LAPSEN OMA PETOKIRJA

Nyt tuli ikävä lapsuuteen! Luin illalla lastenkirjailija, biologi Suvi Vehmasen teosta Lapsen oma petokirja (Minerva 2010) ja sielussa alkoi väristä kuin lapsena jännittävää ja villiä kirjaa lukiessa. Väristyksen vahvuutta lisäsivät kuvittaja Laila Nevakiven ehdottomasti mielikuvitukseen vetoavat piirrokset, joissa on hurmaavan vanhahtava sävy eli kuvatkin vievät vuosikymmenien taakse.

Maisema on arktinen. On talvi. On Peikkometsä. On Sinisalo. On susia ja metsänhaltijoita. Ja on tarina. Tarinan aloittaa peikkopoika Ylli, joka uupuneena hiihtää lumisen metsän keskellä. Kylmyys puree pieniä varpaita ja hännänpäätä ja pikkupeikko on jo luovuttamaisillaan, kunnes kuukkeli alkaa johdattaa kulkua, mutta äkkiä:

Ylli väsähti pian upottavassa hangessa ja tumpsahti kinokseen kumolleen. Lumipatjan alla kyyristelivät koppelot talvisissa majoissaan, kiepeissä. Ensin ne säikähtivät outoa otusta, joka oli pudonnut niiden kattojen lävitse. Sitten ne auttoivat uupuneen peikkolapsen syvälle hangen sisälle. Siellä ilma oli lempeän lämmintä hengittää ja paksu lumikerros suojasi kuin pehmyt untuvainen peitto pakkasen äkäisiltä puremilta, kanahaukan teräviltä silmiltä ja pöllöjen tunkeilevilta katseilta.

Tämän lempeän levon jälkeen alkaakin sitten seikkailu joka vie niin lasta kuin aikuista. Kohtaamme lumikkoja, kärppiä. Miihkali-haltijan, Virve-haltijattaren, ahmaäiti Hannan, joka saa vauvoja, monia metsän eläimiä ja kasveja, joista osasta tämän päivän lapset eivät ehkä tiedä paljoakaan. Ja kaikkein jännittävintä on kohdata susilauma kuutamolla, kuulla ensin ulvahdukset ja sitten yhtenäinen ulvonta. Sudet ovat järkyttävän komeita ja alfauros, lauman johtaja, on nimeltään Fauros. Uljaat sudet kuitenkin pelkäävät peikkoja ja siitä kiertyykin sitten tarinan taika, jolla on tietysti liikuttavan onnellinen loppu.

Luin kirjaa varsin tiukkana, sillä olen intohimoinen kaikkien eläinten, myös petojen suojelija, mutta kirjasta löytyi vain luonnon kiertokulku, jossa eläin tappaa nälkäänsä ja selvitäkseen. Kirja on siis lapselle tietokirja, miten kaikki menee, mutta mukaan on tuotu sadun fantasiaa, jolloin pienempikin lapsi kiinnostuu lumikkojen värin muuttumisesta kevään koittaessa, tutkii karhun marjakakkaa, ihmettelee sudenmaitoa, joka onkin limasientä sekä osallistu innolla arvuuttelemaan Luontoäidin keittiössä suurpetojen ruokalistan äärellä: mikä on karhun herkkua? Arvaatko mitä murkinaa susi valitsee? tai Mistä ahma tai ilves kokoaa ateriansa. Alkupalat on hauska: Pariloitua pienriistaa, Etanapannu, Toukkamuhennos, Himpulat hiiret, Mureita muurahaisenmunia, Kevätsalaatti, ruohon – ja heinänkorsia, Pyöräytetty pyy, Kuoriaislisuke, Kalapalat, valikoima linnunmunia, Myyräräiskäle.

Tämä on sitä lastenkirjallisuutta, jota minä haluan kummipoikani Karrin lukevan, mutta Aku Ankkaakin tilaan hänelle. Kummallakin on oma arvonsa! Runsaasti lasten luontotietokirjoja luki myös tyttäremme Meri, joka tiesikin pihamme eliöstön tapahtumista minua enemmän. Minä itse kannoin kotiin eläinten raadot ja harjoittelin ruumiinavauksia autotallissa äitini suureksi kauhuksi. Meri puolestaan kertoi minulle, joka olin silloin keskittynyt vain kasveihin, mikä on muurahaisten ja kirvojen symbioosi, milloin tuliliskolla on poikaset ja mikä hurjinta, hän oli erityisen kiinnostunut niistä hämähäkeistä, joilla uhaten Lumimies vieläkin ajaa minua pitkin pihaa….Toisaalta siilit ja oravat söivät tyttäreni kädestä, sammakko istui olkapäällä ja myyrien ruokinta salattiin minulta, intohimoiselta puutarhurilta…


Tiedätkö sinä, mikä on korpiluppo? Entä tummaluppo? Tunnetko huuhkajan siiven alapeitinhöyhenen tai erotatko metson ulosteen teeren ulosteesta? Tunnistatko ahman lumijäljen?


Ylli halasi Virveä ja Miihkalia, jotka jäivät seisomaan susien kanssa vaaran laelle. Sitten Ylli heitti repun selkäänsä, levitti kätensä tuulessa ja katsoi kaukana siintäviä metsiä, vaaroja ja järviä.


- Ihana Sinisalo! hän huudahti. – Ja sen takana Peikkometsä. Ja mitä Peikkometsän takaa löytyy, sitä emme tiedä, ainakaan vielä.


Hän vihelsi Hermannille. – Tule! Mennään kotiin!