Olen avannut ikkunan,
siirtänyt valon siihen, keskelle seinää.
Käyn ovesta. Tuletko sinä?
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Petriina
Cry Me A River
♥♥♥
Kaunista loppiaista sekä viikonloppua kaikille!
torstai 5. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vinkkaan varovasti, sinä paljon lukeva, tunteella elävä ja kokeva.. jos vaikka pitäisit, rakastaisit kuten minä joka humpsahdin kokonaan syvyyksiin näiden sanojen, tämän tarinan matkaan..
VastaaPoistahttp://kuinsoljuvavesi.blogspot.com/2011/12/osa-1.html
.. en malta odottaa jatkoa jota on kuulemma luvassa.. ;-)
Hieno hetki tässä Rekolan runossa.
VastaaPoistaLeena, minulle voi vinkata vähemmän varovastikin...Tiedän, että kukaan ei helposti suosittele minulle luettavaa, kun teen sitä niin paljon, mutta suosituksiin ei kuole. Kiitos linkistä, käyn katsomassa.
VastaaPoista***
Birgitta, eikö vain. Ja tämä tulee blogistani ulos joka tammikuu;-) Jotenkin tuo Petriínan kuva sekä vangitsee että vapauttaa, sillä siinä on aurinko, mutta ikkunat kiinni ja kuka siellä, niiden takana...sekä nuo KAKSI runkoa edessä...
Oi niin, Rekola osaa pysäyttää, tarjota taikahetkiä.
Katsoin kuvaa kauan ja herkeämättä hiukan silmiäni siristellen
VastaaPoistaauringon valo lankeaa seinustolle ja puunrungot lasin edessä on kuin sanoma,
ällös tästä kulje vaan ovesta
ja tulenhan minä.
Minäkin katson pöytäni takaa kurreloitten ym.pikkaraisten
elämän touhuja ikkunani takaa...
Kaunista elämää myös sinulle ja rakkaillesi<3
Oi, mukaansa tempaava ja tenhoava Rekolan runo.
VastaaPoistaIhanaista alkanutta vuotta sinulle Leena♥
Luin viime syksynä paljon Rekolaa, ja taidan jatkaa nyt talvellakin. <3
VastaaPoistavalo on täkeää
VastaaPoistaSirkka, hienosti kuvaat Petriinan kuvan tunnelman puunrunkojen sanomaa myöten.
VastaaPoistaTupsukorvat ja kaikki linnut...kallion kolosta livahtaa lumikko ja kettu on yöllä kulkenut lehtomme läpi.
Kiitos samoin sinulle & co!
***
Hannah, eikö vain.
Kiitos samoin sinulle, Hymytyttö!
Katja, suosittelen.
VastaaPoista***
Hannele, toki, kunhan yöt olisivat aina pimeät.
täydellinen kuva. tammikuun/helmikuun valo on minusta kauneinta, se kun on myös niin kovin harvinaista.
VastaaPoistahyvää viikonloppua myös sinulle!
Ihan minun tunnelmani Rekolan runossa.
VastaaPoistaMikään ei voita savun tuoksua kirpeässä sinertävässä pakkaspäivässä. On ehdottomasti minun lempituoksumaisemani.
Mukavaa loppiaista sinullekin!
Heipsan Leena! Kaipailit vanhan bannerin kuvia: http://valkoisetunelmat.blogspot.com/2011/11/illallinen-ystavien-kesken.html
VastaaPoistaTuolla oli niistä erillinen postaus :)
Kaikkea hyvää vuodelle 2012!
Kaunis runo!
VastaaPoistaOikein hyvää loppiaista teille. Joko saareen on lumi tullut jäädäkseen hetkeksi?
olen myös lukenut Mirkka rekolaa. Pidän hänen runoistaan, sanoistan. Hän pysäyttää lempeästi ja pyytää kuuntelemaan, katsomaan silmät avoinna, tunteet vapaina...
VastaaPoistaTuo kuva ja ruo ovat niin liki!
Ilman toisiaan, jotain isoa häipyisi, ainakin nyt kun on saanut kokea, koskettaa molempia yhdessä..
Kuinka kuva voinkaan olla niin puhuva, kuikaava ja huutavakin, joskus..
Kiitos tästä Leena, taas♥
En muuten päässyt sinne " kuin soljuva vesi". Pääsitkäö sinä?
Hyvää viikonloppua sinne paratiisisaarelle. Niin paljon ilmassa, onneksi valoakin. Tammikuu, uusivuosi, uudet kujeet..tervetuloa. Ihana jo pakata joulu pois ja valmistautua tulevaan. Halaus!
VastaaPoistaAnni, ja se on armollista: Illalla putoaa pimeä, aamulla voi nukkua pitkään, kun on hämärää ja mikään ei näytä kulahtaneelta;-) Itseasiassa taidan alkaa pitää eniten juuri kuukausista ennen julmaa valoa ja huhtikuuta, joka työntää niitä T.S.Eliotin silmujaan vielä routaisesta maasta.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Hanne, melkein saatoin tuon arvata...minulla sama. Ja tokana ehkä sitten se meren tuoksu.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
***
Maria, juu, kaipailin serkkuni takia;-) Kiitos kovasti, nyt saankin sen oikein jutun kera kartanrouvaserkulleni.
Kiitos samoin sinulle!
