Ana, sinä Ihana Runomuusani, olet jälleen aivan oikeassa. Ajatteleppa, mitä kiihtymystä olemme kokeneet niin Kaijärven kuin Onervan runojen kanssa tänä vuonna. Hekin ovat riimitttäjiä, mutta rikkone riimien ahtaita rajoja. He soivat omaa musiikkiaan, jonka vangiksi jää, ken jää. Tosin Onervassa on toisinaan heijastumaa Leinosta, mutta ollessaan hermopäillään, ihan häntä itseään.
Ja nyt vihdoinkin Mirkka Rekola. Mikä taitaja, mikä loitsija. Taidan seota! Mitä enempi häntä lukee, sen enempi haluaa. Mutta hän ei aukene helposti ja yhden Hesarin jutun mukaan ei kaikille koskaan.
Minun suurin ongelma on ollut tuo kirja, mikä tänään ratkesi kiitos Pasi Ilmarin! Toinen ongelma on kuvitus. En saa mistään juuri tasan yksiyhteen kuvia Rekolan runoihin. Muutama Tuuren kuva on tehnyt vahvan poikkeuksen. Vien kuitenkin nyt sarjan Rekolaa Lumikarpaloon niillä Runotalon lumoavilla sinisillä taikatähdillä.
Hot!
VastaaPoistaAnne, nimenomaan!
VastaaPoistaPääset vakilukijaksi näin, jos haluat:
VastaaPoistaMene
Hallintapaneeliin,
sieltä
Lukemistoon.
Klikkaa kohtaa
Lisää
ja liitä avautuvaan lokeroon
http://kenraaliharjoitus.blogspot.com
ja simsalabim. Olet lukijana joko näkyen tai näkymättömänä valintasi mukaan blogissani Tuhkaa ja timantteja
:)
Kiitos tästä, Leena!
VastaaPoistaMiranda, kiitos, ihme kyllä minä osaan tuon, mutta luulin joutuneeni värään paikkaan, koska siinä se kenraaliharjoitus;-) Tulen kohta uudestaan.
VastaaPoistaRooibos, ihanaa huomata, että tajuat: Mikä helmi!
VastaaPoistaLaitan tänään lisää Rekolaa Lumikarpaloon. Innostuin kun kuulin vihdoinkin saavanani tämän kirjan ihan omaksi.
Mirkka Rekola on taitava riimittäjä, kuka sen on sanonut, että peräkkäisten pitää rimmata! Ei kukaan. Hieno runo, sekä sisältö että poljento!
VastaaPoistaAna, sinä Ihana Runomuusani, olet jälleen aivan oikeassa. Ajatteleppa, mitä kiihtymystä olemme kokeneet niin Kaijärven kuin Onervan runojen kanssa tänä vuonna. Hekin ovat riimitttäjiä, mutta rikkone riimien ahtaita rajoja. He soivat omaa musiikkiaan, jonka vangiksi jää, ken jää. Tosin Onervassa on toisinaan heijastumaa Leinosta, mutta ollessaan hermopäillään, ihan häntä itseään.
VastaaPoistaJa nyt vihdoinkin Mirkka Rekola. Mikä taitaja, mikä loitsija. Taidan seota! Mitä enempi häntä lukee, sen enempi haluaa. Mutta hän ei aukene helposti ja yhden Hesarin jutun mukaan ei kaikille koskaan.
Minun suurin ongelma on ollut tuo kirja, mikä tänään ratkesi kiitos Pasi Ilmarin! Toinen ongelma on kuvitus. En saa mistään juuri tasan yksiyhteen kuvia Rekolan runoihin. Muutama Tuuren kuva on tehnyt vahvan poikkeuksen. Vien kuitenkin nyt sarjan Rekolaa Lumikarpaloon niillä Runotalon lumoavilla sinisillä taikatähdillä.
Anja, osallistu arvontaan. Rollaa alas.
PS. Käytin Runotalon Saria, mutta en vielä sitä lumoavaa sinistä sarjaa.
VastaaPoistaHieno!
VastaaPoistaBirgitta: Polttaa!
VastaaPoista