"Jyväskylän katujen talvihoito vuonna 2012
Jyväskylän katuja hoidetaan talvisin pääasiassa aurauksen ja liukkauden torjunnan keinoin. Tarvittaessa poistetaan myös katujen pintaan tamppautuneita lumi- ja jääkerroksia eli polanteita. Talvikauden aikana katuja on aurattu keskimäärin 20 kertaa ja polanteita positettu kolmesti.
Kaupunki on tähän saakka huolehtinut konetyönä polanteiden poiston yhteydessä omakotikiinteistöjen tonttiliittymiin kasautuvan lumen ja jään siivoamisesta. Myös näiden liittymien puhdistamistyö siirretään vuonna 2012 kiinteistöjen vastuulle. Muiden kuin omakotikiinteistöjen osalta se on jo aiemminkin kuulunut tontinhaltijan vastuulle.
Palvelusta luopumisen taustalla on epäsuotuisa taloustilanne plaa, plaa, plaa..."
Asian kaikkein huvittavin puoli on se, että ainakaan meillä ei olisi ikinä ollut mitään polanneongelmaa, ellei Jyväskylän kaupungin Yhdyskuntatekniikka olisi laittanut aurauskoneitaan kotikadullemme, sillä juuri aurauskoneet tekevät mainitut polanteet! Minusta jokainen korjatkoon omat jälkensä eli kaupunki on velvollinen siivoamaan pois polanteet, joita aurauskoneet ajavat omakotitalojen sisääntulon tukkeeksi. Omakotiasukaat pystyvät hoitamaan taivaalta satavan lumen, mutta kuka naisihminen jaksaa poistaa isoilla koneilla sisääntulon tukkeeksi ajettuja raskaita lumimassoja, jotka vielä saattavat ehtiä jäätyä ennen kuin kukaan ehtii hätiin.
Lisäksi Yhdyskuntatekniikan/kaupunginrakennuspalvelut kirjeessä kehoitetaan niitä henkilöitä, jotka eivät jaksa polanteita poistaa, turvautumaan omalla kustannuksellaan erilaisiin kiinteistöhuoltoyhtiöihin. Tämä on mielestäni aika harkitsematonta, sillä ainakin meidän saarella asuu sitkeitä vanhuksia omissa kauniissa kodeissaan, mutta monenkaan eläkkeet eivät riitä lumipalvelujen ostamiseen. Mikä heille nyt tulee eteen? Kotoa lähtökö? Ja miksi? Siksi, että joku lautakunta antaa luvan isoilla koneilla rakentaa polanteita vanhusten kotien sisääntulon tukkeeksi. Minä en ole vanhus, mutta ikinä en saa niitä kevään märkiä, koneen raahamia polanteita liikahtamaan milliäkään. Jos mieheni on silloin viikon työmatkalla ja polanne ehtii jäätyä, meille ei pääse postimies, ei hätätilanteessa ensiapu, ei kukaan, ei mikään. Meillä on valokuva sisääntulostamme aurauskoneen työnnettyä lumet sisääntulon tukkeeksi, mutta se ei ole minun tiedostallani, vaan Lumimiehellä jossakin. Hän on sen kyllä lähettänyt myös kaupungin rakennuspalvelulle, mutta aivan kuin vettä hanhen selkään, kun on kyse julkisen sektorin asioista ja lukemattomista lautakunnista, joiden olemassaolo tuntuu olen vain itsetarkoitus, ei yhdyskunnan palveleminen.
Mikä ihme tätä maata oikein vaivaa? Olen juuri kuullut, miten vanhus on laitoksessa soittanut huoneestaan apua vessakäyntiin ja hänelle on vastattu, että 'nyt on kahvitauko, sinulla on vaipat, sinne voi tehdä niin isot kuin pienet hädät'. Eräs ystäväni meni yllättäen tapaamaan dementoitunutta äitiään aamiasiaikaan hoitokotiin ja löysi tämän pää puurokupissa. Kukaan ei välittänyt. Ja nyt ollan vanhuksia ajamassa pois omista kodeistaan, sillä ne pienet, sisukkaat lesket, joita aamulenkillä tapaan, eivät mahda kasvottomien kaupunkilautakuntien isoille lumiauroille yhtikäs mitään.
