VUODEN LUONTOKUVAT 2010 - SUOMEN LUONNON VUODENKIERTO

Siellä, missä kasvit kurottuvat veden alla valoa kohti, valkeat putouskukat ylistävät veden kuohuja, huuhkaja lumoutuu taivaan tähdistä, kurjet tanssivat kevätaamun hurmaansa, ilves haukottelee auringossa, kukkahämähäkki keimailee punakämmekällä ja pieni supikoira peilailee itseään lammen kuvajaisesta, siellä ovat olleet liikkeellä Suomen parhaimmat luontokuvaajat säästä viis’ ja sydän täynnä intoa valokuvaamiseen. He ovat olleet liikkeellä kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina ja nyt me saamme nauttia heidän työnsä tuloksista upeassa kuvateoksessa Vuoden Luontokuvat 2010 – Suomen Luonnon Vuodenkierto (Suomen luonnon valokuuvaajat ry/WSOY). Kirja perustuu nyt 30. kerran järjestettyyn Vuoden Luontokuvat –kilpailuun, jonne tänä vuonna lähes 1 100 kuvaajaa lähetti yli 9 600 valokuvaa!


Kasvit –sarjan voittajaksi tuli vedenalaiskuvaukseen innostunut Pekka Tuuri kuvallaan Kohti valoa. Kirjassa esitelläänkin laajemmin vedenalaiskuvauksen erikoisuuksia ja erikoislukuna on Kuvaushaasteena vedenalainen Itämeri. Näissä kuvissa onkin sitten sekä kasveja että eläimiä. Vaikka vesi onkin elementeistä kiehtovin, pidin itse kovasti Kasvit –sarjan toiseksi tulleesta kuvasta, Putouskukasta jonka on ottanut Heikki Nikki. Mitä minä nyt...onhan tässäkin vettä: ryöpyten! Ja näin tuomaristo Putouskukasta:

Valkoiset kukat ja vaalea kuohu luovat viehättävän vuoropuhelun, jota mustan kallion luoma kontrasti vielä voimistaa. Kuvaaja on rakentanut vahvoista elementeistä tasapainoisen, aistikkaan kokonaisuuden.

Vuoden 2010 Luontokuvat –kirjasta huomaa selvästi, että kesä ja nimenomaan heinäkuu on kiihkeintä kuvausaikaa.  Etenkin linnut innostavat kuvaajia. Toisaalta myös syksy ja etenkin ruska ovat suuria innoittajia. Loppu viimeksi kun kirjaa lukee ja sen kuvien hurmioon vaipuu, tulee tunne, että kaikki vuodenaikamme saavat tosikuvaajan liikkeelle.  Kirjasta henkii, että suomalaiset ovat tosi innokkaita kuvaajia. Tätä tunnetta vahvistaa sekin kirjan tieto, että suomalainen Vuoden Luontokuva –kilpailu on maailman vanhin kansallinen luontokuvakilpailu ja näiden kuvateosten ilmestyminen pitkäkestoisin luontokuvateosten sarja. Mutta onko missään muualla sellaista vapaata ja vuodenaikakierron rikastamaa luontoa kuin meillä Suomessa. Suomi on takuulla luontoihmisen paratiisi!

Monet kirjan kuvat todellakin tuntuivat sielua koskettaen, mutta:

Sydämeni lähestyi Martti Rikkosen tunturikorppeja punaisessa rusotuksessa, sitten valui sulana polvilleen Jouni Suikkasen Aamuyön kurjissa, joka oli valittu myöskin kirjan kanneksi, mutta jäi mykistyneenä aamukylmään pellon reunaan palvomaan Pekka Kokon Kurkien kevättanssia, jossa kurkien miljoonien vuosien takainen askellus, äänet ja tarkat taivutukset kirjoittivat viestiä kaukaa, kaukaa…

Vuoden Luontokuvat 2010 –kirjasta lienee turha mainita, että kuvat ovat huumaavia, liikuttavia, vaikuttavia, mykistäviä…,mutta sen lisäksi tulee paljon sekä yleistä että kuvaamiseen vaikuttavaa tietoa. On kuukauden keskilämpötiloja, sademääriä, lumipeitteen paksuutta, tietoa ilveksistä ja monesta muusta. Minulle tuli nyt hankittavaksi keväällä 2,8 sentin lentoaukolla varustettuja pönttöjä sini-, hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisillemme. Ilmankos talitiaiset ja kirjosiepot pesivät meillä runsaasti, mutta nuo pienemmät tintit änkeytyvät outoihin paikkoihin tai katoavat suveksi.

Ne, joille kuvaamisessa on muitakin kriteerejä kuin innostus ja kameran pinkki väri, juhlivat kirjan lopussa, sillä kirjan 128 kuvasta löytyy kuvaluettelo ja kaikki kuvien tekniset tiedot. Minä vähän peruutan pelkästä kunnioituksesta tällä kohtaa ja palaan lukuun Hyvä kuva liikuttaa sielua. Liikun hyvin hiljaa ja kuvaaja Esko Kivistö on jo kameransa kanssa valmiina. Kyykistyn, mykistyn ja sydämeni lyö ylimääräisiä lyöntejä, sillä...

Löydätkö antoisampaa isänpäivä- tai joululahjaa kuin tämä kirja! Tämä teos on jokaisen kuvaajan ja luonnon rakastajan toivelahja. Tämä kirja on♥