Johan Bargumin Syyspurjehdus (Seglats i september, Tammi 2012, suomennos Marja Kyrö) on pieni tiheä kirja, jossa rakenne hakee vertaistaan, kieli on tyylikästä, älykästä ja erittäin hienovireistä. Nyt minun on pakko yhtyä Huvudstadbladetin Eva Kuhlefeltiin:
”Jotkin kirjat ovat niin hyviä, että ne lamauttavat kriitikon kyvyn kirjoittaa…Johan Bargumin Syyspurjehdus on juuri sellainen harvinaisuus.”
Silti vähän. Jotakin.
Syyspurjehduksen kaksi miestä Harald ja Olof rakastavat molemmat Eliniä. Elin rakastaa purjehtimista, majakoita ja Jumalaa. Elin ja Harald ovat katolisia ja siten avioliitossa, joka on käytännössä päättymätön. Sitten tulee Olof ja…
Kuten Graham Greenen Jutun lopussa (The End of the Affair), paavin kirkon ote on kolmiodraaman naiseen vahva. Se ei irrota, vaikka muulta voi aluksi näyttää. Elin saa enteitä mentyään yhteen Olofin kanssa, ja nämä enteet ajavat hänet luovimaan tuntemattomille vesille, salakarien reiteille, piinatun ihmisen yöpurjehduksille vailla venettä, mutta purjeinaan rukous ja tuulenaan painajaiset. Kun rukous ei näytä väylää rauhan satamaan, kun yhtään majakkaa ei ole näkyvissä, kohtalo, Jumala tai Elin tekee oman siirtonsa.
Elinin jälkeen kaksikymmentä vuotta toisiaan kartelleet Olof ja Harald lähtevät syyspurjehdukselle. Harald on vakavasti sairas ja kipulääkkeiden varassa vailla toivoa parantumisesta, mutta yhteisen purjehduksen on tapahduttava, sillä on jotain mikä vaatii sovitusta tai…kostoa.
Kuten Per Petterson vaikuttavassa teoksessaan Kirottu ajan katoava virta (Jeg forbanner tidens elv), myös Johan Bargum jättää langan päät solmimatta, tarinan ratkaisun auki, lukijan pääteltäväksi. On kirjoja, joissa tämä tyyli suorastaan hivelee vaativan lukijan aisteja, sillä hienovireisimpiin teoksiin ei valmiiksi pureksittu malli sovi, vaan pitää jäädä tilaa vapaille tuulille, uusille reiteille, seikkailulle…Syyspurjehdukselle.
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Omppu Sara Kirjakirppu Opuscolo Kaisa Minna Liisa Aletheia Sanna Kaisa Reetta Jonna Linnea Karoliina Katja Maria ja Mai/Kirjasähkökäyrä
Hienosti vertasit teosta Pettersonin teokseen. En ole vielä kumpaakaan lukenut, mutta minulle tuli tunne, että tiedän, mitä tarkoitat.
VastaaPoistaPakkolukea!
Huomenta Leena, mielenkiintoiselta vaikuttava kirja.Ihanaa, kun loppu on jätetty avonaiseksi. Jokainen saa oman mieltymyksensä ja mielikuvituksensa mukaan ajatella mitä lopulta tapahtui. Kirjojen lukemisessa on se ihanuus, että oma mieli, luo kuvaa tapahtumista ja henkilöistä. On kuin itse olisi tapahtumissa mukana. Kirjojen kanssa irtaantuu omasta arjesta parhaiten.
VastaaPoistaKirjoittaja on täysin tuntematon minulle. Toivottavasti joskus törmään tuohon kirjaan:)
Mukavaa tuulista torstaita. Nyt lentelee lumet puista vauhdilla.
Ihanaa! Majakka :)
VastaaPoistaHanna, siis kumpikin on niin vaikuttava, mutta eri syistä, eri tavalla, mutta tyylissä on jotain ylimyksellisen samaa...ehkä avoimet ratkaisut ja se jokin.
VastaaPoista***
Hanne, tämä on niin minun kirja. Tässä on niin monta asiaa: meri, purjehtiminen, kolmiodraama, uskonnolinen syyllisyys ja sitten vielä...
Älä ohita tätä kirjaa, vaan osta per heti. Osta miehelle lahjaksi saat lukea sitten itsekin. Tämä kirja pitää olla siellä teidän kesäpaikan yöpöydällä.
Kiitos samoin sinulle! Täällä sataa lisää lunta: Ihanaa!
***
Hannele, tässä kirjassa on nainen, joka on yhtä hulluna majakoihin kuin sinä. Ja paljon purjehtimisesta ja rakakudesta.
Pidän ehkä kaikkein eniten hienovireisistä, ei-pureksituista kirjoista, joten odotan tämän lukemista innolla. Kirja minulla jo onkin.