Jaahas, nyt minä keitän teetä ja nautin sen muumimukista. Samalla voin syventyä hyvin kiinnostavaan kirjaani...
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaiken maailman lautakunnista viis!
Leena Lumi
These Boots Are Made for Walkin'
PS. Unohdin vallan yhden valituksen. Mr. Google tekee taas mitä huvittaa! En näe blogilistallani kaikkia niitä blogeja, joihin olen kirjautunut lukijaksi. Vanhojen, tuttujen kohdalla tämä ei tee ongelmaa, mutta jos seuraa vaikka sataa blogia, ei voi muistaa kaikkien nimiä eli ellei minua kuulu, ei näy, syy saattaa olla tämä. Saa vinkata!
Itse kun asun keskellä kaupunkia, ei ole omakotiasujan murheita samalla tavalla. Sen sijaan tänä aamuna auraus alkoi ikkunan takana (asumme pohjakerroksessa) puoli viideltä. Kiva. En olisi halunnutkaan nukkua yhtään pitempään. (Juu, hienoa, että aurataan, valittaisin kyllä, jos ei aurattaisi, mutta silti).
VastaaPoistaVanhusten asiat ovat kyllä sellainen aihe, josta pauhaamiseen ei koskaan pitäisi kenenkään kyllästyä. Epäkohtia löytyy varmasti (ikävä kyllä) joka ikiseltä elämän osa-alueelta. Edesmennyt mumminikin, joka oli kumminkin aika kova mimmi, luovutti jossain vaiheessa kasvottoman byrokratian edessä, kun apua ei vain saanut. Hänellä kuitenkin oli jonkin verran varallisuutta, joten hän pystyi joitakin asioita/palveluita ostamaan kahisevalla, mutta kaikkeen sekään ei riittänyt. Ja tämä maa on pullollaan niitä, joilla ei sitä kahisevaa ole.
Huoh, tulen surulliseksi tästä aiheesta. Ja vihaiseksi. Siitä huolimatta mukavaa uutta viikkoa! :)
Joskus on pieni maanantaimarina ihan paikallaan. Parempi ne mölyt on poistaa mahasta kuin pitää siellä!
VastaaPoistaVanhusten tukeminen on kyllä huonolla mallilla, pitkäaikaissairaiden osastot ja hoivakodit ovat aika masentavia paikkoja. Ystäväni työskenteli opiskeluaikoinaan hoivakodissa, sanoi että lopetti kun löysi nurkkaan unohdetun alzheimer-potilaan itkemässä märissä vaipoissaan. Ymmärrän että lasten sairaanhoitoon laitetaan rahaa, mutta ihmisiä ne vanhuksetkin ovat ja jokainen ansaitsee ihmisarvon mukaisen kohtelun.
Jaa-a. Taidan känkkäillä koska flunssa kiusaa. Taitaa olla aika juodaa taas kuumaa ja vaikka nukkua.
Hauskaa viikon alkua joka tapauksessa!
Suketus, niin tiet pitää aurata auki, mutta kun minä olen osoittanut paikan, mihin lumet saa meidän kohdalla laittaa etteivät ne jäädy siihen sisääntuloon, mutta ei kuin ei niin ei. Meillä on toinen tontti vieressä ja siinä voisivat, mutta kun on niin kiva tukkia tositen sisääntulot.
VastaaPoistaKahiseva auttaa tiettyyn rajaan asti, mutta sen jälkeen paras vakuutus ovat valvovat omaiset.
Sitä vain ihmettelen, että miten byrokratia meinaa selvitä 'make love' not war' -sukupolvesta, joka on tottunut nousemaan barrikadeille ja voi vielä 'vaipat näyttää'.
Minä masennun, jos alan oikeasti näitä miettiä. Oma äitini pärjää vielä hyvin rivitalohuoneistossaan ja pitää puutarhaa etc., mutta minulla on ystäviä, joiden vanhemmilla ei ole näin hyvin. Sieltä saan kuulla aina viimeisimmät tosielämän kauhujutut...
Kiitos samoin sinulle! Taidan olla nyt kerrankin koneella huonolla päällä, mutta tee odottaa jo muumimukissa ja päätinkin lukea pari naistenlehteä saadakseni itseni toiselle aaltopitudelle. Jotain hömppää tarvitsen juuri nyt.
Norkku, just niin!
