Näin kirjoittaa Ilona Pietiläinen uudessa sisustus- ja tunnelmakirjassaan Elämää valkoisessa puutalossa (2010), joka on toivekirja paitsi sisustajalle, myös kaikille kauneuden- ja tunnelmanjanoisille. Kirjan lähtönä on muutos, kun Ilona muuttaa rakkaaksi tulleesta kodistaan perheensä kanssa vanhaan puutaloon ja kuljettaa lukijaansa kuin kädestä kiinni pitäen lävitse hyvästijätön ja uuden alun ja kertoo niistä ihan samoista ajatuksista, jotka pohdituttavat meitä kaikkia: Miten selättäisin kiireen? Miten muuttaisin juoksuni kävelyksi? Miten hyväksyisin itseni? Miten opin luopumaan? Yhdessä lukijan kanssa Ilona pakkaa vanhan kodin ja sen muistot ja siirtyy vanhaan puutaloon elämään uusia huomisen muistoja, jotka syntyvät kauneudenjanoisen emännän luomassa interiöörissä.
Astumme sisään vanhaan taloon ja seisomme keittiössä, jonka seiniä verhoavat aidot saksalaiset kellaritiilet sekä avohyllyt, joista käyttöastiat ovat helposti saatavilla. Nämä molemmat olivat muuten niitä ideoita, jotka toteutin omassa keittiössäni Frances Mayesin Toscanan auringon alla kirjan innoittamana, mutta viime tipassa tiilet vaihtuivat vanhan kiven näköiseen, raskaaseen laattaan, sillä minulla ei ollut saatavana aitoja, käsintehtyjä tiiliä. Tosin nyt en irtoa kivitalostani kirveelläkään, sillä kaikki meni kuitenkin nappinsa! Silti: Vanha tiili on aina vanha tiili!
Makuuhuoneessa kiinnitin huomiota heti siihen, että päiväpeitto oli vedetty vain osittain vuoteen ylle. Miksi kätkeä kauniit lakanat suotta pois näkyvistä, tätä olenkin jo kauan lakanafriikkinä ihmetellyt. Osittaisesti pedattu päiväpeitto toimii tarvittaessa myös kätevänä torkkupeittona. Ja miten ihanaa, että ikkunoissa vain pitkiä, Karen Blixen-pitkiä, valkoisia verhoja!
Emme kuitenkaan viivy vain Ilonalla, vaan pääsemme kurkistamaan myös hänen ystäviensä koteihin, teemme mökkivierailun, valmistamme syyskattauksia ja nautimme Mummo Ankan omenapiirakkaa.
Elämää valkoisessa puutalossa on ravintoa estetiikan nälkään, pysähtymistä koskettamaan kaunista kuvaa, mutta myös monta houkuttavaa/koukuttavaa sisustusvinkkiä sivu sivulta. Ilonan erittäin onnistuneet kuvat kuljettavat sisustustunnelmia lävitse Suomen vuodenaikojen ja päättyvät juhlista suloisimpaan: jouluun.
Ilonan tyyli tehdä kirjaa on kirjoittaa suoraan sinulle. Juuri Sinulle. Ja hän jopa odottaa vastausta, sillä kirjan välissä on kaunis kirjepaperi ja ohje viestin lähetykseen. Valkoisen puutalon emäntä voi olla varma, että kaikki Sateenkaarentaa-unelmat tavoittavat lukijansa, sillä kohderyhmä on selkeä ja vastaanottavainen. Ja jotenkin vielä tuntuu, että syksyllä alkaa suorastaan sisustus/remontti/koristeluhimo, joka huipentuu kodin pukemiseen jouluun.
