Cornwellin Scarpetta-sarjan päähenkilö on Kay Scarpetta, joka sarjan alkupäässä toimii Virginian johtavana kuolinsyytutkijana. Ensimmäinen kuolinsyytutkija Scarpetasta kertova kirja Post mortem ilmestyi reilut 20 vuotta sitten! Sen jälkeen lukijat ympäri maailmaa ovat jääneet koukkuun sarjamurhaajajännäreihin ja etenkin Kay Scarpettan persoonaan. Cornwellin dekkareita on julkaistu yli 50 maassa.
Suomalaisten sydämissä italialaista ruokaa ja viinejä rakastavalla tohtorilla on erityinen paikka: kirjoja on myyty maassamme yli miljoona kappaletta!
Scarpetta sarjan lisäksi Cornwell on kirjoittanut muutamia poliisiromaaneja sekä joitakin tosipohjaisia teoksia. Rikoskirjallisuuden ja televisiosarjojen patologiamuodin katsotaan saaneen alkunsa Cornwellin teoksista.
Cornwellin puoliso on Staci Gruber. Lesbosuhteessa elävä Cornwell on aktiivinen homojen ja lesbojen puolestapuhuja. Hänellä on takanaan avioliitto Charles Cornwellin kanssa.
Kay Scarpetta sarjassa on ilmestynyt:
Post mortem (Postmorten 1990, suom. 1994)
Mitä jäljelle jää (All That Remains 1992, suom. 1993)
Ruumiin todistus (Body of Evidence 1991, suom. 1994)
Julma ja tavaton (Cruel and Unusual 1993, suom. 1995)
Ruumistarha (The Body Farm 1994, suom. 1996)
Köyhien kalmisto (From Potter’s Field 1995, suom 1996)
Ansaittu kuolema (Cause of Death 1996, suom. 1997)
Luonnoton surmaaja (Unnatural Exposure 1996, suom. 1998)
Syttymispiste (Point of Origin 1998, suom. 1999)
Mustalla merkitty (Black Notice 1999, suom. 2000)
Viimeinen piiri (The Last Precinct 2000, suom. 2001)
Raatokärpänen (Blow Fly 2003, suom. 2003)
Pahan jäljillä (Trace 2004, suom. 2004)
Pedon leima (Predator 2005, suom. 2005)
Kuolleiden kirja (Book of the Dead 2007, suom. 2008)
Scarpetta (Scarpetta 2008, suom. 2009)
Valokeilassa (The Scarpetta Factor 2009, 2010)
Patricia Cornwellin kirjoille on myönnetty muun muassa arvostetut Anthony Award, Edgar- palkinto, John Creasyn muistopalkinto ja Kultainen tikari.
Nyt joku saattaa ihmetellä, miksi tuon Patricia Cornwellin esille vasta nyt. Siksi, että tämän piti olla minun oma salaisuuteni! Olin pitkään sitä mieltä, että kätken himoni Kay Scarpettan elämään, kuten Kay Scarpetta on kätkenyt himonsa Elviksen –levyihin ja paljastaa asian vasta, kun huomaa rikospoliisi Pete Marinon vakavan ihailun edesmenneeseen laulajaan. Tosin silloinkin Kay vannottaa, että tieto ei saa levitä ja kertoo Marinolle myös, miten Elvis todellisuudessa lähti tästä maailmasta: vessan pytyllä istuen, housut kintuissa. Asia, josta pintakovapoliisi ei meinaa selvitä…
On äärimmäisen vaikeaa selittää, miksi omistaa jokaisen Kay Scarpetta –kirjan, sillä meno on julmaa, tempo välillä vaativaa ja joskus henkilöitä on liikaa. Tätähän en muille dekkaristeille anna anteeksi. Cornwell olkoon poikkeus, joka vahvistaa säännön! Mutta: Cornwellissa on sitä jotain, joka tulee juuri ripauksesta Italiaa. Kay laittaa usein ruokaa – italiaksi. Myös hänen lähin poliisikollegansa Marino on juuriltaan italialainen, mikä ei voi olla maistumatta teoksissa.
Cornwell kirjoittaa jollain käsittämättömällä tavalla juuri naisia kiinnostaen. Hän on kiinnostunut naisten mielipiteistä, vaikka tekniikka sisarentyttären Lucyn huipputaitojen takia välillä hyppiikin ylitse älyn ja järjen, mutta eihän edes Kay pysy perässä. Kay myös kertoo juoksusuoritteidensa heikkenevän iän myötä, mutta kiinnostus Bentoniin ja erotiikkaan vain kasvaa vuosi vuodelta.
