IhaNainen.<3

    VastaaPoista
  25. Aili-IhaNainen, kiitos!

    Sinä voisit pitää...

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  26. Minä luen tämän kyllä, pidinhän Poltetuista varjoistakin paljon, ja nyt on tainnut jokainen molemmat lukenut bloggaaja sanoa, että tämä on vielä parempi. Ja tuo kansi on kyllä ihan uskomattoman kaunis.

    VastaaPoista
  27. Karoliina, tämä voisi mennä kuuntelunakin, sillä minä, vaikka luin tämän ihan itse, kuulin kuin tätä olisi kerrottu minulle kielellä, jota en ymmärtänyt, en edes tunnistanut, mutta se kääntyi pääni sisällä ja ymmärsinkin kaiken. Shamsien äänikö vai Raheenin...

    Kuva täytyy nyt jo viedä kauneimmat kannen -kisan muistilistalle;-)

    VastaaPoista
  28. No tähän täytyy sitten tarttua =)

    Pistä vaan suoraan tämä sinne 2012 kauneimpiin kansiin odottamaan...

    VastaaPoista
  29. Birgitta, vastaus molempiin: Ehdottomasti!

    VastaaPoista