VastaaPoistaEi ole pois lapsilta, jos vanhuksemme saavat inhimillisen loppuelämän. Yhteiskunnan sivistys mitataan aina sillä, miten se hoitaa heikompansa ja tähän sarjaan kuuluvat niin lapset kuin vanhukset.
Ja minullakin nyt sattui tällainen päivä..., mutta kun ihmettelen aina noita kaikenmaailman lautakuntia ja muuta tyhjänpäiväisyyyttä. Mulla on teemuki tässä jo. Ajattelin, että ehkä olen itsekin tulossa flunssaan, kun menin leuhkimaan siinä viikonlopun postauksessa, miten terve olen ollut;-)
Kiitos samoin sulle ja ota pikku tuutu: Uni paras lääke on!
Meillä täällä Jyväskylässä, kultaisessa harjukaupungissa, moni asia on huonontunut muutaman vuoden sisällä. Täällä on tärkeämpää käyttää kaupungin rahoja siihen, että Lutakosta rakennetaan erityisen rikkaille unelma-satamaa kalliine korkeine kerrostaloineen. Autoliikennekin saa mennä siksi kalliiseen tunneliin maan alle, että mahtuvat rakentamaan lisää. Samaan aikaan esimerkiksi hammaslääkärijonot ovat jopa 1.5 vuotta ja terveyskeskuksiin on entistä hankalampi saada aikaa :/
VastaaPoistaSusa, varmaan arvaatkin, että minä olen ihan kärkijonossa sitä törkeää parkkihallia vastustamassa! Olen ollut yhteydessä jo hankkeen päävastustajaankin. Olen niiin vihainen siitä, että en sanotuksi saa. Minulla on perustelut, mutta ei ne tähän mahdu - ymmärrettävästi.
VastaaPoistaJa sitten Lutakko. Ihan epätodellista;-) Siis itkeäkö vai nauraa...
Ystäväni yritti kunnalliseen hammaslääkäriin akuutissa tilanteessa. Hänelle sanottiin puhelimessa: 'Mitäs tänne soitat, mene yksityiselle.'
Olet oikeassa: Vielä muutama vuosi sitten harjukaupunki oli minullekin Kultainen Kotikaupunki 4-ever. En ole asiasta enää niin varma...
Kun itsekin alkaa olla vanha, toivoo usein, että ehtisi kuolla, ennenkuin menee niin huonoon kuntoon, että on toisten avun varassa. Niin surullisia juttuja kuulee. Tärkeästä asiasta kirjoitat.
VastaaPoistaOlen seurannut ahkerasti blogiasi ja ollut melkein kauhuissani, miten paljon olisi kirjoja, joita haluaisi saada ja lukea. :)
Härskiä toimintaa kaupungilta!
VastaaPoistaTämä on vääryys, että kaupunki itse tekee kovia polanteita, jotka ihmisten pitää poistaa omalla kustannuksellaan. Kyllä se on kaupungin tehtävä, älkää antako periksi.;/
Silti, oikein hyvää maanantai-iltaa, Leena-IHaNainen.<3
Ah. Aamen! Ellen sanoisi. Ja vielä Jyväskylän kaupunki hamuaa lisää kuntia samaan suohon? En käsitä, että miten se voisi asioita parantaa. Tai kenen asioita se parantaisi ja kenen ei..
VastaaPoistaLääkäreitä häviää terveyskeskuksista ja sijaisia ei ole tilalle. Kiva nakki niille jäljelle jääville lääkäreille, työt lisääntyy. Ei siis tietenkään ole lähtevän lääkärin vika, vaan kyllä se on jossain muualla. Tämä on tietysti valtakunnalline ongelma. Eikä kai voi ihmetellä lääkäreitäkään, parempi palkka ja paremmat työolot kenties yksityisellä.
Lutakosta en kyllä edes sano mitään.. ärh.
Kauhukseni jo ajattelin tämän kuntauudistushässäkän takia, että taasko meistä tulee Jyväskyläläisiä.
Tämä olikin muuten ensimmäinen kommenttini tänne :) Olen käynyt lukemassa kirja-arvostelujasi ahkerasti, monta hyvää lukuvinkkiä saanut. Kiitos siitä :)
Minun 92v isäni kärsi myös siitä, että kaupunki heitti kadulta lumet hänen jo auraamalleen kotitielle. Opin taas uuden sanan: polanne, en ole ikinä ennen kuullut.