VastaaPoistaMielenkiintoista, että vertaat Pettersoniin. Toisaalta ei mikään ihme. Petterson on kahden lukemani romaaninsa perusteella yksi suursuosikeistani. Bargumilta luin elokuussa Syyskesän, jossa on aika paljon samoja kaikuja kuin Haahtelan kirjoissa, mutta jotain samaa kuin Pettersonin Hevosvarkaissa.
Aion lukea Syyspurjehduksen lähipäivien aikana.
Katja, siinäpä tämä onkin niin paras. Muita ovat Rannalla ja irottu ajan katoava virta, näin nopealla otannalla.
VastaaPoistaSyyskesä kun tulee vastaan, ostan heti. Jo nimi on niin minua kuten tämä Syyspurjehdus.
Lukee nopeaan, mutta luet aina vain uudestaan. R. lukee nyt Syyspurjehdusta.
En olisi heti arvannut, että teet tämän (suomalainen mieskirjailija ;)), Leena, mutta tarkemmin ajatellen tässä on kyllä paljon elementtejä, jotka ovat aivan sinua varten: meri, vahvat tunteet ja intohimot etc.
VastaaPoistaEn ollenkaan pysty ymmärtämään Eliniä, että mikä häneen meni... Enemmän taikauskoa kuin katolista uskoa, minun mielestäni. Minäkin tykkäsin, kun loppu jäi avoimeksi!
Maria, tämä on ihan minua.
VastaaPoistaEt ehkä ole nähnyt edes elokuvaa Jutun loppu...Siinä on aivan sama teema, mutta pidemmin ja rankemmin ja sitten tietysti mystinen tpaus, joka suistaa kolmiodraaman katolisen naisen raiteiltaan. Kaikki tapahtuu Lontoossa ja pääosissa ovat Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Filmi perustuu puhtaasti Greenen kirjaan Jutun loppu, jonka olen lukenut monta,monta kertaa.
Maria, kyllä siinä on katolisuutta. Jos luet koko Greenen tuotannon ja mitä arvostelijat siitä sanovat, niin hän eli loppuun asti ristiriidassa uskonsa kanssa yrittäen siitä irti. Mutta pointti on siinä, että ihmeet ovat aina kuuluneet juuri tuohon uskontoon. Tyttäreni on vasta toista vuotta lkemassa näistä asioista, joten en pääse vielä tsekkaamaan, miten siitä kerrotaan, vai vaietaanko, mutta kautta kirjallisuuden, katolisuus on täynnä mystiikkaa ja ihmeitä. Jopa painostavaan ahdistukseen asti ja se vei Elinin. Hän luki merkkejä tulkiten ne uskonsa kautta ja apuna hänellä oli oman kirkkonsa pappi.
Maria, siis yllä puhun tyttärestämme Meristä. Siis aina vain Meri ja meri. Olen myös ollut purjeveneessä niin monasti gastina, että haluaisin vielä oikeasti oppia purjehtimaan...
VastaaPoistaTässä on yksi vuoden parhaista kirjoista...,vaikka onkin hurjaa sanoa se tammikuulla, en voi pidättyä.
Elinin luonne oli muutenkin kiintoisa, mietippä vähän ohi sen katolisuuden...Hän rakasti purjehtimista niin paljon, että...
Johan Bargumia en lukenut vaikka paljon kirjoittanut ruattiks, hyvä vihje.
VastaaPoistaHannele, lueppa ja tee arvostelu, niin linkitän sen.
VastaaPoistaSun mieskin pitäisi tästä.
Tämä on kirja, jonka aion lukea mahdollisimman pian. Majakat ja meri ovat asioita, joista pidän. Bengskärin majakalla käynti oli hieno kokemus.
VastaaPoistaLuin viime syksynä Bargumin Syyskesän ja sitä kirjaa on helppo suositella.
Marjatta, uskon, että miehesikin lukee tämän. R. jo eilen aloitti...
VastaaPoistaSyyskesä siis tulkoon minua vastaan viimeistään Jyväskylän kirjameesuilla;-)
Oi, onpa houkutteleva kirja! Laitoin sen juuri varaukseen kirjastosta.
VastaaPoistaTämä pisti silmään jo heti kustantamon katalogista ja nyt olen viimeistään vakuuttunut siitä että kirja on pakko lukea ennemmin tai myöhemmin.
VastaaPoistaPettersoniakin on hyllyssä... :)
Minä kiinnostuin tästä jo Tammen katalogia selatessa ja kiinnostus vain kasvaa koko ajan. Täytyy kyllä hankkia tämä luettavaksi minunkin.
VastaaPoistaTuulia, et tule katumaan!
VastaaPoista***
Satu, minulla sama juttu: Eka kirja, jonka ruksasin, eikä tarvinnut katua.
Ethän kai ollut Pettersonin Kirottua ajan katoavaa virtaa tehnyt...vielä. Oodotan! Ja tämä Syyspurjehdus myös. Kaksi ihan ehdotonta teosta, joista Syyspurjehdus meni minulla ♥♥♥♥♥-kirjaksi!
