Titta Kuisma, Laila Nevakivi: Lapsen oma luontoretki - Seikkailuja mökkimaisemissa

Nouseva aurinko paistoi suoraan Astan kasvoihin ja herätti tämän. Kammarissa oli vielä mukavan lämmin, sillä isä oli illalla lämmittänyt tuvan ison uunin.

Mustarastaan kaunis laulu kuului sisään. Asta nousi ylös ja näki ikkunasta, kuinka Tonttu-Hermanni kulki pihapolkua jo näin varhain. Tyttö päätti lähteä ulos.

Pihalla kuului uskomaton lintujen liverrys.

Toukokuu on vuoden parasta aikaa! Hermanni riemuitsi. – Minun on aivan pakko tulla kuuntelemaan joka aamu tätä upeaa konserttia. Kuuletko, kuinka tuo peippokoiras sirkuttaa oksalla ja houkuttelee laulullaan peipponeitoa luokseen?

Asta yritti kuunnella, mutta peipon viserrys tuntui sekoittuvan muiden lintujen ääniin.

Miten se peipponeito erottaa koiraan laulun, kun kaikki laulat täällä yhtä aikaa? tyttö ihmetteli.

Kyllä lintu aina oman lajitoverinsa tuntee. Tuolla peipponaaras jo hääräileekin. Jospa ne tekevät pesän koivunoksaan. Linnunpojat ovat niin söpöjä.

Titta Kuisman tekstittämä ja Laila Nevakiven kuvittama Lapsen oma luontoretki – Seikkailuja mökkimaisemissa (Minerva 2014) on myös hyvin söpö lasten tietokirja, sillä satu saa osansa, mutta tämän tekijäparin kirjoissa ei lasta aliarvioida, vaan tietoa tulee tosi paljon aina latinalaisia nimiä myöten, mikä on vain hyvä juttu. Minäkin opin uutta, vaikka olen aika innostunut kasveista ja eläimistä, mutta ei ihmekään, sillä biologi Matti Laurila on lukenut käsikirjoituksen. Nyt on niin, että näin tutun kompostitoukkamme kirjassa, sen ihanan valkean palleroisen, joka tekee kaikesta ruokajätteestämme kompostimultaa. Sehän on tähän asti ollut ihan söpö, mutta nyt näin kuvan sen emosta, joka on sarvikuonokas Oryctes nasicornis…iiiik!!!

Heti kirjan alussa tapaamme Eetu sinitiaisen, johon tutustuimme jo teoksessa Lapsen oma lintukirja. Eetu on vastassa kun Asta aloittaa kesäänsä Kolisevanmäellä, jossa ovat myös hänen vanhempansa ja Joonas-serkku. Savusaunasta suvitarinaan löytyy mukaan satavuotias Tonttu-Hermanni ja kesä voi alkaa.

Olen aina pitänyt Laila Nevakiven herttaisen vanhahtavasta, mutta aitouteen yltävästä kuvituksesta. Laululinnut esitellään tarkoin piirroskuvin ja jokaisesta kerrotaan joku pieni fakta. Vaikka: Kirjosieppo Ficedula hypoleuca. Kirjosieppo tekee pesän linnunpönttöön. Jos tiainen on jo ehtinyt varta pöntön, ärhäkkä kirjosieppo voi yrittää häätää tintin pois. Yksi sivu on pulleita sammakoita, sitten komeita pihapuita ja kukkia, jonka jälkeen seuraa Telkän temppu.

Kukapa tiesi, että vanhan tarun mukaan telkkä pesi Ilmatar-neidon polvelle. Kun Ilmatar liikahti, telkän munat vierivät polvelta mereen ja niin maailma syntyi!

Luontoretkeen kuuluvat luonnollisesti onkiminen, kalalajien ja muiden veden eläinten tunnistaminen. Rannalla tutustumme kiehtoviin kiviin ja mineraaleihin. Ruusukvartsi on aika kaunis…gneissi myös. Juhannuksena saunotaan, tehdään taikoja ja ollaan kokolla. Asta ja äiti hoitavat kasvimaata ja Asta oppii viemään kaikki ruoantähteet kompostoriin, josta Astan ensimmäisen kerran avatessa hypähtää eräs kultaturkkinen…

Mukavasti rytmittäen tietosivut vaihtelevat kera tarinoiden, jotka ovat aina kuitenkin osa luontoamme tai sen kansansatumaista perimätietoa. Tulipallo rannalla ja Kuolemankello ovat jännittävät tarinat, mutta lopulta faktaa.

Kun Joonas yrittää kuvata ketokultasiipeä Lycaena hippothoe, hän tapaa kukkkaiskeiju Emilian, jolla on tapana lentää yhdessä perhosten kanssa. Emilia esittelee niityn perhosia ja saamme myös tutustua niittykukkiin, joista etenkin ruusuruoho Knautia arvensis on tärkeä mesikasvi perhosille. Myös marjat ja sienet opetellaan ja etenkin, mitkä sienet ovat myrkyllisiä. Miten hauskaa onkaan olla poimimassa kantarelleja, kun naapurimökin kultainennoutaja Jepe, kantarellikoiraksi opetettu, etsii parhaat sieniesiintymät. Kaikkein jännittävintä on kuitenkin telttaretkellä lepakkojen yössä.

Läheltä sujahtaa tumma, pieni hahmo, kuin pääskynen ja lapset ihmettelevät lepakon taitavaa lentämistä. Nuotionmakkaran, lepakon ja koko päivän touhujen jälkeen on mukava kömpiä telttaan, jonne on tullut Jepe-koirakin.  Asta nukahtaa Jepen tuhinaan, mutta pohjanlepakko Pättis kiitää äänettömästi yöntumman pihan yllä, kunnes se aamun koittaessa lentäisi päiväpiiloonsa puupinon taakse.

Erityisen kiinnostava on yöeläinaukeama, jossa esitellään erilaiset lepakot ja muut yön kulkijat. Suviöinä ei kannata nukkua vaan ottaa kaikki irti heinäkuun hämärtyvistä myöhäisilloista sekä elokuun öistä, sillä koskaan ei voi tietää mitä jännää liikkuu vaikka omassa puutarhassa, mökkimaisemista nyt puhumattakaan.

Ihana kirja, jonka tarina päättyy kellastuviin lehtiin Kolisevanmäellä. Hermannille sanotaan jäähyväiset, mutta eräs ylimääräinen matkustaja lähtee Astan repussa kohti kaupunkia itsekin tosin kovin ihmeissään asioiden saamasta käänteestä.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Pihi nainen

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa