VIIME VUODEN KIRJALLISTA MUISTELUA

Koska pian koittaa taas aika, jolloin valitsen Vuoden Kirjat, muistellaan hetki viime vuotta. Näin kirjoitin viime vuonna luettuani 140 kirjaa:

VUODEN 2009 KIRJALLINEN ELÄMYSTUSINA



Geraldine Brooks/ Kirjan kansa (People of the Book, Tammi 2009)


Satu Koskimies/ Hurmion tyttäret (Tammi 2009)


Amin Maalouf/ Samarkand (Samarcande, Gummerus 2009)


Jussi Siirilä/ Juoksija (Gummerus 2009)


Katharina Hagena/ Omenansiementen maku (Der Geschmack von Apfelkernen, Minerva 2009)


Nick Cave/ Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro, LIKE 2009)


Linda Olsson/ Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs, Gummerus 2009)


Tommy Tabermann/ Eroottiset runot (Gummerus 2009)


Reginald Hill/ Beulahin kukkulalla (On Beulah Height, Gummerus 2009)


Heli Slunga/ Varjomadonna (Minerva, 2009)


Anna Gullichsen, Cara Knuutinen/ Satu Kukkameri ja lumen ihme (Saga Blom och snöflickan, Tammi 2009)


Hannu Hautala, Tuomo-Juhani Tapio/ Ensilumi (First Snow, Minerva 2009)


Siis vuosi 2009 on ollut aivan mielettömän satoisa niin omenista kuin kirjoista. Luin teille tänä vuonna noin 140 kirjaa, mutta huomatkaa, että tässä listassa ovat nyt tämän vuoden kirjat. Tässä eivät myöskään ole uusintapainokset, siksi ette näe Herta Mülleriä listalla. Hän olisi muuten ollut, sillä olen joskus samaa mieltä Nobel-komitean kanssa: Herta Müller on runoproosallisin kirjoittaja, johon olen ikinä törmännyt.


Jonkun aikuiskirjan poisjäänti teitä saattaa ihmetyttää, mutta halusin antaa tilaa myös edes yhdelle lastenkirjalle. Pidän myös kovasti runoista, mikä näkyy. Toisaalta olen suuri ja vannoutunut dekkarien ystävä ja niistä todellakin tiedän ja osaan sanoa, joten olkaa varmoja, että se ainoa dekkari, joka mukaan mahtui eli Beulahin kukkulalla on takuulaatua. Ne, jotka tietävät kiintymykseni kirjan tv-sarjaan Yorkshiren etsivät, älkää vain luulko, että Dalzielin karismaattinen ruokkoamattomuus vaikutti valintaani!


Ketä listassani joku ärsyttää, muistakoon, että arvostelu on vain henkilön subjektiivinen mielipiteen ilmaus: Ei yhtään sen enempää, eikä vähempää.


Järjestyksestä sen verran, että kolmen kärki on ollut selvillä jo tovin, muut ovat sitten satunnaisjärjestyksessä, mutta mukana.


Kirjan kansa on niin uskomaton kirja, että…en pysty sanomaan, sillä nyt taas…kyynelehdin. Niin kauan kuin tehdään tällaisia kirjoja kannattaa elää!


Nyt kun eletään marraskuuta, alkaa kirjasato näyttää viime vuottakin kovemmalta. Olen ihan tuskassa valintojen kanssa, mutta kolmen kärki on jo aika selvä ellei sitten…Odotan jännityksellä paria kohta tulevaa, joista saattaa ilmestyä ’musta hevonen’.


Tajusin muuten vasta juuri, että aina ei älyn valo kohtaa liikaa lukevaa naista, vaikka Waltari muuta lupaa. Minun omassa blogissani saan kyllä tehdä sen, että laitan listan sen mukaan, mitä kirjoja olen sen vuoden aikana lukenut, en sen mukaan, mikä on ollut kirjan alkuperäinen ilmestymisvuosi, joten Herta Müller kuuluu millä tahansa kolmesta kirjastaan tähän listaani, mutta haluan tukea novellia ja olkoon se siis Matala maa.

Ja nyt: Olen edelleen siinä päätelmässä, että kirjan painovuosi ei voi määrätä kirjan vuotta blogissani, sillä tiedän jo nyt saavani tammikuun alussa kirjoja, jotka on painettu tänä vuonna. Tämä tulee näkymään myös Vuoden 2010 Parhaat Kirjat -listallani. Toisaalta olen jäävännyt koko ajan niitä vanhoja kirjoja, joita eniten fanitan listalla Elämäni Kirjat. Siis sillä melkein muuttumattomalla listallani, joka kyllä on jo hieman liikahtanut. En ole antanut John Irvingin ja Ian McEwanin parhaiden, vanhojen kirjojen tulla viemään paikkaa uudemmilta vuosilistallani. Kuten huomaatte, mitä valita listalle ja millä perusteilla, on kuin hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois.

Pääasia on löytää nautittavia kirjaelämyksiä ja siinä olen yrittänyt tehdä parhaani. Eilen olin ylicinemaattinen, sillä vanha koiruuteni haluaa ulos monta kertaa päivässä, joten istuin lumisateessa korituolissa untuvatakki ylläni lukemassa Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät teosta, joka sai siis myös osansa upeasta pyryilmasta.

Tämän vuoden kärki on tatuoitu minuun jo, sille en voi mitään. Erikoista tässä vuodessa on ollut tasokkaiden tietokirjojen ilmestyminen, joten saattaa olla, että nyt ei löydy sijaa lastenkirjalle ja/tai runokirjalle. Tänä vuonna oli erityisen runsaasti ruokakirjoja

ja edes tässä kollaasissa eivät ole kaikki vielä mukana. Oli ilokseni myös elämänkertoja, joista historioitsija minussa pitää. Jaaha, huomasinkin, että on aika tehdä uudet kollaasit, sillä tästähän puuttuu...Sen ei ole niin väliä jos on edellisvuotista, mutta kaikki tietävät nyt, mikä kirja alla olevasta uupuu...

Jaksan painottaa, että jokainen arvostelija valitsee kirjat subjektiivisen näkemyksensä perusteella. Tuon kuitenkin kaikkia lukemiani kirjoja niin paljon esille muilla tavoin, että jokaiselle pitäisi löytyä jotakin. Kannattaa muuten huomata myös oikea sivupalkki, jossa on myös valittavaa. Sinne pääsyssä on kyllä yksi kriteeri: Kansi ei saa olla ruma/epämyyvä/ärsyttävä, vaan sen pitää tuntua houkuttavalta/koukuttavalta tai edes hauskalta.

En toivota vielä viikonloppuja, sillä tarkoitus olisi laittaa vielä jotakin jahka saan Supporttini kotiin...