Puuteriroosaa
Rakastan talven väreinä puuteriroosaa ja helmen harmaata. Kesän kääntyessä syksyyn huomaan ihailevani luumun sävyjä, suklaan ruskeaa ja hiilenmustaa. Jouluun tahdon pukea kotini punaisen ja valkoisen liitolla. Keväällä annan vaaleanpunaisen tulla mausteeksi pienin ripauksin, vaikka vain tyynyihin. Ihanaa on huomata, kuinka väripilkut tekevät kotiin tunnelman. Tosin olen yhä sitä mieltä, että rakastan puuteriroosaa ja helmen harmaata ihan jokaisessa vuodenajassa…
Aivan upea kirja, kuten Ilonan muutkin kirjat. Otin juuri kuvaa vastaavasta kirjasta aikomuksena laittaa siitä blogiini, mutaa ehdit ensin ja ihanalla kirjoituksellasi valloitit taas minut.
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa kaikille romantiikannälkäisille:)
Olen viettänyt sen parissa monta rauhallista hetkeä vain unelmoiden:)
Voi miten ihana kirja! Tämä(kin) olisi mennyt minulta varmaan ohi ilman blogiasi, joten kiitos -taas- ;)
VastaaPoistaJa arvaa mitä, meillä sairastetaan taas, kuopus kuumeessa :/ Aika rankkaa aikaa ollut tämä syksy monen muunkin jutun takia, niin tuntuu että nämä sairastelut sitten vievät kyllä jo aika apeaksi mielen. Koitan niinä nyt todella vähinä hetkinä mitä saan, lukea ihanaa Harjukaupungin salakäytävää!
Hanne, laita vain kuvaa ja tekstiä! On kivaa myös tehdä samasta kirjasta. Kommentointi on helpompaa, kun on itse lukenut kirjan.
VastaaPoistaSinä sen sanoit: Näillä suloisilla sisustuskirjoilla on maaginen vaikuts sekä rauhoittaa, pysäyttää että saada unelmat lentoon!
Susa, eihän kai, sinä Keski-Suomesta;-)
Muistan millaista oli, kun lapsi sairasti...paljon. Jaksamista♥
Kuulostaa kivalta.
VastaaPoistaKauniita kuvia. Minä myös pidän puuteriroosasta. Itse asiassa se on se väri, joka näyttää erinomaisen hyvältä kylpypyyhkeessä: ei haittaa onko iho ruskettunut vai vaalea, se saa ihon näyttämään kauniilta.
VastaaPoistaKiva myös tuo, että voi kirjoittaa kirjeen takaisin. Kirjeestä jää kiva muisto, vaikka sitä ei koskaan lähettäisikään. Näin minä ajattelin ja tunsin tämän kirjan luettuani.
Olen jo päättänyt, että tämäkin menee joulupukille kirjoittamaani kirjeeseen :) Vaikka liika valkoisuus hyppää silmille, ei tämä kirja vaikuta ollenkaan "liialta", vaan juuri sellaiselta, jonka parissa haluan tunnelmoida.
VastaaPoistaMinun unelmani olisi puutalo, miellellään vielä mansardikattoinen. Tyydyn nyt asumaan valkoisessa tiilitalossamme, jonne voi onneksi loihtia mukavaa tunnelma seinien sisällä ja puutarhaankin.
Tässä kirjassa on sävyjä, joista pidän.
Allu, sitäkin, sitäkin.
VastaaPoistaJohanna, minä voisin syödä kaiken puuteriroosan. Ja tietysti pyyhkeet tuossa värissä ovat must. Ja ruusut ja kynsilakka, kuvion väri tapetissa tai olohuoneen matossa..., jos sisustuksessa on vanhoja mööpeleitä, vaikka jugend-piironki.
Johanna, se kirje laitetaan pulloon ja veden vietäväksi. Ilona on jo laittanut omansa...
Jännää, että ajattelit, miltä iho näyttää pyyhkeen kanssa, olipa se ruskettunut tai ei. Minulle tuli melkein paha olo, kun kuvittelin itseni kananpojan keltaiseen...Se on blondin tuhoväri! Mutta puuteriroosa on niin sensuellia♥
Lumiomena, minä sain melkein shokin, kun kuulin kirjan nimen, sillä minä kavahdan liikaa valkoista. Tämä kirja EI OLE LIIKAA VALKOISTA, vaan tässä on mukana juuri nitä juttuja, jotka taittavat valkoisen vallan. Olen aivan kuten Ilona siinä, että näen valkoiset verhot kauniina, minulla ovat myös kiviseinät valkoiset ja sitten saakin jo olla kiveä ja maan sävyjä ja sitä ihanaa puuteriroosaa. Pyydä huoleti tämä kirja joululahjaksi. Saat ideoita ja lupaan, että pidät tästä!