Tämänkin paljastan: Minä ja Bessu vietämme aina perinteistä joulua, jota innolla teemme viikkoja etukäteen. Kaikki on kuin sadusta ja joulukirkkokin kuuluu usein asiaan, laulamme Oi, jouluyö! ja sitten vaellamme keskiyöllä hautuumalla ihailemassa kynttilämerta, vaan ennen kuin suden hetki on alkanut, kaksi täyspäisen kirjoissa kulkevaa naista ahmii suklaata ja Scarpettaa!
Patriricia Cornwell on aikoja sitten tajunnut, että naiset määräävät markkinat. Naiset määräävät mitä kirjoja myydään paljon. Naiset ensinnäkin ostavat kirjoja eniten ja toisekseen naisia on enemmän. Tämän päivän naiset ikääntyvät yhtä aikaa Kay Scarpettan kanssa ja seuraavat ihmeissään maailmaa, jossa oman ikäisiä miehiä on kohta vaikea kohdata tai he istuvat vanhainkodissa vihanneksina. Kay Scarpetta on naisille välttämätön energialataus, joka pitää hanat auki!
Olen myös kuullut huhun, että etenkin pienten lasten äidit tarvitsevat vuotuisen Scarpetta-annoksensa, muuten jaksaminen ei ole varmaa…
Tätä koko Scarpetta-paljastusta tulen ehkä katumaan, mutta silti ihmettelen, mitä ihmettä minä ja Bessu nyt teemme jouluyönä, kun tämän vuoden Scarpetta on jo luettu?
Mie olen lukenut muutama vuosi sitten todella monta Cornwellin kirjaa, mutta en kuolemaksenikaan erota kirjojen otsikoita toisistaan. En muista, missä olen siis menossa :)
VastaaPoistaKiva kun otit Kay Scarpettan esille.
Tomomi, en minäkään erota kirjoja minkään perusteella toisistaan: Ne ovat jatkumo.
VastaaPoistaMie annoin siul ny lista, jost voit kahtoo, mis sie oot menos.
Mie jatka iha koht samast aiheest.
Cornwell on niitä harvoja painoskuningattaria, joihin olen yhtä koukussa kuin Geisha-suklaaseen.
Jaan kanssasi tämän vahvan siteen Patricia C:n ja totta tosiaan, hänelle kyllä antaa anteeksi sen, että joskus kirjassa on jotain vähän liikaa..tai liian vähän. Minullakin on yhtä alkupään kirjaa lukuunottamatta kaikki sidottuina versioina hyllyssä, kuten varmaan muistatkin, kun aikaisemmin tästä kirjoitettu.
VastaaPoistaMinulla odottaa tämä uusin vielä..en tiedä säästänkö jouluun ja välipäiviin tämän, vaiko jonkun muun..
Hmm..voi että minua kuule nyt hykerryttää se posti-asia;)...Mysteeri selviää ehkä jo perjantaina, mutta ma-ti viimeistään;)
On tämä minullekin tuttu kirjailija, tämä Patricia Cornwell. Hänen tuotantoon kuului mm.Suuren Suomalaisen Kirjakerhon valikoimiin, josta tulin niitä ostaneeksi.
VastaaPoistaMinä tiedänkin, mitä aiot lukea jouluna :)
VastaaPoistaTiedätkö, luin Cornwellia 90-luvulla innostuttuani Uhrilampaat-elokuvasta, jonka tunnelmassa on nimenomaan Jodie Fosterin hahmon työn osalta jotain samaa. En kuitenkaan innostunut tavattomasti, vaikka kyllä Scarpettat toki mukaansa tempaisivat. Ehkä joskus palaan näihin, nyt on ainakin hyvä lista! Ja hyvin kirjoitit :)
Susa, minulta puuttuu Post mortem!
VastaaPoistaArvasin, että jaat Kayn kanssani♥
Halusin jättää tämän joulun, mutta en voinut, koska...
Mitähän sinä oletkaan keksinyt...ellei se tule viikonlopuksi, mietin sitä niin, että seuraavasta kirjasta en tajua mitään ja arvaa kenen kirjaa luen. Sanon P:lle, että kaikki on sun syytä;-)
Aili, ikinä en olisi uskonut, että sinä näin kovia juttuja luet;-) Tosin olet ennenkin onnistunut minut yllättämään!
Lumiomena, sinä tiedät ja saat tietääkin. Muistathan, että luen sen vain itselleni. Haluan lukea yhden kirjan vuodessa ilman muistivihkoa ja kynää. Jouluna edes.