VastaaPoistaRisa, kannattaa koko ajan toivoa vain, että pääsee täältä pois ennen kuin joutuu johonkin vanhusten keräilykeskukseen. Tiedän ihan täyspäisiä ihmisiä, joilla on Suunnitelma, että voi kuolla kotona.
VastaaPoistaKaikkea kaunista luvataan, mutta todellisuus on vain märkiä vaippoja, huonoa ruokaa ja pikasyöttöä, josta tulee mieleen Chaplinin elokuva Nykyaaika ja se syöttökone.
Minäkin olen kauhuissani kaikesta, mitä en ehdi lkemaan;-) Kiva, että olet pysynyt mukana!
***
Aili, ja tämä on vain jäävuoren huippua. Vanhukislla ja sairailla on pahempaa Tässä kirjeessä on vain jotain niiiiin absurdia, että oli pakko tuoda tämä esiin ja varmaan tätä tapahtuu muuallakin...Mikään tässä ei auta. Niin monta vuotta olen tästä taistellut, koska olen silloin tällöin viikonkin yksin ja lunta tulee vuorokausikaupalla. Tiedän läheltä vanhuksen, joka joutui muuttamaan pois tämän polannejutun takia.
Kiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen!
Milla, siis olisihan tästä voinut kirjoittaa laajemminkin, mutta kun...Ystäväni istuu yhden kunnan kunnanhallituksessa ja eiköhän heitäkin ole kosittu Jyväskylään.
VastaaPoistaTottakai jokainen menee sinne, missä on kovin palkka. Etenkin tietysti lääkärit, joilla on korkea koulutus. Syrjäseuduilla heille maksetaan jo kultaa, että sinne jäävät.
Juu, Lutakko...jotenkin niin epätodellinen...
Olet siis aktiivinen Jyväskylän lähipitäjän asukki, mutta olihan se hyvä, että sait nyt johonkin sanottua. Tämä juttu ei sitten ollut turha. Kiva, että olet saanut kirjavinkkejä ja pysy mukana, sillä blogini täyttää ystävänpäivänä 3 vuotta ja silloin on synttäriarvonnat tiedossa.
***
Allu, minäkään en ole varma, että tunsin sanaa polanne asuessani Satakunnassa. Mutta se on hyvin kuvaava sana. Täälläkin asuu yli 80 -vuotiaita omissa taloissaan ja kaikesta muusta selviävät, paitsi eivät noista polanteista.
Ja kuten iäkkään isäsi tapaksessa, niin juuri kun olet huhkinut ja selvinnyt siitä lumesta, mikä taivaalta on satanut, saapuu kaupungin kaupunkirakennePALVELUn järjestämä aurauskalusto ja siirtää kaikki lumet kunnon lumivalliksi pihan portille. Siitä ei kulje sitten hiirikään läpi, postimiehestä puhumattakaan.
Palvelu -sana kaupungin sadoissa eri lautakunnissa ja yksiköissä on täysin harhaanjohtava. Kuka niitä kaikkia joutavia ylläpitää: Veronmaksajat eli me. Suomi, mikä ihana byrokratian kultamaa!
Olen talvipyöräilijä. Meitä ei Tampereen kaupungin mielestä ole olemassakaan.Pyöräteitä ei aurata talvella, eikä juuri muitakaan kevyen liikenteen väyliä, pyörää ei saa pysäköidä mihinkään. Jyväskylässä otettiin pyöräilijät ja kävelijät paremmin huomioon.
VastaaPoistaMeillä kun ei ole lunta niin ei ole ihan samoja ongelmia.Mutta olen Helsingissä kerran kaatunut talvella ja saanut kaksi kylkiluuta rikki koska katuja ei oltu kunnolla hoidettu!
VastaaPoistaTäälläpäin on nyt kunnallisalan lakko ja roskat jäävät keräämättä:(
Mikäköhän siinä kirjassa niin järkytti,olen utelias........
Heidi, olen kuullut muiltakin ympäri vuoden pyöräilijöiltä, että se sujuu Jyväskylässä. Jopa täältä meidän saarelta eräät pyöräilevät kaupunkiin töihin.