No, hiukan alkoi harmittamaan, kun en huomannut kuvata taloa, mutta jäihän nyt sitten jotain odotettavaa...Ilonan talo on museoviraston suojelukohde ja siinä on mm. jänniä ullakkoikkunoita yms. (Bessulla on mansardikatto sinisessä kodissaan järven rannalla.)
En usko, että vain tyydyt. Sinä elät sitä. Se tulee niin pienellä sun näköiseksi - kuitenkin. Saat sen ulopuolelta ihan itsesi näköiseksi, kun keskityt keväällä sillä mielellä istutuksiin.
Tiedän, että nämä sävyt ovat just sulle. Olet vähän kallellaan romanttiseen kaihoon, kuten minäkin;-) Vanhaa, patinaa, kiveä, käsintehtyjä tiiliä, ei mitään entisöintejä, vaan historian kosketus näkyvissä, loputtomasti erilaisia kynttiläjuttuja, kaunsita posliinia, vanhaa Arabiaa...
Ihanalta vaikuttava kirja, vaikkei yhtään sivuakaan elämääni. Kun silmät janoavat kauneutta, voisi tätä selailla.. Romanttinen sisustus ei ole 'oma juttuni', mutta ihailen sitä mielellään muilla.
VastaaPoistaSoolis, miten muistan sinun ihailleen tiettyjä vanhoja puutaloja siellä, missä asut...Ei tämä ole NIIN romanttista kuin kansi antaa ymmärtää. Täältä löytyy myös se 'rough', jota sulla ja mulla pitää olla musiikissa, leffoissa, kirjoissa ja sisustuksessakin. Toisaalta, onhan se niin, että naisten pitää saada nauttia kuaniista kuvista siinä missä suklaastakin...
VastaaPoistaHih! Kananpojankeltainen. Sitäkin on kokeiltu, kunnes kerran vilkaisin peiliin...
VastaaPoistaMinä olen niin hassu, että mietin mikä väri näyttäisi hyvältä mm. lakanoissa tai pyyheliinoissa. Siis ihoania ja hiuksiani vasten. Valaistuskin on sopivan hämyisä, jottei kaikki rypyt heti hyppää silmille. Olisin täystuho tummissa tai voimakkaan kuviollisissa lakanoissa.
Johanna, minä useammin, kunnes tajusin...;-)
VastaaPoistaNimenomaan: ihoasi ja hiuksiasi vasten! Nyt minäkin aloitan uudenlaisen stailauksen! Tuo valojuttu meillä on jo hoidettu. Kynttilän valossa muuten kaikki on kaunista ja ihan sileää kuin vauvan peppu.
Olen ihmetellyt kaikkien tummansinisten vuosieni jälkeen, miksi käytin väriä, joka vei kasvoiltani kaiken värin. Tiedän vieläkin niitä, jotka sitä sitkeästi käyttävät, vaikka ei yhtään sovi. Tummansininen on harvojen väri kasvojen lähellä. Ja teinivuosieni lempiväri, vaalenasininen, ei sekään näytä hyvältä muuten kuin farkkupaidassa ylläni, kun sitten olenkin vain siinä. Ja entinen inhokkivärini pinkki sopii täydellisesti ja kaikki ns. safarivärit. Tietty ruskea (hiekka), vihreä (khaki) etc. Myös kanelin ruskea sopii...Eihän me vain olla perustamassa muotiblogia,eihän!
Pois se minusta! Ikävä kyllä tämä väriajatteluni ei sitten johda sen pidemmälle. Nytkin on yllä luonnonvalkoinen neule, joka saa minut näyttämään valjulta kuin haamu. Mutta mies tykkää tästä neuleesta... aaverakastaja?