***
Susa, tee se: Täydellistä! Luota minuun;-)
Minullakin tämä kirja jo odottaa. Luin Syyskesän vuodenvaihteessa ja se oli ihana. Odotan tältä paljon, etenkin nyt hurmaantumisesi jälkeen. Perästä siis kuuluu (juuri nyt on Jonnekin pois kesken, mutta sen jälkeen).
VastaaPoistaKaroliina, ostan Syyskesän heti kun se tulee vastaan. Ehkä Jyväskylän kevään kirjamessuilta.
VastaaPoistaJohan taitaa olla nero...
Jonnekin pois arviotasi odotan!
Lenchen, Syyskesä on melkein 20 vuotta vanha kirja, joten täytyy varmaan yrittää löytää se divarista tai huuto.netistä. Minäkin voisin yrittää metsästää sen hyllyyni. Lukemani kappale oli kirjastosta.
VastaaPoistaLady Karoliina, miten se on mahdollista? Miksi en ole tähän mennessä kuullut mitään Johan Bargumista? Jos minulla on muutamaa vaille kaikki Bo Carpelanin kirjat ja minua on jopa isoon lehteen haaastateltu Carpelanin kirjan Axelin takia, niin miksei yhtä hyvin Syyskesä, kun kaikki kirjat, joissa on sana 'syksy' tai sana 'meri' herättävät huomioni. Missä nämä nerot oikein piileskelevät ja miksi?
VastaaPoistaKaroliina, on vasta tammikuu, mutta sen minä sanon, että ellei Syyspurjehdus ole virallisella Finlandia 2012 listalla, niin...hyvästi, hyvästi sydämeni läpi koko raati.
Täytynee lukea sitten kirjastosta ellei joku Armelias Sielu sitä minulle jostain kaiva esiin. On tämä elämä vaan mahtava purjehdus ja sitä se on etenkin syksyllä. Muistan lokakuut paatissa...muilla oli jo veneet talviteloillaan, mutta me kaksi...
Leena, itse asiassa olen nähnyt elokuvan, mutta siitä on niin kauan, etten muista muuta kuin tunnelman. Pitäisi lukea Greenen kirja. Olet varmaan oikeassa, että tuollaistakin kuin Elinillä voi katolinen usko olla, ja kyllähän siinä rivien välissä viitattiin papin "tervehtimättömyyteen".
VastaaPoistaKatolisuus ei vain ole kovin yleinen uskonto suomenruotsalaisilla, ja ko. uskonnossa itsemurha on vielä suurempi synti kuin avioero. Jäin miettimään, mitä Elinille loppujen lopuksi tapahtui..?
Syyspurjehdus pitää lukea uudestaan, pian!
Minäkin haluaisin Syyskesän omaan hyllyyn, mutta kirjastosta se minullakin oli lainassa, nyyh...
Maria, Jutun lopussa nainen, kolmiodraaman osapuoli sodan aikaisessa Lontoossa, sairastuttaa itsensä flunssaan vaeltamalla kaduilla vesisateessa syyskylmällä. Hän saa pahan flunssan ja sitten keuhkokuumeen, eikä halua hoitoa. Hän ei halua tehdä juuri uskonnon takia itsemurhaa.
VastaaPoistaNiin...Elinin kohtalokin jäi auki. Yksi miettii, että se oli onnettomuus, toinen, että hän itse auttoi asiaa ja kolmas löytää vielä kovemman jatkon, joka minusta on nyt kyllä epätodennäköinen, että joku muu olisi ollut turmaan syyllinen. Johan Bargum tietää, mutta hän ei kerro.
No eikö olekin hirveetä, että tällaista saa nyt kuulla. Kustantaja saa nyt ottaa siitä uuden painoksen! Otaksuin, että se on joku parinvuoden takainen teos ja se löytyy parissa kuukaudessa...nyyyh...
Pieni ja tiheä, tyylikäs, älykäs...tämä on pakko saada lukea, pian!
VastaaPoistaErja ja tämän lukee pian, mutta harvoin näin pieni annos jättää näin upeaa jälkimakua!
VastaaPoistaniinpä, käärmesaareemme pääsee vain laivalla, käärmeet ja liskot on jänniä, niistä tykkään. Käärmeet on hyvin arkoja, ei tartte pelätä.. Tyttäreni halas isoa boa-kärmettäkin kaulansa ympäri...
VastaaPoistaHannele, sää pistit taas paremmaks! Turkulaiset sellasia;-)
VastaaPoistaLuin kirjan, osittain jopa kahteen kertaan. Hieno teos, joka herättää paljon ajatuksia. Pieni, suuri kirja!
VastaaPoistaMarjatta, minäkin luin kahteen kertaan. Kestää lukea enemmänkin. Niin...monta kertaa pienet kirjat yllättävät.
VastaaPoista