VastaaPoista***
Jael, minun pitää sitä ennen ehkä laittaa joku muu kirja. Luen sitä vielä vaikka tämä on se KEITTOKIRJAVERSIO, mutta naisen tyyli kirjoittaa on upea. Nyt tajuan, miksi se eka kirja oli niin suosittu. // Siitä syntyi syvä toivottomuus, malta nyt vähän;-) Siis minun luonteella tuo ranskalainen juttu ei onnistu ikinä. En olisi sinustakaan niin varma...
Tästä minulla on omakohtainen kokemus kahden vuoden takaa. Mieheni oli työmatkalla ja minä sen aikaa muutaman päivän mummolassa silloin muutaman kuukauden ikäisen poikani kanssa. Tulin myöhään illalla kymmenen aikaan kotiin ja liittymässämme oli 30cm polanne ja aivan umpijäässä! Ei auttanut muu kuin kantaa lapsi ja kimpsut ja kampsut kadulta sisään ja jättää auto sinne. Seuraavana päivänä kuuman veden, lapion ja rautakangen kanssa jyystin liittymän auki parin tunnin työllä!
VastaaPoistaOnneksi naapurin isännän sitkeät valitukset tuottivat tulosta ja sittemmin tätä ongelmaa ei ole meillä ollut...Mutta joskus minusta tuntuu, että kaikki menee vain huonompaan suuntaan. Ehkä kaikkina aikoina on ajateltu niin, ei siis vaivuta kuitenkaan epätoivoon! Valoisaa viikkoa sinne!
minullakin katoaa joskus kaikki lukemani blogit ja sit ne ilmestyy takas.. mutta tuleppa tiistain turinoille maanantainmarinoiden jälkeen- saatat sinäkin tykätä mitä pistin just blogiin :)
VastaaPoistaAmma, tuo sun kokema olisi pitänyt filmata. Ja välillä kameran lähikuva vauvan kasvoihin ja sitten polannetta sulattavaan uuupuneeseen äitiin. Ja sitten eikun uutisiin ja ellei sinne olisi kelvannut niin Karpolle!
VastaaPoistaKoin vastaavaa ja kerran vielä niin, että sekä lapsi että minä sairaana, mutta miehellä viikon reissu, jota ei voinut perua. Tänne ei saatu ktiavustajaa kunnalta, ei lumitöidentekijää ja olimme silloin vasta saarelle muuttaneita, joten ei edes tuttja. Sitä piinaviikkoa en unohda...
Olen muuten todennut, että meidän lintukodossamme voi sattua ihan mitän vaan eikä kukaan välitä. Varmaan siinä kasvaa sisu, mutta sitten kun tulee se aika, josta Siri Hustvedt sanoo näin:
"Vanheneminen on ihanaa, mutta on paskamaista kun kroppa pettää."
Silloin ollaan vain kuin lastut lainehilla ja tapahtuu, mitä tapahtuu.
Tottakai lumen valoa sinne ja sisua kans' Pahemmistakin on selvitty.
Akiss, en tarkoita ollenkaan sitä, kun välillä katoavat kaikki blogit, vaan sitä, kun liityn jonlun lukijaksi, niin ne kaikki eivät näy KOSKAAN siinä hallintapaneelissa. Eniten on ihmetyttänyt, että en saa Ilonaa (Sateenkaarentaa) siinä pysymään, mutta hänet muistan muutenkin, olisi silti kiva kun hänen uudet juttunsa näki aina ilman erikseen mutkan kautta niitä hakien, mutta uudet bloggaajat eivät tule mieleen, kun he eivät näy.
VastaaPoistaTulen, kiitos kutsusta. Saanhan ensin nauttia suklaakahvini ja Hesarin, sitten sinun tiistain turinoille;-)
Hei!
VastaaPoistaMeillä täälllä Raumalla on tämä tilanne ollut jo niin kauan kuin muistan, eikä siihen saada muutosta. Aina silloin harvoin kun edes aurataan porttikongit on täynnä lunta ja ne on pitänyt ja pitää edelleen aurata itse...:(
Lumisia talvia silti toivon...