VastaaPoistaSopiiko Sinulle farkkuväri siksi, että pinta on vähän eläväisempi?
Mutta se lakana-asia on tärkeä. Yksi vuosi minusta ja tyttärestäni otettiin kuva, kun luimme joululahjakirjaa lakanoiden välissä. Näytän siinä kuvassa niin kamalalta, että punaisia, suurikuvioisia lakanoita meillä ei enää ole!
Johanna, sullahan on jännää: Aaverakastaja;-) Toisaalta: Ostin vähän aikaa sitten itselleni kaksi VALKOISTA t-paitaa, joissa iso v-kaula-aukko ja ne yllätys!yllätys!, näyttävätkin hyviltä. Piädn myös ns. luononvaaleista neuleista...
VastaaPoistaNo, sinähän sen sanoit: Sen täytyy johtua siitä pinnasta, joka ei ole niin 'tasainen'. Siis olen aivan hulluna vaaleansinisiin farkkukangaspaitoihin ja niitä ei välillä löydy mistään, ei mistään. Mulla taitaa olla yksi kuvakin...,mutta enhän voi sitä nyt yhtäkkiä töräyttää BLOGIIN.
Tuo lakanajuttu on hauska! Itse asiassa minä olen oikeasti lakanafriikki. Ei riitä, että niitä pestään ja vaihdetaan koko ajan, vaan niiden pitää myös näyttää joltakin. Tiedän, että kohta taas ostan meille uudet ja niiden pituus on 220 cm, joka on uusien täkkiemme pituus. Jotain ylellistä edes;-) Nyt kun ostan, muistan peilata kaupassa lakanoita ja kasvojani, että sopivatko;-)
..Juu eräitä puukerrostaloja ihailin, jossa asuin vuosia, vuosia sitten..
VastaaPoistaSoolis, minä olen sitten nähnyt unta,että lähetit minulle kuvan vanhasta, puisesta omakotitalosta...Se oli silloin, kun pyöräilit usein kuvaamassa.
VastaaPoistaAh.
VastaaPoistaOi.
Kyllä, nämä sävyt sopivat juuri tämän illan jatkoksi, kiitos! Ja kirja vaikuttaa niin ihanalta, että siihen täytyy palata.
Ja lakanoista olen samaa mieltä. Meillä ei edes ole päiväpeittoa. Lakanoista voisin puhua pitkäänkin mutta sanon nyt vain lyhyesti, että olen pistänyt kaikki muut kierrätykseen ja jätin vain tapettiin sopivat puuvillasatiiniset jäljelle. Joku varmaan pitää minua nyt ihan pöhkönä, mutta friikki olen minäkin. Arvaan että ymmärrät. ;)
Ilse, tämä on sulle nyt ihana roosainen päivän lopetus ja kiitän naurusta ja nauravista nakeista;-)
VastaaPoistaTiedätkö, tahaton huumori on parasta!
No, kun kerran sinä sen ensin sanoit, nyt sanon minä sitten tokana: Meilläkään ei ole päiväpeittoa. Mitä järkeä kätkeä niitä ihania lakanoita, joita harkiten olen valinnut.
Ja ymmärrän juuri ihan täydellisesti. Meille tuli sängyn päätyseinälle hyvin jännittävä tapetti ja sen mukana vaihtuivat lakanat. Meidän vieraat saavat käyttää nyt meidän entisiä, jotka olivat ihan tasokkaita, mutta eivät sopineet uuteen tapettiimme. Näithän: Ymmärsin TÄYSIN. Olen puhdasverinen lakanafriikki - minäkin.
Voi ei, tuon kirjan tahtoisin saada! Onko mitenkään mahdollista, että ostaisit ja lähettäisit sen minulle? Maksan tietty kaikki kulut tilillesi!
VastaaPoistaMia, tehdään niin! Jotenkin arvasin;-)
VastaaPoista