WOODY ALLEN

On Sunday afternoons I with my husband like to make something nice...what was that…? Now I remember: we sometimes go to movies, but we do that only a few times a year, so we choose our films very exactly. We just love Woody Allen's films, his magical touch and unique dialogs and so, today we saw Whatever Works. So amazing again! Larry David was Allen's alter ego - no doubt - making his role with high talent...and we enjoyed of every moment! Woody Allen is the genius! He showed it again!

After great film we went to the restaurant to eat something delicious and Woody's magic surrounded us...

PS. Ehdin vasta nyt lukemaan perjantaina saapunutta Suomen Kuvalehteä (no 43) ja siitä käy ilmi, että Whatever Worksin käsikirjoitus on vuodelta 1977! Siksi se on niin hauska! Ko. lehdessä arvostelija Lauri Lehtinen kertoo, että Allenin hauskuus on vuosien saatossa hyytynyt, mutta tätä Whatever Works -elokuvaa Lehtinen ylistää:

Whatever Works laukoo niin runsaasti kielellistä ilotulitusta ja mahtavia väärinymmärryksiä, että suomenkielisen tekstityksen merkkimäärät eivät riitä alkuunkaan. Tyylilaji on farssi: elokuva ei yritä luoda henkilöistään monikerroksisia ja aitoja, vaan tekee heistä karikatyyreiksi kärjistettyjen arvojen edustajia. Ilmaisu on teatterimaisen pelkistettyä.

Kaiken kepeydestä ei pidä ajatella, että Whatever Works olisi sisällöllisesti heppoinen. Allen etsii tosissaan pistettä, jossa voisi säilyttää persoonallisen pessimisminsä ja samalla nauttia absurdin maailman satunnaisista iloista.


Elokuvateollisuus tuottaa jatkuvasti tarinoita, joissa älykkään ihmisvihaajan elämä kääntyy onnelliseksi, mutta harva osaa kertoa niitä vailla taipumista löperöön sentimentaalisuuteen. Allen osaa.


Minä aioin eilen laittaa otsikoksi Allenin kuvan päälle: Woody Allen is back! Olisin vain luottanut intuitiooni, sillä tämä elokuva Whatever Works on vanhaa kunnon Allenia ja kässäri siis vuodelta 1977!


Yllä olevan kirjoitin 25.10.2009. Ja nyt pudottelen kirjamessukierroksia kirjoittamalla lisää miehestä, joka saa minut sekä nauramaan että itkemään kuin myös ajattelemaan, Woody Allenista.

Viimeisessä Suomen Kuvalehdessä (no 43) on Kalle Kinnusen juttu Mies vailla illuusioita, joka kertoo ohjaajaveteraani Allenista varsin kattavasti. Haastattelun primus motor on tietenkin ohjaajan uusin elokuva You Will Meet a Tall Dark Stranger, mutta juttu sisältää paljon Woodyn persoonasta sekä myös aiemmista elokuvista. Allen on hyvin tuottelias ohjaaja, sillä hän on ohjannut ja kirjoittanut 41 elokuvaa 45 vuodessa.


En puutu tähän uutuusleffaan nyt sen enempää, koska en ole sitä vielä edes nähnyt, mutta sen mainitsen, että yhdessä pääosassa on Anthony Hopkins, joka esittää filmissä Alfieta, joka…Lukekaa enemmän Soolikselta

Kinnusen jutussa Allen synkistelee näin:


Kaikki muuttuu, Tennessee Williams kutsui sitä synkäksi marssiksi. Me kaikki marssimme. Minne?


Niin. Vanhetessa ei viisastu. Selkään alkaa sattua, eikä voi tehdä kaikkea mitä ennen. Ei vanhenemisessa ole mitään etuja. Teen samat virheet kuin nuorempana, mutta nyt en edes näe niitä tarkkaan.


Ja Kinnunen kirjoittaa:

Allenin yleisö on yhä selkeämmin Euroopassa. Jos nyrkkisääntönä pidetään, että Hollywood-elokuva tuottaa yhtä paljon Yhdysvalloissa kuin muussa maailmassa yhteensä, Allenin osalta kuvio on ihan muuta. Hänen elokuvansa kelpaavat kotimaassa parhaimmillaan kolmasosalle siitä yleisömäärästä, minkä ne Euroopassa saavat.


Siirtyminen Eurooppaan tapahtui pakon edessä, mutta se piristi ratkaisevasti. Lontooseen sijoittuva Match Point (2005) oli comeback-elokuva, jonka viileä tyyli poikkesi tekijän tutusta linjasta vahvasti. Ensiesityksen aikoihin Cannesissa pohdittiin tosissaan, oliko elokuva ensinkään Allenin ohjaama.

Myöhemmät elokuvat asettivat Match Pointin osaksi tuotannon kokonaisuutta. Nimenomaan Lontoo-tarinat Cassandra’s Dream (2007) ja uusi Stranger ovat variaatioita samasta teemasta: pölvästit tavoittelevat kuuta taivaalta. Allen vain kiteyttää ajatuksen julmemmin kuin aiemmin.


Woody Allenin – syntyjään Allen Koningsbergin - kuiva huumori on niin juutalaista kuin olla voi.


Woody Allen on syntynyt Brooklynissä 1.12.1935. Hän on niin tuottelias, että tässä vain muutama hänen filmeistään: Annie Hall (1977), Manhattan (1979), Rikoksia ja rikkomuksia (1989), Hannah ja sisaret (1986), Match Point (2005) ja Vicky Cristina Barcelona (2008). Ensi viikonlopusta on pitkästä aikaa tulossa ’meidän oma viikonloppu’, sillä päätimme Lumimiehen kanssa omistautua pitkän kiirejakson jälkeen vain toisillemme, herkuille ja leffoille. (Paitsi arvonnan ratkaisu su iltapäivä!) Vuorossa on Allenilta Match Point ja sitten leffa, joka on odottanut jo kauan: Paistetut vihreät tomaatit! Seuraavaksi yritän löytää elokuvan Hannah ja sisaret, sillä pidän kovasti Mia Farrowista.

Woody Allen haluaa vain tehdä työtään ja syödä vitamiininsa, vaikka millään ei lopulta olisi mitään väliä:


Jos valitsee elämässä fantasian, pidetään hulluna. Valitsee todellisuuden, ja tulee kärsimään. Elokuvantekijä voisi yrittää auttaa ihmisiä pärjäämään ilman illuusiota.