Tässä aiheessa huomaa erot meidän pienen maan eri alueiden välillä. Meillä täällä Suomi-neidon vyötärön paikkeilla, pienellä paikkakunnalla, tuo lumi omakotitalon pihatiellä on ihan arkipäivää. Lumimyräkkä-aikaan on arpapeliä pääseekö autolla aamulla pihasta pois (onneksi mies ehtii tehdä ensimmäiset lumityöt kun lähtee aikaisemmin) tai iltapäivällä takaisin pihaan. Arkiliikuntaahan siinä saa mutta voi että se joskus ärsyttää... Varsinkin kun tulee väsyneenä töistä kahden väsyneen lapsen kanssa, ei siinä ensimmäisenä jaksaisi lumitöitä tehdä. Mutta ei auta. Monesti on lumityöt saanut juuri tehtyä kun taas tulee aura ja ei muuta kuin aloita alusta... Sääliksi tosiaan käy vanhuksia, joilla ei ole ketään tekemässä lumitöitä :(
VastaaPoistaMinulla muuten on sama ongelma Bloggerin kanssa, jotkut blogit eivät vain suostu pysymään lukulistalla vaikka kuinka tallentaisi ne sinne uudelleen ja uudelleen!
Villasukka, kyllä minä lumimyräkät siivoan ja mukisematta: sehän on vain kuntoilua!, mutta kun iso kone ajaa kadun lumet meidän portin tukkeeksi se on jo v....lua. Ja me olemme näyttäneet, mihin ne kaikki lumet saa sillä ison koneen lappeella lykätä: Kolmen metrin päähän meidän sisääntulosta meidän tontille. Se ei ole kuin hyvästä tahdosta kiinni. Mutta vanhukset ovat hiljaa ja lähtevät pois...
VastaaPoistaVertaiskärsimys auttaa;-) Nyt sinulla ja myös ainakin Karoliinalla on ollut sama eli en ole ainoa. Mietin vain, että kukakohan minua kaipaa ja hän ei tiedä, että en voi muistaa.
***
Leena, hyvä kuulla, sillä nyt en sitten sinnekään voi muuttaa;-) Sanoin jollekin kun tästä asiasta oli puhetta, että 'sitten muutan Raumalle, oli siellä lunta tai ei'.
Ihanaa että muillakin puhuttaa vanhusten tilanne ja heidän kokema vääryys. He ovat olleet joskus tuottava osa tätä yhteiskuntaa ja monella vuodella maksaneet osansa valtion verokassaan. He ovat nyt ansaitulla eläkkeellä ja heidän pitäisi saada vanheta arvokkaasti. Ennen vanhaan ikääntyneitä kunnioitettiin perheen tai suvun viisaina ja heistä pidettiin huolta. Nykyään ikääntyneet vangitaan koteihinsa tai heitetään vanhustentaloihin, joissa heidän perustarpeistaan pidetään huolta vaihtelevasti, mutta siihen se ikävän monesti sitten jääkin. Suututtaa tämä tilanne ihan tosissaan. Itse opiskelen tällä hetkellä geronomiksi eli seniori- ja vanhustyöntekijäksi ja olen kyllä joutunut kuulemaan ja näkemään jos jonkinmoisia tilanteita. Eihän tässä ihmiset kohta uskalla enään tulla kunnolla vanhaksi, kun tietää mitä on edessä. Suomen vanhustehuoltoon pitäisi saada todella suuri muutos, että ikääntyneet saisivat ansaitsemaansa kohtelua, eivät he ole mitään riippakivia vaan tuntevia ihmisiä!
VastaaPoistaAletheia, kuka haluaa laitoksiin! En tunne ketään sellaista. Minä kuulun sukupolveen, joka oppi nousemaan barrikadeille ja valtaamaan taloja. Meitä ei sinne ole helppo kärrätä. Nyt se on monelle ainoa vaihtoehto ja hoidon tuleekin silloin olla nimenomaan asiakaslähtöistä, ei hoitolaitoslähtöistä. Sattumalta iltapäiväni meni tänään 50+ naisen kanssa, jolla on 'varasuunnitelma'. Kuvittelimme kauhuissamme, miten hoitolaitoksessa on aikataulut ja niitä pitää noudattaa. Juuri kun nauttisi pitkästä unesta aina klo 11 asti, käytävällä kulkee joku ilkeä-äninen aamaiskärry tai ovia revitään auki kuin vankilassa ja tekopirteät äänet huutavat 'huomenta' jo klo 7 tai 8. Ja illalla kun tekisi mieli katsella leffoja, juoda viiniä ja syödä herkkuja, kun filmi vasta alkaa ja klo on 21, sinut tavalla tai toisella hilataan sänkyyn kuin olisit joku paketti, joka ikääntyessään on menettänyt kyvyn nautiskella, vaatia, haluta, nauraa, iloita, käyttää omaa vapaata tahtoaan. Mitä ihmeen tahtoa? Se otetaan hoitolaitoksessa pois ihan ensimmäiseksi, että ymmärrät elämän olevan ohi ja tajuat sopeutua rytmiin nopeasti,kuihtua ja kuolla nopeasti pois vailla mitään arvokkuutta, sillä arvokkuutta ei ole ilman omaa vapaata tahtoa.