Minä olin varustautunut osaltasi kylmempään vastaanottoon! Minäkin katsoin Uhrilampaat ties montako kertaa ja voin katsoa vieläkin. Ehkä sinäkin vielä huomaat, että ripaus kauhua kirjassa ei ole niin kauhean rankka juttu...
Patricia on kova mimmi ja myös jotenkin 'cool'...
Sinä paljastit sen :D meidän jouluyötradition. Toivottavasti arvauksesi ensi joulusta osuu oikeaan;) melkein täysipäisiä, melkein :D
VastaaPoistaAnne, well...melkein täysipäisiä voi olla Ukkometson mielestä jo liikaa sanottu - meistä;-)
VastaaPoistaTänä jouluna on uudet kuviot. Olemme ilman Scarpettaa. On selvittävä. Lupaan meille molemmille Romanttista Joulunaikaa, Rakkauden Taikaa! Luota minuun!
Sano P:lle, että kaikki on minun syytä täysin, otan vastuun;)
VastaaPoistaJa nyt kyllä on tuotettava pettymys, että mysteeri lähteekin vasta perjantaina postin matkaan, sillä huomenna en ehdi postiin. Joten joudut nyt todellakin odottelemaan ensi viikon alkupuolelle..Mutta mitäpä olisi elämä ilman pieniä mysteereitä;) NIIN ja siis kun nyt olet kerran "tiedän kyllä minkä kirjan" parissa, niin voin melkein luvata, että nämä arjen pienet mysteerit unohtuvat sitä lukiessa ja pian onkin jo ensi viikko!
i trust you!<3
VastaaPoistaHei Leena sinä jo menit lukemaan uusimman Scarpetan! Minä säästelen sitä itselleni sopivaan hyvää hetkeen varmaan sinne jouluviikolle. Toivottavasti on sitten vähän lomaakin. Enpäs lue esittelyäsi, mutta hyvä kun mainostat minunkin suosikkisarjaani kuten tiedät. Kiitos vielä kerran Leena tiedät kyllä mistä!:)
VastaaPoistaJotenkin tuntui esittelemäsi kirjailijan nimi tutulta, täytyi kurkkia kirjahyllyihin, mitä löytyy. Löytyihän sieltä Luonnoton surmaaja( torsot ruumiit) ja Köyhien kalmisto,aikanaan
VastaaPoistaSSKK:sta hankittuja. Luettu on , mutta tarinoista en enää muista mitään, voisi hyvin aloittaa kirjojen luennan alusta. Moni opus tuntuisi varmasti aivan uudelta ja joistain saattaisi muistaa jotain.
Mieltä liikuttavat kirjat tulee luettua useammin kuin kerran, näin se vaan on:)
Oletko käynyt Sarpun blogissa ( http://sitatatatota.blogspot.com/katsomassa ihania kuvi merestä, Räpsööstä ja muusta. Tulee kaipuu meren rantaan.:)
Illan jatkoa:)
-Hanne-
Susa, otaksun nyt, että olet mukana arvostelussa. Vain sinä olet tähän syyllinen...en olisi muuten kuullutkaan tai humannut...
VastaaPoistaAnne, always!
Sara, ole hyvä vain niistä molemmista. Voisit tietty sitten joskus kommentoida tuohon kirjaan. Niistä tulee tieto sähköpostille, joten vastaan vanhoihinkin kommentteihin. Juu, mun piti lukea tämä nyt. Suunnittelen viikon täyslomaa joulunaikaan.
Hanne, on kiva antaa vuosien mennä, sillä ssitä unohtaa murhaajan ja voi kohta aloittaa oman dekkerihyllyn alusta - taas. Minulle jäi yksi tapaus Scarpetta kirjasarjan keskellä hiukan vaikeaksi, joten luen myös sarjan alusta.
Joku joka kirjoittaa Räpsööstä! Kai myös Yyteristä ja Luviasta! Käyn heti, kun ehdin. Nyt menossa semmoista, että puhelinkin on kiinni. Kiitos vinkistä!
Mullakin on ongelmana nuo nimet, ei jaa muistiin millaan. Sitten en heti tajua nimen kuultuani, olenko lukenut jo vai en. Body farm oli paras! Yhteen aikaan luin naita kauheasti, uudemmat ovat jaaneet. Pitaisikohan ottaa taas "kuuri"?
VastaaPoistaAnu, minä en muista enää mitään, vaikka väitetään, että lukeminen parantaa muistia. No, minulla on koko sarja, paitsi en tajua, miksei ekaa eli Post Mortemia, ja ne voat järjestyksessä, joten siitä voin tsekata.