Mummeli, eikö vain!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle & co!
Olen tehnyt pari päivää lumitöitä ja suuriruhtinatar Olgakin on kuin nuortunut: Luulen, että nyt tuli vihdoinkin pysyvä lumi. Ihanaa!
Hanne, eikö vain. Sinä ja minä ainakin tajuamme ja monet ihanat lukijani, mikä vaikutus kuvalla on. Odotan aina tammikuuta, että voin julkaista tämän kuvan ja runon uudestaan.
VastaaPoistaOle hyvä♥
Minä pääsin sinne ihan suoriksi. Kopioi tuo linkki Leenan postauksesta ja vie se ylös, jossa www yms. Liitä ja sitten enteriä. Minä en voi uskoa, että neuvon tässä toista tekniikassa, kun en meinaa selvitä edes gmailin udistuneesta asusta;-) Siellä lukee jutun lopussa, jossa kohta aiheet mm. sana kaksoisliekit, josta Eve minulle puhui. Hänen piti kertoa minulle siitä kaikki, mutta sitten ei enää ehtinytkään...
Anne, kiitos samoin! Minäkin näen valoa...lumen valoa ja muutakin valoa.
VastaaPoistaJa nyt alamme riisua kuusta ja loppu onkin sitten sitä leffaa & co;-)
Kiitoksia Leena olisin tullut mielelläni, aivan ihan kuva:) Mukavaa vuoden alkamista ja paljon kirjoja!!!
VastaaPoistaHei, sinä amaryllis-asiantuntija!
VastaaPoistaJouluksi ostamani kaunis valkoinen amaryllis teki kaikkiaan viisi komeaa kukkaa - vielä on kolme kukkaa hyvässä kuosissa. Alhaalta näkyy pukkaavan taas uutta vartta, jossa muhkea nuppu.
Siis, miten tuon kukan voisi saada pidettyä talven yli niin, että ensi syksynäkin voisi nauttia sen kauneudesta? Annetaanko lehtien kuivua, miten sipuli säilytetään jne?
Mustaleski, olisit tullut vaan!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
***
Omapäinen arkeilija, nyt sie pilkkaat minnuu;-) Minä olen sisäkukkakiller kovimmasta päästä. Amaryllis on vain yksi suuri intohimoni ja ei onninustunut ne, jotka vein kesän yli puutarhassa, pelkkää lehteä lykkäsivät, joten ostin upeat, nupulliset uudet.
Sanon nyt heikoilla jäillä liikkuen, että pidä se kevyesti hoitaen hengissä melkein missä vaan ja sitten laitat kesällä sen ruukussaan jonnekin puutarhan tai parvekkeen puolivarjoon ja kastelet. Se vaikeampi vaihe tulee sen jälkeen, joten lue kaikki amarylliksestä tästä linkistä http://sarinjoulublogi.blogspot.com/search/label/amaryllis
Siis kopioi tuo linkki ja viet sen sitten ylös kohtaan www ja painat enteriä, näet ihmeitä ja saat opastusta.
Onnea vuodelle 2012 ja amaryllisten hoitoon. Minä nyt yritän pitää jouluruusuja hengissä, että saisin ne istutettua keväällä puutarhaani.
Hei minullakin oli jouluruusu ja yhä se elää, ajattelin ihan samoin istuttaa sen no puutarhaa ei ole mutta penkkiin.. Anopilta sen ihanuuden sain ja Amaryllis puskee jo toista kukkavanaa, ensimmäisessä oli viisi ihanaa kukkaa:)
VastaaPoistaOmapäiselle tiedoksi: Amarylliksen kukittua voi leikata kukkavanat pois ja pitää sisällä valoisassa kuten viherkasvia ja voidaan istututtaa kesäksi lämpimään ja annetaan lehtien kerätä sipuliin uutta voimaa, älä katko tai vaurioita lehtiä, elokuussa lopetetaan lannoitus ja kastelu vähitellen ja kun kasvi tuleentuu, se viedään lokakuussa pimeään ja viileään talvehtimaan ja siinä onkin kompastuskivi.. noin 15 astetta ei juuri yli eikä varsinkaan ali. Sipulia ei saa istuttaa liiaan syvään ja siellä se alkaa sitten uudelleen, höh, itselläni oli liian lämmin ja liian kylmä joten sain lahjaksi uuden... Tulppaanit onnistuivat joskus paremmin, saunanlauteille vein lievään lämpöön aatonaattona että joutuivat jouluksi kerran 100 vuotta sitten.. nyt en enää paljon kukkia harrasta.
Mustaleski, ehkä sun on syytä palata kukkien pariin, sillä kuulostat innostuneelta ja melkein ammattilaiselta!
VastaaPoistaMinulla on muuten juuri passeli välivarasto ennen kellaria, jossa on juuri tuo sopiva lämpötila. Pelakuut ovat vielä kellarissa, mutta kohta siirrän ne tuohon välivarastoon ja sitten takkahuoneen apukeittiöön, jossa parin päivän sisällä ne sitten rapsin eli leikkaan ja istutan uudelleen. Kellarista ulos aina 5.2., joka on isäni syntymäpäivä.
Joka päivä hengähdän syvään, kun moelmmat jouluruusuni voivat vieläkin hyvin;-)
Minä vinkkaan Omapäiselle, että hän saa tästä tiedon. Kiitos sinulle!