VastaaPoistaOn se hyvä, että tiedämme, missä mennään. Olemme nähneet ja näemme tuelvaisuudessa vieläkin enemmän, kiitos omien vanhempiemme. Sääliksi käy.
Olen tehnty oman hoitotahtoni ja se löytyy kun googlat hoitotahtoni leena lumi
Muuta en nyt voi, koska Suomessa ei ole vielä eutanasia. Toisaalta jos oikein kovasti toivoo, niin ehkä sitä saapuu noutaja ennen kuin vanhustenkeräilykeskus häämöttää.
Pakko sanoa tähän pienenä puolustuksena että on olemassa hyviäkin vanhustenkoteja, yleensä yksityisien palveluntuottajien. Näissä paikoissa palvelu on asiakaslähtöistä, eikä ikääntyneiden omaa päätäntävaltaa ole riistetty. Näistä paikoista tulisi monen ottaa mallia!
VastaaPoistaOn se vain mennyt kuitenkin huonoon jamaan, kun pitää lakeja säätää sitä varten, että ikääntyneet saavat arvoistansa kohtelua, eikä sekään auta. Onneksi monessa paikassa on herätty muutoksen tarpeeseen, toivottavasti tämä suunta pysyy, eikä ole vain ohi menevä ilmiö!
Monen työntekijän asenteisiin tulisi saada muutosta, he pahentavat työilmapiiriä ja uudistusmieliset työntekijät tukahdutetaan muutosvastaisuudella ja halveksunnalla. Yleinen kommentti mitä harjoittelijanakin kuulee on "me ollaan tehty näin jo monia kymmeniä vuosia, miksi sitä muuttamaan". Sitä työtähän tehdään ikääntyneille ja sitä pitää muuttaa". Olen sitä mieltä että palveluita tuottaessa ja kehiteltäessä tulisi kysyä ikääntyneiltä ja ikääntyviltä itseltään mitä he haluavat ja tarvivat. Siittä pisteestä lähdettäisiin kartoittamaan koko vanhusten palveluorganisaatio uudelle tolalle niin että se palvelisi sen käyttäjiä inhimillisesti ja lakien mukaisesti sekä tuottavasti!
Ehkei meidän sitten tarvitsisi enään pelätä vanhenemista. Monet ihmiset eivät tunnu ajattelevan, että ovat joskus itsekkin vanhoja. Kaiken huippu oli kuitenkin, kun eräs hoitaja tokaisi meille opiskelijoille että tänne minä en halua vanhana joutua asumaan....
Aletheia, varmaan onkin, mutta niitä ei vain riitä kaikille ja miten juuri ne löytää.
VastaaPoistaMuutosta vaativat, toisin tekevät, alalle tulleet uudet työntekijät joutuvat kovaan myllyyn ja olenpa kuullut, että 'ellet tee kuten meillä on tehty aina, saat lähteä'.
Jotain mätää on asenteessa, miten aletaan perustaa vanhustenkotia tai seniorikotia, sillä sen pitäisi lähteä asiakkaan tarpeesta, yksilön tarpeesta, ei massan. Vanhukset ovat myös yksilöitä, eikä ikä vie omia mieltymyksiä mihinkään.
Olen kuullut monen vahustyössä olevan sanovan, että he keksivät vanhana muuta.
Yksi ratkaisu on samanhenkisten ihmisten yhdessä perustamat seniorikommuunit, johon ostetaan hoivapalvelut itse. Tämäkään ei käy kaikille, sillä ratkaisumalli edellyttää ystäviä ja rahaa.