Oates on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, esimerkiksi National Book Awardin ja kahdesti Pulizerin. Hän on ollut myös kahdesti ehdokkaana kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi.
Oatesin kirjailijantuotannon johtavana teemana on naisena oleminen amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Hän kuvailee naiseuden iloja ja murheita sekä naisen asemaa yhteiskunnassa ja perheessä. Toisaalta hänen romaaninsa käsittelevät myös rakkautta ja väkivaltaa.
Oates on pitkän kerronnan mestari. Hänen käsialansa tunnistaa erikoisista ja runsaista adjektiivivalinnoista sekä unenomaisuudesta. Hänen valttejaan ovat laaja sanavarasto ja sen kokonaisvaltainen hyödyntäminen.
Hänen kirjailijanominaislaatunsa on realismi, eikä hän kaunistele asioita vaan kertoo niistä sellaisina kuin ne ovat.
Otava on julkaissut Oatesin tuotannosta romaanit Tavallinen rakkaus (1982), Valon enkeli (1983), Blondi (2001), Putous (2006), Haudankaivajan tytär (2009) ja Kosto: Rakkaustarina (2010).
Joyce Carol Oates kuuluu veitsellä kirjoittajien harvalukuiseen kastiin: Minä en halua unohtaa lukemaani, vaan tahdon, että tarina on kiveen hakattu, veitsellä kirjoitettu, muistiin tatuoitu. Suutuntuman pitää olla vahva ja jäkimaun pitkä, siinä välillä vähän tummaa samettia ja nahkaa...
Jos rakastat sanoja, jos rakastat älykästä, vahvaa, koskettavaa kerrontaa, rakastat Joyce Carol Oatesin kirjoja!
kuva Otava
Mielenkiintoinen tuttavuus. Mietin postauksesi innoittamana, että naisen asema tässä yhteiskunnassa voi kyllä olla jos vaikka mitä. Ei ole yksiselitteisiä tarinoita, Suomen kaltaista homogeenisyyttä ei ole. On siinä työsarkaa kerrakseen.
VastaaPoistaOates on tosiaan mestarillinen kertoja. En ole vielä lukenut häneltä muuta kuin Haudankaivajan tyttären, joka on ehdottomasti tämän vuoden top 5:ssä, jos alan lukukokemuksiani listata.
VastaaPoistaJokohan olet lukemassa Kosto: Rakkaustarinaa? Itse varasin sen eilen kirjastosta eikä siitä ollut juurikaan varauksia edes pääkaupunkiseudun alueella. Ihan outoa. Toisia (joskus jopa tyhjänpäiväisiä) kirjoja saa odottaa kuukausisotalla.
Rakastuin kyllä Oatesiin ja nyt olen rakastunut myös Alice Munroon.
VastaaPoistaKatselin viimeksi kirjastossa Haudankaivajan tytärtä sillä silmällä, mutta koska oli pikalaina en ottanut. Nyt alkoi kyllä kiinnostamaan enemmän.
VastaaPoistaSielukkaan näköinen kirjailijatar.
Lumiomena, odotan mielenkiinnolla sinun arviotasi siitä kirjasta!!!
VastaaPoistaJohanna, on täälläkin kaikkea, mutta hyvin piilossa. Siellä, Oatesin ja sinun mailla, kaikki repää äkisti ja oudosti. Pelottavasti.
VastaaPoistaLumiomena, luin Kosto: Rakkaustarina edellisyönä ja kirjoitin jo eilen. Halusin kuitenkin vähän etäisyyttä ennen julkaisua.
Onhan se outoa, että todellista laatua ei löydetä, mutta roska myy, mutta minäkin löysin Oatesin vasta Haudankaivajan tyttären myötä. Onneksi löysin!
Tomomi, Alice Munro ei sytytä minua tuleen. Oatesin kanssa kaikki on toisin.
VastaaPoistaLiivia, älä jätä Haudankaivajan tytärtä väliin!
Minä tutustuin Oatesiin jo ihan teininä,äitini kautta joka luki hänen kirjaansa.Mulla oli tapana lainata kaikki äidin kirjat,ja sitä kautta aloin lukemaan englanniksikin.En ikinä unohta ensimmäistä äidiltä salaa lainaamaani kirjaa ,Xaviera Hollanderin "the Happy Hooker" (omaelämänkerta)Sellaista kirjaa ei äiti varmaankaan olisi halunnut 15-vuotiaan lukevan....
VastaaPoistaJael, minä löysin hänet vasta Haudankaivajan tyttären kautta. Nyt on autuus lukea joskus hänen kaikki kirjansa...
VastaaPoistaMinäkin luin salaa vanhempieni kirjastoa, kunnes jouduin kiinni ja 'kielletyt' kirjat oudosti katosivat.
Minua kiinnostaa "Valon enkeli", ihan vain nimen perusteella tai sit rakkaustarina...
VastaaPoistaHanne, niin minuakin. Nimi on kaunis, mutta Oatesilta voi silti odottaa yllätyksiä...
VastaaPoista