VastaaPoistaAnu, suosittelen kunnon 'kuuria'. En muista missä niistä se tapahtuu, mutta se Bentonin 'kuolema' on kyllä sitten aika kova juttu. Minäkin kestän lukea melkein mitä vain, mutta nyt olin lujilla. Jälkeenpäin se kyllä palkitsi, sillä jännityskirjat relaxoivat minua.
Äsken juuri lopetin Köyhien kalmiston, ja vielä tänään aloitan Ansaitun kuoleman. Välistä Kayn elitistisyys ärsyttää, mutta jotenkin vain olen koukussa!:) Avomiehen hyllystä löytyi Mitä jäljelle jää, ja siitä se innostus lähti. Anopin hyllystä onneksi löytyi kymmenisen kirjaa lisää, jostain syystä noita alkupään teoksia ei ole löytynyt kirjastosta.
VastaaPoistaHieman jäi ärsyttämään, kun Julma ja tavaton -kirjassa oli merkityksellisiä asioita ja minusta niitä ei selitetä kunnolla edes seuraavassa kirjassa.
Anteeksi spoilaus:
Eddie Heathin murha ja murhapaikan sormenjäljet esimerkiksi. Vai onko minulta mennyt jotain ohi? Tuntuu että asiassa vain hypätään eteenpäin.
Kaino, Köyhien kalmisto oli todella hyytävä. Temple Brooks Gault salpaa minulta hengen jo nimellään. Onneksi en musita mitään Ansaitusta kuolemasta, joten en edes vahingossa voi pilata jännitystäsi.
VastaaPoistaMinusta Julma ja tavaton on juuri niitä alkupään kirjoja, joita aivan erityisesti rakastin. En voi millään muistaa juuri mainitsemaasi yksityiskohtaa...kiinnitämmekö huomiota eri asioihin. Minua ei ole koskaan kauheasti kiinnostanut ns. poliisitutkimusdekkarit, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Poirot, Morse ja Yorkshiren etsivät ja sitten tietysti se sarja, jossa Helen Mirren oli pääosassa: Epäilyksen polttopiste). Minua kiinnostavat uhrien vammat ja etenkin ne mystiset vammat ja ruuminavaus. Toinen mikä minua kiehtoo näissä paitsi nuo hurjat veriteot on nimenomaan Kay ja Marino. Kay voi olla elitistinen, mutta enemmänkin hän on minusta hieman viileä ja etäisyyttä ottava. Onhan hänelläkin heikot hetkensä;-) Näissä ihan viimeisissä tapahtuu sitten jotain, mitä Marino tekee, joka oli minusta Cornwellilta floppi. Se on asia, joka jäynää nyt sitä mukavaa sanailua ja suhdetta, joka oli juuri Kaylla ja Marinolla, jotka ovat kaikin tavoin kuin eri planeetoilta. Kay on selvästi perfektionisti, mutta ainakin alun kirjoissa, häneltä löytyy tajua ja huumoria myös Marinolle. Lucy on ärsyttänyt minua kaiken aikaa, eikä se johdu lesboudesta, sillä minulle on ihan sama, mitä kukakin rakastaa, en edes enää huomaa tuollaista, vaan ensin se pikkuvanhuus, sitten se kaikkitietävyys ja sitten vielä koko ajan aihetta, joka on tekniikkkaa eli minulle sama kuin lukisi hebreaa eli EVVK.
Kaikesta huolimatta, minä menen hautaan Kayn kanssa, sillä luen jokaikisen Scarpetta-kirjan. Ja sitten, eräänä päivänä aloitan koko sarjan alusta ja miten nautinkaan, kun aina on joulu tai uuden vuoden aatto...Ansaittu kuolema muuten alkaa uuden vuoden aatosta.
Hemmetti, mitä sä teit mulle tässä kiireessä: Mun pitäis saada lukea nyt juuri Köyhien kalmisto uusiksi, enkä ehdi, en, en...
Benton on kuin kapakala ja en tajua, mitä iloa hänestä voi Kaylle olla. Toivotaan, että tlee joku kunnon tyyppi, joka vie Kaylta jalat alta;-) Saa olla intelligentti, mutta haloo: vähän Rhett Butleria kehiin!
Siis mun mielestä Cornwell voi menestyksellä jatkaa sarjaa,mutta nyt on alettava kertoa enempi Kaysta, kuten oli alun kirjoissa ja sitten uusi, värisyttävä rakastaja kehiin. Murhat saavat olla yhtä kauheita ja vähempi niitä Lucyn teknisiä vempeleitä.
Toivottavasti muistan tuon sormenjälkijutun, kun luen sarjan uudestaan. Toivottavasti luet järjestyksessä, sillä nämä ovat jatkumoa. Jännittäviä, hyisen karmeita hetkiä Cornwellin parissa!